Onks kouluissa nykyään tällaista paineiden luontia?

menin aina ihan paniikkiin kun yritin kiirehtiä enkä osannu tehdä uhtään mitään. nyt olen itse opettaja ja ihan älytöntä tollanen en ikinä tee mun oppilaiden kanssa tollasta

Jos varpaita ja sormia ilmenee matikantunnin yhteydessä, tokihan niihin pitää puuttua ja treenata vaikeaa kohtaa enemmän.

Mutta kellon kanssa niskaan henkäily ei ole (varsinkaan tuon ikäiselle!!) oikea ratkaisu.

[/quote]

Okei. Sovitaan, että kellon kanssa niskaan henkäily ei ole oikea ratkaisu. Kertoisitko, mikä on oikea ratkaisu? Muistathan, että siellä luokassa on keskimäärin 25 oppilasta. Olisin iloinen, jos kertoisit minulle, kuinka saamme taottua kertotaulut iloisesti ja mukavasti lasten kaaliin. Me nimittäin työksemme mietimme, me opettajat, tätä ongelmaa. Jos sinulla on GNOOSIS (salainen tieto) helposta oppimisesta, niin jaa toki se meidän kanssamme. Opettajat haluavat kuulla hyvät konstit. Kerro!

Tällä hetkellä minulle on aivan sama mitkä kirjaimet siellä YO-todistuksessa komeilee koska olen ammatin itselleni opiskellut ja töissä, nyt sillä paperilla voi pyyhkiä vaikka persettä.



Mutta se vain että kellottaminen ja paineiden luominen todellakin heikentävät joidenkini hmisten suoritusta! Olen sen myös huomannut kilpaurheilua harrastaessa, kilpailuissa oli aivan eri asia tehdä " nappisuoritus" kuin harjoituksissa. Harjoituksissa onnistui melkein aina mutta kisoissa tuli alitajuntaa jännitys ja kisat saattoivat mennä penkin alle. Sama oli minun kertotaulujen kohdalla, kotona osasin kun kyseltiin mutta koulussa olin aivan uupelo, ne paineet nääs! Ja nykyöö ne edes vaivaudu kertotauluja ajattelemaan, onneksi on laskukoneet keksitty!

Vierailija:

3. Verratkaamme asiaa lukutaitoon. Jos lapsi lukee hitaasti, se vaikuttaa kaikkien reaaliaineiden oppimiseen huonontavasti. Jos et osaa kunnolla lukea, oppiminen on vaikeaa. Lukutaito on oppimisen väline, kuten vasara on välinen naulaamiseen. Kertotaulujen sujuva oppiminen on väline matematiikassa. Voit lukea tanktaten vaikka loppuikäsi, voit hakata päälläsi nauloja, voit laskea hitaasti kertolaskuja. Helpompaa kuitenkin olisi tehdä ko. asiat kuten paha ope käskee. Mutta jos haluaa lapselleen sen vaikeamman tien, niin BE MY GUEST.

Väitän jopa, että nykylapset ja heidän vanhempansa ovat paljon laiskempia, mukavuudenhaluisempia ja huonompia sietämään stressiä kuin aiemmat sukupolvet.

T: OPE

Nykyään esim lukihäiriön voittamiseen ja siitä huolimatta hyvään oppimiseen on muitakin keinoja kuin " tehdä asiat kuten paha ope käskee" . Useimmat ammattitaitoiset opettajatkin tietävät se, mutta kaikki eivät viitsi huomata että sitä tietoa tarvittaisiin.

Nykylapset ja vanhemmat eivät ole laiskempia ja mukavuudenhaluisempia tai huonompia sietämään stressiä kuin ennenkään (vert. vaikka koko se sukupolvi joiden isät sota sai loppuiäkseen hermoheikoiksi). ME VAIN HALUAMME HYÖDYN UUDESTA TUTKIMUKSESTA jota psykologiassa, neurotieteissä ja kasvatustieteissä on näinä viime vuosikymmeninä tehty. (ja juu, oepttajat on koulutettu ammattiinsa, mutta, kuten peruskoulun koulukirjoissa, myöskään opettajankoulutuksessa eivät uusimmat tutkimustulokset näy ennen kuin pitkän viiveen päästä...)

Tärkeimpiä huomioita ovat mielestäni olleet mm se, että opettajat noudattavat todellakin opetussuunnitelmaa, joka on ylhäältä annettu, ja yleensä asioiden opettelussa on kiire (myös aikarajat on ylhäältä määrätty), joten mitä tahansa konstruktivistisia ja " ilolla oppimaan" -metodeja ei voi joka asiaan käyttää. Valitettavasti jotkut asiat pitää vain opetella ulkoa (onhan näitä: nach, aus, hinter,... tai että, jotta, koska,...), ja jotkut pitää vain " opettamalla opettaa" behavioristiseen tyyliin, jotta toisille asioille jäisi aikaa oppilaiden omaan havainnointiin ja tutkivaan oppimiseen yms.

Opettaminen on kuitenkin aika moniulotteinen asia, johon vaikuttavat aikataulujen ja oppisisältöjen lisäksi koulun olosuhteet, ryhmän koko ja ryhmän heterogeenisuus. Niin, ne muut 20-25 mussukkaa myös.

* huumorilla tuo viimeinen*

t. taas yks ope

BE MY GUEST.



Jos mielestäsi noilla hommeleilla takaat lapsellesi mukavan elämän, niin kaikin mokomin.



Huomautan vielä, että nyt puhutaan lapsesta, joka ei osaa kertotauluja. Emme puhu lukihäiriöstä. Lukutaitoa käytin vertauskuvana: jos mekaaninen lukeminen sujuu, oppiminen on helpompaa. Ja jos kertotaulut sujuvat, matematiikan oppiminen tulevaisuudessa on helpompaa.



En sanonut, että lukihäiriö täytyy ilmiönä ohittaa. Tosin voisimme miettiä, miksi lukihäiriöt ovat nykyisin lisääntyneet. Osaksi ilmiön selittää se, että lapsia tutkitaan nykyisin paremmin ja häiriötkin löydetään. Kaikkea tuo tutkimusten lisääntyminen ei selitä. Jotain on vialla, kun iso osa lapsista kärsii auditiivisen erottelukyvyn heikkoudesta. Oman kouluni erityisopettaja sanoi, että lapset altistetaan nykyisin liian varhain ja liian massiivisesti visuaalisten ärsykkeiden armoille (suomeksi: TV), että auditiivinen erottelukyky heikkenee väistämättä.



Mutta jos nyt on niin, että osa porukasta pitää ammattitaidotonta opettajakuntaa syypääksi lasten traumoihin ja ongelmiin, niin meidän opettajien täytyy vain elää tämän paranoian varjossa. Ja yrittää kuitenkin hommamme hoitaa.



OPE

Vaikka kuinka pitäisi osata ulkoa niin kyllä silti epävarmuus matemaattisissa suorittamisissa on vahvana.

Vierailija:

Enkös minä juuri kirjoittanut että minulla ei ole paineensietokykyä, eli paineen alla aivoni tekevät lakon eivätkä suostu toimimaan. En voi olla tyhmä ja aiheesta mitään tietämätön jos sain lukion kursseista 9 ja 10... tai sitten on opettajan arvosteluperiaatteet päin v*ttua!

1. On erittäin yleistä, että lukion päästötodistuksessa on pelkkiä kiitettäviä, mutta yo-tutkintolautakunta arvioikin osaamisen cum lauden tasoiseksi. Varsinkin pienten lukioiden opettajat arvioivat oppilaidensa osaamisen reippaasti yläkanttiin.

2. Miten pystyit sietämään paineita koetilanteissa? Jos paineen alla aivosi tekevät lakon, tekivätkö ne lakon koetilanteessakin? Jos tekivät, miksi sait silti hyviä arvosanoja?

3. Mikset harjoitellut paineen sietämistä? Sitä voi harjoitella. Se on yksi osa-alue koulumenestystä ja mitä tahansa menestystä.

4. Miten voit tumpuloida ällän suoritukset cum laudeksi? On vaikeaa käsittää, että jännitys aiheuttaa ilmiön. Osasitko todella kiitettävästi asiat?

5. Itse olen mielestäni todella hyvä monessakin asiassa. Kuitenkin olen oppinut, että käsitykseni omista taidoistani ovat olleet väärät. Kun kerran ympäristö viestittää, että olen keskinkertainen monissa jutuissa, niin olen ymmärtänyt todella olevani keskinkertainen. Oletko ikinä SINÄ miettinyt sellaista vaihtoehtoa, ettet olisikaan oikeasti laudaturin " arvoinen" ? Se ei tee sinusta huonoa ihmistä silti.

T: Vittumainen ope

Vierailija:

Vaikka kuinka pitäisi osata ulkoa niin kyllä silti epävarmuus matemaattisissa suorittamisissa on vahvana.

Valitettavasti opettaja ei voi valehdella lapselle, että lapsi osaa asian hyvin, jos hän ei osaa. Jos on oppimisvaikeuksia, se yleensä näkyy arvosanoissa. Emme me opettajat voi koko ajan vain&ainoastaan kannustaa ja kehua, jos totuus on vaikkapa se, että kertolaskuja ei ulkoa osata.

Nykyisin on yleistä seikka sellainen, että äidit&isät eivät voi HYVÄKSYÄ sitä, että se oma mukelo ei saakaan kiitettäviä arvosanoja. Totuushan on se, että kiitettäviä arvosanoja saa aika harva, suurin osa lapsista osaa mm. matematiikan juttuja tyydyttävästi (numeerinen arvosana 7-8).



Ihmettelen, miksi vanhemmat eivät hyväksy lastensa tyydyttäviä arvosanoja. Ei kai koulumenestys ole kaikki kaikessa. Itse olen kuuden lavin ylioppilas mutta silti onneton, köyhä ja työtön. Tunnen monia onnellisia ja menestyviä ihmisiä, joiden koulutodistuksissa on pelkkiä seiskoja.

Vanhemmat voivat tukea lapsiaan kertomalla, että ne arvosanat ovat vain yksi mitättömän pieni asia elämässä. Pääasia on yhä edelleenkin kultainen ja iloinen sydän. Matematiikkapää ja täydellinen lukutaito eivät ole ainoa väylä menestykseen. Lapsi voi elämässään löytää oman ihanan tiensä ja ammattinsa, vaikka se koulu ei olisi niin hyvin sujunutkaan. " Sinä olet minun ihana rakkaani. Eikä sun tarvii olla niin täydellinen siinä matikassa, yrität vain parhaasi," voitaisiin lapsille sanoa.



On nimittäin aivan maailman suurinta tohelointia vaatia a) lapselta kiitettäviä arvosanoja ja b) jos se lapsi ei niitä saa, kyseenalaistaa open menetelmät, open persoona ja opsin määräämät oppisisällöt.



Kouluarvioinnin tulee olla realistista ja rehellistä. Moni lapsi saa huonoja arvosanoja siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät pysty parempaan. Vanhempien tulee hyväksyä tämä eikä miettiä, mitä väärää opettaja on tehnyt.



Korostaisin nyt sitä, että koulumenestys ei takaa mitään eikä sen puuttuminen estä lasta tulemasta onnelliseksi aikuiseksi. Vanhemmat voivat omalla asenteellaan ja tietynlaisella pyhällä huolettomuudella antaa lapselle maailman parhaat eväät, vaikka ope jakelisi pelkkiä kuutosia ja seiskoja! Peräänkuulutankin rentoutta; opettajat osaavat opettaa eivätkä he elä torpedoidakseen lastenne elämää. Antakaa erilaisille opettajille työrauha ja lapsillenne oikeus olla olemassa ilman kiitettäviä arvosanojakin. Sillä tavalla lapset saavat sen onnellisen lapsuuden, joka heille kuuluukin. (Ja opettajatkin -nuo pahantekijät- tulevat samalla onnellisiksi ja rennommiksi ja jaksavat keksiä kaikenlaista uusia menetelmiä...)



Terveisin, ope, joka nyt on kommentoinut näitä teidän valituksianne, äipät

Ja silti ovat hyvin matematiikkaa oppineet.

Vierailija:

BE MY GUEST.

Jos mielestäsi noilla hommeleilla takaat lapsellesi mukavan elämän, niin kaikin mokomin.

En minä sanonut että mielestäni. Vaan ihan tutkitusti lukihäiriöön ja muihin neuroperäisiin ongelmiin auttavat tietyt jutut.

En sanonut, että lukihäiriö täytyy ilmiönä ohittaa.

Et, mutta annoit ymmärtää että olisi vain parasta hiljaa toimia niin kuin opettaja sanoo eikä yrittää neuvoa esim mamtemaattisen hahmotuksen, lukihäiriön, aspergerin tai vastaavien ongelmien kanssa temppuilusta. Vanhemmat saavat näistä asioista ison kasan tietoa lapsiaan tutkineilta TUTKIJOILTA mutta opettajat näyttävät säännöllisesti olevan sitä mieltä, että keksittyä puppua koko juttu, eikä muut atarvita kuin kuria ja ahkeruutta!

Tosin voisimme miettiä, miksi lukihäiriöt ovat nykyisin lisääntyneet. Osaksi ilmiön selittää se, että lapsia tutkitaan nykyisin paremmin ja häiriötkin löydetään. Kaikkea tuo tutkimusten lisääntyminen ei selitä. Jotain on vialla, kun iso osa lapsista kärsii auditiivisen erottelukyvyn heikkoudesta. Oman kouluni erityisopettaja sanoi, että lapset altistetaan nykyisin liian varhain ja liian massiivisesti visuaalisten ärsykkeiden armoille (suomeksi: TV), että auditiivinen erottelukyky heikkenee väistämättä.

Ks yllä. Nyt on niin että jopa erityisopettjien koulutuksesta ja kouluttajista osa on niin vanhaa kamaa, etteivät he ole edes kuulleet siitä TUTKIMUStiedosta, että nämä ongelmat johtuvat aivojen rakenteesta ja kemiasta ja ovat suurelta osin synnynnäisiä. Ja niin on muuten ollut aina, jo ennen telkkaria vai oletko lukenut Aleksis Kiven puolifiktiivisiä kuvauksia suomalaisesta oppimisesta?

Mutta jos nyt on niin, että osa porukasta pitää ammattitaidotonta opettajakuntaa syypääksi lasten traumoihin ja ongelmiin, niin meidän opettajien täytyy vain elää tämän paranoian varjossa. Ja yrittää kuitenkin hommamme hoitaa.

toinen vaihtoehto on tietysti se, että myönnätte ettette tekään tiedä valmiiksi kaikkea ja pyritte ottamaan selvää. Myönnätte mahdollisuuden, että vanhempi onkin oikeassa eikä vain paranoidi vastuunsiirtäjä tai avuton curlaaja. Luette alaanne koskevaa uusinta tutkimusta ja pyritte soveltamaan sitä työssänne.

1. Koet, että lapsesi ovat oppineet matematiikkaa ilman kellotusta. Hyvä! Konsteja on monia, ja yksi tapa opettaa sujuvaa kertolaskua on tämä ns. kellon kanssa kyylääminen (,johon opastavat joidenkin arvostettujen oppikirjojen matemaatikkolaatijatkin). Muita hyviä tapoja on. Se, että jokin systeemi toimii, ei todista sitä, että jokin toinen metodi ei toimisi.



2. Käsittääkseni suurin -ellen sanoisi- filosofinen ongelma tässä on se, että opettajakoulutusta vaille jääneet äipät täällä kritisoivat koulutetun ammattikasvattajan opetusmenetelmiä. Tämä on tämän ajan ilmiö, joka murentaa opettajien työmotivaatiota ja lasten koulumenestystä.



Lopettakaa, rakkaat äipät, opettajien arvostelu.



OPE

Esim. oma äitini on aina sanonut, ettei hän ole milloinkaan oppinut kertotauluja.



Silti hän oli matematiikassa luokan parhaita oppilaita ja kirjoitti pitkän matematiikan lukion jälkeen. Työelämässä vakuutusyhtiön juristina hän myös pärjäsi hyvin.



Numerolaskut hän sanoo oppineensa parhaiten kauppaopistossa.

Äiti (vanhempi) tuntee lapsensa taatusti paremmin kuin ope (jos nyt unohdetaan nämä " Ei meidän Viljami ikinä..." -jutut).

On olemassa hyviä ja huonoja opettajia. Opettaminen on myös tavallaan henkilökemiaa.

Itse opettajana otan mieluusti kritiikkiä vastaan, kun se esitetään asiallisesti. Mitään ongelmia ei ole vanhempien kanssa ollut (joskin olen ollut alalla vasta 8 vuotta), lukuunottamatta paria erityistapausta.

Opettajana minun tulee tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa, ei nousta heidän yläpuolelleen.



Opettaja - ja äiti.

Vierailija:

2. Käsittääkseni suurin -ellen sanoisi- filosofinen ongelma tässä on se, että opettajakoulutusta vaille jääneet äipät täällä kritisoivat koulutetun ammattikasvattajan opetusmenetelmiä. Tämä on tämän ajan ilmiö, joka murentaa opettajien työmotivaatiota ja lasten koulumenestystä.

Lopettakaa, rakkaat äipät, opettajien arvostelu.

OPE

Tottakai opettajia saa arvostella! Varsinkin jos koulutetun ammattikasvattajan menetelmät ovat jostain viime vuosituhannelta!

Niin kauan kuin ne siellä opsissa seisovat, ne kuitenkin opetetaan sillä taka-ajatuksella, että koko ikäluokka ne oppii. Me emme voi lähteä opettajina ja vanhempina miettimään, mikä koulussa on välttämätöntä ja mikä ei. Niitä asioita miettivät ihan muut ja suuremmat herrat ja rouvat.