Lue keskustelun säännöt.
Jos olet taloudellisesti heikoilla, mikä muu kuin raha auttaisi sinua
17.07.2021 |
Haluaisin auttaa ihmisiä pärjäämään paremmin elämässään, mutta jotenkin muuten kuin antamalla rahaa. Mikä sinun mielestäsi olisi toimiva ja tuloksellinen tapa auttaa?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omistusasujille ei apua, asunnon voi myydä. Toimeentulotuessa ei hyväksytä enää yhtiölainaa menoksi eli esim. lääkkeitä ei välttämättä saa eläkkeelläkään.
Ap kysyy, jos tilanne on kovin tiukka, niin meneekö oma asunto muun hyvinvoinnin edelle? Onko mahdollista ostaa tilalle pienempää tai edullisempaa omistusasuntoa, vai onko kaikki tehtävissä oleva jo tehty? Tunnustan, että tässä saattaisi mennä oman avustamishalun raja. Jos ihmisellä on omistusasunto, niin onko ihminen huonossa taloudellisessa tilanteessa omasta halustaan? Eikö se silloin ole oma valinta? Jos kaikki rahat menee siihen omistusasuntoon, niin väistämättä se on pois jostain muusta. En halua suututtaa ketään, haluan vain kysyä. Pahoitteluni siis jos joku suuttuu.
Nro 9 vastaa. Mä ymmärrän sen, että halutaan asua omassa asunnossa. Jos asunto on jossain Eirassa tai Westendissä, niin sitten ei. Mutta olen avustanut ihmisiä, jotka asuvat omistamassaan omakotitalossa jossain tuppukylässä. Ei niitä vanhoja rintamamiestaloja välttämättä saa edes myytyä. Ja jos omaa kotia on parempina vuosina rakkaudella remontoitu ja kunnostettu, kasvatettu lapset siellä jne, niin ymmärrän myös tunnearvon.
Kun autan muita ihmisiä, en pyri mihinkään "kurjuuden maksimointiin". Pyrin asettumaan toisen ihmisen tilanteeseen. Nk hänen mokkasiineihinsa. Mitä itse ajattelisin ja tuntisin, jos olisin hänen asemassaan. Mun kokemukseni auttamisesta ovat olleet 99%:sti hyviä. Myönnän, että ihan alkuaikoina tulin muutaman kerran huijatuksikin. Ts avustin henkilöä, joka oli useammalla eri profiililla Facebookin avustusryhmissä. Eri tarina jokaisessa profiilissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tuota paljon.
Olen siis itse rahan puutteessa.
Olen jo aikanaan myynyt kaiken mistä saa hiukankaan rahaa. Korut, astiat jne. Ei ole kulta- eikä hopeakoruja yhtään.
Myyn kyllä nytkin torissa, mutta mistään ei tule edes kyselyjä, oli tuote tai hinta mitä tahansa. Aivan seis.
Kirpputoreilla on samaa tavaraa pilvin pimein, pöytävuokraa ei myynti kata.Ajatellaan jos joku antaisi ruokaa, ihan ok ja kiitos siitä. Saisin syödä muutaman päivän jos rahat olisivat ihan loppu.
Mutta yhden ruokakassin tms. verran ei auttaisi jatkossa koska ainoastaan jos joku ostaisi ruokaa ja perustarvikkeita pitemmällä ajanjaksolla se auttaisi niin paljon, että siitä jäävällä rahalla voisin hiukan saada rahaa jäämään säästöön. Tietysti kukaan ei näin tee eikä ole velvollisuus.
Eli rahatilanne silloin hiukan helpottuisi jos joku muu maksaisi ruokani ja perustarvikkeet.Minulla on muut asiat myös kunnossa, vain raha auttaisi.
Opiskelu tai työ ei ole ratkaisu koska ikä on jo vastassa siinä.Ap kiittää vastauksesta ja kysyy lisätietoja. Saanko kysyä mikä on se suurin ongelma tilanteessasi? Pieni eläke, suuret lääkekulut, suuri vuokra, oman asunnon suuret kustannukset tai onko joku muu suuri kulu, johon suurin osa rahoistasi menee? En siis halua kritisoida, vaan haluaisin lisää tietoa mikä on johtanut tähän tilanteeseen, ja miksi et saa yhteiskunnalta apua?
Jos joku tarjoaisi sinulle apua taloudellisen tilanteesi (ja mahdollisten tukien) läpikäyntiin, ottaisitko sen vastaan?
Saan asumistukea peruskaksioon, pienempään asuntoon muutto ei rahatilannetta muuttaisi koska asumistuki laskisi vuokran suhteessa ja omasta pussista menisi edelleen samanverran.
Minulla menee ulosottoon määrätty määrä eläkkeestä. Myös heti kun esimerkiksi veroprosentti hieman laski niin ulosotto nousi. Myös veronpalautukset menee sinne. Mitenkään en pysty tulonani nyt nostamaan.
Jos saisin takuueläkettä siitä ei ulosoteta. Pienestä työeläkkeestä kyllä. Työeläkkeestä ja Kelan pienestä lisäeläkkeestä jää ulosoton jälkeen vähemmän kuin takuueläke, mutta juuri sen rajan yli muutama euro, että en saa tt-tukea. Talvella saisin sähkölaskuihin, mutta Kela käskee pyytää ulosoton huojennusta. Ulosotto taas ei ota sitä kuuleviin korviinsa, ei ole muka kuullutkaan moisesta.
Pompottelevat keskenään. En lähtenyt hakurumbaan.
Kun joku kuitenkin kysyy miksi olen ulosotossa niin siihen johtivat monet hankalat ja epäonniset eri asiat samaan aikaan.
Ja turvaverkkojen puute raha-asioissa.
Velkasaneerauksessa on se paha puoli, että omaehtoista velan lyhennystä ei huomioida tt-tuessa. Jos siis esimerkiksi sairastuisin ja joutuisin sairaalaan tms. Ja olisi pakko hakea niihin kuluihin tt-tukea Kelasta.
Siksi en ole sitä vaihtoehtoa hakenut. En tiedä minkälainen homma olisi.
Netistä olen kyllä lukenut.
Minulla auttaisi paljon se, että saisin jostain ihmeestä niin paljon rahaa, että maksaisin ulosoton pois.
Eläkeen määrä ei ole iso, mutta hiukan isompi osa jäisi kuin nyt.
Muuten on asiat kunnossa, on ystäviä ja kavereita, en juo enkä polta.
Ystäviltä ja kavereilta en rahaa pyydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et anna niille rahaa niin ainoa vaihtoehtohan on, että opetat ne hankkimaan sitä itse.
Kyllä, esim. meikä-köyhällä on se ongelma, että voisin kyllä muuten tehdä rahaa vastaan kaikkea pikku hommaa, mutta en ole varma, osaanko tarpeeksi hyvin. Jos aloittaja osaisi kertoa, miten tuosta selviää, niin oli kiva. En myöskään halua, että kukaan vain säälistä ostaisi ala-arvoisia palveluksiani. Voisin myös perustaa yrityksen, jos tietäisin, miten niitä asiakkaita oikein hankitaan, ts. missä ilmoitella mitä on tarjolla. Osaako aloittaja siinä neuvoa?
Eli markkinointi ja suhdetoiminta on asia, josta en ymmärrä mitään.
Ap vastaa, kyllä on jonkinverran kokemusta, olen auttanut asiassa useita yrittäjiä. Seuraavilla pääset pitkälle:
- valitse yrityksen nimi niin että se kuvaa sitä mitä teet/myyt, suomenkielinen, helppo ääntää ja nopea kirjoittaa, eikä voi kuulla väärin, eikä kilometrin pituinen
- älä teetä logoa, vaan käytä logona värillistä fonttia suuressa koossa
- markkinoinnissa raha ei ratkaise, vaan huomioarvo, älä siis usko mainostoimistoja
- tee tai teetä yksi mainospohja (max noin 130€) kokoa A4 tai B5, muuta tekstejä tarvittaessa
- ota kuvat mainokseen itse, 100 kuvaa kännykällä, niistä löytyy kyllä yksi hyvä
- joskus toimii jopa käsin kirjoitettu ja VÄRIkopiokoneella kopioitu mainos
- aloitusmainokseen joku hyvä avajaistarjous joka umpeutuu kuukauden sisällä esim. tekstillä ensimmäiset asiakkaat tähän hintaan tms tämä sysää kiinnostuneet toimimaan nopeammin
- mainokseen kehoituksia "soita heti", "ole ensimmäisten joukossa"
- älä mainosta lehdissä, lehti menee roskiin, värikäs ja kiinnostava mainos otetaan talteen
- itse jaetut mainokset, facesivut, somemarkkinointi sopivassa määrin jne
- esm Kirsti Paakkanen jakoi omenoita potentiaalisille asiakkailleen, mainostoimiston nimi oli Womena ja loppu onkin historiaa
- etsi tietoja kirjoista ja netistä sissimarkkinoinnista, "varasta" parhaat ideat
- älä anna mainoksia MIHINKÄÄN nettimarkkinointijuttuihin, puhelinluetteloihin jne., niistä ei ole mitään apua. Jos joku haluaa löytää sinut, hän kyllä löytää, ei kylläkään näiden maksullisten palveluiden kautta. Tämä on helpoin tapa heittää rahaa kaivoon. Mieti aina kaikki sen kautta montako tuntia töitä joudut tekemään että saat nämäkin rahat kasaan.
- ole luova, älä ratkaise asioita rahalla vaan näe vaivaa
- mainokset postiluukuista ja kauppojen, järjestöjen ym eteisiin
- tyytyväiset asiakkaat markkinoivat sinun puolestasi, joten pidä asiakkaasi tyytyväisenä. Se mummo jolle vaihdat lampun kattoon voi olla ison yrityksen pomon äiti ja sitä kautta voi poikia tosi paljon töitä. Älä siis kieltäydy pienistäkään hommista, joku saattaa myös tarkoituksella testata palvelun laatua pienellä työllä. Sama palvelu kaikille.
- itseluottamusta peliin!
Onnea! Tulet kyllä menestymään.
Ihan riippuu siitä, keitä haluaisit auttaa. Vanhuksille siivouspalvelut ovat maksullisia, joten voisit käydä siivoamassa heidän kotonaan. Ateriapalvelukin - siis jopa kunnan järjestämä - on poskettoman kallis, jos ajattelee hinta-laatu -suhdetta. Voisit tehdä ruokia jollekin vanhukselle. Näin heiltä säästyisi rahaa johonkin muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Voisitte tukkia elämänhallintakoulutuksia aina köyhille ehdottelevien urpojen suut. Auttaisi kummasti. T:lapsena jo sairastunut, olisi kiva nähdä sinutkin hallitsemassa elämääsi korteillani jotka sain...
Ap vastaa, tarkoituksena ei ole loukata ketään. Enkä usko, että kukaan syyttää sinua tilanteestasi. Miten sinua voisi mielestäsi auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittäisi hyvä suunnitelma, joka pitää. Ei välttämättä suoraa rahaa.
Millä nimellä koulutusta tai kurssia talousasioista ja/tai budjetoinnista pitäisi markkinoida, että kiinnostuisit siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siistit vaatteet ja kengät. Nämä ovat todella tarpeellisia, ja nostaa kumman paljon ihmisarvoa, kun ei tarvitse Kassi-Almana ihmistenilmoilla liikkua. Valitettavasti vain kun rahat ovat vähissä, on miljoona muutakin tärkeämpää menoerää kuin vaatteet, joten niistä täytyy sitten tinkiä.
Ap kiittää neuvosta ja kysyy, olisiko alentavaa saada lahjakortti esim. paikalliselle kirpparille, josta voisi hankkia ainakin ne siistit vaatteet? Kenkiä ei ole kai helppo löytää kirppareilta. Mitä kautta löytäisin nämä ihmiset? Jos menen kysymään rikkinäisiin tai nuhruisiin pukeutuneelta, saattaisin saada nenääni?
E ole tuo, jolta kysyit enkä edes varsinaisesti vastaa esittämääsi kysymykseenkään. Olen asunut samassa lähiössä jo kauan. Tunnen suurimman osan lähiön asukkaista ainakin ulkonäöltä. Pienessä lähikaupassa käy aika usein noin kolmekymppinen mies. Habituksen ja käytöksen (jähmeys, hidastuneet liikkeet jne) perusteella oletin, että hänellä on jokin mielialalääkitys (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja). Monet kerrat näin hänet kaupassa. Katseli tuotteita ja selvästi vertaili hintoja. Tajusin, että hän joutuu miettimään, mitä ruokaa ostaisi itselleen. Ei siis voinut kulkea kaupassa kuten minä, joka vaan napsin hyllyistä tarvitsemiani tuotteita ostoskärryihin.
Pitkään mietin, pitäisikö lähteä seuraamaan tätä itseäni puolet nuorempaa miestä ja katsoa, missä hän asuu. Jotta voisin myöhemmin käydä tiputtamassa ruokakaupan lahjakortin hänen postiluukustaan. Jos olisin kaupassa tai tuolla kadulla tarjonnut hänelle apuani, se olisi ollut varmasti hänelle sekä noloa että kiusallista. Lähikaupan myyjät oli kuitenkin tulleet mullekin tutuiksi ja kerran kysyin myyjiltä, tietävätkö he henkilön, jonka heille kuvailin. Sanoivat tietävänsä. Ostin 100€ K-ketjun lahjakortin ja sanoin myyjille, että kun tämä mies seuraavan kerran tulee ostoksille, antavat kassalla lahjakortin miehelle. Kauppiaankin mielestä asia oli ok. Lahjakortin saatuaan mies oli ensin kysynyt, onko hän jossain piilokameraohjelmassa, mutta kun myyjät olivat sanoneet, että ei ole vaan miehellä kävi arpaonni, mies oli ollut iloinen hyvästä tuuristaan ja saamastaan lahjakortista.
Joskus toisesta ihmisestä huomaa avuntarpeen, useimmiten ei. Mutta vaikka huomaisikin, auttaminen on vaikeaa, jos apua ei pyydetä. Ihan siis siksi, että ei halua asettaa toista kiusalliseen tilanteeseen.
Ap kiittää hyvästä työstä! Olen muutaman kerran kaupassa huomannut, että joku laskee rahojaan ja olen ollut lähellä tarjota rahaa, mutta sitten kuitenkin arkaillut - koska juuri se nolous ja häpeä ja toisten asioihin sotkeutuminen! Ei voi tietää minkälainen reaktio asiasta tulee.
Kerran seurasin yhtä huonosti pukeutunutta naista kovalla pakkasella kaupasta ulos ja oli pakko kysyä, että onko sulla sukat siellä (rikkinäisten) saappaiden sisällä. Kysyin sitten lähiärrältä, että tuntevatko tapauksen. Pelaa kaikki rahansa heti kun saa ne ja vaatteet päällä ja syöminen on mitä sattuu. Kerran näin kun kävi katsomassa jonkun leikkelepaketin hintaa kaupassa mutta ei ostanut mitään. Omat lapset yrittää auttaa, mutta kaikki mitä rahana saa menee pelaamiseen.
Tämä on yksi syy, miksi haluaisin löytää muita auttamisen muotoja. En halua olla pahentamassa kenenkään ongelmia. Perheessäni on alkoholisteja ja sitä kautta on näkemystä addiktiiviseen käyttäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siistit vaatteet ja kengät. Nämä ovat todella tarpeellisia, ja nostaa kumman paljon ihmisarvoa, kun ei tarvitse Kassi-Almana ihmistenilmoilla liikkua. Valitettavasti vain kun rahat ovat vähissä, on miljoona muutakin tärkeämpää menoerää kuin vaatteet, joten niistä täytyy sitten tinkiä.
Ap kiittää neuvosta ja kysyy, olisiko alentavaa saada lahjakortti esim. paikalliselle kirpparille, josta voisi hankkia ainakin ne siistit vaatteet? Kenkiä ei ole kai helppo löytää kirppareilta. Mitä kautta löytäisin nämä ihmiset? Jos menen kysymään rikkinäisiin tai nuhruisiin pukeutuneelta, saattaisin saada nenääni?
E ole tuo, jolta kysyit enkä edes varsinaisesti vastaa esittämääsi kysymykseenkään. Olen asunut samassa lähiössä jo kauan. Tunnen suurimman osan lähiön asukkaista ainakin ulkonäöltä. Pienessä lähikaupassa käy aika usein noin kolmekymppinen mies. Habituksen ja käytöksen (jähmeys, hidastuneet liikkeet jne) perusteella oletin, että hänellä on jokin mielialalääkitys (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja). Monet kerrat näin hänet kaupassa. Katseli tuotteita ja selvästi vertaili hintoja. Tajusin, että hän joutuu miettimään, mitä ruokaa ostaisi itselleen. Ei siis voinut kulkea kaupassa kuten minä, joka vaan napsin hyllyistä tarvitsemiani tuotteita ostoskärryihin.
Pitkään mietin, pitäisikö lähteä seuraamaan tätä itseäni puolet nuorempaa miestä ja katsoa, missä hän asuu. Jotta voisin myöhemmin käydä tiputtamassa ruokakaupan lahjakortin hänen postiluukustaan. Jos olisin kaupassa tai tuolla kadulla tarjonnut hänelle apuani, se olisi ollut varmasti hänelle sekä noloa että kiusallista. Lähikaupan myyjät oli kuitenkin tulleet mullekin tutuiksi ja kerran kysyin myyjiltä, tietävätkö he henkilön, jonka heille kuvailin. Sanoivat tietävänsä. Ostin 100€ K-ketjun lahjakortin ja sanoin myyjille, että kun tämä mies seuraavan kerran tulee ostoksille, antavat kassalla lahjakortin miehelle. Kauppiaankin mielestä asia oli ok. Lahjakortin saatuaan mies oli ensin kysynyt, onko hän jossain piilokameraohjelmassa, mutta kun myyjät olivat sanoneet, että ei ole vaan miehellä kävi arpaonni, mies oli ollut iloinen hyvästä tuuristaan ja saamastaan lahjakortista.
Joskus toisesta ihmisestä huomaa avuntarpeen, useimmiten ei. Mutta vaikka huomaisikin, auttaminen on vaikeaa, jos apua ei pyydetä. Ihan siis siksi, että ei halua asettaa toista kiusalliseen tilanteeseen.
Ap kiittää hyvästä työstä! Olen muutaman kerran kaupassa huomannut, että joku laskee rahojaan ja olen ollut lähellä tarjota rahaa, mutta sitten kuitenkin arkaillut - koska juuri se nolous ja häpeä ja toisten asioihin sotkeutuminen! Ei voi tietää minkälainen reaktio asiasta tulee.
Kerran seurasin yhtä huonosti pukeutunutta naista kovalla pakkasella kaupasta ulos ja oli pakko kysyä, että onko sulla sukat siellä (rikkinäisten) saappaiden sisällä. Kysyin sitten lähiärrältä, että tuntevatko tapauksen. Pelaa kaikki rahansa heti kun saa ne ja vaatteet päällä ja syöminen on mitä sattuu. Kerran näin kun kävi katsomassa jonkun leikkelepaketin hintaa kaupassa mutta ei ostanut mitään. Omat lapset yrittää auttaa, mutta kaikki mitä rahana saa menee pelaamiseen.
Tämä on yksi syy, miksi haluaisin löytää muita auttamisen muotoja. En halua olla pahentamassa kenenkään ongelmia. Perheessäni on alkoholisteja ja sitä kautta on näkemystä addiktiiviseen käyttäytymiseen.
Pukeutuminenkaan ei aina kerro kaikkea. Sen jälkeen, kun musta tuli suurituloinen (en siis ole aina ollut), en välittänyt enää yhtään pukeutumisestani. Käyn lähikaupassa kengissä, joista pikkuvarpaat jo pilkistää ulos. Ei mua haittaa, jos joku pitää mua köyhänä. Tiedän itse paremmin. Ne kengät vaan sattuvat olemaan tosi mukavat jalalle.
Mä pidän selvästi erillään varsinaisen vähävaraisten auttamisen ja ne satunnaiset tilanteet, joissa autan. Esim jos edessäni kaupan kassalla on joku (useimmiten lapsi), jolta puuttuu 50 senttiä ostoksistaan, niin mä maksan sen puuttuvan osan. Tai joku tulee bussiin, eikä matkakortissa olekaan riittävästi arvoa, voin omalla matkakortillani tai -ennen pandemiaa - rahalla maksaa hänenkin lipun. Varsinainen auttaminen, jolla tarkoitus on saada toinen ihminen nousemaan ylös suosta tai olemaan putoamatta sinne suohon, on toinen juttu.
Niin ja tuo, jolle vastasit olen edelleen minä eli nro 9 :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siistit vaatteet ja kengät. Nämä ovat todella tarpeellisia, ja nostaa kumman paljon ihmisarvoa, kun ei tarvitse Kassi-Almana ihmistenilmoilla liikkua. Valitettavasti vain kun rahat ovat vähissä, on miljoona muutakin tärkeämpää menoerää kuin vaatteet, joten niistä täytyy sitten tinkiä.
Ap kiittää neuvosta ja kysyy, olisiko alentavaa saada lahjakortti esim. paikalliselle kirpparille, josta voisi hankkia ainakin ne siistit vaatteet? Kenkiä ei ole kai helppo löytää kirppareilta. Mitä kautta löytäisin nämä ihmiset? Jos menen kysymään rikkinäisiin tai nuhruisiin pukeutuneelta, saattaisin saada nenääni?
E ole tuo, jolta kysyit enkä edes varsinaisesti vastaa esittämääsi kysymykseenkään. Olen asunut samassa lähiössä jo kauan. Tunnen suurimman osan lähiön asukkaista ainakin ulkonäöltä. Pienessä lähikaupassa käy aika usein noin kolmekymppinen mies. Habituksen ja käytöksen (jähmeys, hidastuneet liikkeet jne) perusteella oletin, että hänellä on jokin mielialalääkitys (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja). Monet kerrat näin hänet kaupassa. Katseli tuotteita ja selvästi vertaili hintoja. Tajusin, että hän joutuu miettimään, mitä ruokaa ostaisi itselleen. Ei siis voinut kulkea kaupassa kuten minä, joka vaan napsin hyllyistä tarvitsemiani tuotteita ostoskärryihin.
Pitkään mietin, pitäisikö lähteä seuraamaan tätä itseäni puolet nuorempaa miestä ja katsoa, missä hän asuu. Jotta voisin myöhemmin käydä tiputtamassa ruokakaupan lahjakortin hänen postiluukustaan. Jos olisin kaupassa tai tuolla kadulla tarjonnut hänelle apuani, se olisi ollut varmasti hänelle sekä noloa että kiusallista. Lähikaupan myyjät oli kuitenkin tulleet mullekin tutuiksi ja kerran kysyin myyjiltä, tietävätkö he henkilön, jonka heille kuvailin. Sanoivat tietävänsä. Ostin 100€ K-ketjun lahjakortin ja sanoin myyjille, että kun tämä mies seuraavan kerran tulee ostoksille, antavat kassalla lahjakortin miehelle. Kauppiaankin mielestä asia oli ok. Lahjakortin saatuaan mies oli ensin kysynyt, onko hän jossain piilokameraohjelmassa, mutta kun myyjät olivat sanoneet, että ei ole vaan miehellä kävi arpaonni, mies oli ollut iloinen hyvästä tuuristaan ja saamastaan lahjakortista.
Joskus toisesta ihmisestä huomaa avuntarpeen, useimmiten ei. Mutta vaikka huomaisikin, auttaminen on vaikeaa, jos apua ei pyydetä. Ihan siis siksi, että ei halua asettaa toista kiusalliseen tilanteeseen.
Ap kiittää hyvästä työstä! Olen muutaman kerran kaupassa huomannut, että joku laskee rahojaan ja olen ollut lähellä tarjota rahaa, mutta sitten kuitenkin arkaillut - koska juuri se nolous ja häpeä ja toisten asioihin sotkeutuminen! Ei voi tietää minkälainen reaktio asiasta tulee.
Kerran seurasin yhtä huonosti pukeutunutta naista kovalla pakkasella kaupasta ulos ja oli pakko kysyä, että onko sulla sukat siellä (rikkinäisten) saappaiden sisällä. Kysyin sitten lähiärrältä, että tuntevatko tapauksen. Pelaa kaikki rahansa heti kun saa ne ja vaatteet päällä ja syöminen on mitä sattuu. Kerran näin kun kävi katsomassa jonkun leikkelepaketin hintaa kaupassa mutta ei ostanut mitään. Omat lapset yrittää auttaa, mutta kaikki mitä rahana saa menee pelaamiseen.
Tämä on yksi syy, miksi haluaisin löytää muita auttamisen muotoja. En halua olla pahentamassa kenenkään ongelmia. Perheessäni on alkoholisteja ja sitä kautta on näkemystä addiktiiviseen käyttäytymiseen.
Pukeutuminenkaan ei aina kerro kaikkea. Sen jälkeen, kun musta tuli suurituloinen (en siis ole aina ollut), en välittänyt enää yhtään pukeutumisestani. Käyn lähikaupassa kengissä, joista pikkuvarpaat jo pilkistää ulos. Ei mua haittaa, jos joku pitää mua köyhänä. Tiedän itse paremmin. Ne kengät vaan sattuvat olemaan tosi mukavat jalalle.
Mä pidän selvästi erillään varsinaisen vähävaraisten auttamisen ja ne satunnaiset tilanteet, joissa autan. Esim jos edessäni kaupan kassalla on joku (useimmiten lapsi), jolta puuttuu 50 senttiä ostoksistaan, niin mä maksan sen puuttuvan osan. Tai joku tulee bussiin, eikä matkakortissa olekaan riittävästi arvoa, voin omalla matkakortillani tai -ennen pandemiaa - rahalla maksaa hänenkin lipun. Varsinainen auttaminen, jolla tarkoitus on saada toinen ihminen nousemaan ylös suosta tai olemaan putoamatta sinne suohon, on toinen juttu.
Niin ja tuo, jolle vastasit olen edelleen minä eli nro 9 :)
Ap vastaa, totta tuo pukeutumisasia, kun ei ole mitään tarvetta tehdä enää keneenkään vaikutusta niin pitää päällä sitä mistä oikeasti tykkää, eikä sitä mistä luulee muiden tykkäävän.
Täytyy tehdä listausta näistä ehdotuksista ja valita sieltä niitä mitkä tuntuvat omilta tavoilta toimia. Ovatko autettavasi koskaan puhuneet, että haluaisivat saada ohjausta oman taloutensa hallintaan?
Kiitos kaikista vastauksistasi ja mukavaa illan jatkoa sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä joku accountability buddy systeemi, jossa yhdessä mietitte keinoja miten kohentaa toisen taloudellista tilannetta ja elämänhallintaa ja säännöllisin väliajoin sitten tapaatte ja keskustelette mikä keinoista on toiminut ja mikä ei. Toiset voi toki loukkaantua jos tuollaista ehdottaa, mutta jos henkilö oikeasti haluaa muuttaa elämäänsä parempaan ja on valmis ottamaan askelia parempaan suuntaa tuo voisi toimia.
Anteeksi tämä vihainen kommentti sivusta, olen koko ketjun lukenut.
Ymmärrän että tarkoitatte hyvää, mutta tuo "köyhille pitää opettaa budjetointia/sijoittamista koska se on tie onneen" paska saisi jäädä pois. Joo, on ehkä joita kuita jotka on tahallisesti pikavipeillä ittensä johonkin suohon upottaneet joille siitä voisi olla hyötyä, mutta suurin osa pitkäaikaisesti köyhistä joutuu budjetoimaan senkin että onko varaa ostaa lapselle sitä halvinta Pirkan jäätelötuuttia tässä kuussa, ja mikä tahansa budjetin päälle tuleva 20 € lisämaksu (joskus sitä pienempikin) aiheuttaa sitten tuskailua siitä mistä sekin raha sitten revitään.
Itsellä just sairastuminen kesäflunssaan ja sen jälkitautina bakteeri-infektioon johti siihen että loppukuulle on 5,78 euroa tilillä ja ruokaa ehkä viikoksi, yksi iso lasku (muutama kymppi on minulle iso) maksamatta, mutta onneksi ko. taho antaa pari viikkoa armoa ennen perinnällä uhkailua. Ruokajakelun jonoon ei ole asiaa yskäisenä ja nuhaisena, mutta kipeänä ei ole niin nälkäkään joten viikko vesikuurilla mennee ilman ongelmia. Pitää ensi kuulle löytää budjetista lisäjoustoa sille terveyskeskusmaksulle...
T: budjetointikaan ei auta yllättäviin kuluihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siistit vaatteet ja kengät. Nämä ovat todella tarpeellisia, ja nostaa kumman paljon ihmisarvoa, kun ei tarvitse Kassi-Almana ihmistenilmoilla liikkua. Valitettavasti vain kun rahat ovat vähissä, on miljoona muutakin tärkeämpää menoerää kuin vaatteet, joten niistä täytyy sitten tinkiä.
Ap kiittää neuvosta ja kysyy, olisiko alentavaa saada lahjakortti esim. paikalliselle kirpparille, josta voisi hankkia ainakin ne siistit vaatteet? Kenkiä ei ole kai helppo löytää kirppareilta. Mitä kautta löytäisin nämä ihmiset? Jos menen kysymään rikkinäisiin tai nuhruisiin pukeutuneelta, saattaisin saada nenääni?
E ole tuo, jolta kysyit enkä edes varsinaisesti vastaa esittämääsi kysymykseenkään. Olen asunut samassa lähiössä jo kauan. Tunnen suurimman osan lähiön asukkaista ainakin ulkonäöltä. Pienessä lähikaupassa käy aika usein noin kolmekymppinen mies. Habituksen ja käytöksen (jähmeys, hidastuneet liikkeet jne) perusteella oletin, että hänellä on jokin mielialalääkitys (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja). Monet kerrat näin hänet kaupassa. Katseli tuotteita ja selvästi vertaili hintoja. Tajusin, että hän joutuu miettimään, mitä ruokaa ostaisi itselleen. Ei siis voinut kulkea kaupassa kuten minä, joka vaan napsin hyllyistä tarvitsemiani tuotteita ostoskärryihin.
Pitkään mietin, pitäisikö lähteä seuraamaan tätä itseäni puolet nuorempaa miestä ja katsoa, missä hän asuu. Jotta voisin myöhemmin käydä tiputtamassa ruokakaupan lahjakortin hänen postiluukustaan. Jos olisin kaupassa tai tuolla kadulla tarjonnut hänelle apuani, se olisi ollut varmasti hänelle sekä noloa että kiusallista. Lähikaupan myyjät oli kuitenkin tulleet mullekin tutuiksi ja kerran kysyin myyjiltä, tietävätkö he henkilön, jonka heille kuvailin. Sanoivat tietävänsä. Ostin 100€ K-ketjun lahjakortin ja sanoin myyjille, että kun tämä mies seuraavan kerran tulee ostoksille, antavat kassalla lahjakortin miehelle. Kauppiaankin mielestä asia oli ok. Lahjakortin saatuaan mies oli ensin kysynyt, onko hän jossain piilokameraohjelmassa, mutta kun myyjät olivat sanoneet, että ei ole vaan miehellä kävi arpaonni, mies oli ollut iloinen hyvästä tuuristaan ja saamastaan lahjakortista.
Joskus toisesta ihmisestä huomaa avuntarpeen, useimmiten ei. Mutta vaikka huomaisikin, auttaminen on vaikeaa, jos apua ei pyydetä. Ihan siis siksi, että ei halua asettaa toista kiusalliseen tilanteeseen.
Ap kiittää hyvästä työstä! Olen muutaman kerran kaupassa huomannut, että joku laskee rahojaan ja olen ollut lähellä tarjota rahaa, mutta sitten kuitenkin arkaillut - koska juuri se nolous ja häpeä ja toisten asioihin sotkeutuminen! Ei voi tietää minkälainen reaktio asiasta tulee.
Kerran seurasin yhtä huonosti pukeutunutta naista kovalla pakkasella kaupasta ulos ja oli pakko kysyä, että onko sulla sukat siellä (rikkinäisten) saappaiden sisällä. Kysyin sitten lähiärrältä, että tuntevatko tapauksen. Pelaa kaikki rahansa heti kun saa ne ja vaatteet päällä ja syöminen on mitä sattuu. Kerran näin kun kävi katsomassa jonkun leikkelepaketin hintaa kaupassa mutta ei ostanut mitään. Omat lapset yrittää auttaa, mutta kaikki mitä rahana saa menee pelaamiseen.
Tämä on yksi syy, miksi haluaisin löytää muita auttamisen muotoja. En halua olla pahentamassa kenenkään ongelmia. Perheessäni on alkoholisteja ja sitä kautta on näkemystä addiktiiviseen käyttäytymiseen.
Pukeutuminenkaan ei aina kerro kaikkea. Sen jälkeen, kun musta tuli suurituloinen (en siis ole aina ollut), en välittänyt enää yhtään pukeutumisestani. Käyn lähikaupassa kengissä, joista pikkuvarpaat jo pilkistää ulos. Ei mua haittaa, jos joku pitää mua köyhänä. Tiedän itse paremmin. Ne kengät vaan sattuvat olemaan tosi mukavat jalalle.
Mä pidän selvästi erillään varsinaisen vähävaraisten auttamisen ja ne satunnaiset tilanteet, joissa autan. Esim jos edessäni kaupan kassalla on joku (useimmiten lapsi), jolta puuttuu 50 senttiä ostoksistaan, niin mä maksan sen puuttuvan osan. Tai joku tulee bussiin, eikä matkakortissa olekaan riittävästi arvoa, voin omalla matkakortillani tai -ennen pandemiaa - rahalla maksaa hänenkin lipun. Varsinainen auttaminen, jolla tarkoitus on saada toinen ihminen nousemaan ylös suosta tai olemaan putoamatta sinne suohon, on toinen juttu.
Niin ja tuo, jolle vastasit olen edelleen minä eli nro 9 :)
Ap vastaa, totta tuo pukeutumisasia, kun ei ole mitään tarvetta tehdä enää keneenkään vaikutusta niin pitää päällä sitä mistä oikeasti tykkää, eikä sitä mistä luulee muiden tykkäävän.
Täytyy tehdä listausta näistä ehdotuksista ja valita sieltä niitä mitkä tuntuvat omilta tavoilta toimia. Ovatko autettavasi koskaan puhuneet, että haluaisivat saada ohjausta oman taloutensa hallintaan?
Kiitos kaikista vastauksistasi ja mukavaa illan jatkoa sinulle!
Eivät. En valitse autettavaksi ihmisiä, joilla talouden hallinnassa on puutteita. Auttamieni ihmisten avuntarve on väliaikaista ja avuntarpeeseen on selkeä syy (esim ero ja sen seurauksena muutto), jolloin lyhytaikainen apu auttaa pahimman vaiheen yli. Auttamieni opiskelijoiden kohdalla he eivät ole tarvinneet säännöllistä apua vaan esimerkiksi juts joku eläinlääkärilasku vetää talouden niin tiukalle, että ruokaan yms jää liian vähän rahaa. Joskus olen siis maksanut eläinlääkärilaskun ja joskus taas ostanut ruokaa. Jos kyseinen henkilö esim asuu jossain kaukana, mun on yksinkertaisempaa maksaa eläinlääkärilasku kuin ryhtyä toimittamaan toiselle paikkakunnalle ruoka-apua. Jos taas asuu täällä pääkaupunkiseudulla, olen hankkinut ruokaa, talouspapereita ja pesuaineita.
- Nro 9 -
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi tämä vihainen kommentti sivusta, olen koko ketjun lukenut.
Ymmärrän että tarkoitatte hyvää, mutta tuo "köyhille pitää opettaa budjetointia/sijoittamista koska se on tie onneen" paska saisi jäädä pois. Joo, on ehkä joita kuita jotka on tahallisesti pikavipeillä ittensä johonkin suohon upottaneet joille siitä voisi olla hyötyä, mutta suurin osa pitkäaikaisesti köyhistä joutuu budjetoimaan senkin että onko varaa ostaa lapselle sitä halvinta Pirkan jäätelötuuttia tässä kuussa, ja mikä tahansa budjetin päälle tuleva 20 € lisämaksu (joskus sitä pienempikin) aiheuttaa sitten tuskailua siitä mistä sekin raha sitten revitään.
Itsellä just sairastuminen kesäflunssaan ja sen jälkitautina bakteeri-infektioon johti siihen että loppukuulle on 5,78 euroa tilillä ja ruokaa ehkä viikoksi, yksi iso lasku (muutama kymppi on minulle iso) maksamatta, mutta onneksi ko. taho antaa pari viikkoa armoa ennen perinnällä uhkailua. Ruokajakelun jonoon ei ole asiaa yskäisenä ja nuhaisena, mutta kipeänä ei ole niin nälkäkään joten viikko vesikuurilla mennee ilman ongelmia. Pitää ensi kuulle löytää budjetista lisäjoustoa sille terveyskeskusmaksulle...
T: budjetointikaan ei auta yllättäviin kuluihin
Ap vastaa, toivottavasti et ole vihainen minulle, vaan tilanteellesi. Onko sinulla itselläsi selkeä kuva siitä, mikä on johtanut tähän?
Tämä on yksi asia, miksi itse mietin auttamiskeinona taloudellisten asioiden hallintaan liittyvää koulutusta. Kaikki eivät osaa analysoida omaa tilannettaan realistisesti, mitä haastavampi tilanne on, sitä vaikeampi voi olla nähdä ratkaisuja itse. Ajatukseni ei ole todellakaan sijoittamiseen tähtäävä koulutus, eikä rikastumiseen. Joskus kuitenkin joku oivallus voi viedä ihmisen siihenkin suuntaan, näin kävi itselleni. Nyt jälkikäteen asioita mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, että jos olisin saanut lisää tietoa ja sitä kautta ymmärrystä, niin olisin päässyt omasta taloudellisesta kurimuksestani huomattavasti aiemmin.
Kaikki eivät ole suoranaisesti omasta syystään huonossa taloudellisessa tilanteessa. Osa on. Ja osa näistä ongelmissa olevista järjestää itsensä takaisin ongelmiin, vaikka olisi jo muutaman kerran autettu pois sieltä. Tarkempi ymmärrys oman käytöksen syistä voisi auttaa näitä ihmisiä. Sitten on vielä nämä, joilla ei ole tarkoitus tulla koskaan omillaan toimeen.
Jos osallistuisit tällaiseen koulutukseen, niin olisitko valmis avaamaan taloutesi tietoja? Entä jos se olisi ehtona suoran taloudellisen avun saamiseen? Jos koulutuksessa tultaisiin siihen johtopäätökseen, että elät niin säästäväisesti kuin voit, ja silti tilanne ei parane.
Jos tämä ei kuulosta hyvältä, niin mitä jos sinulle maksettaisiin koulutukseen osallistumisesta. Tai tarjottaisin ruoat ja jotain muuta koulutuspäivinä? Tai maksettaisiin se yllättävä lasku?
Tässä ketjussa on aktiivisesti kommentoinut ihminen, joka auttaa paljon. Hän on kertonut, että alkuvaiheessa tuli muutaman kerran huijatuksi ilmeisesti ammatikseen apua kerjääjien taholta. Itse haluaisin auttaa alusta lähtien vain ihmisiä, jotka todella tarvitsevat apua, siksi kyselen täällä tapoja selvittää ketkä todella tarvitsevat apua. Ketjussa on esimerkkejä auttamisesta, jossa parhaat palat viedään ennen kuin niitä tarvitsevat edes pääsevät paikalle. Oma oikeudentajuni on koetuksella, kun kuulen näistä.
Jos hakisit apua tilanteeseesi, mistä ja miten haluaisit sitä hakea? Esimerkiksi tähän sairastumiseen liittyvien laskujen maksuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi tämä vihainen kommentti sivusta, olen koko ketjun lukenut.
Ymmärrän että tarkoitatte hyvää, mutta tuo "köyhille pitää opettaa budjetointia/sijoittamista koska se on tie onneen" paska saisi jäädä pois. Joo, on ehkä joita kuita jotka on tahallisesti pikavipeillä ittensä johonkin suohon upottaneet joille siitä voisi olla hyötyä, mutta suurin osa pitkäaikaisesti köyhistä joutuu budjetoimaan senkin että onko varaa ostaa lapselle sitä halvinta Pirkan jäätelötuuttia tässä kuussa, ja mikä tahansa budjetin päälle tuleva 20 € lisämaksu (joskus sitä pienempikin) aiheuttaa sitten tuskailua siitä mistä sekin raha sitten revitään.
Itsellä just sairastuminen kesäflunssaan ja sen jälkitautina bakteeri-infektioon johti siihen että loppukuulle on 5,78 euroa tilillä ja ruokaa ehkä viikoksi, yksi iso lasku (muutama kymppi on minulle iso) maksamatta, mutta onneksi ko. taho antaa pari viikkoa armoa ennen perinnällä uhkailua. Ruokajakelun jonoon ei ole asiaa yskäisenä ja nuhaisena, mutta kipeänä ei ole niin nälkäkään joten viikko vesikuurilla mennee ilman ongelmia. Pitää ensi kuulle löytää budjetista lisäjoustoa sille terveyskeskusmaksulle...
T: budjetointikaan ei auta yllättäviin kuluihin
Jos haluaisin auttaa sinua niin miten saisin sinuun yhteyden? Missä asutte?
Yleensä budjetoidaan myös joku summa kuukausittain yllättäviin menoihin. Koska niitä tulee aina.
Accountability buddy olisi hyvä idea. Jonkinlainen tsemppari, jolta saisi itselle voimaa jatkaa suunnitelmaa kohti parempaa elämää. Kasvokkain tapaaminen olisi parempi kuin netin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Accountability buddy olisi hyvä idea. Jonkinlainen tsemppari, jolta saisi itselle voimaa jatkaa suunnitelmaa kohti parempaa elämää. Kasvokkain tapaaminen olisi parempi kuin netin kautta.
Tämä olisi hyvä idea, miten kääntäisit termin? Taloustsemppari, budjettikaveri, kirstunvartija?
Vierailija kirjoitti:
Budjetointi oli hyvä ehdotus.Tietyissä tapauksissa mm. sairaat ja vanhukset voisi kaivata apua ihan vain tukien hakemisessa tai selvityksissä mistä voivat saada apua mihinkin.
Onko näitä tukineuvojia ihan viran puolesta olemassa?
Ap kiittää ja kommentoi, on niin raskasta kuulla, että jotkut kehtaavat varastaa ruoan vähävaraisilta. Toivottavasti tästä tietävät kertovat asiasta eteenpäin, tämä toimintatapa ei varmasti ole ollut lahjoittajan tiedossa.