Äitini kieltää kaiken

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:56"]Jos ilmottaisit meneväsi tunniksi kaupungille mutta tulisitkin kotiin jo esim 45min kuluttua koska "se sai riittää siltä kerralta"

[/quote]Voisihan tuota kokeilla, mutta en ehtisi 45 minuutissa edes mennä kaupungille ja tulla sieltä takaisin. :/

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:11"]Koulupsykologille ei vanhemman tarvitse varata aikaa. Miten muuten voi koululainen jutella luottamuksella psykologin kanssa, luottamukseen sisältyy myös se, että käynnistä ei tarvitse kenenkään tietää!

Voi voi...

[/quote]Aijaa, no sitten olin ymmärtänyt sen ajanvaraamisjutun väärin. Ja mitä voi voi?

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:14"]Entä jos juttelet sille mummille nyt, jospa hän ottaisi asian puheeksi äitisi kanssa? Sun ongelma on että olet vanhojen vanhempien ainoa lapsi, varhaisteini-iässä, ja asutte ilmeisesti vielä eri ympäristössä kuin missä äitisi on kasvanut, joten kaikki tuntuu sun äidistä uhkaavalta ja hän ei oikeastaan tiedä yhtään mitä siellä kodin ulkopuolella tapahtuu, kuvittelee vain kaikkea kamalaa. Ehkä äidilläsi ei myöskään ole kontakteja muihin perheisiin, joilla saman ikäisiä lapsia, ei tiedä mitä niissä muissa perheissä tapahtuu. Ehkä tuntuu ettei äiti välitä sinusta, mutta uskon että välittää niin hirveästi ettei oikein kestä sitä sinun kasvamista. Joskus äideillä ei oikein ole muuta elämänsisältöä, kuin hoitaa sitä hartaasti odotettua lasta, omaa vauvaa. Et todella ole ainoa lapsi, jolle on käynyt noin, ja se kyllä helpottaa sitten kun kasvat. Joudut ehkä ottamaan yhteen asioista ja ottamaan sitä etäisyyttä, mutta kyllä se siitä.

Yksi vinkki mitä ei kai ole tässä vielä tullut, niin voisit kysyä siitä ulkona käymisestä, että miten sitten 15-vuotiaana pystyt siellä ostoksilla käymään, kun et ikinä ennen ole saanut yksin käydä. Voit sanoa että monet lapset opettelee alakouluikäisenä toimimaan sellaisessa ympäristössä pikkuhiljaa, sinun pitäisi melkein aikuisena osata ilman harjoittelua. Sano että susta tuntuu että nyt jo on kehittymässä julkisten paikkojen pelko tai vieraille ihmisille puhumisen pelko, kun et missään saa käydä ilman vanhempia edes koulun jälkeen.

Rintaliiveistä voit kysyä äidiltä että miksi luulet että jankutan näistä liiveistä, mitä luulet että siitä kaarituellisten ostamisesta seuraisi. Ja selittää että haluat tukevat liivit koska et pysty juoksemaan näillä lasten topeilla, rinnat hölskyy ja se sattuu. Tsemppiä!

[/quote]Tää teksti osui täydellisesti meidän perheeseen... Kiitos tästä. :)

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:16"]Feikki. Satavarmasti.

[/quote]Pitääkö mun nyt yrittää jotenkin puolustella itseäni, että.olen 13? Sä et usko mua, so what. Onneks täällä on niitä ihmisiä, joilla on hyviä neuvoja ja jotka ymmärtää mua. Sun ei tarvitse olla yksi heistä, kukaan ei pakota...

Jos äitisi on niin helvetin tarkka menemisistä ja tulemisista ja muustakin, niin miksiköhän hän antaa sinun roikkua netissä klo 00.30 yöllä? served, hahhah.

Huh, voiko tää olla tottakaan. Mulla on just 13v täyttänyt tytär ja keväällä käytiin mun ehdotuksesta ostamassa muutamat urheiluliivit ja topatut kaarituelliset liivit. Huomasin rintojen kasvupyrähdyksen ja tajusin että kunnolla tukevat liivit urheiluun tarvitaan ja nännien piilottamiseen topatut.

Tyttökäy jonkun verran kaverinsa kanssa kaksin shoppailemassa, ei usein koska asutaan maalla ja liikkuu kyytiemme varassa tai kesäaikaan joskus pyörällä. On omatoiminen ja omatoimisempi kuin minä vastaavassa iässä, kuitenkin järkevä eikä välitä ns. pissis meiningistä. Kesälomalla on saanut hieman enemmän vapautta kotitöitä vastaan ja on ollut luottamuksen arvoinen. Kävi juuri saman ikäisen ystävänsä kanssa junalla  Helsingissä Lintsillä ja hienosti meni vaihdot jne. Vastassa oli sukulainen joka "houstas" pääkaupungin liikkumiset.

Tyttärellä on jonkun verran rahaa omalla pankkikortilla ja edelleen soittaa ja kysyy multa useimmiten saako ostaa sen ja sen. Olen selittänyt ettäpitää ylhäällä mitä on käytettävissä ja mitä ostos maksaa jotta oppisi itse pitämään kirjanpitoa asiasta ja miettimään mikä ostos on järkevä. Kertaakaan ei ole heittäytynyt tuhlailevaksi. Ei saa viikkorahaa, vaan kouluaikaan hyvistä numeroista riippuen kuukausirahan ja kesällä se kuukausiraha edellyttää enemmän kotitöitä mm. pihahommia. En ole orjanpiiskuri kuitenkaan, ollaan aika rennosti. Käytiin yhdessä juuri kaupunkifestareilla, tyttö ekaa kertaa katsomassa muutamaa bändiä ja kotona oltiin ennen kello 23. Minusta on mahtava että voidaan tehdä tällaisia asioita yhdessä ja meillä on luottamuksellinen suhde.

Ymmärrän ap:n turhautumisen, mun äiti oli vähän ap:n äidin kaltainen, ei kuitenkaan ihan noin tiukkis. Kuukautisasiatkin on keskusteltu ajoissa kuten minä oman tyttäreni kanssa. Mun äiti on sentään jo yli 70v eli sen ikäluokan äitinä ois voinut olla pahempikin kun ap:n mutsi.

Tsemppiä ap.

En  keksi muuta kuin et sano äidille suoraan et luokan pojat tuijottaa sun nännejä ja susta tuntuu et jotkut opetkin tekee niin. Veikkaan et saat uusia rintsikoita aika äkkiä.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:34"]Jos äitisi on niin helvetin tarkka menemisistä ja tulemisista ja muustakin, niin miksiköhän hän antaa sinun roikkua netissä klo 00.30 yöllä? served, hahhah.

[/quote]Tähän on melko yksinkertainen syy: olemme mummullani ja täällä me menemme syystä myöhemmin nukkumaan. Mummoni yöpuulle laitto nimittäin kestää muutaman tunnin ja tällä hetkellä odottelen, että vanhempani ovat tulleet koiraa pisuttamasta. Menen nukkumaan, kun vanhempani ovat tulleet ulkoa, eikä minun enää tarvitse sivusilmällä katsoa, ettei mummuni nukahda istualteen pyörätuoliin pöydän ääreen.

Tuo, mitä sanoit, ei.ollut servausta nähnytkään...

Sano että pojat tuijottaa sun nännejä, äitisi ottaa siitä varmasti sen verran kierroksia että saat ne liivit.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="19.07.2014 klo 00:34"]Jos äitisi on niin helvetin tarkka menemisistä ja tulemisista ja muustakin, niin miksiköhän hän antaa sinun roikkua netissä klo 00.30 yöllä? served, hahhah.

[/quote]Tähän on melko yksinkertainen syy: olemme mummullani ja täällä me menemme syystä myöhemmin nukkumaan. Mummoni yöpuulle laitto nimittäin kestää muutaman tunnin ja tällä hetkellä odottelen, että vanhempani ovat tulleet koiraa pisuttamasta. Menen nukkumaan, kun vanhempani ovat tulleet ulkoa, eikä minun enää tarvitse sivusilmällä katsoa, ettei mummuni nukahda istualteen pyörätuoliin pöydän ääreen.

Tuo, mitä sanoit, ei.ollut servausta nähnytkään...

[/quote]Repesin, kiitos pojat!

Olen nyt päättänyt puhua äidilleni ko. asiasta huomenna, saa nähdä mitä vastaa. .__. Toivottavasti saan hänet edes jollain tasolla luottamaan minuun. Jos hän taas ei edelleenkään suostu edes höllentämään tuota typerää sääntöään, niin menen vain luvatta. Olen nyt joidenkin fiksujen aikuisten kautta ymmärtänyt, että minulla on oikeus pyytää - ja vaatiakin lähtemistä neljän seinän sisältä.

Rintaliiviasiaa täytyy vielä hieman selvittää, mutta jos onnistun saamaan äipän rauhalliseen mielentilaan, niin yritän saada senkin puheeksi.

Kiitos kaikille, jotka jaksoivat auttaa!

Hyvää yötä! <3

Sano että sua ahdistaa kamalasti kun tulee aikuisilta äijiltä kommentteja hyvistä nänneistä

Ap! Minun äitini oli tuollainen! Vasta kunnon pesäero auttoi, monet riidat riideltiin mutta kyllä kannatti. Ei mennyt nuoruus ohi. Nykyään meillä hyvät välit kun on nähnyt että minustakin kasvoi kunnon kansalainen, heh. Vaikken teininäkään ollut ns. pahis, normaali aktiivinen nuoren elämä oli liikaa. Olisi pitänyt istua kotona katsomassa telkkua vanhempien kanssa (mitä elämän hukkaan heittämistä!!)

Meitä 2 lasta ja just toi sama, äiti diktaattorina eikä isäkään uskalla mitään sanoa. Enkä minäkään piiitkään aikaan. Isosisko ei koskaan. Avautu mulle myöhemmin surevansa että nuoruus meni ohi :( kavereiden kanssa vapaana kaupungilla/uimassa/pyöräilemässä kulkeminen. Ihan viattomia asioita! Äiti tarkoitti hyvää, teki väärin. Ei vieläkään ymmärrä... Pelkää niin hirveästi maailman pahuutta ja jostain syystä kuvitteli että me kiltit ja fiksut tytötkin vaan ryypättäisiin illat ja yöt. Inhottava ajatusmalli. Noh, alkoakin käytin. Melko hillitysti kuitenkin. Uhmatakseni naurettavuuteen asti tiukkoja sääntöjä. Kyyläys tuotti päinvastaisen tuloksen kuin oli toivottu.

Ja voi jessus sentään, tässäkin ketjussa joku päivitteli mitä yläasteikäinen tekee Helsingin keskustassa... No esim.käy jätskillä/kahvilla kavereiden kanssa! Ei se mikään syntipesä ole.

Meillä isosisko siis alistui ja minä yritin aluksi tuota järkeen vetoamista. Puhuin, puhuin, puhuin. Rauhassa neuvottelin. Ei auttanut. Sitten menin salaa kunnes jäin kiinni. Sitten riideltiin. Ja menin kuitenkin. Oli niin ihanaa olla vihdoin vapaa ja elää! Tämä oli pääasiassa ihan viatonta meininkiä, pyöräretkiä kesäyössä kavereiden kanssa etc.

Olen tyytyväinen ratkaisuuni. Eivät vanhemmat sinua hylkää vaikka vähän kapinoisitkin. Et ole mikään vanki. Asenteesi on tosi hyvä, rakentava ja positiivinen :) pidä se! Kerro äidillesi että hän on rakas, mutta sinulla on vain yksi elämä.

Ja vielä, tätivaihe iski päälle (olen jo yli 30v.), pidä huoli itsestäsi ja ystävistäsi! Tee vain hyvältä tuntuvia asioita, arvosta itseäsi. Ylisuojellut nuoret saattavat olla joskus helppoja kohteita inhottaville tyypeille. Olet fiksu, osaat varmasti välttää ne.

Itsekunnioitus, hyvä itsetunto, hyvät välit perheeseen ja luotettavat ystävät. Ne suojelevat pahalta. Tynnyriin sulkeminen ja koko maailman demonisointi ei.

Mulla oli ihan samanlainen äiti, ikäraja oli tosin 18-vee. Päädyin kotoa pois muutettuani hyväksikäytetyksi kun sosiaaliset taidot olivat vähän niin ja näin :/ Ps. Käytin hädissäni nänneihin teippiä.

Minulla oli myös samantapainen äiti. Ulkona sain kyllä käydä (naurettavan varhaisten kotiintuloaikojen rajoittamana), mutta seurustelu oli kiellettyä. Ihastuin ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana, ja äiti keksi säännön että rippikoulun käytyäni vasta saisin alkaa tapailla poikia. Sitten 15-vuotiaana kun rippikoulu oli käyty, ihastuin luokkalaiseeni poikaan ja aloimme seurustella. Nyt se ikäraja muuttuikin yhtäkkiä 18 vuoteen! Äiti ei koskaan hyväksynyt tätä seurustelua, vaikka se oli ihan kilttiä eikä seksiä ollut mitään aikomusta harrastaa ja poika oli kiltti, luokkamme priimus. Poika kyllästyi ahdistavaan äitiini ja seurustelu loppui lyhyeen. Sitten 18-vuotiaana ihastuin taas, tällä kertaa jo vakavammin. Ja yllätys yllätys, äidille ei edelleenkään käynyt seurusteluni, vaikka olin taas sen asetetun ikärajankin saavuttanut. Yöksi en olisi saanut jäädä pojan luokse, ja muitakin sääntöjä laadittiin.

Tuossa vaiheessa sain sitten tarpeekseni ja aloin vain jäädä pojan luo yöksi äidin kiukuttelusta välittämättä. Sain kuulla kaikenlaista sättimistä ja huomauttelua kuinka hän on niin pahoillaan puolestani (tämäkin poikaystävä oli esimerkillisen kiltti ja kunnollinen ihminen, mitään syytä ei ollut olla pahoillaan meidän välisestämme rakkaudesta). Kärsin tilanteesta todella ja kävin juttelemassa kaupunkini perhesuunnitteluneuvolan psykologille. Tämä rohkaisi minua elämään omaa elämääni ja pitämään kiinni oikeuksistani. Välit äitiin huononivat, kunnes muutin tuon pojan kanssa yhteen. Silloin äitini vihdoin ymmärsi, että hän menettää minut kokonaan ellei ala tukea minua elämässäni ja valinnoissani.

Jälkikäteen ajatellen kadun vain sitä, että en alkanut kapinoida jo aiemmin. Nuoruudestani jäi osa elämättä äitini asenteen vuoksi ja siksi, että noudatin hänen oikkujaan aivan liian pitkään.

Tsemppiä sinulle, ap. Muista, että sinä olet yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin ihmiset, ja tarpeitasi ja kehittyvää naiseuttasi tulisi huomioida ja arvostaa. Vaikka äitisi ei haluaisikaan niin tehdä, sinulla on silti oikeus nauttia elämästäsi ja lyhyestä nuoruudestasi, ja solmia varsinkin nuorille niin tärkeitä sosiaalisia suhteita. Nuoruus on lyhyt aika elämässä, rohkaistu ja elä sitä!

Voi että, tuli itselle oma nuoruus mieleen. Voiko vieläkin olla samanlaista? Mulla ei auttnut muu kukn ikä. Koeta pärjätä., kyllä sinustakin vielä tulee aikuinen.

Miksi a-kupillinen tarvitsee kaarituelliset liivit? Olen vähän äimän käkenä, ja sentään olen käynyt läpi b-liivit, imetysliivit ja nyt vanhemmiten E-liivit. Vain näissä raskaan sarjan liiveissä kaarituista on hyötyä. Kun tyttäreni nuorempana halusi kaarituet, sanoin, että ostan sellaiset jos hän itse pesee ne käsin, koneeseenhan niitä ei voi laittaa. Sen jälkeen hän valitsi tuettomat kunnolliset liivit.

Mun on täytynyt alusta asti tottua siihen, että tyttö pyörii keskustassa, kun käy Kampissa koulua. Kieltämättä pelkäsin aluksi, että hän jää hengaamaan sinne synnin pesään :-P mutta ei hänelle onneksi ole tullut vielä tarvetta jäädä sinne lorvimaan. Ostoksilla hän käy harvoin ja nekin reissut suuntautuvat askatelutarvike- tai taidetarvikekauppoihin. Ja pari kertaa on sortunut ostamaan jäätelöä kaverin houkuttelemana. 

En ymmärrä tuota liiviongelmaa ollenkaan, siis mitä tuon äidin päässä liikkuu. Minä katselin omaa tyttöäni jo hyvissä ajoin, että kohta varmaan tarvitaan liivejä, mutta en tuputtanut niitä väkisin ennen kuin tyttö itse halusi. Ensimmäiset liivit olivat enemmän sellaisia näkösuojia, mutta aika pian tuli vastaan kaarituelliset liivit, kun jouduttiin siirtymään nuoriso-osastolta aikuisten puolelle. Netistä ollaan ostettu ne kaikki, ensin Schiesseriä ja myöhemmin Espritiä. Espritin nettikaupassa on aika kivannäköisiä liivejä nuorille, ehkä niitä kannattaisi näyttää ap:n äidille? Ne ei ole mitenkään rivon tai pornahtavan näköisiä vaan enemmänkin sellaisia söpöjä. Kokoja on A-kuppiin asti: 

http://www.esprit.fi/lapset/nuoret-9-14-vuotta/youth-girls/alus-yoeasut

Naisten puolella on sitten jo vähän kalliimmat hinnat. Minusta on ollut ihanaa ostaa liivejä tytölle (hänkin on nyt 13), kun ei minulla itselläni nuorena eikä aikuisenakaan ole ollut niin kauniita liivejä kuin hänellä! Olen pahasti lihonut ja rinnat ovat sitä kokoa, että tarvitaan kunnon ripustukset. Sitä suuremmalla ilolla ostan tytölle hepeniä, kuitenkin hyvän maun puitteissa.

Toivottavasti ap löytää jonkun ratkaisun omaan pulmaansa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:09"][quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:07"]Kompromissi: kaarituet, mutta ei toppausta.

[/quote]En oo siis hirveesti perehtyny erilaisiin liiveihin, joten jostain syystä kuvittelin, et kaarituellisissa liiveissä on aina toppaukset. Kiitos paljon tiedosta!

[/quote]

T-paitaliiveissä ei ole erillisiä toppauksia vaan kangas on paksumpaa.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2014 klo 23:19"]Mitä jos yrittäisit kirjoittaa kirjeen äidillesi? Kertoisit siinä,kuinka häntä rakastat ja kuinka tärkeä hän on sinulle.Ja koska kunnioitat hänen mielipiteitään,hänen olisi tehtävä samoin sinulle.Ystävistä eroittaminen ja liika kontrollointi ajavat juurikin päinvastaiseen käytökseen mitä äitisi toivoo.Tuttavapiirissäni on 40v.nainen,jonka vanhemmat ovat olleet liian tiukkoja.Kyseinen nainen kärsii paniikkikohtauksista,ei ole koskaan seurustellut ja kärsii siitä tavattomasti.Tavallinen parisuhde ei tule ikinä onnistumaan hänen kohdallaan.Sääli, on mukava ihminen kaikin puolin.Kun vanhempien pitäisi löytää se kultainen keskitie...ja topatut rintsikat pitää,sinun saada, nuo nykyiset joita käytät ovat aika pervot.Tsemppiä!

[/quote]

Itse halusin 11-vuotiaana oman lemmikin, johon äiti ei suostunut. Ei kuunnellut mitä selitin. Kirjoitin hänelle kirjeen, jossa kerroin oman kantani ja näytin tällä tavoin "kypsyyteni". Äidin mieli muuttui ja sain lemmikin, jonka myös hoidin niin kuin olin luvannutkin. Äidilläni on vieläkin tämä kirje tallessa (aikaa tästä on jo 19 vuotta, apua..).

Eli kirje on todella hyvä idea.