Jos tuun hylätyksi mielenterveysongelmien takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestisi on todella sekava, onko sinut siis hylätty vai ei? Oletko hakenut apua ongelmiisi, vai ajatteletko että on ystäväsi velvollisuus kantaa sinut ongelmista pois? Ilmeisesti ongelmia on ollut jo vuosia, jos kerran olet joutunut jatkuvasti kokemaan hylkäämistä.  Jos ajattelet että toisen palatessa tekisi mieli huutaa ja mahdollisesti ryhtyä väkivaltaiseksi, kannattaa varmaan jatkaa eteenpäin itseä parannellessa, ja unohtaa tällaiset "ystävyydet". En kyllä harkitsisi parisuhdettakaan jos lähtökohta on se, että etsii toista pelastajakseen.

Mielenterveysongelmaisen kanssa on todella raskasta eikä moni sitä jaksa. Suosittelen hakemaan apua, et kuulosta terveeltä.

Muutama asia selvyydeksi.

1. On hylätty.

2. Olen hakenut apua ongelmiini, minulla on ollut avohoitokontakti vuodesta 2014 lähtien joka muuttui terapiassa käymiseksi lokakuussa 2020.

3. En ajattele että kellään on velvollisuutta kantaa mua ongelmistani ulos, mutta ajattelen niin että jos hän oikeasti välittää minusta, tietää miten paljon oon kärsinyt, niin on valmis taistelemaan ystävyytemme puolesta vaikka se ottaisi mitä ja näyttämään että täällä oon sun tukena. En hylkää sua, vaan autan parantumaan, niin kuin hyvät ystävät tekee, tukevat toisiaan.

4. Ikikuuna päivänä en ole ollut väkivaltainen, enkä tule olemaan, en ole myöskään uhkaillut häntä.

5. Ketään en etsi pelastajaksi, mutta etsin ystävää joka ymmärtäisi minua ja olisi täällä mua varten kun mulla on vaikeaa!!!

6. Ei tarvitse toistaa etten kuulosta terveeltä, koska tiedän jo sen itsekkin etten ole terve. :)

Eikö sinulla siis ole muita ystäviä kuin tämä yksi, joka on sinut hylännyt? Olisiko vaikka joku harrastus kiva, jossa tapaat muita ihmisiä?

Noh AP, näistä viesteistäkin lienee huomaat, miten valitettavan vähäempaattisia monet ihmiset ovat….

Suosittelen yrittää löytää onnellisuutta esim. luonnosta, taiteista, matkoista ym. mikä sinut nyt tekeekään onnelliseksi - ei toisista ihmisistä.

Se on tietysti vähän vaikeaa, kun ihminen sosiaalisena laumaeläimenä tarvitsee toista ihmistä, mutta valitettavasti joskus on vaan pakko pärjäillä ilman muita.

Ihmiskontakteiksi mt-ongelmaiselle sopii pintapuoliset suhteet, eli toisten kanssa seurustelu juhlissa ym. (ÄLÄ puhu ongelmistasi tai menneisyydestäsi mitään muuta kuin kivoja asioita, näin sinusta pidetään)

Käyttäjä18499 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kaikki tuntuu vaan äärimmäisen epäreilulta ja kivuliaalta! ja mun tekee mieli sanoa että vihaan sitä ihmistä! koska oon käynyt elämässä jo läpi rutkasti vastoinkäymisiä ja sieltä mielenterveysongelmatkin johtaa juurensa. Sitten tämä ihminen sanoo, että häntä ei haittaa ja hän hyväksyy mun ongelmat. Taisikin tulla yllätykseksi kuinka pahoja ne voi olla... Tuntuu että joidenkin elämä on pelkkää kärsimystä ja mitä varten täällä sitten enää edes hengittää ja on olemassa! Just kun oisin eniten tarvinnut sitä että ihminen on läsnä ja halaa mua ja sanoo että yhdessä tästä selvitään, enkä luovuta sun suhteen vaikka mikä tulisi. Niin näitä paikkaavia eheyttäviä kokemuksia en saa ja rikkinäisenä ihmisenä mun perusluonne on kuitenkin empaattinen niin olisin pyrkinyt tarjoamaan hänelle tukea myös ongelmissaan parhaani mukaan jos niitä on.

Aloita siitä, että lopetat ton kitinän. Ei tota kukaan jaksa kuunnella.

Sulta puuttuu empatia. Tunteiden ulos päästäminen ei oo mitään kitinää! Et oo ikinä kuullut että sisään patoaminen tuottaa yleensä vaan enemmän ongelmia? Että elä sinä sitten sen kanssa ettet oo ikinä surullinen, jos mulla on paha olla niin sanon sen suoraan. Piste.

Vierailija kirjoitti:

Noh AP, näistä viesteistäkin lienee huomaat, miten valitettavan vähäempaattisia monet ihmiset ovat….

Suosittelen yrittää löytää onnellisuutta esim. luonnosta, taiteista, matkoista ym. mikä sinut nyt tekeekään onnelliseksi - ei toisista ihmisistä.

Se on tietysti vähän vaikeaa, kun ihminen sosiaalisena laumaeläimenä tarvitsee toista ihmistä, mutta valitettavasti joskus on vaan pakko pärjäillä ilman muita.

Ihmiskontakteiksi mt-ongelmaiselle sopii pintapuoliset suhteet, eli toisten kanssa seurustelu juhlissa ym. (ÄLÄ puhu ongelmistasi tai menneisyydestäsi mitään muuta kuin kivoja asioita, näin sinusta pidetään)

Vähäempaattisuus on vähän eri asia kuin se että joutuu kantamaan toisen koko elämän traumoja jatkuvasti arjessaa, ties kuinka pitkälle hamaan tulevaisuuteen, niin kuin aloittaja kuvailee "jos välität, niin olet tukena tulee mitä vaan". Ja ilmeisen paljon on tulossa. Siinä ei ole kyse empatiasta vaan omasta jaksamisesta.

Ei se homma oikein koskaan niin toimi, että tässä mä vaan kasvan ja odotan, että toiset on mun terapeutteja, olkapäitä, leelian lepotuoleja, äidin- ja isänkorvikkeita ja ikuisia ymmärtäjiä.

Sellaisista palveluista joutuu maksamaan, joko itse tai me muut veroissamme. Todelliset ihmissuhteet on sitten toisenlaisia, niihin sisältyy vastavuoroisuus, toisenkin osapuolen kuunteleminen ja hänenkin tarpeidensa vaistoaminen, yhteinen jaettu ilo, huumori ja oivallus. Jos toinen on vaan koko ajan raskas ja raskaampi eikä jaksa enää edes itse itseään, niin ei kai sen toisen osa voi olla aina ja iankaikkisesti se reenvetäjä.

Luultavasti myös haluat seuralaiseksesi jonkun yhtä herkän ja särkyväisen, et viitsi viettää aikaasi yksinkertaisten, vakaiden ja vähätunteisten ihmisten kanssa. Semmoinen voisi olla ainoa joka sua kestää, semmoinen jolla on hermot kuin lehmällä eikä hääly mistään, kun mikään ei mene kunnolla edes ihon alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa oonkin ollut jo lokakuusta 2020 lähtien ja koen myös niin että jos tämä ihminen takas tulee, niin nämä asiat on puhuttava halki, koska en koe että siitä seuraa mitään hyvää jos ihmissuhteessa on vakavia ongelmia että lakaistaan ne maton alle ja jatketaan kuin mitään ei ois tapahtunut!

Mutta ihan varmasti turhaan haaveilen tästä hänen takaisin paluusta ja toisaalta en enää edes sitä halua, liian paljon olisi selvitettävää ja aikaa on kulunut jo liian paljon etten oo enää halukas kunnolla edes selvittämään. Mitä enemmän aikaa kuluu siitä että hän ghostasi minut, sitä vähemmän haluan selvittää asioita.

Asioiden selvittämisellä tarkoitan sitä että hän puhuisi mulle suoraan miltä hänestä tuntuu, miten mun käytös sai hänet tuntemaan, mikä häntä häiritsee eniten, mitä voisimme tehdä asioille, sit ehkä molemmat pyytää anteeksi ja voimme aloittaa ystävinä puhtaalta pöydältä. Harmi etten voi luvata sairauksistani paranemista!

Toivoisin enemmän ihmisiltä ymmärrystä ja tukea jos en varsinkaan ihan hirveällä tavalla ole käyttäytynyt, en ole haukkunut tai uhkaillut häntä koskaan, koska miten voin ikinä eheytyä ilman perhettä, kiusaamisen ja väkivaltaisen parisuhteen jälkeen jos en saa olla vapaasti oma itseni ja ymmärrystä ongelmilleni. Tulee tunne että mun pitäis syyttää itseäni kun en onnistunut olemaan tarpeeksi vahva vaan "annoin" itseni hajota! Mutta koen etten voinut muuta, oon myös herkkä ja helposti stressaantuva perusluonteeltani niin kiusaaminen oikeen kunnolla iski minuun... miten muutat perusluonteen? enkä halua kerjätä ihmisten hyväksyntääkään. Haluaisin vaan yksinkertaisesti olla vähemmän ongelmallinen ja tuplasti enemmän onnellinen.

Mistä siis tiedät, että hän ghostasi sinut nimenomaan mielenterveysongelmiesi vuoksi?

Ghostaaminenhan on tosi yleistä nykyään, eikä liity välttämättä mihinkään muuhun kuin siihen, ettei hänellä ollut (enää) sinua kohtaan tarpeeksi tunteita.

Eli kiinnostus hiipui, ja sitten vastuuttomasti mitään sanomatta takavasemmalle.

Voi olla muukin syy, mutta oma vaisto hälyttää vahvasti että nää mun mielenterveysongelmat oli syy.

Luultavasti sen tunteet vaan lässähti, eikä liittynyt varsinaisesti ongelmiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh AP, näistä viesteistäkin lienee huomaat, miten valitettavan vähäempaattisia monet ihmiset ovat….

Suosittelen yrittää löytää onnellisuutta esim. luonnosta, taiteista, matkoista ym. mikä sinut nyt tekeekään onnelliseksi - ei toisista ihmisistä.

Se on tietysti vähän vaikeaa, kun ihminen sosiaalisena laumaeläimenä tarvitsee toista ihmistä, mutta valitettavasti joskus on vaan pakko pärjäillä ilman muita.

Ihmiskontakteiksi mt-ongelmaiselle sopii pintapuoliset suhteet, eli toisten kanssa seurustelu juhlissa ym. (ÄLÄ puhu ongelmistasi tai menneisyydestäsi mitään muuta kuin kivoja asioita, näin sinusta pidetään)

Vähäempaattisuus on vähän eri asia kuin se että joutuu kantamaan toisen koko elämän traumoja jatkuvasti arjessaa, ties kuinka pitkälle hamaan tulevaisuuteen, niin kuin aloittaja kuvailee "jos välität, niin olet tukena tulee mitä vaan". Ja ilmeisen paljon on tulossa. Siinä ei ole kyse empatiasta vaan omasta jaksamisesta.

Juuh no itse tarkoitin nimenomaan näitä kommentteja, joissa ei ole mitään empatian eleitä vaan lähinnä pelkkää ”lopeta kitiseminen, oot liian tarvitseva”-tason ojentamista.

Eihän se teidän arkeenne mitenkään vaikuta, jos kirjoitatte netissä tuntemattomalle esim. ”Ymmärrän ja tuntuu pahalta puolestasi, mutta….” eikä tollaseen tökstöks-tyyliin kuin tässä ketjussa.

Onko sinut siis jättänyt ystävä? Vai aiemmin mainitsemasi väkivaltainen mies? Vai joki toinen mies, johon sinulla on ollut romanttinen suhde?

Jos kyseessä on väkivaltainen mies, niin et sinä hänen "avullaan" ehjäksi tule kuitenkaan. Hänestä olo tärkeääkin päästä eroon.

Jos taas kyseessä on joku tapailusuhde, niin siinä vaiheessa ei vielä kannata paljastaa itsestään ihan kaikkia haavoittuvaisia yms. puolia. Mahdollisen suhteen alussa saattaa vielä perääntyäkin helposti, kun ei ole vielä kunnolla kiintynyt toiseen. Tätä tapahtuu ihan yhtä lailla ei-mielenterveysongelmaisten kohdallakin.

Jos taas kyse on ystävästä, niin oletko ajatellut hänen puoltaan asiasta? Hänellähän on voinut vaikka olla aiemmin elämässään hyvin tarvitsevia ihmisiä ympärillään, hän on ehkä lapsesta saakka joutunut auttamaan muita yli kykyjensä. Ehkä hän ei vain jaksanut enää. Tämä kaikkihan on tietysti vain arvailua, mutta niin ikävältä kuin sinusta tuntuu, niin ystävyyssuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Toinen ei ole meille mitään velkaa. Ghostaaminen on toki väärin. Reilumpaa olisi ollut laittaa vaikka viestiä, että haluaa nyt ottaa vähän etäisyyttä.

Kukaan muu ei kuitenkaan voi olla vastuussa toisen onnesta tai eheyttävien kokemusten luomisesta. Joku toinen on ottanut aiemmin oikeudekseen viedä onnesi pois, sen saat takaisin vain ottamalla itse vastuun onnellisuudestasi.

Kaikkea sitä näkee... Todella ikävää, että aloittaja on kohdannut paljon haasteita, mutta että toisella olisi jotenkin velvollisuus parantaa hänet. Ei hyvää päivää...