Oletko sellainen kakkos- tai kolmosluokan kaveri, jota kysytään ulos vain koska ne kyselijän paremmat kaverit ei päässeet?
Yksi tuttuni soitti yllättäen ja pyysi oluelle. Olin vähän yllättynyt, kun tämä ei kovin usein sitä tee ja olen saanut käsityksen että hän hengaa trendikkäämpien tyyppien kanssa. No olin joka tapauksessa iloinen ja menin terassille. Siellä juttelin niitä näitä ja kysyin sitten että oletkos kuullut siitä ja siitä (siis näistä trendikkäämmistä). Vastaus: joo, soitin just sille ja sille tänään, mutta se oli siellä ja siellä. Eli kuten arvelin, olin se viimeinen vaihtoehto kun muita ei ollut. Ei niin kivaa.
Kommentit (30)
Onko nyt ongelma se, että nää tyypit on parempia ystäviä tälle kaverille, vai se, että ne on sua "trendikkäämpiä" (mitä ikinä tarkoittaakaan)?
En oo.
Minä kyselen itse kavereita ja ystäviä ulos. Ne joille sopii silloin kun on tarkoitus mennä, ne lähtee mukaan. Mitään varasijoja ei ole, koska oma porukka on se oma porukka, ja jos joku ei pääse tai lähde, niin sitten mennään ilman häntä.
Ei mua pyydetä koskaan mihinkään koska ei ole kavereita mikä nyt johtuu vain siitä että en halua kavereita koska haluan olla rauhassa :)
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta oli että eihän tämä edes tajunnut yrittää salata asiaa. Kai se on niin selvää. Jos kesken oluen olisi tullut soitto, että tulepa tänne olemme täällä, olisi tämä varmaan jättänyt oluen kesken ja jättänyt minut siihen.
ap
Miksi suostut tuohon?
Ettet vaan kuvittelis et tuota tapahtuu "aina"? Mistä tiedät, ettet ole koskaan ykkösvaihtoehto?
Heivaa tollaset kaverit pois elämästäsi.
Mä en nyt kyllä ymmärrä ongelmaa. Kai on ihan selvää, että meillä kaikilla on hyviä, kivoja kavereita ja sitten vähän vieraampia, joita myös voi olla ihan kiva nähdä. Eikö se ole kiva, että pyysi kuitenkin? Ei meillä ole mitään kollektiivista velvollisuutta viettää kaikkien kanssa aikaamme.
Mulle teki kaveri kahdet oharit enkä ole sen koommin ottanut yhteyttä enää
Ei vaan jaksa noita kun odottavat että istun passissa ja hyppään miten minnekin sattuvat haluamaan tai jätän tulematta jos tuleekin muuta ohjelmaa
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ongelma se, että nää tyypit on parempia ystäviä tälle kaverille, vai se, että ne on sua "trendikkäämpiä" (mitä ikinä tarkoittaakaan)?
Olen tämän tyypin, jonka kanssa kävin oluella, vanha kaveri jo vuosien takaa. Tunnen myös näitä "trendikkäämpiä" kavereita, tosin lähinnä tämän kaverini kautta ja pinnallisemmin. Asiassa on alentavaa se, että kaverini ei tunne kaipaavan seuraani yhtään kun nämä muut ovat lähistöllä. Olen joskus ollut heidän kanssaan samaan aikaan liikenteessä, koin jääväni ihan ulkopuoliseksi. Ja sama ilmiö on juuri tuossa, että tämä vanha hyvä kaverini ei tunnu muistavan minua enää juuri ollenkaan, vain jos näitä muita ei ole saatavilla ja hänellä on tylsää. Kyse ei ole mistään kiusaamisesta tai tarkoituksellisesta dissaamisesta, en vain ole kiinnostava. On ihan turha kiukutella asialle, koska ketään ei voi vaatia toimimaan halujaan vastaan. Itselleni tämä on nöyryyttävää, koska tajuan tilanteen.
Tiedän tunteen ap. Kannattaa heivata tuollaiset "kaverit" ja keskittyä niihin oikeisiin ystäviin.1
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ongelma se, että nää tyypit on parempia ystäviä tälle kaverille, vai se, että ne on sua "trendikkäämpiä" (mitä ikinä tarkoittaakaan)?
Olen tämän tyypin, jonka kanssa kävin oluella, vanha kaveri jo vuosien takaa. Tunnen myös näitä "trendikkäämpiä" kavereita, tosin lähinnä tämän kaverini kautta ja pinnallisemmin. Asiassa on alentavaa se, että kaverini ei tunne kaipaavan seuraani yhtään kun nämä muut ovat lähistöllä. Olen joskus ollut heidän kanssaan samaan aikaan liikenteessä, koin jääväni ihan ulkopuoliseksi. Ja sama ilmiö on juuri tuossa, että tämä vanha hyvä kaverini ei tunnu muistavan minua enää juuri ollenkaan, vain jos näitä muita ei ole saatavilla ja hänellä on tylsää. Kyse ei ole mistään kiusaamisesta tai tarkoituksellisesta dissaamisesta, en vain ole kiinnostava. On ihan turha kiukutella asialle, koska ketään ei voi vaatia toimimaan halujaan vastaan. Itselleni tämä on nöyryyttävää, koska tajuan tilanteen.
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ongelma se, että nää tyypit on parempia ystäviä tälle kaverille, vai se, että ne on sua "trendikkäämpiä" (mitä ikinä tarkoittaakaan)?
Olen tämän tyypin, jonka kanssa kävin oluella, vanha kaveri jo vuosien takaa. Tunnen myös näitä "trendikkäämpiä" kavereita, tosin lähinnä tämän kaverini kautta ja pinnallisemmin. Asiassa on alentavaa se, että kaverini ei tunne kaipaavan seuraani yhtään kun nämä muut ovat lähistöllä. Olen joskus ollut heidän kanssaan samaan aikaan liikenteessä, koin jääväni ihan ulkopuoliseksi. Ja sama ilmiö on juuri tuossa, että tämä vanha hyvä kaverini ei tunnu muistavan minua enää juuri ollenkaan, vain jos näitä muita ei ole saatavilla ja hänellä on tylsää. Kyse ei ole mistään kiusaamisesta tai tarkoituksellisesta dissaamisesta, en vain ole kiinnostava. On ihan turha kiukutella asialle, koska ketään ei voi vaatia toimimaan halujaan vastaan. Itselleni tämä on nöyryyttävää, koska tajuan tilanteen.
Mikä ongelma on keskustella asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen ap. Kannattaa heivata tuollaiset "kaverit" ja keskittyä niihin oikeisiin ystäviin.1
Kun niitä oikeita ystäviä ei oikein ole. Tämän yhden kanssa tulimme aikanaan tosi hyvin ja mutkattomasti juttuun, mutta ne ajat on jo menneet kun sitä ei kiinnosta. Ymmärrän, että ystävyys ja ihmiset muuttuu, mutta pahalta tuntuu silti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt ongelma se, että nää tyypit on parempia ystäviä tälle kaverille, vai se, että ne on sua "trendikkäämpiä" (mitä ikinä tarkoittaakaan)?
Olen tämän tyypin, jonka kanssa kävin oluella, vanha kaveri jo vuosien takaa. Tunnen myös näitä "trendikkäämpiä" kavereita, tosin lähinnä tämän kaverini kautta ja pinnallisemmin. Asiassa on alentavaa se, että kaverini ei tunne kaipaavan seuraani yhtään kun nämä muut ovat lähistöllä. Olen joskus ollut heidän kanssaan samaan aikaan liikenteessä, koin jääväni ihan ulkopuoliseksi. Ja sama ilmiö on juuri tuossa, että tämä vanha hyvä kaverini ei tunnu muistavan minua enää juuri ollenkaan, vain jos näitä muita ei ole saatavilla ja hänellä on tylsää. Kyse ei ole mistään kiusaamisesta tai tarkoituksellisesta dissaamisesta, en vain ole kiinnostava. On ihan turha kiukutella asialle, koska ketään ei voi vaatia toimimaan halujaan vastaan. Itselleni tämä on nöyryyttävää, koska tajuan tilanteen.
Mikä ongelma on keskustella asiasta?
Luulen että tämä kaverini ahdistuisi vaan ja se ei johtaisi minunkaan kannaltani muuta kuin kiusaantuneeseen häpeään itseäni kohtaan. Saahan jokainen seuransa valita enkä minä voi ketään velvoittaa. Surettaa vaan että minussa ei ole mitään kiinnostavaa.
ap
Ei minua haittaa, sillä samalla lailla minä olen siinä kakkoskaverin kanssa liikenteessä.
Ei, päinvastoin:Olen se joka kyselee. :)
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
Joskus, mutta voin myös soittaa useammalle kaverille, jos haluan seuraa. Ei kaikille aina sovi.
Ainoa kerta, jolloin mietin kutsujan tapaa ilmaista itseään, oli kummilapseni ristiäisissä. Vanha ystäväni luetteli "kun hän ei kuulu kirkkoon eikä hän kuulu kirkkoon, niin pyysin sinut". Menin, vaikka pidin häntä nolona junttina.
Vierailija kirjoitti:
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
No en kyllä ymmärrä, mitä keskustelemista asiassa on. ”Sun pitäisi soittaa mulle ekana” olisi aika outo vaatimus, eikä varmasti innosta tätä kaveria ottamaan useammin yhteyttä. Ehkä olisi paras vaan keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä, ja välillä kysyä tätä kaveria mukaan. Ei se muiden seurassa viihtyminen mikään rikos ole.
Voi olla, että olenkin, mutta ei se ole ikinä mistään käynyt ilmi. Enkä kyllä itsekään mainostele, jos seuralaiseni ei ole ollut se ensimmäinen vaihtoehto.
Surkeinta oli että eihän tämä edes tajunnut yrittää salata asiaa. Kai se on niin selvää. Jos kesken oluen olisi tullut soitto, että tulepa tänne olemme täällä, olisi tämä varmaan jättänyt oluen kesken ja jättänyt minut siihen.
ap