Millainen on ihminen, joka neuvoo kaikessa mitä hänelle kerrot?

Vierailija kirjoitti:

Minä ärsyyntyisin enemmän tuollaisesta latistavasta lässynläästä ja arvostaisin tiettyyn rajaan asti enemmän tuota anoppia, jos näistä pitää valita.

Sama.

Oletteko käyneet syövän hoitoineen läpi? Jos ette niin ette oikeasti tiedä miten reagoisitte. Minusta tuntui hyvälle kun esim. syöpähoitaja sanoi että tämä on vakava sairaus ja että on ymmärrettävää että pelkään. Minulle oli tärkeää että hätäni nähtiin ja ymmärrettiin että mitä kaikkea joudun käymään läpi. En kaivannut siihen mitään sellaista että "etkö nyt osaa hoitaa itseäsi kyllä minä osaisin"-skeidaa. 

Mulle kaikki tavat ja ihmiset ovat ok kunhan ovat hyväntahtoisia. Osaan kyllä sitten sanoa jos menee yli ja jos se vastapuoli on täyspäinen, se ottaa sen hyvällä. En näe tässä ongelmaa, en yleensäkään hae vastakkainasettelua. 

Mulla on tällainen työkaveri. Mut oo kyllä ihan vilpittömän iloinen niistä neuvoista yleensä. Oon vähän osaamaton ja saamaton että ihan kiva kun joku neuvoo ja vähän potkii takamukselle.

Minulla oli tuollainen kaveri joskus aikoinaan. Yleensä tiuskaisin vaan vihaisena että sanoin sulle jotain enkä kysynyt neuvoja. Yleensä tuo tyyppi loukkaantui ja odotti ilmeisesti että olisin hyvitellyt sitä jotenkin. Oltiin siis molemmat urospuoleisia ja kyseinen kaveri jäi kyllä hyvin pian entiseksi kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.

Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.

Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!

Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.

Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.

Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.

Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin. 

Itse viihdyn paremmin sellaisessa seurassa jolta saa myötätuntoa kuin joka yrittää tuputtaa jonninjoutavia ja toimimattomia neuvoja. Esimerkki: kävin syöpähoidoissa, sytostaateissa joista tuli valtavan huono olo ja tsiljoona erilaista oiretta makuaistin menosta suunlimakalvojen rikkoontumiseen. Lähimmäisilleni kerroin näistä kun kysyivät vointiani. Ystäväni tähän: voi kurja, kylläpä sinä joudut kaikenlaista ikävää kokemaan. Toivottavasti menee pian ohi. Se sai minut tuntemaan että joku ymmärtää mitä kaikkea kärsin ja tekee sen kuuluvaksi. Anoppi: oletko pyytänyt lääkettä, onpa kumma kun lääke ei auta, oletko kokeillut aloe veraa(emme missään nimessä saa käyttää luontaistuotteita), sinun pitäisi tehdä niin ja näin, etkö sinä ole ottanut pahoinvointilääkettä(otan ihan ohjeiden mukaan, meillä on voimakkaat lääkkeet). Ei suostunut ymmärtämään että mikään ei auta, ei voi muuta kuin kärsiä läpi, piti vaan minua hankalana kun en ottanut hänen ehdotuksiaan vastaan. Me saamme jo syöpikseltä ja vertaisryhmistä saman kokeneilta pitkät listat apukeinoista ja lääkkeistä joita olin kokeillut. Lopputulos, anoppi on tyytymätön ja minä pahoitin mieleni.

Ketkä ME? Meititteletkö itseäsi, vai sairastatko jonkun kanssa yhtäaikaa?