Lue keskustelun säännöt.
Valehtelen työhaastattelussa sairastaneeni syövän
16.07.2014 |
Olen 25-vuotias, olen ollut koko nuoruuteni mielenterveyshoidossa kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia.
En ole koskaan ollut palkkatyössä ja mietinkin että miten tulevaisuudessa selitän tyhjän CV:n työhaastattelussa. En usko että mielenterveysongelmaisia ymmärretään, joten saisiko kukaan koskaan tietää jos valehtelisin sairastaneeni jotain "oikeaa" sairautta? Sillä tavoin minua pidettäisiin rohkeana selviytyjänä eikä sekopäisenä luuserina niinkuin nyt.
Kysykää jos tulee jotain mieleen.
Kommentit (99)
Täällä yksi töissä käyvä bipo. Itse menin kesätöihin yritykseen (kesätöitä helpompi saada) ja puolen vuoden päästä mut vakinaistettiin. Olen vakuutusyhtiössä töissä. Sairaudesta en ole kertonut ja välillä jos huonon kauden takia joudun olemaan sairaslomalla, saikkutodistukseen lääkäri on suostunut kirjoittamaan aina jotain muuta kun olen sanonut etten halus asiasta töissä kertomaan. Työhöntulotarkastuksessa ja muissa vuosihuolloissa en ole asiasta kertonut. Oon pomolle maininnut sivuhuomautuksena jotain paniikkihäiriöstä jos ollut paha paikka itsellä ja käytös outoa. Mulla siis hyvin lieviä maniat. Työuraa nyt tässä samassa paikassa 9v, ikää 35.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:29"]
Miksi et vain sano, että olet joutunut olemaan vakavan sairauden vuoksi sairaslomalla, mutta sairaus nyt parantunut. En lähtisi valehtelemaan, vielä kamalampaa jos sitten paljastuu että valehtelee.
[/quote]
Tämä on hyvä vinkki.
On tosi kamalaa, miten yhteiskunta edelleen liittää mielisairauksiin todella pahan stigman, siinä mielessä ymmärrän ideasi valehtelusta oikein hyvin. Mutta oikeasti, se ei kannata. Kiinni jäädessä menee maineesi kokonaan ja kiinni jääminen tapahtuu kuitenkin jossain vaiheessa, esim. juuri työhöntulotarkastuksen yhteydessä.
Suosittelen siis, että kerrot sairastaneesi vakavan sairauden ja jätät asian siihen.
Syöpä on teodellakin paljon hyväksytympi kuin bipo.
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:32"]
Joo ei kannata tuollaista valehdella! Itse olen sairastanut oikeasti syövän ja PALJON mieluummin voisin "ottaa" jonkun mielialahäiriön! Nää asiat ei todellakaan ole mitään leikin asioita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Häpeä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11
[/quote]
Hei sinä huutomerkkien suurkuluttaja. Taisit missata pointin, kyse ei ole siitä, että ap väheksyisi syöpää, vaan että hän mielummin valehtelisi, että hänellä on ollut joku fyysinen este tehdä töitä kuin kertoisi, että hänellä on (ollut) mielenterveysongelmia. Miksi? No siksi, että yhteiskunnassamme fyysisiä rajoitteita ymmärretään paljon paremmin kuin henkisiä.
Tämä menee off topic, mutta äidilläni on syöpä ja isälläni skitsofrenia. Koko lähipiirilleni syöpä kaikkine tuskaisine hoitoineen on ihan peace of nakki skitsofreniaan verrattuna.
Meinaatko ottaa riskin, että saat potkut vääristä tiedoista. Olisitkin rohkea ja kertoisit totuuden, kun itse jo sanoit että pidettäisiin rohkeana. Jos rehellisesti kerrot taustasi, niin pomo tietää sinun olevan sinut asian kanssa.
Siinä olisikin hieno todistus, miksi irtisanottu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin kannatan sitä, että sanot, että olet ollut sairaana. Jos kysyvät tarkemmin, niin voit sanoa, ettet mielellään niistä puhu. Sano vaikka että "naistenvaivoja", harva kehtaa niistä alkaa enempää tenttaamaan. Lisäksi liioittelisin kaikkea sitä, mitä olet tehnyt. Oletko ehkä lukenut pääsykokeisiin? Oletko opiskellut vaikka lyhyenkin aikaa (sama kai se, opiskelitko kuukauden vai vuoden, jos on ala, jolle et nyt pyri). Työkokemuksia voi liioitella, tai oletko lisäksi hoitanut sairasta omaista, tutun lapsia tms?
Työkaverillani oli bipo, ja sen kokemuksen jälkeen suhtautuisin kyllä hyvin varauksellisesti, jos se selviäisi palkkaustilanteessa. Toki työkaverilla ei selkeästi ollut lääkitys kohdallaan ja luulen, että hänellä oli lisäksi jotain muutakin ongelmaa, kehitysviivästymää tms. Hän teki työpaikallamme yksinkertaisimpia toimistohommia, mutta nekin olivat hänelle liian stressaavia, kaikenlainen organisointikyky puuttui ja hän oli sairaslomalla aina, kun oli vähänkään kiirettä. Kaupallisella alalla on tällä hetkellä ylityöllisyyttä, esim. harva tradenomi pääsee koulutusta vastaavaan hommaan. Kannattaa siellä työkkärissä keskustella, että mikä olisi sellainen ala, jossa töihin pääsisi helposti. Itselle tuli mieleen se lähihoitaja, mutta onko liian stressaavaa? Miten bipolaarisille sopii yötyöt?
Täällä yksi pienyrittäjä, jolle työnhakija selitti parin vuoden aukkoa CV:ssä täysin eri alan hanttihommilla. Sitä ennen oli kuitenkin useamman vuoden työkokemusta tarvittavalta erikoisalalta. No, sittenpä meni alle 2 vkoa kun ongelmat alkoivat ja lopulta työ oli pakko lopettaa alle kuukauden kuluessa mielenterveysongelmien vuoksi. Henkilö ei ollutkaan niin toipunut, kuin kuvitteli olevansa.
Surullinen ja tarpeeton kokemus molemmille osapuolille. Olisin kannattanut avoimuutta alusta asti. Ja olisin siinä tapauksessa ollut valmis ottamaan ko. hlön kokeeksi, mutten alan huippusesongin ruuhkakuukausiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tiedän työssäkäyvän bipon. Kyseessä on vielä melko vastuullinen työ.
En tiedä miten hän käytännössä hoitaa asian, jääkö vain huonon ajan tullessa sairaslomalle vai miten. Sairaslomallakin ollut kuitenkin pitkiä aikoja. En pitkään aikaan tiennyt, mikä häntä vaivasi ennen kuin nyttemmin kertoi.
Nyt ollut kuitenkin jälleen työssä. Ja tullut myös pari vuotta sitten äidiksi. Olen onnellinen hänen puolestaan.
Maija
p.s. Kaikilla bipoilla ei varmaan äitiys ole se oikea vaihtoehto, mutta heillä on ilmeisesti tukiverkot kunnossa ja lapsen isä on läsnäoleva ja osallistuva isä.
Minulla on samanlainen tyhjä CV ja ikää jo yli kolmekymmentä. En edes haaveile pääsemisestä työelämään, tiedän, että se on mahdotonta kaltaiselleni luuserille. Elän pienellä eläkkeelläni elämäni loppuun asti, yritän siinä sivussa sitten jotain opiskella ja tehdä vapaaehtoistyötä - muuhun en kelpaa ja se on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 14:59"]
Minulla on samanlainen tyhjä CV ja ikää jo yli kolmekymmentä. En edes haaveile pääsemisestä työelämään, tiedän, että se on mahdotonta kaltaiselleni luuserille. Elän pienellä eläkkeelläni elämäni loppuun asti, yritän siinä sivussa sitten jotain opiskella ja tehdä vapaaehtoistyötä - muuhun en kelpaa ja se on nähty.
[/quote]
Millä perusteella olet saanut eläkkeen? Ei kai biposta saa kuin määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen?
Itellä kanssa mt-taustaa ja aukoja cv:ssä, ja samaa olen pohtinut kuin ap. Syövän lisäksi olen kehitellyt myös muita vaihtoehtoja, esim. että lapsellani olisi ollut vakava pitkäaikaissairaus, johon hän sitten kuoli, ja sitä ennen toimin hänen omaishoitajanaan. Joo, tuo ei ole kovin hauska vaihtoehto. Tai sit jonkun muun sairaan perheenjäsenen omaishoitajana toimiminen. Tai sit olis just tää jonkun mainitsema reppureissaus (kenties lottovoiton turvin) ja mahdollisesti jotkut hanttihommat/vapaaehtoistyö jossain Thaimaassa, mistä en kuitenkaan saanut työtodistusta. Tai sit on pimeästi toiminut kaverin/veljen/siskon lasten hoitajana vaikkapa jossain Keski-Euroopassa. Joo, en oo vielä kokeillut mitään noista, kun en ole vuosiin päässyt edes työhaastatteluun. Ei noista varmaan mikään ole kovin hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 21:44"]
Tämä on niitä harvoja tapauksia jossa hyväksyn valehtelun. Ap. ei tule koskaan saamaan työpaikkaa jos kertoo haastattelussa totuuden, toisaalta jos hän ei selvitä puolen vuosikymmenen tyhjyyttä cv:ssä niin ei sitenkään pääse jatkoon. Haastavinta ap:lle tulee olemaan pääseminen haastatteluun, ei siihen hakemukseen voi oikeasti kirjoittaa että sairasti ja selvisi syövästä ja se tyhjä aukko yleensä aiheuttaa sen että haastatteluun asti ei pääse.
Ja näille tuomitsijoille, haluatteko että ap elää loppuelämänsä veronmaksajien rahoilla vai että hän yrittää päästä kiinni työelämään.
[/quote]
Viimeksi lähetin työhakemuksia n. 50 eri paikkaan 22-vuotiaana, ei tullut kutsua yhteenkään paikkaan joten taisi vaikuttaa tuo CV:n tyhjyys jo silloin. Aika vaikeaa yrittää parantua ja olla masentumatta ja syrjäytymättä kun edes terveet eivät pääse töihin. Henkisesti olen varautunut siihen etten välttämättä koskaan pääse töihin, mutta tietenkin toivon pääseväni kiinni normaaliin elämään edes joskus. Välillä tuntuu että voisi mennä vaikka vankilaan, sitäkin ymmärrettäisiin paremmin kuin tällaista työttömyyttä.
AP
[/quote]
Voitko saada sanssi-korttia työkkäristä, kun olet ollut noin kauan työttömänä? Voisi helpottaa työn saantia.
Reppureissauksen voi aina selittää vaikkapa perinnöllä ja sitähän ei - luulisin - tarvitse työhaastattelussa vielä selittää miten siihen oli varaa. Minulla ainakin on varakas isoäiti, jonka kustantamana olen ollut hänen aloitteestaan mm. opiskelemassa kieliä ulkomailla, enkä pidä sitä mitenkään ihmeellisena asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 23:32"]
Joo ei kannata tuollaista valehdella! Itse olen sairastanut oikeasti syövän ja PALJON mieluummin voisin "ottaa" jonkun mielialahäiriön! Nää asiat ei todellakaan ole mitään leikin asioita!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Häpeä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!11
[/quote]
Hei sinä huutomerkkien suurkuluttaja. Taisit missata pointin, kyse ei ole siitä, että ap väheksyisi syöpää, vaan että hän mielummin valehtelisi, että hänellä on ollut joku fyysinen este tehdä töitä kuin kertoisi, että hänellä on (ollut) mielenterveysongelmia. Miksi? No siksi, että yhteiskunnassamme fyysisiä rajoitteita ymmärretään paljon paremmin kuin henkisiä.
Tämä menee off topic, mutta äidilläni on syöpä ja isälläni skitsofrenia. Koko lähipiirilleni syöpä kaikkine tuskaisine hoitoineen on ihan peace of nakki skitsofreniaan verrattuna.
[/quote]
No eikö teidän kokemuksenne ikään kuin vain vahvista asiaa? Että työnantajakin saattaa ajatella, että mieluummin ohi oleva syöpä kuin mt-sairaus. Vaikkakaan kaikki mt-sairaudet eivät haittaakaan työelämässä, varsinkin jos ne ovat ohi/hyvässä hoidossa.
Hei Ap,
Kiinnostaisiko nuorisotyö mielenterveysalalla? Sinulla ei ole tutkintoa eikä koulutusta mutta tuollaiseen toimintaan varmaan jossakin tarvittaisiin apulaista. Saisit työkokemusta ja ymmärtäisit taudin kuvaa yms...
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 18:08"]
Hei Ap,
Kiinnostaisiko nuorisotyö mielenterveysalalla? Sinulla ei ole tutkintoa eikä koulutusta mutta tuollaiseen toimintaan varmaan jossakin tarvittaisiin apulaista. Saisit työkokemusta ja ymmärtäisit taudin kuvaa yms...
[/quote]
Ei mielenterveyspotilaiden pariin mitään kouluttamattomia "apulaisia" päästetä. Siellä on töissä ihan koulutetut ammattilaiset.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 18:26"][quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 18:08"]
Hei Ap,
Kiinnostaisiko nuorisotyö mielenterveysalalla? Sinulla ei ole tutkintoa eikä koulutusta mutta tuollaiseen toimintaan varmaan jossakin tarvittaisiin apulaista. Saisit työkokemusta ja ymmärtäisit taudin kuvaa yms...
[/quote]
Ei mielenterveyspotilaiden pariin mitään kouluttamattomia "apulaisia" päästetä. Siellä on töissä ihan koulutetut ammattilaiset.
[/quote]
On toki mutta kai tuontyyppisellä kuntoutustoiminnalla saattaisi olla "isosisko/isoveli" toimintaa. Ei vastuuta mutta läsnäoloa ja yhdessä tekemistä.
up