Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko sellainen kakkos- tai kolmosluokan kaveri, jota kysytään ulos vain koska ne kyselijän paremmat kaverit ei päässeet?
17.07.2021 |
Yksi tuttuni soitti yllättäen ja pyysi oluelle. Olin vähän yllättynyt, kun tämä ei kovin usein sitä tee ja olen saanut käsityksen että hän hengaa trendikkäämpien tyyppien kanssa. No olin joka tapauksessa iloinen ja menin terassille. Siellä juttelin niitä näitä ja kysyin sitten että oletkos kuullut siitä ja siitä (siis näistä trendikkäämmistä). Vastaus: joo, soitin just sille ja sille tänään, mutta se oli siellä ja siellä. Eli kuten arvelin, olin se viimeinen vaihtoehto kun muita ei ollut. Ei niin kivaa.
Kommentit (30)
Tulee vähän sellainen vaikutelma et oikein kerjäät verta nenästäs. Olisit voinut viettää hauskaa aikaa, mut tottahan toki sun piti vahvistaa se ennakkokäsitys (joka pilas sun illan) että muut olisivat olleet sua parempia vaihtoehtoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
No en kyllä ymmärrä, mitä keskustelemista asiassa on. ”Sun pitäisi soittaa mulle ekana” olisi aika outo vaatimus, eikä varmasti innosta tätä kaveria ottamaan useammin yhteyttä. Ehkä olisi paras vaan keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä, ja välillä kysyä tätä kaveria mukaan. Ei se muiden seurassa viihtyminen mikään rikos ole.
Ja sun kaltainen kommentti on vaan oiva osoitus siitä, ettei keskustelua osata käydä. Aina mennään ääripäähän
"vaatimus" ja "ei oo rikos" jne. ovat tuollaisia äärimmäisyyksiä ja kärjistämistä kielenkäytössä, kun sitä kohteliasta, korrektia tapaa ei ole hallussa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta vaatia tai pakottaa mitään. Se nyt on itsestään selvää.
Miten tämä keskustelu mielestäsi tulisi avata? ”Mulle tulee paha mieli, kun oot muitten kanssa”? Kerro ihmeessä, koska minä en oikein keksi mitään ei-manipulatiivista tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
No en kyllä ymmärrä, mitä keskustelemista asiassa on. ”Sun pitäisi soittaa mulle ekana” olisi aika outo vaatimus, eikä varmasti innosta tätä kaveria ottamaan useammin yhteyttä. Ehkä olisi paras vaan keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä, ja välillä kysyä tätä kaveria mukaan. Ei se muiden seurassa viihtyminen mikään rikos ole.
Ja sun kaltainen kommentti on vaan oiva osoitus siitä, ettei keskustelua osata käydä. Aina mennään ääripäähän
"vaatimus" ja "ei oo rikos" jne. ovat tuollaisia äärimmäisyyksiä ja kärjistämistä kielenkäytössä, kun sitä kohteliasta, korrektia tapaa ei ole hallussa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta vaatia tai pakottaa mitään. Se nyt on itsestään selvää.
Miten tämä keskustelu mielestäsi tulisi avata? ”Mulle tulee paha mieli, kun oot muitten kanssa”? Kerro ihmeessä, koska minä en oikein keksi mitään ei-manipulatiivista tapaa.
Keskustelu avataan tietysti sopivaan aikaan. Esim silloin kun kutsuja kutsuu. Tai vaikka sellaisessa tilanteessa kun selvästi jätetään ulkopuoliseksi, mikä on kyllä törkeää käytöstä, ihan oikeestikin.
Mitä sinun mielestäsi oikein on manipulointi? En kyllä todellakaan saa vilpittömästä omien tunteiden kertomisesta manipulointia. Varsinkin jos ap päättää, ettei ystävyys ole jatkamisen arvoista, niin ainakin toinen osapuoli tietää mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
No en kyllä ymmärrä, mitä keskustelemista asiassa on. ”Sun pitäisi soittaa mulle ekana” olisi aika outo vaatimus, eikä varmasti innosta tätä kaveria ottamaan useammin yhteyttä. Ehkä olisi paras vaan keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä, ja välillä kysyä tätä kaveria mukaan. Ei se muiden seurassa viihtyminen mikään rikos ole.
Ja sun kaltainen kommentti on vaan oiva osoitus siitä, ettei keskustelua osata käydä. Aina mennään ääripäähän
"vaatimus" ja "ei oo rikos" jne. ovat tuollaisia äärimmäisyyksiä ja kärjistämistä kielenkäytössä, kun sitä kohteliasta, korrektia tapaa ei ole hallussa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta vaatia tai pakottaa mitään. Se nyt on itsestään selvää.
Miten tämä keskustelu mielestäsi tulisi avata? ”Mulle tulee paha mieli, kun oot muitten kanssa”? Kerro ihmeessä, koska minä en oikein keksi mitään ei-manipulatiivista tapaa.
Keskustelu avataan tietysti sopivaan aikaan. Esim silloin kun kutsuja kutsuu. Tai vaikka sellaisessa tilanteessa kun selvästi jätetään ulkopuoliseksi, mikä on kyllä törkeää käytöstä, ihan oikeestikin.
Mitä sinun mielestäsi oikein on manipulointi? En kyllä todellakaan saa vilpittömästä omien tunteiden kertomisesta manipulointia. Varsinkin jos ap päättää, ettei ystävyys ole jatkamisen arvoista, niin ainakin toinen osapuoli tietää mistä on kyse.
Siis miten jätetään ulkopuoliseksi? Minulla ainakin on erilaisia kavereita, on naapureita, työkavereita, lapsuuden kavereita. Jos lähden naapurin kanssa ulos, niin ei mulla ole velvollisuutta pyytää työkavereita mukaan. Ei kai ystävyys mitään ikuista sitoutumista kahdenkeskisyyteen ole?
Minulla oli joskus nuorena "kaveri", joka ei ollut tuntevinaan minua silloin, kun oli jonkun "paremman kaverin" seurassa. Sitten taas, kun ei ollut muita kavereita käytettävissä, pyysi minua seurakseen. Kylläpähän sellaiset "kaverit" jäivät aika pian, kun vähän aloin aikuistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
No en kyllä ymmärrä, mitä keskustelemista asiassa on. ”Sun pitäisi soittaa mulle ekana” olisi aika outo vaatimus, eikä varmasti innosta tätä kaveria ottamaan useammin yhteyttä. Ehkä olisi paras vaan keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä, ja välillä kysyä tätä kaveria mukaan. Ei se muiden seurassa viihtyminen mikään rikos ole.
Ja sun kaltainen kommentti on vaan oiva osoitus siitä, ettei keskustelua osata käydä. Aina mennään ääripäähän
"vaatimus" ja "ei oo rikos" jne. ovat tuollaisia äärimmäisyyksiä ja kärjistämistä kielenkäytössä, kun sitä kohteliasta, korrektia tapaa ei ole hallussa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta vaatia tai pakottaa mitään. Se nyt on itsestään selvää.
Miten tämä keskustelu mielestäsi tulisi avata? ”Mulle tulee paha mieli, kun oot muitten kanssa”? Kerro ihmeessä, koska minä en oikein keksi mitään ei-manipulatiivista tapaa.
Keskustelu avataan tietysti sopivaan aikaan. Esim silloin kun kutsuja kutsuu. Tai vaikka sellaisessa tilanteessa kun selvästi jätetään ulkopuoliseksi, mikä on kyllä törkeää käytöstä, ihan oikeestikin.
Mitä sinun mielestäsi oikein on manipulointi? En kyllä todellakaan saa vilpittömästä omien tunteiden kertomisesta manipulointia. Varsinkin jos ap päättää, ettei ystävyys ole jatkamisen arvoista, niin ainakin toinen osapuoli tietää mistä on kyse.
Siis miten jätetään ulkopuoliseksi? Minulla ainakin on erilaisia kavereita, on naapureita, työkavereita, lapsuuden kavereita. Jos lähden naapurin kanssa ulos, niin ei mulla ole velvollisuutta pyytää työkavereita mukaan. Ei kai ystävyys mitään ikuista sitoutumista kahdenkeskisyyteen ole?
Ap kertoi esimerkkejä. Ei ole tietenkään ollenkaan tuosta sinun sanomastasi kyse. Nyt alkaa tulee sellainen vaikutelma, että tahallaan esität ymmärtämätöntä. En tiedä mitä tästä saat.
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta oli että eihän tämä edes tajunnut yrittää salata asiaa. Kai se on niin selvää. Jos kesken oluen olisi tullut soitto, että tulepa tänne olemme täällä, olisi tämä varmaan jättänyt oluen kesken ja jättänyt minut siihen.
ap
Esim. Jos tällaista tapahtuisi, niin todellakin huomauttaisin asiasta. Ei ole kohteliasta käytöstä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli joskus nuorena "kaveri", joka ei ollut tuntevinaan minua silloin, kun oli jonkun "paremman kaverin" seurassa. Sitten taas, kun ei ollut muita kavereita käytettävissä, pyysi minua seurakseen. Kylläpähän sellaiset "kaverit" jäivät aika pian, kun vähän aloin aikuistumaan.
Näin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tää suomalainen häveliäisyyskulttuuri jotain ihan omaa luokkaansa. Seksiasennoista ja omista perspaiseista ja välilihan leikkauksista voidaan kyllä puhua kaverin kanssa, ja voidaan ilkialasti saunoa ventovieraan vieressä... mutta auta armias, kun pitäis avata suunsa ja ns. nostaa kissa pöydälle jossain mieltä askarruttavassa asiassa, kuten huomauttaa naapurille metelistä, tai kaverille, että jää ulkopuoliseksi eikä koe että seuraansa arvostetaan, tai kertoa mielipiteensä työpaikalla. Ei, ei ei... ylivoimaista! Sit alkaa kyräilyt, näpäyttämiset ja vihjailut, tai ghostataan vähin äänin.
Mikä siinä keskustelemisessa on niin vaikeaa??
No en kyllä ymmärrä, mitä keskustelemista asiassa on. ”Sun pitäisi soittaa mulle ekana” olisi aika outo vaatimus, eikä varmasti innosta tätä kaveria ottamaan useammin yhteyttä. Ehkä olisi paras vaan keskittyä omaan elämään ja nauttia siitä, ja välillä kysyä tätä kaveria mukaan. Ei se muiden seurassa viihtyminen mikään rikos ole.
Ja sun kaltainen kommentti on vaan oiva osoitus siitä, ettei keskustelua osata käydä. Aina mennään ääripäähän
"vaatimus" ja "ei oo rikos" jne. ovat tuollaisia äärimmäisyyksiä ja kärjistämistä kielenkäytössä, kun sitä kohteliasta, korrektia tapaa ei ole hallussa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta vaatia tai pakottaa mitään. Se nyt on itsestään selvää.
Miten tämä keskustelu mielestäsi tulisi avata? ”Mulle tulee paha mieli, kun oot muitten kanssa”? Kerro ihmeessä, koska minä en oikein keksi mitään ei-manipulatiivista tapaa.
Keskustelu avataan tietysti sopivaan aikaan. Esim silloin kun kutsuja kutsuu. Tai vaikka sellaisessa tilanteessa kun selvästi jätetään ulkopuoliseksi, mikä on kyllä törkeää käytöstä, ihan oikeestikin.
Mitä sinun mielestäsi oikein on manipulointi? En kyllä todellakaan saa vilpittömästä omien tunteiden kertomisesta manipulointia. Varsinkin jos ap päättää, ettei ystävyys ole jatkamisen arvoista, niin ainakin toinen osapuoli tietää mistä on kyse.
Siis miten jätetään ulkopuoliseksi? Minulla ainakin on erilaisia kavereita, on naapureita, työkavereita, lapsuuden kavereita. Jos lähden naapurin kanssa ulos, niin ei mulla ole velvollisuutta pyytää työkavereita mukaan. Ei kai ystävyys mitään ikuista sitoutumista kahdenkeskisyyteen ole?
Rautalangasta: Sulla ei ole mitään velvollisuutta, eikä sellaista kukaan väittänytkään. Oletetaan kuitenkin, että pyydät sen naapurin ja työkaverin yhtä aikaa viihteelle. Silloin sinulla on (inhimillisyyden nimissä) eräänlainen velvollisuus käyttäytyä kumpaakin kohtaan korrektisti eikä niin, että jätät toisen huomiotta ja viestit käytökselläsi, että toinen on jotenkin vähäpätöisempää seuraa. Siitä oli kyse ja siitä voi huomauttaa toiselle. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Alue: Aihe vapaa
Ja sun kaltainen kommentti on vaan oiva osoitus siitä, ettei keskustelua osata käydä. Aina mennään ääripäähän
"vaatimus" ja "ei oo rikos" jne. ovat tuollaisia äärimmäisyyksiä ja kärjistämistä kielenkäytössä, kun sitä kohteliasta, korrektia tapaa ei ole hallussa.
Ei tietenkään kenelläkään ole oikeutta vaatia tai pakottaa mitään. Se nyt on itsestään selvää.