Sisarusten lapset

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:12"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:09"]

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 14:56"]

[quote author="Vierailija" time="16.07.2014 klo 01:20"]

Ei kaikki tarvitse vauvalle hoitajaa, ja isomman lapsen kanssa voi olla niin että vanhemmilla on huolta ja huono omatunto, jos jättävät vilkkaan lapsen lapsiin tottumaton ja ehkä huonokuntoisen sukulaisen vaivoiksi. Ja jos lapsi on jo päiväkodissa tms. päivän, ei välttämättä kovin usein halua edes antaa hoitoon muualle.  Meillä on kaksi lasta, joista kumpikaan ei vauva-aikana ole juuri ollut missään hoidossa, kuopus ei yhtään ja esikoinen oli yhden illan mummolassa alle puolivuotiaana, sielläkin oli kaksi lapsiin tottunutta ja hyväkuntoista isovanhempaa hoitamassa. Esikoinen on nyt esikouluikäinen ja ollut yökyläilyillä ja hoidossa vain sellaisissa paikoissa, missä kaksi hyväkuntoista ja lapsiin tottunutta ihmistä paikalla, niin uskomme ettei käy heille liian raskaaksi.

Se on varmaan ihan hyvä, jos saat pitää sylissä ja leikittää lapsia. Ei se hoitaminen niin oleellista ole, vanhemmat voi itse tehdä sen ja voit vaikka auttaa jos se siihen tilanteeseen sopii. Ehkä haluaisit sitä vastuuta tavallaan, mutta jos itsekin pelkäät vähän että et ehkä jaksakaan, niin parempi että lasten vanhemmat on mukana touhussa niin kaikille jää hyvä mieli.

[/quote]

No, olen kömpelö ja hidasliikkeinen. Lisäksi en kykene kommunikoimaan tunteillani ja reagoin aika hitaasti. Monesti ollut niin, että olen saanut leikkiä yli puolivuotiaitten kanssa, pidellä sylissä ja esim jos ne mönkii jonnekin mihin ei saisi niin oon saanu ne nostaa ja hakea siitä pois. Mutta noihin syöttö, pukemis ja vaippa yms juttuihin minua ei ole jostain syystä otettu vaan on melkein aina sanottu ei. Onko nuo hommat liian vaativia ihmiselle joka on hidas ja kömpelö eikä reagoi eikä esim kommunikoi tunteillaan ja jolla ei vaihtele äänensävyt? minua ei oo ikinä pyydetty noihin hommiin mukaan eikä muutenkaan tyrkytetty mulle lapsia. on vaan annettu leikkiä ja sylissä pitää jos itse olen halunnut ja itse olen pyytänyt.

Tuo tuntuu jotenkin aika pahalta ja se tunne että minua ei tiettyihin hommiin hyväksytä, harmittaa siinä määrin että mietin käynkö ikinä vastasyntynyttä lasta katsomassakaan vaan käynkö vasta sitten kun vauva osaa 1. itse tukea jo päätään niin ei tartte kenenkään minua komennella siinä että muista tukea päätä ja 2. mönkii ja konttailee jo itse ja osaa itse lähestyä minua jos on minun seurasta kiinnostunut ja 3. ei ole enää niin heiveröinen vaan on jo vankempaa tekoa eikä herätä niin voimakasta suojeluhalua kuin vastasyntyneet.

Olipa asia ja tilanne mikä tahnsa niin minun on vaikea kestää komentelua, sitä, että tekemisiäni kytätään ja sitä, ettei minuun luoteta. Se masentaa minua ja tekee minulle niin pahan olon että oon vihanen sen jälkeen jopa monta vuotta ja se huonontaa minun välejä ihmisiin joiden kanssa tuota on ilmennyt.

Tuo ei sitten koske ainoastaan vauva-asiaa vaan kaikkea muutakin. minulla on aina tunne siitä että minua mitätöidään. monet minun ystävät on olleet aiemmin hyviä ystäviä mutta heti kun saivat lapsen, laittoivat minuun välit täysin poikki mitään sen kummemmin selittelemättä. En ole kuullut heistä sen jälkeen mitään ja nykyiset ystäväni ovat kaikki lapsettomia.

[/quote]

Vituttaa muutenkin kaikki asiat joitten ympärillä on kauhee hössötys, niinkun esim nuo tilanteet jos vauva syntyy jollekin. ehkä sen takia minun ystävät laitto välit poikki, hyvän sään aikaan, kun tuntevat minut ihmisenä ja arvaavat, mikä riitä tulisi siitä vauva-asiasta ja katsoivat parhaaksi vetäytyä.

[/quote]

luulen myös että pieni vauva ei erota itseään ja hoitajaansa vielä toisistaan ja nuo tietää sen ja pitävät minua niin erilaisena että epäilevät että minun erikoisuus tarttuu vauvaan tai jotakin.

vauvaan on myös saatava tunnetason kontakti jos aikoo hoitotoimia tehdä. leikittämisessä ja sylissä pitämisessä hetken aikaa se ei ole niin oleellista mut noissa muissa kyllä. ja on oltava valmis pitemmän aikaa olemaan kontaktissa lapsen ehdoilla niin kauan kuin hoitotoimi kestää. ehkä ne on tuon huomioineet ja sen että en keskity samaan asiaan kovin pitkäksi aikaa enkä ole erityisen kärsivällinenkään.

[/quote]

tuon lisäksi oon myös ääniherkkä ja eritekammoinen eli minua kammottaa uloste, räkä, sylki yms yli kaiken. ehkä tuossa että minun annetaan tehdä vain ne mukavat jutut ja ikävämmät jutut säästetään muille, on ajateltu minuakin ja haluttu auttaa minua ja olla minulle huomaavaisia, ettei minun tartte järkyttää itseäni. ja on tavallaan vapautettu minut aikuisen roolista ja ajateltu minun olevan jollakin tavoin lapsi tai jotakin. onkohan noin?

Minulla ei ole ikävä kyllä muita sisaruksia kuin yksi veli, joka jo sillon kun mie olin 13v ja hän 10 ja olisin halunnu laittaa ruokaa viikonloppuna sen yhden ainoan kerran lounaaksi kun olin koulussa kotitaloustunnilla oppinut, niin veli sanoi jo silloin, että "kun meillä ruokaa tehdään niin sitä pitää tehdä oikeat ihmiset eikä mitkään pennut!" ja nyt veli sanoi että aikoo itse hoitaa omat lapsensa ja jos hoitajaa tarttee niin viedä ammattilaisten hoidettaviksi.

tuon perusteella ei ole tiedossa mulle sisaruksen lapsen hoitoa :(

turha sitten kuvitella että se lapsi kiinostaa isompana jos ei nyt vauvaa saa syliin ottaa tai hoitaaa, kyllä nyt pitäis olla kokoajan hoitamassa ottaa kylään ja viedä  ja hakea hoidosta

[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 15:20"]

turha sitten kuvitella että se lapsi kiinostaa isompana jos ei nyt vauvaa saa syliin ottaa tai hoitaaa, kyllä nyt pitäis olla kokoajan hoitamassa ottaa kylään ja viedä  ja hakea hoidosta

[/quote]

niinpä. niitten jos niille syntys lapsi, olis turha kuvitella että se isompana enää minua ees kiinnostaa. oon sitten evvk täti joka ei halua olla missään tekemisissä pennun kanssa. kun en oo saanu sitä hoitaa sillon kun se oli pieni. jos saisin oikeasti hoitotoimia tehdä ja tutustua jo varhain niin tulisi siitä mulle varmasti tärkeä ja rakas, läheinen lapsi mutta tuskinpa tulee kun ei anneta koskeakaan siihen.

veljellä ei oo akkaa mut jos on joskus niin noin varmaan on eikä veljen penikka tuu koskaan tuntemaan tätiään. ja muutan niin kauan ettei ole mahdollistakaan nähdä niin onpahan sekin penikka poissa silmistä ja poissa mielestä.

No ehkä joskus saat sellaisen ystävän joka antaa hoitaa lastaan.

Me ei ylipäätään jätetty vauvoja muiden hoidettaviksi, kuin pari kertaa muutamaksi tunniksi. Muuten ollaan nähty paljon lasten tätejä, setää ja enoa sekä näidrn lapsia. Ja lapset ovat tosi läheisiä varsinkin tädeilleen. Jotkut haluavat hoitaa lapsensa pääsääntöisesti itse, ei se tarkoita arvostelua kenenkään hoitotaidoista.