Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En leperrellyt kumppanin tuttavan vauvalle, mies kysyi myöhemmin, eikö minulla ole äidinvaistoa tai empatiankykyä lainkaan
14.07.2021 |
Törmättiin sattumalta miehen tuttavaan, jolla oli parikuukautinen vauva mukana. Minä nyt vaan en välitä vauvoista ollenkaan ja tein ostokset sillävälin kun mies jutteli tuttunsa kanssa. Myöhemmin ihmetteli asiaa ääneen. En oikein osannut vastata mitään. Olisiko asiaa pitänyt selitellä jotenkin?
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse leperrellä, mutta kyllä sellainen kylmä ja inhoa säteilevä suhtautuminen kiinnittää huomiota. Eikä kivalla tavalla.
Siis mikä ja miten? Kenen huomion? Jos minä olen oman vauvani kanssa törmännyt joihinkin hyvää päivää tuttuihin, niin en tosiaan odota, että liki vieras ihminen tunkee päänsä vaunuihin ja alkaa lässyttämään.
Totta. Muutaman kuukauden ikäistä on aiheellista varjella kaikenmaailman hönkijöiltä - saati, että alkaisivat sorkkia (anteeksi, kutitella lean alta siis) vauvaa likasormillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän leperrellä tarvitse.
Tuollaisessa tilanteessa voi kuitenkin osoittaa hyvää käytöstä ja vaihtaa muutaman sanan ja vaikka onnitella ystävälliseen sävyyn.
Kyllä sitten voi jatkaa ostoksia. Kyseessä oli miehen tuttu, ei sinun. Ei mielestäni tarvitse jäädä pitkäksi aikaa juttelemaan.
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Olisi kiva tietää ap:n tilanteesta, että oliko miehen mielestä ongelma vain siinä, ettei nainen jotenkin erityisesti leperrellyt vauvalle, vai eikö ap noteerannut tapaamaansa vauvaa millään tavalla? Vauvahan ei ole mikään random-vauva, jos hän on tapaamanne ihmisen lapsi ja mukana tavattaessa, eli kyllä itse olettaisin vähintään, että vaimoni noin tavattaessa tervehtisi tuttavaani ja noteeraisi vauvankin esim. lyhyellä katseella / hymyllä ja ehkä sanoisi tuoreelle isälle "Onnittelut!" tms., mutta ei sen kummemmin tarvitsisi leperrellä tms. Jos sen sijaan vain sanoo tuoreelle isälle "Moi!" eikä huomioi vauvaa mitenkään, ikään kuin tämä ei olisi edes paikalla, niin kyllä minäkin ihmettelisin (riippumatta henkilön sukupuolesta). Normaali kohteliaisuus riittää.
2 kk ikäinen vauva todennäköisesti nukkuu ja korona-aikana olisi toivottavaa, että vastasyntyneen vauvan päälle ei höngittäisi eikä leperreltäisi. Että ap toimi tilanteessa olosuhteisiin nähden hyvinkin tahdikkaasti, kun poistui takavasemmalle.
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?
Tästähän ei avauksessa ollut kyse, vaan vauvalle lepertelystä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän leperrellä tarvitse.
Tuollaisessa tilanteessa voi kuitenkin osoittaa hyvää käytöstä ja vaihtaa muutaman sanan ja vaikka onnitella ystävälliseen sävyyn.
Kyllä sitten voi jatkaa ostoksia. Kyseessä oli miehen tuttu, ei sinun. Ei mielestäni tarvitse jäädä pitkäksi aikaa juttelemaan.
Esittelikö mies naistaan, vai odottiko naisen ottavan ohjat omiin käsiinsä? En mäkään jää norkoilemaan ilman ensiesittelyä.
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä selitellä. Kai mies itse oli lepertelemässä ja näin osoitti isänvaistonsa. Ärsyttää, että naisten muka pitäisi olla aina hoivaamassa ja lepertämässä. Itse en välitä lapsista ollenkaan, enkä niitä halua hoivata, ja olen nainen.
Minä tykkään lapsista ja haluaisin omia, mutta vauvoille lepertely on minusta jotenkin tosi oudon kuuloista enkä varmasti osaisi tehdä sitä luontevasti. Vauvaparka saisi minusta varmaan jotkut Pennywise-vibat ja alkaisi huutaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Olisi kiva tietää ap:n tilanteesta, että oliko miehen mielestä ongelma vain siinä, ettei nainen jotenkin erityisesti leperrellyt vauvalle, vai eikö ap noteerannut tapaamaansa vauvaa millään tavalla? Vauvahan ei ole mikään random-vauva, jos hän on tapaamanne ihmisen lapsi ja mukana tavattaessa, eli kyllä itse olettaisin vähintään, että vaimoni noin tavattaessa tervehtisi tuttavaani ja noteeraisi vauvankin esim. lyhyellä katseella / hymyllä ja ehkä sanoisi tuoreelle isälle "Onnittelut!" tms., mutta ei sen kummemmin tarvitsisi leperrellä tms. Jos sen sijaan vain sanoo tuoreelle isälle "Moi!" eikä huomioi vauvaa mitenkään, ikään kuin tämä ei olisi edes paikalla, niin kyllä minäkin ihmettelisin (riippumatta henkilön sukupuolesta). Normaali kohteliaisuus riittää.
2 kk ikäinen vauva todennäköisesti nukkuu ja korona-aikana olisi toivottavaa, että vastasyntyneen vauvan päälle ei höngittäisi eikä leperreltäisi. Että ap toimi tilanteessa olosuhteisiin nähden hyvinkin tahdikkaasti, kun poistui takavasemmalle.
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?
Tästähän ei avauksessa ollut kyse, vaan vauvalle lepertelystä.
Minulle tuo jäi vähän epäselväksi, ja siksi pyysinkin aiemmassa kommentissa ap:ltä tarkennusta, että noteerasiko hän vauvaa mitenkään - vai saiko hän kritiikkiä siitä, ettei peruskohteliaan tervehtimisen/noteeraamisen LISÄKSI leperrellyt? Kiva, jos ap tulee kommentoimaan vielä:)
Vierailija kirjoitti:
Eihän leperrellä tarvitse.
Tuollaisessa tilanteessa voi kuitenkin osoittaa hyvää käytöstä ja vaihtaa muutaman sanan ja vaikka onnitella ystävälliseen sävyyn.
Kyllä sitten voi jatkaa ostoksia. Kyseessä oli miehen tuttu, ei sinun. Ei mielestäni tarvitse jäädä pitkäksi aikaa juttelemaan.
Mistä sinä tiedät, vaikka ap olisikin vaihtanut muutaman sanan ja onnitellut? Mieshän näki vaivaa, kun ap ei leperrellyt vauvalle! Eli ts. lässyttänyt vieraan ihmisen lapselle ja tunkenut naamaa vauvan naamaan "hihhi mikä söböböböböbböööö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Olisi kiva tietää ap:n tilanteesta, että oliko miehen mielestä ongelma vain siinä, ettei nainen jotenkin erityisesti leperrellyt vauvalle, vai eikö ap noteerannut tapaamaansa vauvaa millään tavalla? Vauvahan ei ole mikään random-vauva, jos hän on tapaamanne ihmisen lapsi ja mukana tavattaessa, eli kyllä itse olettaisin vähintään, että vaimoni noin tavattaessa tervehtisi tuttavaani ja noteeraisi vauvankin esim. lyhyellä katseella / hymyllä ja ehkä sanoisi tuoreelle isälle "Onnittelut!" tms., mutta ei sen kummemmin tarvitsisi leperrellä tms. Jos sen sijaan vain sanoo tuoreelle isälle "Moi!" eikä huomioi vauvaa mitenkään, ikään kuin tämä ei olisi edes paikalla, niin kyllä minäkin ihmettelisin (riippumatta henkilön sukupuolesta). Normaali kohteliaisuus riittää.
2 kk ikäinen vauva todennäköisesti nukkuu ja korona-aikana olisi toivottavaa, että vastasyntyneen vauvan päälle ei höngittäisi eikä leperreltäisi. Että ap toimi tilanteessa olosuhteisiin nähden hyvinkin tahdikkaasti, kun poistui takavasemmalle.
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?
Kyseessä oli sinun naapurit. Entä jos rappusissa olisit törmännyt johonkin täysin tuntemattomaan pariin, niin olisitko silloinkin onnitellut heitä vai nyökännyt tervehdyksen?
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Olisi kiva tietää ap:n tilanteesta, että oliko miehen mielestä ongelma vain siinä, ettei nainen jotenkin erityisesti leperrellyt vauvalle, vai eikö ap noteerannut tapaamaansa vauvaa millään tavalla? Vauvahan ei ole mikään random-vauva, jos hän on tapaamanne ihmisen lapsi ja mukana tavattaessa, eli kyllä itse olettaisin vähintään, että vaimoni noin tavattaessa tervehtisi tuttavaani ja noteeraisi vauvankin esim. lyhyellä katseella / hymyllä ja ehkä sanoisi tuoreelle isälle "Onnittelut!" tms., mutta ei sen kummemmin tarvitsisi leperrellä tms. Jos sen sijaan vain sanoo tuoreelle isälle "Moi!" eikä huomioi vauvaa mitenkään, ikään kuin tämä ei olisi edes paikalla, niin kyllä minäkin ihmettelisin (riippumatta henkilön sukupuolesta). Normaali kohteliaisuus riittää.
2 kk ikäinen vauva todennäköisesti nukkuu ja korona-aikana olisi toivottavaa, että vastasyntyneen vauvan päälle ei höngittäisi eikä leperreltäisi. Että ap toimi tilanteessa olosuhteisiin nähden hyvinkin tahdikkaasti, kun poistui takavasemmalle.
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?
Kyseessä oli sinun naapurit. Entä jos rappusissa olisit törmännyt johonkin täysin tuntemattomaan pariin, niin olisitko silloinkin onnitellut heitä vai nyökännyt tervehdyksen?
Porraskäytävän tuntemattomille yleensä nyökätään / ehkä yhdellä tai muutamalla sanalla moikataan tms., mutta ei onnitella, jos ei ole ikinä nähty. Kuitenkin jos puhutaan naapurista - tai kuten ap:n tapauksesta - kumppanin tuttavasta, jolla tiedetään olevan vastasyntynyt vauva, ei kyse ole enää tuntemattomasta (kun on esitelty), ja onnittelu/muutama kohtelias sana on paikallaan, vaikka sitten jättäisikin kumppanin juttelemaan tuttavansa kanssa poistuessaan itse asioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Olisi kiva tietää ap:n tilanteesta, että oliko miehen mielestä ongelma vain siinä, ettei nainen jotenkin erityisesti leperrellyt vauvalle, vai eikö ap noteerannut tapaamaansa vauvaa millään tavalla? Vauvahan ei ole mikään random-vauva, jos hän on tapaamanne ihmisen lapsi ja mukana tavattaessa, eli kyllä itse olettaisin vähintään, että vaimoni noin tavattaessa tervehtisi tuttavaani ja noteeraisi vauvankin esim. lyhyellä katseella / hymyllä ja ehkä sanoisi tuoreelle isälle "Onnittelut!" tms., mutta ei sen kummemmin tarvitsisi leperrellä tms. Jos sen sijaan vain sanoo tuoreelle isälle "Moi!" eikä huomioi vauvaa mitenkään, ikään kuin tämä ei olisi edes paikalla, niin kyllä minäkin ihmettelisin (riippumatta henkilön sukupuolesta). Normaali kohteliaisuus riittää.
2 kk ikäinen vauva todennäköisesti nukkuu ja korona-aikana olisi toivottavaa, että vastasyntyneen vauvan päälle ei höngittäisi eikä leperreltäisi. Että ap toimi tilanteessa olosuhteisiin nähden hyvinkin tahdikkaasti, kun poistui takavasemmalle.
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?
Kyseessä oli sinun naapurit. Entä jos rappusissa olisit törmännyt johonkin täysin tuntemattomaan pariin, niin olisitko silloinkin onnitellut heitä vai nyökännyt tervehdyksen?
Porraskäytävän tuntemattomille yleensä nyökätään / ehkä yhdellä tai muutamalla sanalla moikataan tms., mutta ei onnitella, jos ei ole ikinä nähty. Kuitenkin jos puhutaan naapurista - tai kuten ap:n tapauksesta - kumppanin tuttavasta, jolla tiedetään olevan vastasyntynyt vauva, ei kyse ole enää tuntemattomasta (kun on esitelty), ja onnittelu/muutama kohtelias sana on paikallaan, vaikka sitten jättäisikin kumppanin juttelemaan tuttavansa kanssa poistuessaan itse asioille.
Mies ei ilmeisesti esitellyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
On muunkin laisia miehiä. Ihan normaaleja, jotka eivät hae naista kodinkoneeksi ja haluavat perustaa perheen jossain vaiheessa. Itellä sellainen jo yli 15v.
Olen tuo aiemman kommentin kirjoittaja ja itse naisena kiinnitin huomiota aikoinaan miehiä tapaillessa, miten he suhtautuivat lapsiin. Luontevasti, lämpimästi, uteliaasti ilolla, positiivisesti? Vai kylmästi, vihamielisesti, inhoten, vältellen? Kertoo ihmisestä hyvin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
On muunkin laisia miehiä. Ihan normaaleja, jotka eivät hae naista kodinkoneeksi ja haluavat perustaa perheen jossain vaiheessa. Itellä sellainen jo yli 15v.
Olen tuo aiemman kommentin kirjoittaja ja itse naisena kiinnitin huomiota aikoinaan miehiä tapaillessa, miten he suhtautuivat lapsiin. Luontevasti, lämpimästi, uteliaasti ilolla, positiivisesti? Vai kylmästi, vihamielisesti, inhoten, vältellen? Kertoo ihmisestä hyvin paljon.
Arvaa mitä? Miehille on helppoa toivoa vaikka mitä. Eihän he uhraa omaa kehoaan tai henkeään puristaessaan ulos uutta kansalaista, eivätkä nämä myöskään joudu pelkäämään työpaikkansa puolesta. Naisen suurin uhka on yhä tänäkin päivänä jämähtää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
On muunkin laisia miehiä. Ihan normaaleja, jotka eivät hae naista kodinkoneeksi ja haluavat perustaa perheen jossain vaiheessa. Itellä sellainen jo yli 15v.
Olen tuo aiemman kommentin kirjoittaja ja itse naisena kiinnitin huomiota aikoinaan miehiä tapaillessa, miten he suhtautuivat lapsiin. Luontevasti, lämpimästi, uteliaasti ilolla, positiivisesti? Vai kylmästi, vihamielisesti, inhoten, vältellen? Kertoo ihmisestä hyvin paljon.
Arvaa mitä? Miehille on helppoa toivoa vaikka mitä. Eihän he uhraa omaa kehoaan tai henkeään puristaessaan ulos uutta kansalaista, eivätkä nämä myöskään joudu pelkäämään työpaikkansa puolesta. Naisen suurin uhka on yhä tänäkin päivänä jämähtää kotiin.
No niin toivoo moni nainenkin lapsia, joten on hyvä, jos tällaiset löytävät toisensa.
Taidat olla nuori vielä kun pelko työurasta on noin kova. Mutta voin kertoa, että vaikka 1-3 vuoden poissaololla työelämästä ei ole juuri mitään vaikutusta uraan, jos sellaisen haluat ja olet valmis opiskelemaan ja tekemään töitä.
Työura on tyyliin 40 vuotta pitkä. Suhteellisuudentajua. Vanhempainvapaat vaikka lapsesta, parista, ovat suurimmalla osalla melkein merkityksettömiä työuran kannalta eikä johda kotiin jämähtämiseen.
Mieshenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieshenkilö kirjoitti:
Olisi kiva tietää ap:n tilanteesta, että oliko miehen mielestä ongelma vain siinä, ettei nainen jotenkin erityisesti leperrellyt vauvalle, vai eikö ap noteerannut tapaamaansa vauvaa millään tavalla? Vauvahan ei ole mikään random-vauva, jos hän on tapaamanne ihmisen lapsi ja mukana tavattaessa, eli kyllä itse olettaisin vähintään, että vaimoni noin tavattaessa tervehtisi tuttavaani ja noteeraisi vauvankin esim. lyhyellä katseella / hymyllä ja ehkä sanoisi tuoreelle isälle "Onnittelut!" tms., mutta ei sen kummemmin tarvitsisi leperrellä tms. Jos sen sijaan vain sanoo tuoreelle isälle "Moi!" eikä huomioi vauvaa mitenkään, ikään kuin tämä ei olisi edes paikalla, niin kyllä minäkin ihmettelisin (riippumatta henkilön sukupuolesta). Normaali kohteliaisuus riittää.
2 kk ikäinen vauva todennäköisesti nukkuu ja korona-aikana olisi toivottavaa, että vastasyntyneen vauvan päälle ei höngittäisi eikä leperreltäisi. Että ap toimi tilanteessa olosuhteisiin nähden hyvinkin tahdikkaasti, kun poistui takavasemmalle.
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?
Olisi. Jos minä nyt saisin lapsen niin en odottaisi että naapurit reagoisivat siihen mitenkään, kun ei olla missään tekemisissä toistemme kanssa ja isoa osaa en tunnista edes naamalta tai ole koskaan nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
On muunkin laisia miehiä. Ihan normaaleja, jotka eivät hae naista kodinkoneeksi ja haluavat perustaa perheen jossain vaiheessa. Itellä sellainen jo yli 15v.
Olen tuo aiemman kommentin kirjoittaja ja itse naisena kiinnitin huomiota aikoinaan miehiä tapaillessa, miten he suhtautuivat lapsiin. Luontevasti, lämpimästi, uteliaasti ilolla, positiivisesti? Vai kylmästi, vihamielisesti, inhoten, vältellen? Kertoo ihmisestä hyvin paljon.
Arvaa mitä? Miehille on helppoa toivoa vaikka mitä. Eihän he uhraa omaa kehoaan tai henkeään puristaessaan ulos uutta kansalaista, eivätkä nämä myöskään joudu pelkäämään työpaikkansa puolesta. Naisen suurin uhka on yhä tänäkin päivänä jämähtää kotiin.
No niin toivoo moni nainenkin lapsia, joten on hyvä, jos tällaiset löytävät toisensa.
Taidat olla nuori vielä kun pelko työurasta on noin kova. Mutta voin kertoa, että vaikka 1-3 vuoden poissaololla työelämästä ei ole juuri mitään vaikutusta uraan, jos sellaisen haluat ja olet valmis opiskelemaan ja tekemään töitä.
Työura on tyyliin 40 vuotta pitkä. Suhteellisuudentajua. Vanhempainvapaat vaikka lapsesta, parista, ovat suurimmalla osalla melkein merkityksettömiä työuran kannalta eikä johda kotiin jämähtämiseen.
Minäkin hoidin lapsia 5 vuotta kotona. Ei ollut vakityötä, mihin palata, mutta pääsin edelliseen työpaikkaani määräaikaisiin töihin. Siellä ei oikeasti ollut muuttunut yhtään mikään, ja koska mulla oli työkokemusta paikasta, tiesin ja osasin monet asiat paremmin kuin vakituiset työntekijät. Ja olen ihan vaativissa työtehtävissä. Yliopistokoulutus löytyy. Eipä tuo työelämä nyt niin valtavasti muutamassa vuodessa muutu. Paljon ollaan kehittävinään kaikkea, mutta oikeasti samoja kehitysideoita pyöriteltiin eläkkeellä nykyisin olevan työkaverini mukaan jo 80-luvulla. Eli uudistetaan ja kehitetään, mutta oikeasti arki ja perustyö muuttuu hyvin vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
On muunkin laisia miehiä. Ihan normaaleja, jotka eivät hae naista kodinkoneeksi ja haluavat perustaa perheen jossain vaiheessa. Itellä sellainen jo yli 15v.
Olen tuo aiemman kommentin kirjoittaja ja itse naisena kiinnitin huomiota aikoinaan miehiä tapaillessa, miten he suhtautuivat lapsiin. Luontevasti, lämpimästi, uteliaasti ilolla, positiivisesti? Vai kylmästi, vihamielisesti, inhoten, vältellen? Kertoo ihmisestä hyvin paljon.
Arvaa mitä? Miehille on helppoa toivoa vaikka mitä. Eihän he uhraa omaa kehoaan tai henkeään puristaessaan ulos uutta kansalaista, eivätkä nämä myöskään joudu pelkäämään työpaikkansa puolesta. Naisen suurin uhka on yhä tänäkin päivänä jämähtää kotiin.
No niin toivoo moni nainenkin lapsia, joten on hyvä, jos tällaiset löytävät toisensa.
Taidat olla nuori vielä kun pelko työurasta on noin kova. Mutta voin kertoa, että vaikka 1-3 vuoden poissaololla työelämästä ei ole juuri mitään vaikutusta uraan, jos sellaisen haluat ja olet valmis opiskelemaan ja tekemään töitä.
Työura on tyyliin 40 vuotta pitkä. Suhteellisuudentajua. Vanhempainvapaat vaikka lapsesta, parista, ovat suurimmalla osalla melkein merkityksettömiä työuran kannalta eikä johda kotiin jämähtämiseen.
Kannattaisi varmaan olla rehellinen hakiessaan Tinderistä seuraa? Toikin pari tuntuu olevan aivan väärässä paikassa, väärän henkilön kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sinulla Ap empatiakykyä ja äidinvaistoa? Vai oletko kylmä, asiakeskeinen ihminen, joka ei voi sietää lapsia? Näitäkin kun on ja kyllä itsekin seuraisin kumppaniehdokkuutta, että miten suhtautuu lapsiin.
Tämä miestäsi kiinnostaa, jos ei nyt takerruta siihen että leperteleekö vai ei.
(Haen kodinlaittajaa, jotta voin keskittyä uraan ja muihin naisiin)
On muunkin laisia miehiä. Ihan normaaleja, jotka eivät hae naista kodinkoneeksi ja haluavat perustaa perheen jossain vaiheessa. Itellä sellainen jo yli 15v.
Olen tuo aiemman kommentin kirjoittaja ja itse naisena kiinnitin huomiota aikoinaan miehiä tapaillessa, miten he suhtautuivat lapsiin. Luontevasti, lämpimästi, uteliaasti ilolla, positiivisesti? Vai kylmästi, vihamielisesti, inhoten, vältellen? Kertoo ihmisestä hyvin paljon.
Arvaa mitä? Miehille on helppoa toivoa vaikka mitä. Eihän he uhraa omaa kehoaan tai henkeään puristaessaan ulos uutta kansalaista, eivätkä nämä myöskään joudu pelkäämään työpaikkansa puolesta. Naisen suurin uhka on yhä tänäkin päivänä jämähtää kotiin.
No niin toivoo moni nainenkin lapsia, joten on hyvä, jos tällaiset löytävät toisensa.
Taidat olla nuori vielä kun pelko työurasta on noin kova. Mutta voin kertoa, että vaikka 1-3 vuoden poissaololla työelämästä ei ole juuri mitään vaikutusta uraan, jos sellaisen haluat ja olet valmis opiskelemaan ja tekemään töitä.
Työura on tyyliin 40 vuotta pitkä. Suhteellisuudentajua. Vanhempainvapaat vaikka lapsesta, parista, ovat suurimmalla osalla melkein merkityksettömiä työuran kannalta eikä johda kotiin jämähtämiseen.
Jouduin muuttamaan Suomesta pois juurikin työpaikkojen vähyyden takia.
Alue: Aihe vapaa
Totta, että korona-aikana on hyvä olla erityisen varovainen, ja vastasyntyneiden kanssa yleensäkin. Mutta kohtelias voi olla koronaturvallisestikin. Itselläni oli juuri tällainen tilanne, että samassa rapussa yhdellä nuorellaparilla on vastasyntynyt lapsi, ja kun törmäsin heihin sattumalta, toivotin heille lyhyesti onnea, vaikken en edes muista heidän etunimiään, ja vain toisen sukunimi tulee mieleeni. En silti mennyt yhtään lähemmäksi, vaan välimatka oli ehkä 4-5 metriä. Minusta olisi todella kylmää käytöstä moikata normaalisti edes lisäämättä siihen yhtä onnittelusanaa ja ikään kuin mitenkään noteeraamatta vauvaa, kun heidän perheensä on selvästi kasvanut yhdellä. Olisiko jonkun mielestä tällaisessakin tilanteessa OK vain marssia kivikasvoisena ohi tms., kun ei kerran varsinaisesti tunneta näitä ihmisiä kuin ulkonäöltä?