On haitallista samaistua masentuneisiin ajatuksiin ja kuvitella olevansa 100% masentunut vain koska mielessä on masentuneita ajatuksia

Mieli voi t u n t u a 100% masentuneelta jos huomio on kiinnittynyt pelkkiin huonoihin ajatuksiin ja tuntemuksiin.

Masentuneisuus on lähinnä itse keksitty ongelma ja muotisellainen, jonka turvin ei sitten itse tarvitse mitään tehdä, odotetaan vaan että muut tekee ja hoitaa kaiken kun itse ryven jossaain itsesäälissä. En itse osaa edes sääliä mokomia luusereita.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneisuus on lähinnä itse keksitty ongelma ja muotisellainen, jonka turvin ei sitten itse tarvitse mitään tehdä, odotetaan vaan että muut tekee ja hoitaa kaiken kun itse ryven jossaain itsesäälissä. En itse osaa edes sääliä mokomia luusereita.

Huonosti kuvailtu kuvaus masentuneisuudesta. Huomaatko miten se lipsuu aiheesta kohti jotain vihaa. Oletko mahdollisesti masentunut itsekin?

Minulla ei ole mitään masentuneita ajatuksia. Tai no, jos alan miettiä, saan niitä kyllä esille. En ole depressiivinen, silti olen masentunut. Että mitäpä itseni pitäisi tehdä?

Riippuu niin paljon ajatuksista, niiden voimakkuudesta ja kestosta. Jos pystyy saamaan itsensä tahdonvoimalla irti haitallisista ajatuksista, se on todella hyvä. Lievissä masennustapauksissa se toimiikin. Ja vaikka masennus olisi vaikeampi, siihen ei missään tapauksessa kannata identifioitua ja luopua kaikesta vain siksi että on masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneisuus on lähinnä itse keksitty ongelma ja muotisellainen, jonka turvin ei sitten itse tarvitse mitään tehdä, odotetaan vaan että muut tekee ja hoitaa kaiken kun itse ryven jossaain itsesäälissä. En itse osaa edes sääliä mokomia luusereita.

Huonosti kuvailtu kuvaus masentuneisuudesta. Huomaatko miten se lipsuu aiheesta kohti jotain vihaa. Oletko mahdollisesti masentunut itsekin?

Mielestäni masentuneisuus johtuu 100% mielenkiinnon kohdistumisesta asioihin jotka ovat masentavia. Ikävät vihaiset ja ilkeät kommentit johtuvat masentuneisuudesta. Masentuneet ihmiset viettävät paljon aikaa tällaisilla palstoilla. Masentuneisuuden kokoontumisajo aiheuttaa - lisää masennusta

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon ajatuksista, niiden voimakkuudesta ja kestosta. Jos pystyy saamaan itsensä tahdonvoimalla irti haitallisista ajatuksista, se on todella hyvä. Lievissä masennustapauksissa se toimiikin. Ja vaikka masennus olisi vaikeampi, siihen ei missään tapauksessa kannata identifioitua ja luopua kaikesta vain siksi että on masentunut.

Kerro minulle, miten sen kaikesta luopumisen voi estää?

Vierailija kirjoitti:

Masentuneisuus on lähinnä itse keksitty ongelma ja muotisellainen, jonka turvin ei sitten itse tarvitse mitään tehdä, odotetaan vaan että muut tekee ja hoitaa kaiken kun itse ryven jossaain itsesäälissä. En itse osaa edes sääliä mokomia luusereita.

Mutta kun Tiktokissa sanottiin että sillä lailla saa huomiota ja sympatiaa!

Ada 17v, vegan

Vierailija kirjoitti:

Masentuneisuus on lähinnä itse keksitty ongelma ja muotisellainen, jonka turvin ei sitten itse tarvitse mitään tehdä, odotetaan vaan että muut tekee ja hoitaa kaiken kun itse ryven jossaain itsesäälissä. En itse osaa edes sääliä mokomia luusereita.

Miehen mummosta sanottiin joskus kauan sitten, että tämä oli raskasmielinen. Oli hoidossakin vaivansa vuoksi. Kyseessä ei siis ole mikään nykyihmisten keksintö. Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Jos on niin tyhmä, ettei sitä ymmärrä, voisi olla edes olla hiljaa, eikä toitottaa tyhmyyttään maailmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon ajatuksista, niiden voimakkuudesta ja kestosta. Jos pystyy saamaan itsensä tahdonvoimalla irti haitallisista ajatuksista, se on todella hyvä. Lievissä masennustapauksissa se toimiikin. Ja vaikka masennus olisi vaikeampi, siihen ei missään tapauksessa kannata identifioitua ja luopua kaikesta vain siksi että on masentunut.

Kerro minulle, miten sen kaikesta luopumisen voi estää?

 

Elämällä normaalisti ja tekemällä mielekkäitä asioita jos vain on toimintakykyinen. Jos ei ole, niin silloin tietysti levätään ja toivutaan. Ja silloinkin sängyn pohjalta kannattaa pyrkiä pois heti kun pystyy siihen.

Naurettava aloitus.

Masennus on väärä asenne?  

Hakeudu hoitoon. Jos sun lääkärillä on joku ratkasu, kerrro se nyt ihmeessä tännekin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään masentuneita ajatuksia. Tai no, jos alan miettiä, saan niitä kyllä esille. En ole depressiivinen, silti olen masentunut. Että mitäpä itseni pitäisi tehdä?

Sekin on jännä miten erilaisia näkemiämme symboleita tai niiden yhdistelmiä kutsumme kokoon keittämään masennusta. Toinen ihminen masentuu asiasta mistä toinen nauttii. Valitsemme itse mistä asioista olemme vihaisia tai surullisia. Kuvittelemme, että niiden vastapainoksi tarvitaan toista ääripäätä. Säntäilemme sinne tänne eksyksissä. Mutta kaikki mihin tarraudumme, lopulta, vedetään aina pois meiltä. Kuvittelemme lisää: menetys=masennus. Oih, olen masentunut. Näin se menee. Elämä on ikuinen synkkä marssi kohti pimeyden kitaa. 

On vaihtoehto: Voin kiehua masentuneissa ajatuksissani mitkä valtasivat mieleni tai voin repäistä pimeän teltan vetskarin auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon ajatuksista, niiden voimakkuudesta ja kestosta. Jos pystyy saamaan itsensä tahdonvoimalla irti haitallisista ajatuksista, se on todella hyvä. Lievissä masennustapauksissa se toimiikin. Ja vaikka masennus olisi vaikeampi, siihen ei missään tapauksessa kannata identifioitua ja luopua kaikesta vain siksi että on masentunut.

Kerro minulle, miten sen kaikesta luopumisen voi estää?

 

Elämällä normaalisti ja tekemällä mielekkäitä asioita jos vain on toimintakykyinen. Jos ei ole, niin silloin tietysti levätään ja toivutaan. Ja silloinkin sängyn pohjalta kannattaa pyrkiä pois heti kun pystyy siihen.

Joo, kun on neljättä vuotta toimintakyvytön, siinä aika väistämättä joutuu luopumaan aika monesta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneisuus on lähinnä itse keksitty ongelma ja muotisellainen, jonka turvin ei sitten itse tarvitse mitään tehdä, odotetaan vaan että muut tekee ja hoitaa kaiken kun itse ryven jossaain itsesäälissä. En itse osaa edes sääliä mokomia luusereita.

Miehen mummosta sanottiin joskus kauan sitten, että tämä oli raskasmielinen. Oli hoidossakin vaivansa vuoksi. Kyseessä ei siis ole mikään nykyihmisten keksintö. Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Jos on niin tyhmä, ettei sitä ymmärrä, voisi olla edes olla hiljaa, eikä toitottaa tyhmyyttään maailmalle.

 

No ole sitten itse hiljaa äläkä sitä tyhmyyttäsi koko maailmalle toitota, vaan ole hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole mitään masentuneita ajatuksia. Tai no, jos alan miettiä, saan niitä kyllä esille. En ole depressiivinen, silti olen masentunut. Että mitäpä itseni pitäisi tehdä?

Sekin on jännä miten erilaisia näkemiämme symboleita tai niiden yhdistelmiä kutsumme kokoon keittämään masennusta. Toinen ihminen masentuu asiasta mistä toinen nauttii. Valitsemme itse mistä asioista olemme vihaisia tai surullisia. Kuvittelemme, että niiden vastapainoksi tarvitaan toista ääripäätä. Säntäilemme sinne tänne eksyksissä. Mutta kaikki mihin tarraudumme, lopulta, vedetään aina pois meiltä. Kuvittelemme lisää: menetys=masennus. Oih, olen masentunut. Näin se menee. Elämä on ikuinen synkkä marssi kohti pimeyden kitaa. 

On vaihtoehto: Voin kiehua masentuneissa ajatuksissani mitkä valtasivat mieleni tai voin repäistä pimeän teltan vetskarin auki.

En ole missään masentuneissa ajatuksissa. Olen toimintakyvytön. Ja kyllä menetys tai olosuhteet todellakin voivat aiheuttaa masennuksen. 

Kun on paljon vastuuta, henkilökohtaista ja yhteiskunnallista huolta ja vähän rahaa, on vaikeaa ohjata ajatuksia keinotekoisesti iloisiin asioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu niin paljon ajatuksista, niiden voimakkuudesta ja kestosta. Jos pystyy saamaan itsensä tahdonvoimalla irti haitallisista ajatuksista, se on todella hyvä. Lievissä masennustapauksissa se toimiikin. Ja vaikka masennus olisi vaikeampi, siihen ei missään tapauksessa kannata identifioitua ja luopua kaikesta vain siksi että on masentunut.

Kerro minulle, miten sen kaikesta luopumisen voi estää?

 

Elämällä normaalisti ja tekemällä mielekkäitä asioita jos vain on toimintakykyinen. Jos ei ole, niin silloin tietysti levätään ja toivutaan. Ja silloinkin sängyn pohjalta kannattaa pyrkiä pois heti kun pystyy siihen.

Entä kun ihmiseltä on viety normaali elämä eli ei ole normaalia elämää, jota elää? Mielellään eläisi, jos olisi. 

Serotoniini on aivojen välittäjäaine. Se vaikuttaa mielialaan, ja sen vajaus voi ilmetä alakulona, apatiana, masennuksena ja kroonisena väsymyksenä.

Keskivaikea masennus jo lamauttaa aikalailla, ei jaksa kiinnostua oikein mistään eikä tehdä muuta kuin ihan pakolliset askareet. Ei sitä ymmärrä sellainen, joka ei ole itse kokenut. 

Vierailija kirjoitti:

Naurettava aloitus.

Masennus on väärä asenne?  

Hakeudu hoitoon. Jos sun lääkärillä on joku ratkasu, kerrro se nyt ihmeessä tännekin.

En ole koskaan väittänyt että sinne tänne säntäilevä huomiokykymme olisi asenteesta kiinni. Huomiokyky voi olla masentuneiden ajatusten kaappaama. Asenne on kovin laaja sana ja voi tarkoittaa mitä tahansa. En ole puhunut asenteesta kertaakaan. Tsori!

Vierailija kirjoitti:

Kun on paljon vastuuta, henkilökohtaista ja yhteiskunnallista huolta ja vähän rahaa, on vaikeaa ohjata ajatuksia keinotekoisesti iloisiin asioihin. 

Kyllä se onnistuu siinä vaiheessa, kun masennus pahenee dissosiaatioon. Mutta ei silloinkaan niitä vastuita saa hoidettua tai rahaa ilmesty lisää.