Jos olet taloudellisesti heikoilla, mikä muu kuin raha auttaisi sinua

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kierrätystä ja ruoka-apua joka kuntaan. Semmoisia varastoja, jonne voivat muut ostaa ruokaa ja lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita ym. Kun sen tekee helpoksi, niin voi yllättyä iloisesti.

Monilla paikkakunnilla on Facebookissa nk roskalavaryhmä. Varastotilat maksavat ja jos kunta ei ole valmis antamaan ilmaiseksi tiloja varastolle, ei niitä ole yhteisöjen kovin järkevää alkaa vuokraamaankaan. 

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kierrätystä ja ruoka-apua joka kuntaan. Semmoisia varastoja, jonne voivat muut ostaa ruokaa ja lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita ym. Kun sen tekee helpoksi, niin voi yllättyä iloisesti.

Ikävä olla realisti, mutta tuossa kävisi niin, että sieltä hakisi parhaat päältä ne, jotka eivät todellakaan apua tarvitse ja taloudellisesti heikoilla olevat jäisivät ilman. Jos ylipäätään edes tulisivat paikalle. "Armopalojen" hakemiselle on todella iso kynnys, jos oikeasti menee heikosti. 

Omalla kohdallani raha on kaikki kaikessa. Raha mahdollistaa mukavan asumisen, hyvän ja terveellisen ruoan, terveydenhuollon sujuvat palvelut sekä ennen kaikkea monipuoliset harrastukset. Valitettavasti. Edes toimivat ihmissuhteet eivät auta, jos on vähän väliä tai - mikä pahinta - pysyvästi p.a.

Tähän saakka olen pärjäillyt elämässä oikein mainiosti. Mutta enemmänkin saisi pätäkkää tililtä löytyä. Mielellään niin paljon, että voisin lopettaa työnteon kokonaan.

Ilmaiset ateriat auttaisivat paljonkin, jos raha on vähissä. Ruokaanhan se köyhien raha lähinnä menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kierrätystä ja ruoka-apua joka kuntaan. Semmoisia varastoja, jonne voivat muut ostaa ruokaa ja lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita ym. Kun sen tekee helpoksi, niin voi yllättyä iloisesti.

Ikävä olla realisti, mutta tuossa kävisi niin, että sieltä hakisi parhaat päältä ne, jotka eivät todellakaan apua tarvitse ja taloudellisesti heikoilla olevat jäisivät ilman. Jos ylipäätään edes tulisivat paikalle. "Armopalojen" hakemiselle on todella iso kynnys, jos oikeasti menee heikosti. 

Jos oikeasti menee heikosti, niin silloin niitä armopaloja on vain pakko hakea, halusi tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuorena taloudellisesti heikoilla enkä olisi pärjännyt, jos jo ennen lapsuudenkodista muuttamista äitini ei olisi opettanut mulle budjetin tekemistä. Olen nyt 60v ja mulla on edelleen vuosibudjetti, vaikka taloudellisesti tulen erinomaisesti toimeen. 

Eli yksi tapa voisi olla opettaa oman talouden hallintaa. Mikä tämän kurssin nimi pitäisi olla että se houkuttelisi osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kierrätystä ja ruoka-apua joka kuntaan. Semmoisia varastoja, jonne voivat muut ostaa ruokaa ja lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita ym. Kun sen tekee helpoksi, niin voi yllättyä iloisesti.

Ikävä olla realisti, mutta tuossa kävisi niin, että sieltä hakisi parhaat päältä ne, jotka eivät todellakaan apua tarvitse ja taloudellisesti heikoilla olevat jäisivät ilman. Jos ylipäätään edes tulisivat paikalle. "Armopalojen" hakemiselle on todella iso kynnys, jos oikeasti menee heikosti. 

Jos oikeasti menee heikosti, niin silloin niitä armopaloja on vain pakko hakea, halusi tai ei.

Joillekin köyhyys on koko omaa identiteettiä niin leimaava asia, että mieluummin jättävät lääkärin määräämät lääkkeet hakematta apteekista kuin menevät esim leipäjonoon. 

Jos et anna niille rahaa niin ainoa vaihtoehtohan on, että opetat ne hankkimaan sitä itse.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen kanssakäyminen. Itse olen aina ollut matalatuloinen, mutta rahaa enemmän kaipaan sitä, että olisi edes joku, jonka kanssa voisi välillä jutella, vaikka hetken vain.

Ap tässä. Miten sinut tai sinunkaltaisesi löytäisi, että voisi jutella? Mitä kautta haluaisit että sinua lähestyttäisi, vai haluaisitko itse olla se, joka ottaa ensimmäisenä yhteyttä vaikka jonkin nettisivun kautta? Olisiko järjestetty yhteistapaaminen täysin mahdoton ajatus? Olisitko valmis auttamaan vastavuoroisesti jotain apua tarvitsevaa (ei minua). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmän kierrätystä ja ruoka-apua joka kuntaan. Semmoisia varastoja, jonne voivat muut ostaa ruokaa ja lahjoittaa hyväkuntoisia vaatteita ym. Kun sen tekee helpoksi, niin voi yllättyä iloisesti.

Ikävä olla realisti, mutta tuossa kävisi niin, että sieltä hakisi parhaat päältä ne, jotka eivät todellakaan apua tarvitse ja taloudellisesti heikoilla olevat jäisivät ilman. Jos ylipäätään edes tulisivat paikalle. "Armopalojen" hakemiselle on todella iso kynnys, jos oikeasti menee heikosti. 

Tämä on ihan totta. Niille jotka eivät mitään tarvitse tai voisivat hyvin tarvitsemansa ostaakin niiden ilmaisten tavaroiden ja ruokien bongaaminen on kuin kiva harrastus.

Jopa ovat siitä ylpeitä, taas hain tällaisen ja ihan ilmaiseksi.

Jos on heikoilla niin kynnys kynnys suuri ja usein hankaloittaa kun ei ole autoa jolla kuljettaisi isompia tavaroita.

Myös ei voi yhtään kauempaa hakea ellei ole julkista liikennettä tai rahat loppu. Tai molemmat.

Jos täytyy punnita ostaako ruokaa vai maksaako hakemisesta.

Ihan näin sivusta olen seurannut, että ruokajakelussa ne parhaat päältä menee jo sille jakoporukalle ja heidän tutuilleen.

Sitten ne ensimmäisenä jonottavat saavat muutamaa sorttia ja loput jonottajat ihan mitä sattuu jäljellä olemaan.

Hyvähän on edes jotain, mutta ei sillä pelkästään pärjää vaan kauppaankin menee silti rahaa.

Ruokajonoissakin toimii ihan omat "vahvimman lakinsa".

Ainakin pienemmillä paikkakunnilla missä jaettavaa tavaraa on aika vähän.

Syrjäytyneitä ja yksinäisiä ihmisiä on suomessa aivan liikaa. Se että voit tarjota juttuseuraa jollekkin ei maksa yhtään mitään ja todennäköisesti auttaa paljon enemmän kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla turhaa tavaraa, niin voit pyytää toista avaamaan vaikkapa huuto.nettiin tilin ja myymään tavaroitasi siellä. Ainahan kuluista saa sovittua, voi vaikka tarjota kahvin tai sopia että lähdette käymään vaikka jossain museossa. Siis jos et halua rahana maksaa palkkaa. Tämä vaatii tietysti, että tuolla köyhällä on elämänhallinta kunnossa.

Ap vastaa. Minulla on kyllä ylimääräistä tavaraa, ekologisista syistä olen itse myynyt sitä pikkuhiljaa, tosin olen miettinyt että lahjoittaisin ne paikalliselle työttömien yhdistykselle, mutta jos ihminen on kovin rahaton, tuskin ostaa edes sieltä työttömien kirpparilta tavaraa. Ehdotuksesi on hyvä, en vain tiedä mistä löytäisin sopivan henkilön, osaatko ehdottaa mitä kautta ko henkilö löytyisi?

Vierailija kirjoitti:

Siistit vaatteet ja kengät. Nämä ovat todella tarpeellisia, ja nostaa kumman paljon ihmisarvoa, kun ei tarvitse Kassi-Almana ihmistenilmoilla liikkua. Valitettavasti vain kun rahat ovat vähissä, on miljoona muutakin tärkeämpää menoerää kuin vaatteet, joten niistä täytyy sitten tinkiä.

Ap kiittää neuvosta ja kysyy, olisiko alentavaa saada lahjakortti esim. paikalliselle kirpparille, josta voisi hankkia ainakin ne siistit vaatteet? Kenkiä ei ole kai helppo löytää kirppareilta. Mitä kautta löytäisin nämä ihmiset? Jos menen kysymään rikkinäisiin tai nuhruisiin pukeutuneelta, saattaisin saada nenääni? 

Vierailija kirjoitti:

Anna töitä. Palkkaa joku hommiin.

Ap kiittää neuvosta ja kysyy minkälainen voisi olla työntekijän hakuilmoitus ja mihin se kannattaisi laittaa että siihen vastaisi tarkoittamani henkilö? Ei ole ehkä työhaastattelussa korrektia kysyä kuinka tiukilla olet, riittääkö rahat ruokaan ja lääkkeisiin?

Auttaisi työpaikka, jolla voisin ansaita sitä rahaa. Eli ei aloittajalla olisi töitä tarjolla? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole mitään muuta ongelmaa kuin liian vähän rahaa. Mua ei siis myöskään pysty auttamaan muuten kuin antamalla lisää rahaa.

Ap kiittää neuvosta ja kysyy miten käyttäisit rahat ja miten se auttaisi sinua tulevaisuudessa. Onko rahapulasi hetkellinen? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuorena taloudellisesti heikoilla enkä olisi pärjännyt, jos jo ennen lapsuudenkodista muuttamista äitini ei olisi opettanut mulle budjetin tekemistä. Olen nyt 60v ja mulla on edelleen vuosibudjetti, vaikka taloudellisesti tulen erinomaisesti toimeen. 

Eli yksi tapa voisi olla opettaa oman talouden hallintaa. Mikä tämän kurssin nimi pitäisi olla että se houkuttelisi osallistumaan?

Sellainen kurssi pitäisi olla jo peruskoulussa. Siinä vaiheessa, kun ihmisellä on jo raha-asiat ihan sekaisin, talouden tasapainoon saaminen voi kestää vuosia. Pitkään jatkuneen köyhyyden yksi ongelma on, että ihminen muuttuu lyhytjänteiseksi. Impulsiiviseksi. Haetaan mielihyvää - pientäkin - nyt eikä vasta kahden tai kolmen vuoden päästä. Mulla on pari kaveria, joita autoin tekemään vuosibudjetin. Sellaisen, jonka avulla pääsisi eroon kaikista veloistaan. Lupasin vielä, että jos jaksavat elää budjetin mukaisesti, hankin heille ruokaa niinä kuukausina, kun budjetin mukaan jäi liian vähän rahaa ruokaan. Toinen jaksoi noudattaa budjettia kuukauden, toinen kolme kuukautta. Mielihyvällä en tarkoita vain ylimääräistä hömppää vaan ihan sellaistakin asiaa kuin että pölynimurin hajottua matot vietäisiin ulos tampattavaksi, käärittäisiin rullalle jonnekin nurkkaan ja sen jälkeen lattiat siivottaisiin harjalla ja rikkalapiolla ja sen jälkeen vielä pyyhittäisiin kostealla. Kyllä...pirun paljon työläämpää kuin uuden imurin ostaminen ja imuroiminen. Jos ei tähän kykene vaan uusi imuri on saatava heti, vaikka budjetista näkee, ettei uuteen imuriin ole varaa, niin....

Vierailija kirjoitti:

Olen avustanut vähävaraisia sosiaalisen median kautta jo yli 10 vuotta. Oleellisia asioita avustamisessa on kolme. Ensimmäinen: onko realistista olettaa, että tulot nousevat jossain vaiheessa. Toinen: onko realistista odottaa, että menot pienevetä jossain vaiheessa. Kolmas: onko henkilö riittävän motivoitunut saamaan raha-asiansa kuntoon. 

Tuo eka kohta toteutuu esimerkiksi opiskelijoiden kohdalla. Tietenkin on mahdollista, että valmistumisen jälkeen ei työllistykään. Ja vastaavasti se ei toteudu esim työkyvyttömyyseläkkeellä olevien kohdalla. Toka kohta taas toteutuu niiden kohdalla, joilla velkojen määrä on pieni tai joilla on mahdollisuus päästä velkajärjestelyyn. Kolmas kohta taas toteutuu yleensä silloin, kun köyhyyden voi olettaa kestävän vain kohtuullisen lyhyen aikaa. Mitä lyhyempi aika, sen motivoituneempi. 

Olen aika usein avustanut nimenomaan opiskelijoita. Ruoka-avun muodossa ja joskus maksanut heidän laskujaan (esim eläinlääkärilaskun). Olen avustanut myös eronneita, jotka muuton vuoksi ovat joutuneet tilapäisesti taloudellisiin vaikeuksiin. Yleensä heitäkin ruoka-avun muodossa eli ostanut esim pakastimen ja kaapit täyteen ruokaa. Näin ovat selvinneet kriittisen ensimmäisen kuukauden. 

Ap kiittää ohjeista ja kysyy, voisitko tarkentaa tätä "somen kautta"? Ovatko autettavasi olleet sinulle tuntemattomia, oletko tavannut heidät ja oletko varmistanut jotenkin, että apu menee oikeaan osoitteeseen (eli oikeasti tarvitsevalle)? 

Olen myös periaatteessa valmis suoraan taloudelliseen apuun jos kyse on vanhuksesta, jonka huono taloudellinen tilanne johtuu esm. vakavasta sairaudesta, eikä läheisiä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Jos et anna niille rahaa niin ainoa vaihtoehtohan on, että opetat ne hankkimaan sitä itse.

Kyllä, esim. meikä-köyhällä on se ongelma, että voisin kyllä muuten tehdä rahaa vastaan kaikkea pikku hommaa, mutta en ole varma, osaanko tarpeeksi hyvin. Jos aloittaja osaisi kertoa, miten tuosta selviää, niin oli kiva. En myöskään halua, että kukaan vain säälistä ostaisi ala-arvoisia palveluksiani. Voisin myös perustaa yrityksen, jos tietäisin, miten niitä asiakkaita oikein hankitaan, ts. missä ilmoitella mitä on tarjolla. Osaako aloittaja siinä neuvoa?

Eli markkinointi ja suhdetoiminta on asia, josta en ymmärrä mitään.

Koittakaa palauttaa varastettua tavaraa takaisin se helpottaa kaikkia myös varkaan omaatuntoa jos sitä yhtään on.