Erota vai ei...?

Jätä se sika!

Tosiaan melko ristiriitaista. Ainakin tunnut välittävän paljon miehestäsi. Oletteko yrittäneet sytyttää kipinää uudelleen? Yrittäkää ainakin saada rakkaus palaamaan, ennen kuin teette mitään lopullista.

En mä kyllä eroaisi, olisin onnellinen jos olisi tuollaista. Ja yleensä rakkauden palon ja ihastumisen tunteen saa herätettyä välillä takaisin.

Ota selvää pitkän parisuhteen vaiheista. Missään suhteessa kenenkään kanssa se ensi ihastus ja huuma ei kestä montaa vuotta. Sitten seuraa aika, jolloin haetaan suhteen rajoja ja omaa tilaa, ja lopulta päästään parhaaseen vaiheeseen, eli seestyneeseen rakkauteen, johon nimenomaan kuuluu syvä ystävyys, läheisyys ja hyvä seksikin. Se on rakkautta. Miksi jättäisit miehen, jota rakastat, jotta saisit kokea ihastumisen uudelleen? Ja nähdäksesi sen aina vaan katoavan?

Minusta kuulostaa siltä, että olette aivan normaali pari, joka on ollut 5 vuotta yhdessä. Kyllä se alun kipinä ajan kanssa laantuu ja muuttuu juuri sellaiseksi kuin kuvailit. Pitkän suhteen aikana kipinä aina välillä syttyy uudelleen laantuaksen jälleen taas. Minusta tämä on rakkautta. Kohdallasi tuskin vaihtamalla paranee.

Kuulostaa lähinnä siltä että rakastat ja välität edelleen mutta olet nyt jotenkin paniikissa tai jotenkin turtunut ja tottunut jo liikaa yhdessä oloon. Lähde matkalle vähäksi aikaa, kai sitä rakasta ikävä tulee, jos rakas vielä on 

Mä en usko, että ero kannattaa. Toki siinä mielessä, että eron jälkeen alat luultavasti arvostaa miestäsi ja nykyistä parisuhdettasi enemmän, varsinkin jos olet tapaillut muita miehiä. En siis tosiaankaan usko, että löydät parempaa mistään, jos kaikki asiat ovat nyt hyvin ja seksikin sujuu. Ei mikään parisuhde ole jatkuvaa intohimoa, vaan tunteet vaihtelevat suhteen edetessä ja se intohimokin on mahdollista löytää uudestaan ja uudestaan. Epäilen, että suurin ongelmasi on se, että kun olette vakiintuneet aika nuorina, uskot/pelkäät, että jossain olisi vielä parempi mies. Todellisuudessa arki astuu kaikkiin suhteisiin jossain vaiheessa ja lasten kanssa vielä nopeammin. Elämähän on suurimmaksi osaksi arjen sietämsitä ja siitä nauttimista, suuret tunteet harvoin kestävät läpi elämän samanlaisina. Toki suuria tunteita voi olla, mutta usein niihin liittyy sitten myös ne vahvat negatiiviset tunteet ja pettymykset, eikä sellainen elämäkään helppoa ole pitemmän päälle.

Itse elän pitkässä parisuhteessa ja meillä on ollut todella vaikeitakin aikoja, mutta nyt olemme taas löytäneet toisemme. Tunnen miestäni kohtaan hyvin positiivisia tunteita, vaikka välillä olin aivan "kuollut." Meitä on yhdessä kannatellut aina ollut voimakas halu elää yhdessä ja sen ansiosta tässä edelleen ollaan. Lapsiakin meillä on.

Jos teillä on noin lämminhenkinen suhde, ihmettelisin kyllä syvästi, jos kohdallasi vaihtamalla paranisi. Syvää ystävyyttä se "rakkaus" tuntuu monilla pitkään yhdessä olleilla olevankin. Toisaalta et voi ikinä tietää kenet tai mitä tulet elämässäsi kohtaamaan, mutta niin kauan kun toisen kanssa on hyvä olla, minä ainakin jäisin suhteeseen. Keskustele asiasta miehesi kanssa. Muistattehan tehdä arjen asioita yhdessä? Esimerkiksi käydä yhdessä kävelyllä tai kaupassa.

Elä eroa, kerkeää sitä myöhemminkin, jos siltä tuntuu.

Minusta suhteenne kuulostaa hyvältä ja normaalilta, mutta teidän on vielä aikuistuttava hiukan pystyäksenne arvostamaan toisianne.

Toki voitte erotakin. Löydät sitten jonkun muun, jonka kanssa on alkuun kipinää ja myöhemmin parhaimmillaan syvää ystävyyttä, hyvä olla ja kelvokasta seksiä. Huonoimmillaan jotain aivan muuta.

Mun kaveripiirissä on monta vastaavassa tilanteessa olevaa lähtenyt. Kaikki ovat päätyneet "huonomman" kanssa hankkimaan lapset. Tosin kukaan ei ole sanonut katuvansa "elämänkouluaan.

Eli on lähdetty hakemaan "sitä oikeaa", kipinää, suurta yhteyttä. Se tosiaan katoaa. Me erottiin tuossa vaiheessa, mutta palattiin takaisin. En tiedä kokeiliko mies muita, minä en. Mutta olin ollut useamman kanssa ennen miestä.

Romantiikan eteen pitää tehdä töitä. Niin se vain on.

Ja jälkikäteen ajatuna meitä piti liikaa yhdessä fyysinen vetovoima. Kun ne lapset astuvat kehiin se syvä ystävyys on TODELLA paljon parempi voimavara. Eli jos viihdyt puolison kanssa, vietät aikaa hänen kanssaan mielellään ja seksi on hyvää, älä lähde.

Älä suotta jätä noin hyvää suhdetta. Minäkin vasta harkitsen eroa, vaikka minä ja mies käytännössä inhoamme toisiamme ja seksiäkin oli viimeksi kolme vuotta sitten :( ei ole ikinä helppoja nämä asiat.

Onko tunteet laimenneet yks kaks vai vähitellen vuosien saatossa? Jos jälkimmäistä, en olisi niinkään huolissaan.

Sitä kutsutaan kuule arjeksi. Alkuihastus on vaihtunut tuttuun ja turvalliseen jokapäiväiseen elämään. Ei tullut prinsessahäitä eikä ratsastettu auringonlaskuun joten suck it up!

Joo, nuin käy valitettavasti lähes joka suhteessa. Alkaa olla liian tavallista ja turvallista. Sitä ihastumisen tunnetta kaipaa kai jokainen..itsekin 12 vuotta suhteessa, naimisissa ja lapsia. Välillä saan aina houkuttelevia"tarjouksia" muilta miehiltä ja kiusaus uuteen suhteeseen on ollut lähteä. Mutta sen veraan on jo ikää, että tiedän, että hetken huumaa on sen ihanimmankin miehen kanssa, näin ainakin haluan uskoa. Mutta nämä on just niitä asioita, jotka ratkaisee suhteen jatkon. Niin kuin moni on sanonutkin, älä lähde.

Onni eessä pakenee...

Jos sen perässä juoksee. Ei ruoho ole aidan takana vihreämpää.

Kuulostat niin onnelliselta kuitenkin, että ihmettelen, jos löydät yhtä turvallista ja hyvää parisuhdetta muualta.

Jos haaveilet siitä, että sulla olisi joskus mies, johon tunnet vetoa, niin eipä teillä sitten ole hyvä olla yhdessä. Väliaikainen asumusero vois olla hyvä...? Jos tulee tarpeeksi ikävä vaikka vuoden tai kahden päästä, niin uusi yritys ja siihen sitoudutaan tietyksi ajaksi ja otetaan sitten puheeksi, otetaanko ero vai lopetetaanko erosta puhuminen ja sen ajattelu kokonaan.

Miksi kaikki alapeukuttaa tätä? Mutta ap, älä lähde.

5 vuoden jälkeen on ihan normaalia ettei sitä intohimoa löydy, virittäkää suhde uudelleen, lähtekää yhdessä lomalle, tehkää asioita, yrittäkää! Ei se ainakaan vaihtamalla parane ja 5 vuoden päästä olet jälleen samassa tilanteessa uuden kanssa.