Onks kouluissa nykyään tällaista paineiden luontia?

Ja hän luultavasti tehtailee näitää peesausvastauksia.



Jo maalaisjärjellä ajatteleva ihminen tajuaa, että tuollaisten paineiden luonti tuon ikäiselle ei ole opetuksen kannalta järkevää eikä hyödyllistä!

sen takia, että jo " täydellinen" poikakin voisi edelleen tehdä töitä jollain osa-alueella, opetella nopeammaksi laskijaksi, kun virheitä ei ollut. Itse aikanaan ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ns. osaavana oppilaana kärsin siitä, kun piti tehdä aina vaan sitä samaa kuin kaikki muutkin, vaikka oikeasti osasin asiat jo etu- ja takaperin. Ehkä tämä oli sellainen haaste, jolla opettaja toivoi ylläpitävänsä pojan kiinnostusta, kun joskus asia luokassa saattaa edetä valitettavan hitaasti lahjakkaiden lasten tarpeisiin...

Meinaan, että ei paljon kokeessa auta vaikka kaikki menisi oikein jos ehtii koeajassa laskea vain 1/10 laskuista.



siitä tuskin ap:n viestissä kuitenkaan oli kyse, mutta noin periaatteessa.

Lähinnä tarkoitin, että ehkä opettaja yritti keksiä jotain haastetta myös niille, jotka laskujen vaikeuden puolesta ovat pärjänneet hyvin. Olivat sitten lahjakkaita tai muuten vaan selvisivät hyvin ko. kokeesta. Jos saa aina vain positiivista palautetta eikä koskaan mitään parannusehdotuksia, niin jaksaako enää tehdä töitä jatkossa ja kehittyä edelleen? Veikkaan, että jossain vaiheessa voi tulla sellainen " enmäjaksa, mä osaan jo kaiken" , ja sitten yllättäen ei enää olekaan niin hyvä, kun muut menevät ohi.



18

Poikahan sai kaikki oikein, vaikkakin keskiarvoaikaa hitaammin. Veikkaanpa, että ka-aika oli keskiarvo koko luokan suorituksista, jolloin mukana ovat myös ne, joiden vastaukset eivät olleet kaikki oikein.



Ja vielä... eikö muka kenelläkään muulla kuin minulla ollut aikanaan koulussa (1-2-luokilla ainakin) nopeuslaskukokeita?! Ehkä tuosta traumaattisesta ;) koulukokemuksestani johtuen en näe tässä asiassa niin kauheasti pahaa... Tai ehkä se on vain tämä opettajuus, mikä tekee ihmisestä pahan. ;)

Tämä työ on vaikeaa juuri teidän takianne, äidit. Ei perkele tästä tule mitään, kun joka asiaan puututaan. Se on silleen, että aina siellä luokassa joku saa jostain traumoja. Se yksi lapsi traumatisoituu siitä kellosta ja toinen jostain muusta.



Luokassa on yli 20 oppilasta. Keskiarvoja mittaillaan ja kertolaskut on osattava kolmannella luokalla sujuvasti, kuin apteekin hyllyltä. Ei niitä jäädä minuuttitolkulla miettimään.



Äidit! Kertotaulut opetellaan ULKOA. Ja jos lapsenne ei osaa kertotauluja ulkoa, hän laskee laskuja keskimääräistä pidempään. Jakolaskut tulevat olemaan myös vaikeita, mikäli kertotaulujen kanssa vatuloidaan minuuttitolkulla.



Opettajat eivät pyri kiusaamaan lapsianne. He yrittävät saada heidät oppimaan asiat mahdollisimman hyvin, jotta heidän tulevaisuutensa olisi mahdollisimman hyvä. MUTTA. Opettajat hermostuvat, suorastaan VITTUUNTUVAT, kun aina joku yhden lapsen äippä marisee jostain sellaisesta asiasta, johon hänellä ei ole a)koulutusta, b)kokemusperäistä tietoa ja c) muuta tuntumaa kuin sen oman kullannupun vingahtelut.



Opettajat pääsääntöisesti tietävät mitä tekevät. Ap:n kaverin lapsen opettaja toimii oikein. Tiedättekö, että matematiikan didaktikot jopa kehottavat opettajia tekemään juuri noin?



Ja vielä sinulle, jonka piti saada L:n paperit. Kuulehan: olisiko nyt syytä kuitenkin mennä itseensä ja tunnustaa, että sinä et ollutkaan niin hyvä oppilas kuin luulit olevasti. Syy ei ollut opettajissa, ylioppilastutkintolautakunnassa tai yo-kokeissa. Syy oli sinussa.



Terveisin, opettaja



Ps. Nyt siellä sitten ihmetellään, että onpas paha opettaja, kun puhuu tommoisia. Miettikää miltä teistä tuntuisi, kun aina, jokapaikassa ja kaikkialla JATKUVASTI KYSEENALAISTETTAISIIN AMMATTIKUNTANNE OSAAMISTA/TAPOJA TEHDÄ TYÖTÄÄN JNE. Voin kertoa, että se on pahin asia tässä open työssä. Perkule.

Mutta opettajan työ on niin vastuullista ja sillä on yhteiskunnan ja yksilön kannalta niin suuri merkitys, että kyllä sitä täytyy kritisoida ja huomata kehittämisen tarpeet!



Oletko sinä oikeasti sitä mieltä, että lasten kehittymisen ja oppimisen kannalta kaikenmaailman kokeet ja testaukset ovat hyödyllisin menetelmä???



Mun lapset eivät edes ole vielä kouluikäisiä, että omista asioistani en marise. Olen lukenut jonkun verran kasvatustieteitä ja psykogiaa ja ollut paljon tekemisissä koululaisten kanssa.



16

Sillä ei ole mitään tekemistä laskupään kanssa. Aikaa mitataan siksi, jotta löydetään ne jotka LASKEE. Jos aikaa menee paljon, se kertoo siitä ettei ei ole ulkoa opeteltu.



Vanhemmat puuttuu ihan järjettömiin asioihin. Eri mieltä saa olla, mutta puuttua opettajan työhön tämän takia.....Haloo



en ole ope.

Meillä oli kolmannella suunnilleen samanlaista. Kaikkien oli saatava 3 kertotaulukoetta (20 tehtävää jokaisessa) tietyssä ajassa täysin oikein, ennen kuin kokeen sai hyväksytyksi. Ajan mittaan kaikki saivat.



Kertotaulun oppimisen yksi idea on, että sen osaamisesta täysin ulkoa (ei ainoastaan päättelemällä) ns. silmät ummessa on myöhemmin suurta hyötyä.



Muistan itsekin olleeni aikoinaan kotona tosi myrtsi, kun jouduin uusintakokeeseen.

Kertotaulut pitää tosiaan osata ulkoa, niitä ei saa laskea, ne täytyy osata niin hyvin että vastaus tulee selkäytimestä, ajattelematta. Ei siis saa käyttää älyä eikä laskupäätä. Kertotaulujen osaamisella ei ole mitään tekemistä matemaattisen tajun kanssa joten matikassa hyvät ei osaa/opi niitä paremmin kuin ne matikassa heikotkaan. Kyse on vain ja ainoastaa ulkoaopettelusta.



t. monen äiti

aikasuoritukseen? Kyllä sääliksi käy oppilaita, mutta ymmärrän toki open pointin myös.

nimenomaan monien oppilaiden vanhempien takia ... Olen itsekin opettaja, tosin töissä nykyään yo. lla mutta yritän aina ajatella asiaa opettajan näkökulmasta ennen kuin menen kyselemään ja juttelemaan omien lsten mahd. kouluongelmia...

Tässä ihmetyttää lähinnä se että reilu viikko käyty koulua ja heti on kokeet. Tosin en muista, oliko asia vanhan kertaamista eli kertotaulut 2-5 jotka opetellaan 2. luokalla ulkoa.

otettiin myös AINA aikaa kertotaulukokeissa. Ainakin mulla meni jakeluun, että kyse on nimenomaan ulkoa opettelusta ja ajan kanssa ope pystyy katsomaan kuka osaa ulkoa ja kuka laskee. Tosi asiahan on, jollei kertotaulua osaa ulkoa etuperin ja takaperin tulee jatkossa ongelmia kun laskut vaikeutuu. Eli täällä hyvin tyytyväinen äiti poikansa opettajaan!

Kaikki tähän keskusteluun osallistuneet äidit ovat varmaankin fiksuja ja mukavia ihmisiä. He eivät vain ymmärrä mitään opettajan työstä. Ja eivät myöskään tajua, etteivät ymmärrä siitä työstä mitään.



Voi, jos äidit tietäisivät, kuinka paljon opettajat kärsivät näistä kyseenalaistavista äideistä, he lopettaisivat nämä puheet jo lähimmäisenrakkauden nimissä.



Yksi fakta on tämäkin:

Kun kyseenalaistat opettajan kykyä tehdä työtään hyvin, huononnat lasten (myös oman lapsesi) kouluviihtyvyyttä. Mitä enemmän opettajien niskaan sataa paskaa, sitä huonommaksi heidän motivaationsa menee. Ainakin oma motivaationi on kärsinyt eniten siitä, että jokainen äippä luulee osaavansa minun työni paremmin kuin minä. Nykyisin olen tosi kyyninen ja varautunut, koska pehmeällä asenteella joudun vain kamalan asemaan, jossa lasten vanhemmat saavat purkaa kaiken kiukkunsa minuun. Opettajien ON PAKKO OLLA NYKYISIN TODELLA KOVIKSIA, etteivät he muserru kaiken kritiikin alle. Kovisopettaja ei ole paras mahdollinen opettaja. Te, äipät, voitte vaikuttaa siihen, joutuuko lapsenne ope turvautumaan kovanaaman rooliin vai saako hän olla pehmo. Jos opeen luotetaan, hän jaksaa tehdä työtään rakastaen. Please, uskokaa tämä!



Kertotauluista:

Jos et osaa kolmosen alussa kertotauluja 2-5 kuin apteekin hyllyltä, et myöskään menesty kolmosen matematiikassa ylipäätään. Hyvin moni kolmannen vuosiluokan matskun aineksesta pohjautuu kertotaulujen sujuvaan osaamiseen. Kolmosella ei voida enää leikkiä kertotaulujen kanssa, ne pitäisi osata. Jos tunneilla leikitään, osa oppiaineksesta pitää jättää pois. Jätämmekö kenties osan kertotauluista opettelematta vai jakolaskut. Mitä jätämme?



Jos oma lapsesi ei hallitse kolmannen alussa tokalla vaadittuja kertotauluja, kerratkaa ne KOTONA. Lapsesi opettaja, oli hän kuinka ihana ja ammattitaitoinen hyvänsä, ei voi kaataa kertotauluja lapsesi päähän. Hän ei voi myöskään olla noudattamatta opetussuunnitelmaa, jossa oletetaan, että kolmasluokkalaiset osaavat kertotaulut 2-5. Opettaja ei voi päättää, että kas, leikitään ja lauletaan matematiikan tunneilla, jotta lapsilla olisi kivaa. Opettaja ei voi päättää, että annetaanpa noiden kertotaulujen sujuvan osaamisen olla, ettei kukaan traumatisoidu. Sitä valtaa ei kellekään opettajalle ole annettu. Ei myöskään äideille.



Ydinkysymys ei ole nyt niissä saakutin kertotauluissa. Ydinkysymys on tämä:

LASTEN VANHEMMAT LUULEVAT TIETÄVÄNSÄ, KUINKA OPETTAJAN TULISI TYÖTÄÄN TEHDÄ.

Ja tämäkin fakta on totta:

MIKÄLI LAPSEN ÄITI TAI ISÄ LUULEE TIETÄVÄNSÄ, KUINKA OPETTAJAN TULISI TEHDÄ TYÖTÄÄN, TÄMÄ VANHEMPI ELÄÄ HARHOISSA.



Varmaankin loukkasin joitakuita. Mutta ei tästä voi vaieta.



Ope

Ketä palvelee tällainen suorituspaineiden luonti tuon ikäiselle. Ketä se haittaa, jos 8-vuotias laskee tehtävät vaikka montakin minuttia hitaammin kuin kaverit, nehän meni kuitenkin oikein kaikki!





Systeemi palvelee sitä kyseistä lasta. Hän on siis käyttänyt keskimääräistä enemmän aikaa kertolaskujen ratkaisemiseen. Tämä on merkki siitä, ettei tämä lapsi osaa kertotauluja ulkoa. Ja nyt, kun hän toivonmukaan opettelee ne ulkoa, hänen mahdollisuutensa oppia kolmannen luokan matskun asioita paranee huomattavasti.

Ja toisaalta: mikäli nyt kotona asia käännetään open ammattitaidottomuudeksi, lapsi saa olla tämän hetken rauhassa. Mutta pian hän joutuu huomaamaan, että mm. jakolaskut ovat vaikeita. Sitten mikäli taas syytetään asiasta opettajaa, kierre on valmis.



Suositus:

Nyt lusikka kauniiseen käteen ja kotihommiin! Kertotaulukokeita kellon kanssa kotonakin. Lapsi oppii ja iloitsee, kun oppi. Älköön kyseisen lapsen äippä tehkö karhunpalvelusta lapselleen. Jos tekee, asiat mutkistuvat jatkossa.

Kehottaisin työkaveriasi ottamaan asian puheeksi opettajan kanssa välittömästi! Tuo ei ole opetuksen ja oppimisen kannalta millään tavoin tarkoituksenmukaista!!

[/quote]

Kuulepa. Jos opettaja tekee koulussa jotain, se MITÄ TODENNÄKÖISIMMIN on tarkoituksenmukaista opetuksen ja ENNENKAIKKEA oppimisen kannalta.



Miten ihmeessä maallikko voi tietää, mikä on tarkoituksenmukaista ja mikä ei? Äitiys ei tee sinusta opettajaa. Koulutus ja opetustyökokemus tekevät. Tunnetko opetussuunnitelmaa matematiikan kolmannen vuosiluokan osalta?

Minusta on perin kummallista, ettei äiti-ihminen sitä kestä, ettei lapsi tehnyt täydellistä suoritusta kolmannen luokan matematiikan tunnilla. Kenenköhän puolelta ne paineet oikein tulevat, jos heti nostetaan numero kun poika ei tee jotain täydellisesti?



Hän olisi voinut suoriutua paremmin tai sitten ei, mutta ei se ole minusta tässä merkittävää. Äidin asenne on minusta todella huolestuttava. Hetikö jossain on vikaa, jos pojassa on jotain huomautettavaa? On lapselle erittäin raskasta olla tuollaisen paineen alla. Kyllä hän huomaa äidin hermostuvan, kun opettajan palaute ei ole pelkkää kehumista. Hän kuvittelee (aivan kuin äitinsä) että kelpaa vasta kun suoritus on täydellinen. Siitä ne paineet tulevat, eivät siitä, että opettaja kertoo, missä kohdassa on parantamisen varaa.



Poika on mennyt kouluun oppimaan, ei saamaan päänsilityksiä. Hänelle käy hyvin, jos hän saa itsestään ja osaamisestaan realistisen kuvan jo alakoulussa. Eli hän tietää nyt osaavansa laskea oikein ja tietää myös, että jotkut laskevat nopeammin kuin hän. Poika ei siis joudu siihen harhaan, että hän on täydellinen ja paras ja virheetön.



Äidin kannattaisi nyt todella miettiä omaa asennettaan ja sitä, kuinka paljon niitä paineita kannattaa lapsen niskaan laittaa kotoa.

Enkös minä juuri kirjoittanut että minulla ei ole paineensietokykyä, eli paineen alla aivoni tekevät lakon eivätkä suostu toimimaan. En voi olla tyhmä ja aiheesta mitään tietämätön jos sain lukion kursseista 9 ja 10... tai sitten on opettajan arvosteluperiaatteet päin v*ttua!

Vierailija:

Nopeus ei vaikuta millään tavoin siihen kuinka selvitään yhtälöistä ja jakolaskuista. Ja mitä sitten jos niistäkin selviää hitaasti? Pääasia on, että selviää OIKEIN.

Ihmeellistä alkaa olla koulumaailma, jossa mikään ei enää riitä...

1. Kertotaulujen sujuva osaaminen vaikuttaa itsestäänselvästi siihen, kuinka selvitään jakolaskuista.

2. Jos kertolaskut sujuvat hitaasti, jakolaskut sujuvat vielä hitaammin. Ne tuntuvat vaikeilta. Ja matematiikassa yhden asian opettelematta jättäminen aiheuttaa valitettavasti sen, että jatkossa matematiikka alkaa tuntua vaikealta. Jos mekaaninen laskeminen on vaivalloista ja hidasta, myös soveltaminen on vaivalloista, hidasta, jopa mahdotonta.

3. Verratkaamme asiaa lukutaitoon. Jos lapsi lukee hitaasti, se vaikuttaa kaikkien reaaliaineiden oppimiseen huonontavasti. Jos et osaa kunnolla lukea, oppiminen on vaikeaa. Lukutaito on oppimisen väline, kuten vasara on välinen naulaamiseen. Kertotaulujen sujuva oppiminen on väline matematiikassa. Voit lukea tanktaten vaikka loppuikäsi, voit hakata päälläsi nauloja, voit laskea hitaasti kertolaskuja. Helpompaa kuitenkin olisi tehdä ko. asiat kuten paha ope käskee. Mutta jos haluaa lapselleen sen vaikeamman tien, niin BE MY GUEST.

4. On myytti, että koulu olisi nykyisin vaativaa, mitä se ei ennen ollut. Opiskelu ja koulunkäynti on _aina_ ollut vaikeaa. Työnteko on vaivalloista. Se vaatii ihmiseltä. Koskaan tämän maailmanhistorian kuluessa uusien asioiden oppiminen ei ole ollut helppoa. Kliseinen totuus:

Vain sanakirjassa menestys tulee ennen työntekoa.

Väitän jopa, että nykylapset ja heidän vanhempansa ovat paljon laiskempia, mukavuudenhaluisempia ja huonompia sietämään stressiä kuin aiemmat sukupolvet.

T: OPE

Pelkkää asiaa!!!!