Lue keskustelun säännöt.
Millainen on ihminen, joka neuvoo kaikessa mitä hänelle kerrot?
Kommentit (125)
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
Ei normaalissa kanssakäymisessä kuulu joutua jatkuvasti varomaan sanojaan.
Ei todellakaan kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
Ei normaalissa kanssakäymisessä kuulu joutua jatkuvasti varomaan sanojaan.
Ei todellakaan kuulu.
Ei niin. Sinä yrität nyt tahallasi ymmärtää vaan väärin. Erittäin ikävä luonteenpiirre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeinen ihminen!
Minulle on ainakin tosi raskasta kuunnella jatkuvasti valitusta. Siksi useimmiten ehdotan jotain, millä kertoja pääsisi onnellisempaan tilanteeseen asiassa, joka on huonosti.
Jos ei halua muutosta, miksi pitää heiluttaa huuliaan? Tietysti jos kaikki on hyvin, niin en minäkään neuvo, vaan osaan iloita yhdessä.
Yleensä himoneuvojalta tulvii neuvoja, näkemyksiä ja tulkintoja, vaikka kyseessä ei olisi mikään ratkaisua vaativa ongelma. Kun joku kertoo jostain kokemastaan tai näkemästään, himoneuvoja iskee kimppuun kuin sika limppuun ja kertoo, kuinka asia "oikeasti" on mennyt.
Just näin. Erosin pitkästä liitosta ja sen vuoksi möin perintömökkini. En viihtynyt siellä yksin enkä halunnut muistella vanhoja muistoja joita paikka toi mieleeni liitostani. Tää mun besserwisserini alkoi heti tohottamaan että ei se noin mene sinä vaan vihdoin ja viimein hyväksyit sen tosiasian että sulla ei ole varaa eikä voimavaroja pitää mökkiä yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
En. Vaan luin aloituksen. Luitko sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
Ei normaalissa kanssakäymisessä kuulu joutua jatkuvasti varomaan sanojaan.
Ei todellakaan kuulu.
Ei niin. Sinä yrität nyt tahallasi ymmärtää vaan väärin. Erittäin ikävä luonteenpiirre.
Olen kylläkin ihan eri henkilö ja nimenomaan komppasin sitä mitä sanoit tarkoituksella vääärin ymmärtäjistä, eli heidän kanssa joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
ALOITUS:
Millainen on ihminen, joka neuvoo kaikessa mitä hänelle kerrot?
Vierailija
klo 13:53 | 16.7.2021
Ja miten ottaisit tällaisen ihmisen vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan avautumisen keskustelunavauksena, kuvittelen että jos toinen minulle kertoo niin hän haluaa jotain näkökulmaa / neuvoa / vuorovaikutusta asian suhteen, eikä pelkkää mykkää selkään taputtamista.
Näköjään se ei siis välttämättä sitä olekaan, aina oppii jotain.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?
Haluat nyt tarkoituksella ymmärtää väärin. Aika raskas tyyppi sekin.
Ei normaalissa kanssakäymisessä kuulu joutua jatkuvasti varomaan sanojaan.
Ei todellakaan kuulu.
Ei niin. Sinä yrität nyt tahallasi ymmärtää vaan väärin. Erittäin ikävä luonteenpiirre.
Olen kylläkin ihan eri henkilö ja nimenomaan komppasin sitä mitä sanoit tarkoituksella vääärin ymmärtäjistä, eli heidän kanssa joutuu jatkuvasti varomaan sanojaan.
Kannattaa siis miettiä mitä lainaa. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin.
Itse viihdyn paremmin sellaisessa seurassa jolta saa myötätuntoa kuin joka yrittää tuputtaa jonninjoutavia ja toimimattomia neuvoja. Esimerkki: kävin syöpähoidoissa, sytostaateissa joista tuli valtavan huono olo ja tsiljoona erilaista oiretta makuaistin menosta suunlimakalvojen rikkoontumiseen. Lähimmäisilleni kerroin näistä kun kysyivät vointiani. Ystäväni tähän: voi kurja, kylläpä sinä joudut kaikenlaista ikävää kokemaan. Toivottavasti menee pian ohi. Se sai minut tuntemaan että joku ymmärtää mitä kaikkea kärsin ja tekee sen kuuluvaksi. Anoppi: oletko pyytänyt lääkettä, onpa kumma kun lääke ei auta, oletko kokeillut aloe veraa(emme missään nimessä saa käyttää luontaistuotteita), sinun pitäisi tehdä niin ja näin, etkö sinä ole ottanut pahoinvointilääkettä(otan ihan ohjeiden mukaan, meillä on voimakkaat lääkkeet). Ei suostunut ymmärtämään että mikään ei auta, ei voi muuta kuin kärsiä läpi, piti vaan minua hankalana kun en ottanut hänen ehdotuksiaan vastaan. Me saamme jo syöpikseltä ja vertaisryhmistä saman kokeneilta pitkät listat apukeinoista ja lääkkeistä joita olin kokeillut. Lopputulos, anoppi on tyytymätön ja minä pahoitin mieleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin.
Itse viihdyn paremmin sellaisessa seurassa jolta saa myötätuntoa kuin joka yrittää tuputtaa jonninjoutavia ja toimimattomia neuvoja. Esimerkki: kävin syöpähoidoissa, sytostaateissa joista tuli valtavan huono olo ja tsiljoona erilaista oiretta makuaistin menosta suunlimakalvojen rikkoontumiseen. Lähimmäisilleni kerroin näistä kun kysyivät vointiani. Ystäväni tähän: voi kurja, kylläpä sinä joudut kaikenlaista ikävää kokemaan. Toivottavasti menee pian ohi. Se sai minut tuntemaan että joku ymmärtää mitä kaikkea kärsin ja tekee sen kuuluvaksi. Anoppi: oletko pyytänyt lääkettä, onpa kumma kun lääke ei auta, oletko kokeillut aloe veraa(emme missään nimessä saa käyttää luontaistuotteita), sinun pitäisi tehdä niin ja näin, etkö sinä ole ottanut pahoinvointilääkettä(otan ihan ohjeiden mukaan, meillä on voimakkaat lääkkeet). Ei suostunut ymmärtämään että mikään ei auta, ei voi muuta kuin kärsiä läpi, piti vaan minua hankalana kun en ottanut hänen ehdotuksiaan vastaan. Me saamme jo syöpikseltä ja vertaisryhmistä saman kokeneilta pitkät listat apukeinoista ja lääkkeistä joita olin kokeillut. Lopputulos, anoppi on tyytymätön ja minä pahoitin mieleni.
Tämä oli sinänsä hyvä esimerkki.
Itse koen että tuossa esimerkissä molemmat ovat ok kunhan niistä neuvoista on luettavissa hyvä tarkoitus. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja tosiaan ratkaisukeskeinen ihminen lähtee heti "ratkomaan" tilannetta ja toinen taas tarjoaa sitä olkapäätä. Tykkään että molempia tarvitaan.
Erikseen sitten sellainen päsmäröivä kaiken paremmin tietävyys, se toki ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin.
Itse viihdyn paremmin sellaisessa seurassa jolta saa myötätuntoa kuin joka yrittää tuputtaa jonninjoutavia ja toimimattomia neuvoja. Esimerkki: kävin syöpähoidoissa, sytostaateissa joista tuli valtavan huono olo ja tsiljoona erilaista oiretta makuaistin menosta suunlimakalvojen rikkoontumiseen. Lähimmäisilleni kerroin näistä kun kysyivät vointiani. Ystäväni tähän: voi kurja, kylläpä sinä joudut kaikenlaista ikävää kokemaan. Toivottavasti menee pian ohi. Se sai minut tuntemaan että joku ymmärtää mitä kaikkea kärsin ja tekee sen kuuluvaksi. Anoppi: oletko pyytänyt lääkettä, onpa kumma kun lääke ei auta, oletko kokeillut aloe veraa(emme missään nimessä saa käyttää luontaistuotteita), sinun pitäisi tehdä niin ja näin, etkö sinä ole ottanut pahoinvointilääkettä(otan ihan ohjeiden mukaan, meillä on voimakkaat lääkkeet). Ei suostunut ymmärtämään että mikään ei auta, ei voi muuta kuin kärsiä läpi, piti vaan minua hankalana kun en ottanut hänen ehdotuksiaan vastaan. Me saamme jo syöpikseltä ja vertaisryhmistä saman kokeneilta pitkät listat apukeinoista ja lääkkeistä joita olin kokeillut. Lopputulos, anoppi on tyytymätön ja minä pahoitin mieleni.
Minä ärsyyntyisin enemmän tuollaisesta latistavasta lässynläästä ja arvostaisin tiettyyn rajaan asti enemmän tuota anoppia, jos näistä pitää valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ärsyyntyisin enemmän tuollaisesta latistavasta lässynläästä ja arvostaisin tiettyyn rajaan asti enemmän tuota anoppia, jos näistä pitää valita.
Sama.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti jonkun anoppi, joka puuttuu kaikkeen ja tyrkyttää omaa mielipidettään kysymättä.
Meillä on miniäkokelas tuommoinen, poikani hänelle aina sanoo, että taas sinä
päsmäröit. Saapa nähdä milloin poika lähtee uutta etsimään. Olen varovasti neuvonut, ettet taatusti tuota jaksa loppuelämäsi. Kukaan ei jaksa jatkuvaa neuvomista kuunnella. Miniän äitikin aina sanoo, jos porukalla ollaan, erä nyt ”Liisa” lätty umpeen.
Kälätys joksikin aikaa vaikenee, mutta mihinpä se koira karvoistaan. Silloin kun tutustuivat ei tuommoinen ollut mutta kun ammatissa (opettaja) on toiminut jonkin aikaa niin sekö lienee noussut hattuun ja pissa päähän. Nätti tyttö mutta kova neuvomaan.
Tuleva hampaaton jolle minun pitää maksaa korvauksia kivusta ja särystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin.
Itse viihdyn paremmin sellaisessa seurassa jolta saa myötätuntoa kuin joka yrittää tuputtaa jonninjoutavia ja toimimattomia neuvoja. Esimerkki: kävin syöpähoidoissa, sytostaateissa joista tuli valtavan huono olo ja tsiljoona erilaista oiretta makuaistin menosta suunlimakalvojen rikkoontumiseen. Lähimmäisilleni kerroin näistä kun kysyivät vointiani. Ystäväni tähän: voi kurja, kylläpä sinä joudut kaikenlaista ikävää kokemaan. Toivottavasti menee pian ohi. Se sai minut tuntemaan että joku ymmärtää mitä kaikkea kärsin ja tekee sen kuuluvaksi. Anoppi: oletko pyytänyt lääkettä, onpa kumma kun lääke ei auta, oletko kokeillut aloe veraa(emme missään nimessä saa käyttää luontaistuotteita), sinun pitäisi tehdä niin ja näin, etkö sinä ole ottanut pahoinvointilääkettä(otan ihan ohjeiden mukaan, meillä on voimakkaat lääkkeet). Ei suostunut ymmärtämään että mikään ei auta, ei voi muuta kuin kärsiä läpi, piti vaan minua hankalana kun en ottanut hänen ehdotuksiaan vastaan. Me saamme jo syöpikseltä ja vertaisryhmistä saman kokeneilta pitkät listat apukeinoista ja lääkkeistä joita olin kokeillut. Lopputulos, anoppi on tyytymätön ja minä pahoitin mieleni.
Minä ärsyyntyisin enemmän tuollaisesta latistavasta lässynläästä ja arvostaisin tiettyyn rajaan asti enemmän tuota anoppia, jos näistä pitää valita.
Siis juuri tätä minä en näissä neuvojissa ymmärrä: joku on käynyt lääkärillä ja saanut sairauteensa hoito-ohjeita, varmaan myös itse lukenut aiheesta paljon, ja sitten joku random tyyppi tulee antamaan täysin tyhjänpäiväisiä neuvoja, joista vastaanottajalle tulee vain masentunut ja paha olo. Miksi, oi miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa käy taas kerran ilmi kuinka monella on "kavereita" joita arvostelelee, joista puhuu selän takana pahaa. Josta he eivät tiedä tarkoittaako jokin mitä he sanoivat pahaa, jotka piikittelevät, joihin ei voi luottaa.
Minulla ei ole montaa ystävää, mutta kaikki läheiseni ovat sellaisia jotka eivät taatusti mieti tarkoitinko jotain pahalla, olinko jotenkin ärsyttävä kun "neuvoin". Eikä minunkaan tarvitse miettiä samaa heistä.
Tiedän että jokainen heistä toivoo minulle parasta ja minäkin toivon samaa heille. Minuun voi luottaa!
Kun te täällä tunnutte ajattelevan kaikesta ensin jotain negatiivista. Aivan kuin se ystäväkin nyt haluaisi jotenkin päteä. Aivan kuin täällä joku haluaisi aina ensisijaisesti päteä, tai kuvittelelisi olevansa jotenkin parempi kuin te olette.
Oikeasti, jokaisella on oikeus valita seuransa, eikä minun elämääni ainakaan mahdu yhtäkään ihmistä joka toivoo muille pahaa, millään tekosyyllä, tai johon ei voi luottaa, jota täytyy epäillä.
Oletteko eri mieltä? Miksi niin monen ystävyyssuhteet kuulostavat aika kamalilta.
Olen samaa mieltä, että tähän ketjuun pesiytyi nyt jostain syystä paljon negatiivista energiaa. Ja moni sekoittaa tässä sellaisen pätijä-besserwisser-tyypin eikä edes halua erottaa sitä normaalista tavasta neuvoa/kommunikoida/ratkaista asiaa, mikä nyt kuuluu ihan empaattisen läheisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin.
Itse viihdyn paremmin sellaisessa seurassa jolta saa myötätuntoa kuin joka yrittää tuputtaa jonninjoutavia ja toimimattomia neuvoja. Esimerkki: kävin syöpähoidoissa, sytostaateissa joista tuli valtavan huono olo ja tsiljoona erilaista oiretta makuaistin menosta suunlimakalvojen rikkoontumiseen. Lähimmäisilleni kerroin näistä kun kysyivät vointiani. Ystäväni tähän: voi kurja, kylläpä sinä joudut kaikenlaista ikävää kokemaan. Toivottavasti menee pian ohi. Se sai minut tuntemaan että joku ymmärtää mitä kaikkea kärsin ja tekee sen kuuluvaksi. Anoppi: oletko pyytänyt lääkettä, onpa kumma kun lääke ei auta, oletko kokeillut aloe veraa(emme missään nimessä saa käyttää luontaistuotteita), sinun pitäisi tehdä niin ja näin, etkö sinä ole ottanut pahoinvointilääkettä(otan ihan ohjeiden mukaan, meillä on voimakkaat lääkkeet). Ei suostunut ymmärtämään että mikään ei auta, ei voi muuta kuin kärsiä läpi, piti vaan minua hankalana kun en ottanut hänen ehdotuksiaan vastaan. Me saamme jo syöpikseltä ja vertaisryhmistä saman kokeneilta pitkät listat apukeinoista ja lääkkeistä joita olin kokeillut. Lopputulos, anoppi on tyytymätön ja minä pahoitin mieleni.
Tämä oli sinänsä hyvä esimerkki.
Itse koen että tuossa esimerkissä molemmat ovat ok kunhan niistä neuvoista on luettavissa hyvä tarkoitus. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja tosiaan ratkaisukeskeinen ihminen lähtee heti "ratkomaan" tilannetta ja toinen taas tarjoaa sitä olkapäätä. Tykkään että molempia tarvitaan.
Erikseen sitten sellainen päsmäröivä kaiken paremmin tietävyys, se toki ärsyttää.
No minä en tarvitse aggressiivisia ja syyllistäviä ohjeita sellaiselta joka ei ole syöpähoitoja itse käynyt läpi. Tyyliin minä sanoin että niin pitäisi tehdä mutta on haluton tottelemaan.
Ai että kun kerron että lapseni aloittaa opinnot lukiossa A, koet että siinä jotenkin odotetaan neuvoa? Tai että jos kerron että olen vaihtamassa työpaikkaa, oletan että alat tuputtaa työpaikkailmoituksia?
MITEN asiat voi tulkita noin, kun kyse on ihan normaalista kuulumisten vaihtamisesta?