Millainen on ihminen, joka neuvoo kaikessa mitä hänelle kerrot?

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti tumpelo ja aika omahyväinen ihminen. Kuvittelee, että muut ihmiset ovat niin tyhmiä, että hän tietää ratkaisut heidän ongelmiinsa paremmin.

Todellisuudessa ihmiset ovat miettineet asioitaan pitkään ja tuntevat niiden taustatekijät paljon, paljon paremmin kuin tämä neuvoja, joka kuuli asiasta vasta minuutti sitten.

Kuvaan kuuluu usein, että tämä idari neuvoja vieläpä suuttuu, kun toinen sanoo, ettei hänen neuvonsa auta asiaa. Nakkelee niskojaan, että "älä sitten valita, kun ei ratkaisuehdotus kelpaa"!

Minä olen itsekin aika ratkaisukeskeinen tyyppi, mutta vuosien mittaan olen opetellut pitämään mölyt mahassasi, jos minulta ei selkeästi kysytä neuvoa. Yleensä ihmiset haluavat empatiaa, eivät neuvoja.

Tämä! Osuu selvästi besserwissereiden hermoon, kaksi ihmistå on jo alapeukuttanut.

Ei minua ainakaan neuvot sinänsä haittaa, mutta kun ne on aina niin itsestäänselvyyksiä ja typeriä, siis sellaisia joita ihmisillä nyt tulee ekana mieleen. Olen älykkäänä ihmisenä kyllä miettinyt ilmeiset ratkaisuvaihtoehdot itsekin lävitse!

Jos tiedän jonkun olevan asiantuntija kyseisessä probleemassa, osaan kysyä kyllä neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tälläne kaveri ja tää piirre ottaa päähän. Ku tahdon vaa puhua ja tukea nii hän pyrkii ratkaisee ongelman. En pyytäny ratkaisee asiaa, koska se ei ole häne asia sitä ratkasta. Enne sanoin henkilöä ystäväksi, mutten enää koska en voi puhua hälle enää mistää.

Mulla on selkä kipeä

-mene lääkäriin

olen käynyt lääkärissä, mitään ei löytynyt

-no ei se sitten ole kipeä

Meillä töissä tyypit rikkoo jopa alan lainsäädäntöä, tai lähinnä neuvovat asiakkaille sellaisia toimintatapoja. Aika nenäkkäästi nämä uudet tiimiläiset suhtautuu jos toteat että ei noin. Annan niiden uusien tehdä omat virheensä nykyään vaikka tuleekin firmalle kalliiksi,koska en kestä sitä vastaan väittämistä, silmien pyörittelyä ja saamaani huonoa mainetta. En enää perehdytä uusia.

Kannattaa opetella pois avuliaasta asenteesta ja pitää huoli vaan omista asioistaan sekä työelämässä että siviilissä. Näihin neuvoihin suhtaudutaan tosi negatiivisesti. Jotkut kokee oikeasti alemmuudentunteita, jos joku tulee ollenkaan sanomaan miten asian pitäisi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti tumpelo ja aika omahyväinen ihminen. Kuvittelee, että muut ihmiset ovat niin tyhmiä, että hän tietää ratkaisut heidän ongelmiinsa paremmin.

Todellisuudessa ihmiset ovat miettineet asioitaan pitkään ja tuntevat niiden taustatekijät paljon, paljon paremmin kuin tämä neuvoja, joka kuuli asiasta vasta minuutti sitten.

Kuvaan kuuluu usein, että tämä idari neuvoja vieläpä suuttuu, kun toinen sanoo, ettei hänen neuvonsa auta asiaa. Nakkelee niskojaan, että "älä sitten valita, kun ei ratkaisuehdotus kelpaa"!

Minä olen itsekin aika ratkaisukeskeinen tyyppi, mutta vuosien mittaan olen opetellut pitämään mölyt mahassasi, jos minulta ei selkeästi kysytä neuvoa. Yleensä ihmiset haluavat empatiaa, eivät neuvoja.

Tämä! Osuu selvästi besserwissereiden hermoon, kaksi ihmistå on jo alapeukuttanut.

Ei minua ainakaan neuvot sinänsä haittaa, mutta kun ne on aina niin itsestäänselvyyksiä ja typeriä, siis sellaisia joita ihmisillä nyt tulee ekana mieleen. Olen älykkäänä ihmisenä kyllä miettinyt ilmeiset ratkaisuvaihtoehdot itsekin lävitse!

Jos tiedän jonkun olevan asiantuntija kyseisessä probleemassa, osaan kysyä kyllä neuvoa.

Näinpä. Olen alkanut sanoa ihan suoraan tuollaisille, että no shit sherlock.

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalisesti tumpelo ja aika omahyväinen ihminen. Kuvittelee, että muut ihmiset ovat niin tyhmiä, että hän tietää ratkaisut heidän ongelmiinsa paremmin.

Todellisuudessa ihmiset ovat miettineet asioitaan pitkään ja tuntevat niiden taustatekijät paljon, paljon paremmin kuin tämä neuvoja, joka kuuli asiasta vasta minuutti sitten.

Kuvaan kuuluu usein, että tämä idari neuvoja vieläpä suuttuu, kun toinen sanoo, ettei hänen neuvonsa auta asiaa. Nakkelee niskojaan, että "älä sitten valita, kun ei ratkaisuehdotus kelpaa"!

Minä olen itsekin aika ratkaisukeskeinen tyyppi, mutta vuosien mittaan olen opetellut pitämään mölyt mahassasi, jos minulta ei selkeästi kysytä neuvoa. Yleensä ihmiset haluavat empatiaa, eivät neuvoja.

Parasta on kun näiden "neuvot" torppaa samantien yksitellen, ja hyvin perustellen, niin lopputulos on sitten niskoja nakkeleva no onpas nyt kun ei mikään muka auta, tarkoituksena siis antaa ymmärtää että hänen neuvonsa kyllä auttavat, jos vain viitsisin kokeilla, ja jos sanon kokeilleeni, niin en kuulemma tarpeeksi hyvin, ja täysin hänen oppiensa mukaan, koska muuten olisi auttanut. 

Läheistä sukua sille tyypille joka lukee netistä kaiken, ja siksi tetitää kaiken. Kun sanott epäileväsi ettäkö 3000 kertainen määrä a-vitamiinia toisi 90 mummosi näköä takaisin, niin ei sitten, ei ole pakko kokeilla jos et halua mummollesi näköä takaisin. Ei noihin voi mitään sanoa. Nykyään vaikenen heti jos joku osoittaa tuollaisia merkkejä.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ihminen!

Minulle on ainakin tosi raskasta kuunnella jatkuvasti valitusta. Siksi useimmiten ehdotan jotain, millä kertoja pääsisi onnellisempaan tilanteeseen asiassa, joka on huonosti.

Jos ei halua muutosta, miksi pitää heiluttaa huuliaan? Tietysti jos kaikki on hyvin, niin en minäkään neuvo, vaan osaan iloita yhdessä.

En itse puhu juuri ongelmistani. Kun joku puhuu minulle omasta ongelmastaan, jostain syystä oletan herkästi, että hän haluaa minulta näkemystä, ehkä jopa neuvoa.

Minusta tuntuu omituiselta se, että toinen puhuu ja toinen on vain kuuntelija. 

Tiedän joitain ihmisiä, jotka aina, jos joku puhuu heille ongelmistaan, sanovat ihan pokalla vain "voi hitto" tai "no höh" tai "voi kurja" eivätkä mitään muuta. Täytyisi opetella tuo taito.

Mulla on sulle vielä parempi neuvo(!), Kysy häneltä  että mitäs olet nyt ajatellut tehdä, tai voiko hän tehdä asialle itse mitään. Jos hän kertoo mitä meinaa tehdä, niin kannusta siinä, jos hän sanoo ettei voi tehdä mitään, niin voivottele mukana.

Mun sisko.

Tuli käymään kun oltiin muutettu. Alkoi tehdä pihasuunnitelmaa, kyseli ja kyseli, heitin jotain jostain puusta, hän alkoi pauhata miten hän on aina inhonnut kyseistä puuta, ei ainakaan sitä tänne, tietenkään jne.

Ihan käsittämätöntä.

Toi lapselle luumupuun, ei antanut istuttaa sitä järkevään paikkaan, reuhtoi lapion kädestä, istutti melkein kiinni seinään ja on nyt vihainen kun lumet tippui katolta puun päälle.

EN JAKSA.

Vierailija kirjoitti:

Haluaa auttaa, ilmeisesti et itse pääse elämässä eteenpäin??

Tämmöset ihmiset mitään AUTTAA halua🙄 - - he haluavat PÄTEÄ.

Sitä kun mielestään tietää enemmän kuin toinen/muut - ja voi siten siis valaista/ kertoa oman erinomaisen "tietonsa" ja mielipiteensä sille toiselle, joka näin mukavasti asettuu pätijän näkökulmamasta tietämättömämmäksi/ tyhmemmäksi/ huonommaksi/ alemmaksi..

Pääsee näin siis kiillottamaan omaa kilpeään ja kokee olevansa PAREMPI.

Rasittavia ihmisiä.

Pysyisin suosiolla kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ihminen!

Minulle on ainakin tosi raskasta kuunnella jatkuvasti valitusta. Siksi useimmiten ehdotan jotain, millä kertoja pääsisi onnellisempaan tilanteeseen asiassa, joka on huonosti.

Jos ei halua muutosta, miksi pitää heiluttaa huuliaan? Tietysti jos kaikki on hyvin, niin en minäkään neuvo, vaan osaan iloita yhdessä.

Sisareni on alkoholisti joka käyttää vanhempiamme hyväksi. Isälläni on parantumaton sairaus ja hän heikkenee lähes silmissä. Oma lapseni on pahoin sairas, ja myös neurologisesti lievästi vammainen. Minulla todettiin juuri selkäsairaus johon ei oel parantavaa hoitoa. 

Miten neuvoisit minua, hyvää ystävääsi, kun haluaisin sinulta vain empatiaa ja ymmärrystä vaikeaan tilanteeseeni?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat lapsilleen varmaan usein tuollaisia. Alkaa kyllästyttää tässä 40-vuotiaana, kun heiltä tulee ohjausta joka tilanteeseen, vaikka en olisi edes sanonut mitään. Esim. että laita ovi kiinni perässäsi.

Toi on niin tuttua! Aikoinaan ärsyynnyin ja loukkaannuin. Nykyään en pysty kuin hekottelemaan niin absurdeille tilanteille mitä tulee äitini kanssa. Varsinkin kun itsellänikin jo aikuiset lapset.

Hän uskoo olevansa hyödyllinen. Sellaiset henkilöt myös hermostuvat helposti koska eivät voi heti sanoa etteivät jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ihminen!

Minulle on ainakin tosi raskasta kuunnella jatkuvasti valitusta. Siksi useimmiten ehdotan jotain, millä kertoja pääsisi onnellisempaan tilanteeseen asiassa, joka on huonosti.

Jos ei halua muutosta, miksi pitää heiluttaa huuliaan? Tietysti jos kaikki on hyvin, niin en minäkään neuvo, vaan osaan iloita yhdessä.

Sisareni on alkoholisti joka käyttää vanhempiamme hyväksi. Isälläni on parantumaton sairaus ja hän heikkenee lähes silmissä. Oma lapseni on pahoin sairas, ja myös neurologisesti lievästi vammainen. Minulla todettiin juuri selkäsairaus johon ei oel parantavaa hoitoa. 

Miten neuvoisit minua, hyvää ystävääsi, kun haluaisin sinulta vain empatiaa ja ymmärrystä vaikeaan tilanteeseeni?

Ohis,

Mutta itse kuuntelisin ja tietysti pyrkisin pohtimaan miten voisi saada painolastia harteiltasi lievitettyä. Mielestäni hyvä ystävä tekee näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ystäväni, persoinallisuushäiriöinen. Hymyillen ja nyökyten otan vastaan ja yleensä annan mennä toisesta korvasta ulos, mutta hän myös fiksu ja ajattelee muille vain hyvää, joten moni neuvo ihan ok.

Eihän persoonallisuushäiriöinen voi olla ystävä.

Miksei? Olen kuullut että jotkut ois jopa narsistien kanssa tekemisissä , liekö tottakaan?

No nyt ymmärrän miksei kukaan koskaan pidä minusta. Pitää vain olla hiljaa ja nyökkäillä selkeästi jatkossa…

Olen hyvin avoin ja puhelias ihminen. Jos minulle puhutaan jostain ongelmasta, koen sen aloitteena keskustelulle ja ajattelen että kyseinen ihminen haluaa siitä jutella ja vaikka kuulla toisenlaista näkemystä.

Mutta selkeästi ihmiset haluaa vain avautua, eikä kuulla mitään vastausta tai muuta.

Vierailija kirjoitti:

No nyt ymmärrän miksei kukaan koskaan pidä minusta. Pitää vain olla hiljaa ja nyökkäillä selkeästi jatkossa…

Olen hyvin avoin ja puhelias ihminen. Jos minulle puhutaan jostain ongelmasta, koen sen aloitteena keskustelulle ja ajattelen että kyseinen ihminen haluaa siitä jutella ja vaikka kuulla toisenlaista näkemystä.

Mutta selkeästi ihmiset haluaa vain avautua, eikä kuulla mitään vastausta tai muuta.

Älä usko näitä! Itse uskon että moni haluaa keskustelua. Voi toki olla aiheita missä voi vain kuunnella (mummoni kuoli tai vastaavia) mutta on myös aiheita missä mielestäni on erittäin normaalia antaa uutta näkökulmaa. Näissä ehkä vain pitää olla tilannetajua? 

T: toinen samanlainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tälläne kaveri ja tää piirre ottaa päähän. Ku tahdon vaa puhua ja tukea nii hän pyrkii ratkaisee ongelman. En pyytäny ratkaisee asiaa, koska se ei ole häne asia sitä ratkasta. Enne sanoin henkilöä ystäväksi, mutten enää koska en voi puhua hälle enää mistää.

Itse olen ratkaisukeskeinen nainen ja minusta ihmiset jotka vain vatvovat, ovat äärimmäisen raskaita. Niitä tunteita vaan myyllätään ilman edes yritystä päästä siitä ulos. Tai itse ainakin olen myös hyvin tunteellinen ja minun täytyy jatkuvasti ratkoa myös omia tunteitani tai ahdistun liikaa. Joten teen samaa mysö muille, koska sen osaan.

Mä neuvon nyt sua: neuvomisesta kannattaa päästää irti. Neuvoja kannattaa tarjota silloin, kun niitä kysytään. Monesti on tuskallista vain kuunnella, mutta se on parempi vaihtoehto. Monet ihmiset tietävät kyllä itsekin, mitä pitäisi tehdä. Se, että joku kertoo ongelmistaan, on niiden käsittelemistä. Toki voi esittää kysymyksiä, jotka ohjaavat asioiden ratkaisemiseen, mutta yleensä ihmiset haluavat tehdä ratkaisun itse. Se, että joku osaa ratkaista omia ongelmiaan, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siitä olisi hyötyä toisille.

 

Toki johonkin pieniin käytännön asioihin voi antaa vinkkejä.

En minäkään mene sanomaan muille minkälaisia heidän tulisi olla, voin keskustella kaikesta, analysoida kaikkea, mutta muita en määräile.

Miksi te monet tässä haukutte muita, valitatte kuin he ovat vääränlaisia?? Jopa diagnosoitte muita ja sitten haukutte selän takana.

Todella myrkyllistä käytöstä. Heivaisin tuollaisen "ystävän" heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen ihminen!

Minulle on ainakin tosi raskasta kuunnella jatkuvasti valitusta. Siksi useimmiten ehdotan jotain, millä kertoja pääsisi onnellisempaan tilanteeseen asiassa, joka on huonosti.

Jos ei halua muutosta, miksi pitää heiluttaa huuliaan? Tietysti jos kaikki on hyvin, niin en minäkään neuvo, vaan osaan iloita yhdessä.

Sisareni on alkoholisti joka käyttää vanhempiamme hyväksi. Isälläni on parantumaton sairaus ja hän heikkenee lähes silmissä. Oma lapseni on pahoin sairas, ja myös neurologisesti lievästi vammainen. Minulla todettiin juuri selkäsairaus johon ei oel parantavaa hoitoa. 

Miten neuvoisit minua, hyvää ystävääsi, kun haluaisin sinulta vain empatiaa ja ymmärrystä vaikeaan tilanteeseeni?

Sanoisin että onpa siskolla otsaa, varmasti teille vaikea tilanne. Sinulle ja vanhemmillesi. Alkoholismi on sairaus, mutta ei oikeuta ketään käyttäytymään miten vain. Ehkä kunnan sosiaalipalveluista saisi apua, jotta vanhempasi eivät raskaassa tilanteessa tulisi enempää hyväksikäytetyiksi? Kysyisin sinulta, kuinka jakselet ja olisiko jotain, mitä voisin tehdä keventääksesi taakkaasi? Kysyisin olisiko vertaisryhmät sinua ja lastasi varten ja miten lapsesi jakselee, mistä hän pitää? Keskustelisin siitä, mitä haluat tuoda esiin, en väkisin vaikeita asioita, mutta jos haluat avautua, niin sitten niistä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt ymmärrän miksei kukaan koskaan pidä minusta. Pitää vain olla hiljaa ja nyökkäillä selkeästi jatkossa…

Olen hyvin avoin ja puhelias ihminen. Jos minulle puhutaan jostain ongelmasta, koen sen aloitteena keskustelulle ja ajattelen että kyseinen ihminen haluaa siitä jutella ja vaikka kuulla toisenlaista näkemystä.

Mutta selkeästi ihmiset haluaa vain avautua, eikä kuulla mitään vastausta tai muuta.

Älä usko näitä! Itse uskon että moni haluaa keskustelua. Voi toki olla aiheita missä voi vain kuunnella (mummoni kuoli tai vastaavia) mutta on myös aiheita missä mielestäni on erittäin normaalia antaa uutta näkökulmaa. Näissä ehkä vain pitää olla tilannetajua? 

T: toinen samanlainen

No juurikin kyse on tilannetajusta. Aika harvoin ihmiset kertovat ongelmistaan siksi, että haluavat neuvoja. Yleensä he toivovat vain myötätuntoa.

Ainakin kannattaa muotoilla se omasta mielestään nerokas ratkaisuehdotus kysymykseksi. Oletko kokeillut jo tätä? Varmaan tiedätkin tämän, mutta kunhan varmistan...

Ja on typerää loukkaantua, jos se ehdotus ei toisen mielestä toimi. Hän tuntee oman ongelmansa parhaiten ja kaikki asiaan liittyvät tekijät, sinä et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt ymmärrän miksei kukaan koskaan pidä minusta. Pitää vain olla hiljaa ja nyökkäillä selkeästi jatkossa…

Olen hyvin avoin ja puhelias ihminen. Jos minulle puhutaan jostain ongelmasta, koen sen aloitteena keskustelulle ja ajattelen että kyseinen ihminen haluaa siitä jutella ja vaikka kuulla toisenlaista näkemystä.

Mutta selkeästi ihmiset haluaa vain avautua, eikä kuulla mitään vastausta tai muuta.

Älä usko näitä! Itse uskon että moni haluaa keskustelua. Voi toki olla aiheita missä voi vain kuunnella (mummoni kuoli tai vastaavia) mutta on myös aiheita missä mielestäni on erittäin normaalia antaa uutta näkökulmaa. Näissä ehkä vain pitää olla tilannetajua? 

T: toinen samanlainen

No juurikin kyse on tilannetajusta. Aika harvoin ihmiset kertovat ongelmistaan siksi, että haluavat neuvoja. Yleensä he toivovat vain myötätuntoa.

Ainakin kannattaa muotoilla se omasta mielestään nerokas ratkaisuehdotus kysymykseksi. Oletko kokeillut jo tätä? Varmaan tiedätkin tämän, mutta kunhan varmistan...

Ja on typerää loukkaantua, jos se ehdotus ei toisen mielestä toimi. Hän tuntee oman ongelmansa parhaiten ja kaikki asiaan liittyvät tekijät, sinä et.

Hyvä kommentti. ^

Joo, siis neuvoakin voi, mutta just se että miten sen esittää. Jos tuo oman neuvonsa esiin niunkuin se olisi ainut oikea ratkaisu, niin saa mun karvat pystyyn. Mutta tilannetajulla pärjää pitkälle kyselemällä ja toista kunnioittaen ehdottamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tälläne kaveri ja tää piirre ottaa päähän. Ku tahdon vaa puhua ja tukea nii hän pyrkii ratkaisee ongelman. En pyytäny ratkaisee asiaa, koska se ei ole häne asia sitä ratkasta. Enne sanoin henkilöä ystäväksi, mutten enää koska en voi puhua hälle enää mistää.

Itse olen ratkaisukeskeinen nainen ja minusta ihmiset jotka vain vatvovat, ovat äärimmäisen raskaita. Niitä tunteita vaan myyllätään ilman edes yritystä päästä siitä ulos. Tai itse ainakin olen myös hyvin tunteellinen ja minun täytyy jatkuvasti ratkoa myös omia tunteitani tai ahdistun liikaa. Joten teen samaa mysö muille, koska sen osaan.

Niin mutta kun kaikkiin asioihin ei ole ratkaisua, se pitäisi vain hyväksyä. Monesti ihminen jolla on joku ongelma, esimerkiksi sairaus on jo viikkotolkulla googlannut löytääkseen vaivaansa apua ja ravannut erilaisilla hoitotahoilla ja kuluttanut omaisuuden apteekkiin. Silloin ei auta että tulet sanoman että sun pitäisi kokeilla sitä ja tätä voidetta/lääkettä/hengitysharjoitusta/joogaa/päälläseisontaa.

Mulla on anoppi tällainen. Mitä tahansa alan kertomaan anoppi keskeyttää ja kertoo miten asia tulisi tehdä. Esimerkiksi kun sanon että käytin lasta lääkärillä ja saatiin hoito. Hän alkaa kertomaan mitä minun pitää sanoa lääkärille, pitkän litanian loruttelee kuinka minun pitää puhua lääkärille:"sinun pitää sanoa että teillä on kestänyt tuo vaiva niin pitkään ja olette yrittäneet kaikkea ja että siihen on nyt saatava apua".

Kerran satuin mainitsemaan että miten siivoan lasten jälkiä esim. jos marjasotkua menee lattiaan ja seinään niin hän oli kovasti sitä mieltä että paikat pitäisi päälystää muovilla. Kerran minulla oli eräs vaiva johon en saanut apua lääkäristä(tai sain mutta viiveellä hoitojonojen vuoksi) ja hän oli sitä mieltä että eräs luontaistuoteöljy olisi auttanut. Kiivaasti aina tivasi että joko olen käyttänyt sitä niin kuin hän neuvoi. Ei tullut mieleenkään, olisin varmaan verenmyrkytykseen kuollut. Sitten hän marisi kaikille tutuilleen että "minä neuvoin sitä käyttämään x-öljyä mutta ei hän vaan tottele". avun sain vasta leikkauksesta, vaiva oli rakenteellinen niin siihen ei olisi mitkään öljyt auttaneet.

Eräs hänen lapsistaan erosi ja oli surun murtama. Anoppi tsemppasi että yritä nyt piristyä ja ajatella positiivisesti. Sitten kun lapsi ei tästä piristynyt niin taas märisi muille kuinka lapsensa ei häntä tottele koska haluaa velloa surussa.

Jne. jne. Lähimmät ovatkin jo kyllästyneet jatkuvaan neuvontaan ja tulee kiistoja. Muut ovat pahankurisia kun eivät anoppia tottele.

Itse ihmettelen miten jollain riittää energiaa vouhottaa muiden asioista ja puuttua kaikkeen; miten tukka pitäisi laittaa, minkä värisiä lyhtyjä pitäisi laittaa parvekkeelle, minkälaista pesuainetta käyttää jne.