Valehtelen työhaastattelussa sairastaneeni syövän

Onko sinulla jo ammattia? Minkälaista työtä etsit? Varmaan myöhemmin tuon ajan voi feidata laittamalla siihen vaikkapa että työtön (yksi vuosi ei nykyään liene häpeä kellekään?)  tai joku ei-ammattiin tähtäävää opiskelua (sellaistahan monet tekevät oikeasti).

Olen kokenut samaa kuin sinä, eli masennuksen takia en ollut tehnyt mitään merkittävää 30-ikävuoteen mennessä. Valmistuin 32-vuotiaaksi ammattiin (alempi korkeakoulututkinto) ja kun hain ekan kerran uuteen työpaikkaan valmistumiseni jälkeen, ketään ei enää ihan hrveästi (siis vuodesta vuoteen -tasolla) kiinnostanut, mitä olin tehnyt ennen nykyistä ammattiani. Ensimmäisen (siis ennen tätä työnhakua) oman alani työn löysin menemällä opiskeluaikana töihin tekemään hommia, joihin ei tarvinnut tutkintoa. Kun valmistuin, minut palkattiin samaan työpaikkaan. 

Minua auttoi kylläkin se, että alallani on hyvä työtilanne. 

Otsikon luettuani luulin, että ketju käsittelisi kuinka yritetään välttää töihin joutumista. Ei todellakaan kannata valehdella tuota. Nyt vaan lähtee aktiivisesti erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin mukaan, jotka kuvaa aktiivisuutta muilla rintamilla. Harrastuksista ei tarvitse laittaa historiaa, vaan senhetkiset ja jos niitä on, täysin ilman kokemusta olleen ainakin ymmärtää aktiiviseksi.

Valmentamiset, partiojohtohommat ja muut etenkin ovat meriittejä ja jatkuvasti on pulaa monien harrastusten innokkaista vetäjistä.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:50"]

Onko sinulla jo ammattia? Minkälaista työtä etsit? Varmaan myöhemmin tuon ajan voi feidata laittamalla siihen vaikkapa että työtön (yksi vuosi ei nykyään liene häpeä kellekään?)  tai joku ei-ammattiin tähtäävää opiskelua (sellaistahan monet tekevät oikeasti).

Olen kokenut samaa kuin sinä, eli masennuksen takia en ollut tehnyt mitään merkittävää 30-ikävuoteen mennessä. Valmistuin 32-vuotiaaksi ammattiin (alempi korkeakoulututkinto) ja kun hain ekan kerran uuteen työpaikkaan valmistumiseni jälkeen, ketään ei enää ihan hrveästi (siis vuodesta vuoteen -tasolla) kiinnostanut, mitä olin tehnyt ennen nykyistä ammattiani. Ensimmäisen (siis ennen tätä työnhakua) oman alani työn löysin menemällä opiskeluaikana töihin tekemään hommia, joihin ei tarvinnut tutkintoa. Kun valmistuin, minut palkattiin samaan työpaikkaan. 

Minua auttoi kylläkin se, että alallani on hyvä työtilanne. 

[/quote]

Ei ole ammattia, olen ajatellut jotain toimistotyötä tai vastaavaa, en vielä kovin pitkälle tosin. Vasta nyt olen tajunnut jättää unelmat vaativasta ammatista, kun ei opiskelukyky vaan siihen riitä. Kiitos postauksestasi, hyvä tietää ettei päiväni ole kuitenkaan luetut vielä.

AP

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:28"]Ei kannata valehdella. Ei bipossa ole mitään hävettävää.

[/quote]

Tämä nyt ei valitettavasti ole totta. Karu fakta on se, että työnantajat katsovat todella kieroon ihmistä, joka on ollut koko pienen ikänsä hoidettavana kroonisen mielisairauden vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:52"]

Otsikon luettuani luulin, että ketju käsittelisi kuinka yritetään välttää töihin joutumista. Ei todellakaan kannata valehdella tuota. Nyt vaan lähtee aktiivisesti erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin mukaan, jotka kuvaa aktiivisuutta muilla rintamilla. Harrastuksista ei tarvitse laittaa historiaa, vaan senhetkiset ja jos niitä on, täysin ilman kokemusta olleen ainakin ymmärtää aktiiviseksi.

Valmentamiset, partiojohtohommat ja muut etenkin ovat meriittejä ja jatkuvasti on pulaa monien harrastusten innokkaista vetäjistä.

[/quote]

Minulla ei ole kokemusta mistään lajista tai oikestaan muutenkaan yhtään mistään niin paljoa että voisin sitä kenellekään opettaa. Vuodet ovat lähinnä vierineet tietokoneen äärellä. Mietin että mistä saan intoa, jaksamista ja terveyttä normaaliin työntekoon, niin vapaaehtoistyö ja kaikenlainen aktiiviharrastaminen kuulostaa täydeltä utopialta minulle.

10 jatkaa vieläkin...

Ap: olen itse lähtenyt yliopistoon 26-vuotiaana. Olin tehnyt töitä 10v sitä ennen, mutta kukaan ei KOSKAAN ole kysynyt tai ollut kiinnostunut koska sillä ei ole mitää tekemistä alani kanssa. Sain yliopiston avulla ekan harjoittelupaikan (valmistaudu tekemääb palkaton tai lähes palkaton harjoittelu), valmistuin 32-vuotiaana ja löysin aika nopeasti hommia harjoittelupaikan avulla.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:44"]

Tämä on niitä harvoja tapauksia jossa hyväksyn valehtelun. Ap. ei tule koskaan saamaan työpaikkaa jos kertoo haastattelussa totuuden, toisaalta jos hän ei selvitä puolen vuosikymmenen tyhjyyttä cv:ssä niin ei sitenkään pääse jatkoon. Haastavinta ap:lle tulee olemaan pääseminen haastatteluun, ei siihen hakemukseen voi oikeasti kirjoittaa että sairasti ja selvisi syövästä ja se tyhjä aukko yleensä aiheuttaa sen että haastatteluun asti ei pääse.

Ja näille tuomitsijoille, haluatteko että ap elää loppuelämänsä veronmaksajien rahoilla vai että hän yrittää päästä kiinni työelämään.

[/quote]

Viimeksi lähetin työhakemuksia n. 50 eri paikkaan 22-vuotiaana, ei tullut kutsua yhteenkään paikkaan joten taisi vaikuttaa tuo CV:n tyhjyys jo silloin. Aika vaikeaa yrittää parantua ja olla masentumatta ja syrjäytymättä kun edes terveet eivät pääse töihin. Henkisesti olen varautunut siihen etten välttämättä koskaan pääse töihin, mutta tietenkin toivon pääseväni kiinni normaaliin elämään edes joskus. Välillä tuntuu että voisi mennä vaikka vankilaan, sitäkin ymmärrettäisiin paremmin kuin tällaista työttömyyttä.

AP

[/quote]

Mäkin lähetin pelkästään helmikuussa 30 hakemusta. Sen jälkeen en ole jaksanut edes laskea. Mulla vaikuttaa ikä (19) ja työkokemuksen puute. Lähes joka paikka haluaa enemmän kokemusta omaavan henkilön.

Mua taas ärsyttää kun työhaastatteluissa haastattelija luulee usein että mulla on syöpä kun mulla ei oo tukkaa eikä ripsiä, alopecia. Siitä vasta kiusaantunut tilanne tulee kun kierrellen kysyy miten luulet jaksavasi, mites sun sairaus jne. jne.

Sano että olit freelancer.

Se nyt vaan on niin, että ihmiset eivät katso kaksisuuntaista mielialahäiriötä hyvällä. 
Jos teille tulisi monta hakijaa niin palkkaisitko bibolaarisen? Se kuitenkin on aika vakava sairaus. Ja työnantaja ei voi saada kaksisuuntaista mielialahäiriötä selville :)

Tsemppiä sulle, voi tosiaan olla hankala saada töitä kun ei ole koulutusta eikä työkokemusta. Mikä ala sua kiinnostaa, voisiko olla mahdollista löytää oppisopimuspaikkaa tms?

Koita löytää ala, jossa on hyvä työtilanne. Se on ollut minun pelastukseni. Itseasiassa kun olen hakenut töitä, olen (käsittääkseni) ollut aina ainoa työnhakija ja yleensä olen saanut töitä niin, että otan itse yhteyttä yritykseen ja kysyn töitä. Ja saanut olen aina töitä. Joskus on vain pitänyt ottaa yhteyttä useaan paikkaan. Eikä ole edes hanttihommia. Kunhan on siisti, luotettavan kuvan antava ja positiivinen, niin käytännössä sillä pärstäkertoimella on palkattu :)

22

Olen todella yllättynyt että aiheeni sai näinkin positiivista palautetta, olin varautunut siihen että minut haukutaan maan rakoon. Kiitos siitä.

Selvittelen aloja joilla on hyvä työllisyystilanne ja suht lyhyt koulutusaika. En oikeastaan yhtään edes tiedä mitä haluaisin tehdä. Tällä hetkellä haluaisin vaan oikeastaan töihin, kun vaan saisi sellaisen työpaikan joka ei stressaa liiaksi ettei tarvitse pelätä masennusjaksoja tms. Olen ollut jo useamman kuukauden tasapainoinen, joten uskallan jopa ajatella eteenpäin.

AP

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:52"]

Otsikon luettuani luulin, että ketju käsittelisi kuinka yritetään välttää töihin joutumista. Ei todellakaan kannata valehdella tuota. Nyt vaan lähtee aktiivisesti erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin mukaan, jotka kuvaa aktiivisuutta muilla rintamilla. Harrastuksista ei tarvitse laittaa historiaa, vaan senhetkiset ja jos niitä on, täysin ilman kokemusta olleen ainakin ymmärtää aktiiviseksi.

Valmentamiset, partiojohtohommat ja muut etenkin ovat meriittejä ja jatkuvasti on pulaa monien harrastusten innokkaista vetäjistä.

[/quote]

Minulla ei ole kokemusta mistään lajista tai oikestaan muutenkaan yhtään mistään niin paljoa että voisin sitä kenellekään opettaa. Vuodet ovat lähinnä vierineet tietokoneen äärellä. Mietin että mistä saan intoa, jaksamista ja terveyttä normaaliin työntekoon, niin vapaaehtoistyö ja kaikenlainen aktiiviharrastaminen kuulostaa täydeltä utopialta minulle.

[/quote]

Ei harrastaminen edellytä kokemusta. Nuorten vetämiseen riittää monessa harrastuksessa, että olet aikuinen ja luottamustehtäviin pääsee aktiivisuudella ja itsevarmuudella, kun tuot itseäsi vain riittävän paljon esille tehtäviin.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:16"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:57"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:52"]

Otsikon luettuani luulin, että ketju käsittelisi kuinka yritetään välttää töihin joutumista. Ei todellakaan kannata valehdella tuota. Nyt vaan lähtee aktiivisesti erilaisiin vapaaehtoistoimintoihin mukaan, jotka kuvaa aktiivisuutta muilla rintamilla. Harrastuksista ei tarvitse laittaa historiaa, vaan senhetkiset ja jos niitä on, täysin ilman kokemusta olleen ainakin ymmärtää aktiiviseksi.

Valmentamiset, partiojohtohommat ja muut etenkin ovat meriittejä ja jatkuvasti on pulaa monien harrastusten innokkaista vetäjistä.

[/quote]

Minulla ei ole kokemusta mistään lajista tai oikestaan muutenkaan yhtään mistään niin paljoa että voisin sitä kenellekään opettaa. Vuodet ovat lähinnä vierineet tietokoneen äärellä. Mietin että mistä saan intoa, jaksamista ja terveyttä normaaliin työntekoon, niin vapaaehtoistyö ja kaikenlainen aktiiviharrastaminen kuulostaa täydeltä utopialta minulle.

[/quote]

Ei harrastaminen edellytä kokemusta. Nuorten vetämiseen riittää monessa harrastuksessa, että olet aikuinen ja luottamustehtäviin pääsee aktiivisuudella ja itsevarmuudella, kun tuot itseäsi vain riittävän paljon esille tehtäviin.

[/quote]

En nyt valitettavasti keksi yhtään asiaa mitä voisin harrastaa ja muille opettaa. Kävely ja kaupassa käyminen? Taidokas googlettelu ja hauskat FB-postaukset? Jokin ilmainen harrastus olisi kyllä kiva, jos saisi vähän pitkäjänteisyyttä sen tekemiseen.

AP

Mä luultavasti heittäisin jotain 'sapattivapaasta' kierrellen aasiaa ja ympäri maailmaa...

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 22:51"]

Mä luultavasti heittäisin jotain 'sapattivapaasta' kierrellen aasiaa ja ympäri maailmaa...

[/quote]

Mieluummin kyllä kertoisin totuuden sairaudesta kuin valehtelisin olevani vastuuntunnoton haihattelija joka jollain ihmeen rahoilla kiertelee ympäri maailmaa sen sijaan että opiskelee tai tekee töitä.

AP

No kyllä usempi kuukausi jossain Aasian perukoilla voi opettaa ihmiselle paljonkn stressinhallintaa, uusien asioiden opettelua ja sietoa ja suunnitelmallisuutta (miten rahat riittää jne.) Ei kaikki nuoret matkailijat löhöä siellä puolta vuotta  luksushotelleissa. (Tuskin kukaan?)

OT, mutta kun siis toi olis muka huono. Ei minusta. 

Älä kerro että olet bipo jos töitä haluat ei sitä saada työhönotto tarkastuksessa selville, ei siellä mitään pällitestejä ole ja johonkin pätkään ei edes ole mitään tarkastusta. Älä myöskään keksi muuta sairautta sanot vaan että olit työtön

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:06"]

No kyllä usempi kuukausi jossain Aasian perukoilla voi opettaa ihmiselle paljonkn stressinhallintaa, uusien asioiden opettelua ja sietoa ja suunnitelmallisuutta (miten rahat riittää jne.) Ei kaikki nuoret matkailijat löhöä siellä puolta vuotta  luksushotelleissa. (Tuskin kukaan?)

OT, mutta kun siis toi olis muka huono. Ei minusta. 

[/quote]

En vaan jotenkin pysty edes kuvittelemaan tuollaista, kun olen köyhästä perheestä ja koko aikuisikäni ollut sairauspäivärahalla ja toimeentulotuella. Tuntuu vaan jotenkin aivan mahdottomalta mutta kai tuokin on joillekin normaalia. 

AP