Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen hankkiminen yksin
13.07.2021 |
Joitain vuosi tämä ajatus on ollut taka-alalla mielessä, varasuunnitelmana jos ei puolisoa löydykään. Lähipiiriin on nyt alkanut putkahdella vauvoja enemmänkin ja puolison etsiminenkään ei meinaa enää kiinnostaa. Olen alkanut nyt miettiä aktiivisemmin lapsen hankkimista yksin. Koska se on ollut varasuunnitelmana jo jonkun aikaa, olen ottanut monista asioista jo valmiiksi selvää ja tavallaan valmistautunutkin tähän asiaan.
En aio kertoa täällä itsestäni, en kaipaa mielipiteitä iästäni tmv. ”Sinulla on vielä aikaa” tai ”Sinulla ei ole aikaa”. Herättelen keskustelua yleisellä tasolla, koska joku samassa tai samankaltaisessakin tilanteessa saattaa lukea tätä.
Ajatuksia aiheesta? Mitä pitäisi huomioida itsestäänselvyyksien lisäksi? Vai onko sellaisiakin asioita joita pidät itsestäänselvyytenä mutta saattaisi silti jäädä ajattelematta joltain?
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on tapana järjestyä.
Tulin itse äidiksi 33-vuotiaana yksin klinikan kautta. Ennen tätä vouhkasin vaikka mitä. Säästin, sijoitin, ostin asunnon valmiiksi lapsiperheelle sopivana, loin tukiverkkoja, opettelin kokkaamaan "perinteisiä suomalaisia lapsiperheruokia", kohotin kuntoani... kaikkea mahdollista. Sitten kun lopulta se lapsi elämääni tuli niin tajusin että vähemmälläkin olisi päässyt. Ei sillä että mistään tekemästäni olisi ollut haittaa, kyllä niistä oli apua, mutta vähemmälläkin olisi pärjännyt.
Maailmaan ja Suomeenkin syntyy joka päivä lapsia ties mihin elämänhallintaongelmaperheisiin - tai ei oikeastaan edes perheisiin vaan ihan yksittäisille naisille ja tytöillekin. Se, että edes pohtii miten olisi hyvä vanhempi on yleensä merkki siitä että luultavasti on. Suunnitelmat taloudesta ja tukiverkoista kantavat TODELLA pitkälle.
No tämä. Hyvin monet ihan perinteisessä parisuhteessakin olevat miettivät juurta jaksain lapsen hankintaa ja olisiko varmasti hyvä (täydellinen?) vanhempi. Samaan aikaan päihdeongelmaiset yms. saa lapsia eivätkä ole varmasti miettineet tätä yhtään...
Yksin lasta hankkivan on tietenkin pakkokin miettiä taloutta ja tukiverkkoa tarkemmin kuin pariskunnan. En vain ymmärrä tuota, että leimataan huonoksi vanhemmaksi vain sen takia, ettei ole isää mukana kuvioissa. Lapsi tarvitsee turvallisia aikuisia ympärilleen, mutta se voi olla muukin hyvin läheinen ihminen kuin isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankin lapsen yksin 34-vuotiaana klinikan kautta. Hän on nyt kuusi.
Ehdottomasti elämäni paras päätös. En ole saanut mitään vihaa niskaani enkä kauheasti edes epäileviä kommentteja, mitä nyt muutaman vanhemmilta sukulaisilta.
Kaikki on mennyt hienosti. Vauvavuonna kieltämättä kävi jälkiviisaana mielessä, että tämä olisi ollut kylmää kyytiä, jos vauvalla olisi ollut esim. koliikki. :D Koska onhan vauvan hoitaminen aika intensiivistä. Mutta ihan perusvauvan kanssa kyllä hyvin pärjäsi, ja sen jälkeen elämä on ollut vain päivä päivältä helpompaa ja tasapainoisempaa.
Melko epätasa-arvoista, että mies ei voi hankkia lasta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko miettinyt kumppanuusvanhemmuutta?
Olen ja todennut että siinä on monia ongelmia eikä sopisi minulle. Pidän myöskin lapselle parempana yhtä selkeää vanhempaa (+ läheistä lähipiiriä) ja yhtä kotia kuin kahta vanhempaa jotka asuvat eri paikoissa eikä heitä yhdistä juuri muu kuin lapsi.
Ap
Lapselle riittää yksi kyllin hyvä läsnäoleva vanhempi, mutta kun elämässä ei sitä ennustettavuutta miten esim pärjäisit jos sairastuisit synnytyksen jälkeiseen masennukseen?
Ohiksena pakko kommentoida
Elämää ei voi ennustaa ja voihan sitä ihan tavallisessa ydinperheessäkin tapahtua vaikka mitä. Voi vaikka se isä sairastua pahasti tai kuolla vauva-aikana. Isä voi lähteä yllättäin. Mitä tahansa. Kun lasta hankkii tietoisemmin kun yksin hankkii, osaa ehkä ajatella näitä ’mitä jos’ skenaarioita tarkemmin ja varautua niihin.
Yleensä yksin lapsia hankkivat myös panostavat tuohon lähipiiriin muutenkin joten varmasti löytyy muitakin keinoja ratkoa tuollaisia tilanteita kuin lapsen isä.
Samoja asioita heidänkin pitää miettiä, jotka sitä perhettä perustaa yhdessä. Mitä, jos tulee ero? Mitä, jos sairastuu? Mitä, jos jää työttömäksi? Mitä, jos toinen kuolee? Totta hitossa se oma selusta pitää turvata ja ajatella vähän kauaskantoisemmikin. Realismi on negatiivista ja se yleensä unohtuu kun katsotaan sitä maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja polkee sitä jalkaa MINÄ tahdon. Niin ap miksi sinä haluat sen lapsen ja miten sinä turvaat hänen elämän?
Ihan mielenkiinnosta. Kun kaveripariskunta ilmoittaa iloisen raskausuutisen niin tenttaatko heiltäkin että MIKSI haluatte sen lapsen? Minä olen ymmärtänyt että omien lasten saaminen on ihan inhimillinen tarve mitä moni ei yksistään järjellä perustele.
Sovi asiat tukiverkon kanssa ennen hommaan ryhtymistä Älä oleta vaan tiedä. Muutoin olet 24/7 kaksin lapsesi kanssa, esim. joulu on kaksin äärimmäisen vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään. Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta suurimman suhteen elämässään!
16-20 vuotiaat pojat ovat innokkaimpia auttamaan sinua tässä ensimmäisessä vaiheessa.
Alue: Aihe vapaa
Ai pääseekö siellä hässimään? Jos sieltä saa naista niin sitten voin mennä.
M29