Viestittely varatun miehen kanssa

Minulla ja miehellä oli noin vajaa vuosi sitten lyhytikäinen suhde miehen ollessa asumuserosta vaimostaan. Mies kuitenkin palasi lastensa vuoksi kotiin. Päätimme suhteen, mutta jatkoimme viestittelyä jonkin aikaa. Tavattuamme pari kertaa ihan viattomissa merkeissä jouduimme toteamaan, että mies ei pystyisi jatkamaan yhteydenpitoa kanssani, jos halusi avioliittonsa toimivan. Lopetimme yhteydenpidon.

Ajattelin miestä varmaankin joka päivä tämän ajan, eivätkä tunteeni hävinneet minnekään. Pilasin monta orastavaa seurustelusuhdetta, koska en päässyt tästä miehestä irti. Miehellä oli syntymäpäivät äskettäin, ja päätin lähettää hänelle syntymäpäiväonnittelut. En odottanut miehen edes vastaavan, mutta hän vastasi. Nyt olemme viestitelleet päivittäin ja suunnitelleet käyvämme kahvilla. Keskustelu on asiallista ja olemme sopineet, ettemme puhu menneistä vaan yritämme pysyä ystävinä. Mies ei ole puhunut suoraan tunteistaan, emmekä puhu hänen avioliitostaan, mutta rivien välistä olen tulkinnut, että tunteita on yhä. Kuten minullakin. Se tuntuu piinaavalta, mutta mies on minulle tärkeä. Haluan hänet elämääni vaikka sitten vain ystävänä.

Onko mahdollista onnistua luomaan platoninen suhde tällaisessa tilanteessa? Vai jääkö tämä molemminpuoliseksi haaveiluksi? Avioeropuheet on käsittääkseni tällä hetkellä kuopattu, joten en odota suhteemme laadun muuttuvan lähiaikoina tai koskaan.