Halusin olla ihannevanhempi ja kun se ei onnistunut, petyin äitiyteen valtavasti

Kukaan ei ole täydellinen. Ei kukaan.

Eli se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No siitä olen kanssasi samaa mieltä, että sinun olisi kannattanut jättää lapset tekemättä.

Niin minäkin, mutta se ei ikävä kyllä auta enää. Mutta mielipiteesi EI johdu siitä, että osaisit itse olla tai olisit ihannevanhempi, sinulla vain on elämässäsi taso, jolla on ok olla huono.

Ap

Mikä ihme sinua vaivaa? Sinä et tunne ensimmäistäkään kirjoittelijaa tältä palstalta ja silti sinulla on tarve ylemmyydentuntoisesti lytätä ja tehdä ihmeellisiä oletuksia joka ikisestä kirjoittajasta, joka sinulle vielä viitsii jotain vastata. Ei ihme, että käyt monologia, ei kaltaisesi kanssa voi keskustella. Parempi siis että kirjoittelet sinne omaan pöytälaatikkoosi vain.

-eri

En lyttää kuin minua lytänneitä. Jos joku vastaaja kirjoittaa minulle ensimmäsitä viestiään, sen yleensä tunnistaa siitä, ettei hän koita lytätä. Kenelle esim. nyt ystävällisesti kirjoittaneelle sanoin jotain ilkeää?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole täydellinen. Ei kukaan.

Eli se siitä.

En sanonutkaan täydellinen vanhempi, sanoin ihannevanhempi. Ne ovat täysin eri asioita. En ole koskaan kaivannut olla täydellinen vanhempi.

Ap

Minun äitini kuvittelee olleensa täydellinen vanhempi. Sellainen on aika karmivaa. Hän ei myönnä mitään virheitään, eikä satuttaneensa minua, jos kerron, mikä hänen käytöksessään on satuttanut. Se antaa viestin, kuin vika olisi minussa, ja kuin minun vain pitäisi tehdä jotain itselleni ja asioilleni. Aivan kuin en olisi tehnyt! Hänenkin pitäisi tunnistaa oma viallisuutensa ihmisenä ja anoa anteeksiantoa, ettei ole hyväksynyt omaa lastaan sellaisena, kuin tämä on. Se ei tarkoita, etteikö lasta saisi kasvattaa. Kasvattaminen vain ei saa olla pääsylippu vahingoittaa toisia ja perustella sitä ”kasvatuksella”. Mikään ei oikeuta toisten satuttamiseen.

Ap

Olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.

t. ap:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuvittelee olleensa täydellinen vanhempi. Sellainen on aika karmivaa. Hän ei myönnä mitään virheitään, eikä satuttaneensa minua, jos kerron, mikä hänen käytöksessään on satuttanut. Se antaa viestin, kuin vika olisi minussa, ja kuin minun vain pitäisi tehdä jotain itselleni ja asioilleni. Aivan kuin en olisi tehnyt! Hänenkin pitäisi tunnistaa oma viallisuutensa ihmisenä ja anoa anteeksiantoa, ettei ole hyväksynyt omaa lastaan sellaisena, kuin tämä on. Se ei tarkoita, etteikö lasta saisi kasvattaa. Kasvattaminen vain ei saa olla pääsylippu vahingoittaa toisia ja perustella sitä ”kasvatuksella”. Mikään ei oikeuta toisten satuttamiseen.

Ap

Mutta palstalla on kiusaajia, jotka väittävät, että kasvattaja saa satuttaa lapsiaan. En voi sille mitään, mutta halveksin tällaisia ihmisiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.

t. ap:n äiti

Miten niin lapset? Ei minulla ole sisaruksia. Oletko alemmista sosluokista, vai miten et osaa ottaa huomioon, etteivät kaikki ole lisääntyneet edes kahden lapsen verran?

Ap

Ap, minulle vaikuttaa siltä että sen sijaan että olisit niiden lastesi kanssa läsnä, olet keksinyt jonkun ontuvan tekosyyn jota nyt toistelet. Eihän tuo ihannevanhemmuus ole minkään arvoista jos sitä vaan päässään toistelee mutta se ei näy toiminnassa. Ei siihen vertailu hyödytä mitään. Toimi, älä elä päässäsi.

Tunnistan tuon tarpeen olla täydellinen ihannevanhempi. Ensimmäisen lapsen kanssa tein kaiken täydellisesti. Raskausaikana en syönyt yhtään mitään epäterveellistä, eineksiä tai lisäaineita. Pidin kodin putipuhtaana. Tein lapselle aina itse tehdyn luomuruuan. Olin hyvin epävarma äitiydestäni ja taklasin sitä tekemällä kaiken täydellisen oikein. Olin jälkikäteen ajateltuna aivan sekopää, kun öisin silitin harsoja ja tein soseita.

Jossain kohtaa pikkuhiljaa syntyi ymmärrys ettei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä riittää. Toisen lapsen kanssa olin paljon rennommin ja luontevammin. Nyt ovatkin jo koululaisia, ja ajatukset täydellisyydestä ja kontrollista ovat taakse jäänyttä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuvittelee olleensa täydellinen vanhempi. Sellainen on aika karmivaa. Hän ei myönnä mitään virheitään, eikä satuttaneensa minua, jos kerron, mikä hänen käytöksessään on satuttanut. Se antaa viestin, kuin vika olisi minussa, ja kuin minun vain pitäisi tehdä jotain itselleni ja asioilleni. Aivan kuin en olisi tehnyt! Hänenkin pitäisi tunnistaa oma viallisuutensa ihmisenä ja anoa anteeksiantoa, ettei ole hyväksynyt omaa lastaan sellaisena, kuin tämä on. Se ei tarkoita, etteikö lasta saisi kasvattaa. Kasvattaminen vain ei saa olla pääsylippu vahingoittaa toisia ja perustella sitä ”kasvatuksella”. Mikään ei oikeuta toisten satuttamiseen.

Ap

Mutta palstalla on kiusaajia, jotka väittävät, että kasvattaja saa satuttaa lapsiaan. En voi sille mitään, mutta halveksin tällaisia ihmisiä.

Ap

Sinä itse olet tietoisesti satuttanut omia lapsiasi, älä yritä väittää muuta. Joten siksi sinua täällä halveksitaan. Olet niin sokea omalle käyttäytymisellesi, ettet näe metsää puilta. 

Ja lasten isä on epäonnistunut siinä, että olisi tukenut minua minun tässä ”ihannevanhempi”-kysymyksessä. Surkimus. Jos mun lasteni isä olisi tuon tajunnut, uskoisin, että olisimme edelleen yhtenäinen, kohtalaisen onnellinen perhe. Ja minäkin olisin oppinut koko ajan, miten ei tarvitse olla edes ihannevanhempi ollakseen siedettävä 😥

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuon tarpeen olla täydellinen ihannevanhempi. Ensimmäisen lapsen kanssa tein kaiken täydellisesti. Raskausaikana en syönyt yhtään mitään epäterveellistä, eineksiä tai lisäaineita. Pidin kodin putipuhtaana. Tein lapselle aina itse tehdyn luomuruuan. Olin hyvin epävarma äitiydestäni ja taklasin sitä tekemällä kaiken täydellisen oikein. Olin jälkikäteen ajateltuna aivan sekopää, kun öisin silitin harsoja ja tein soseita.

Jossain kohtaa pikkuhiljaa syntyi ymmärrys ettei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä riittää. Toisen lapsen kanssa olin paljon rennommin ja luontevammin. Nyt ovatkin jo koululaisia, ja ajatukset täydellisyydestä ja kontrollista ovat taakse jäänyttä elämää.

Täydellinen on eri asia kuin ihannevanhempi. Kuolisin, jos en haluaisi olla ihannevanhempi, silloinhan siis haluaa lapsilleen pahaa tai hyväksyy sen, ettei yritä edes parastaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.

t. ap:n äiti

Miten niin lapset? Ei minulla ole sisaruksia. Oletko alemmista sosluokista, vai miten et osaa ottaa huomioon, etteivät kaikki ole lisääntyneet edes kahden lapsen verran?

Ap

Sieltähän se taas tuli, itsensä muiden yläpuolelle nostaminen. Olet kyllä kaikkea muuta kuin hienostunut, jollaisen vaikutelman haluaisit niin kovasti itsestäsi luoda. Oikeasti sivistynyt ja kultivoitunut ihminen ei tunne tarvetta ylentää itseään. Käytöksesi on moukkamaista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuvittelee olleensa täydellinen vanhempi. Sellainen on aika karmivaa. Hän ei myönnä mitään virheitään, eikä satuttaneensa minua, jos kerron, mikä hänen käytöksessään on satuttanut. Se antaa viestin, kuin vika olisi minussa, ja kuin minun vain pitäisi tehdä jotain itselleni ja asioilleni. Aivan kuin en olisi tehnyt! Hänenkin pitäisi tunnistaa oma viallisuutensa ihmisenä ja anoa anteeksiantoa, ettei ole hyväksynyt omaa lastaan sellaisena, kuin tämä on. Se ei tarkoita, etteikö lasta saisi kasvattaa. Kasvattaminen vain ei saa olla pääsylippu vahingoittaa toisia ja perustella sitä ”kasvatuksella”. Mikään ei oikeuta toisten satuttamiseen.

Ap

Mutta palstalla on kiusaajia, jotka väittävät, että kasvattaja saa satuttaa lapsiaan. En voi sille mitään, mutta halveksin tällaisia ihmisiä.

Ap

Sinä itse olet tietoisesti satuttanut omia lapsiasi, älä yritä väittää muuta. Joten siksi sinua täällä halveksitaan. Olet niin sokea omalle käyttäytymisellesi, ettet näe metsää puilta. 

En ole 😃 Mikä ihmeen tarve sinulla on kiusata ihannevanhemmuutta arvostavaa? Se, että sinä kiusaat lapsiasi, koska et välitä, mitä juuri heille teit, on paljon pahempaa. Koska sun ei tarvitse välittää, kun et ole ihannevanhempi.

Ap

Syyllisyyden tunteet on tuttuja ihan kaikille vanhemmille. Ei vaan aina pysty eikä jaksa toimia ihanteellisesti, tulee suututtua lapsille yms ja se kaduttaa jälkeenpäin. Älä ota liian raskaasti sitä. Yritä ajatella että teet parhaasi ja se riittää. On osa elämää ne huonotkin puolet, riidat ja huudot, ja osa kasvatusta opettaa lapsille miten niistä selvitään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ja lasten isä on epäonnistunut siinä, että olisi tukenut minua minun tässä ”ihannevanhempi”-kysymyksessä. Surkimus. Jos mun lasteni isä olisi tuon tajunnut, uskoisin, että olisimme edelleen yhtenäinen, kohtalaisen onnellinen perhe. Ja minäkin olisin oppinut koko ajan, miten ei tarvitse olla edes ihannevanhempi ollakseen siedettävä 😥

Ap

Taas on vika kaikissa muissa, mutta ei siinä omassa peilikuvassa. Tyypillistä ja niin ennalta arvattavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.

t. ap:n äiti

Miten niin lapset? Ei minulla ole sisaruksia. Oletko alemmista sosluokista, vai miten et osaa ottaa huomioon, etteivät kaikki ole lisääntyneet edes kahden lapsen verran?

Ap

Sieltähän se taas tuli, itsensä muiden yläpuolelle nostaminen. Olet kyllä kaikkea muuta kuin hienostunut, jollaisen vaikutelman haluaisit niin kovasti itsestäsi luoda. Oikeasti sivistynyt ja kultivoitunut ihminen ei tunne tarvetta ylentää itseään. Käytöksesi on moukkamaista.

-eri

Voihan toki ylemmistäkin sosiaaliluokista tuleva kuvitella, ettei ole olemassa yhden lapsen perheitä, mutta katsoisin, että se on todennäköisesti harvinaisempaa. Onko se siis alemmista sos,uokista tuleville loukkaus epäillä, että he ovat sitä? Osahan kokee sen niin voimavarana, että ylempi luokka, vaviskaa!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja lasten isä on epäonnistunut siinä, että olisi tukenut minua minun tässä ”ihannevanhempi”-kysymyksessä. Surkimus. Jos mun lasteni isä olisi tuon tajunnut, uskoisin, että olisimme edelleen yhtenäinen, kohtalaisen onnellinen perhe. Ja minäkin olisin oppinut koko ajan, miten ei tarvitse olla edes ihannevanhempi ollakseen siedettävä 😥

Ap

Taas on vika kaikissa muissa, mutta ei siinä omassa peilikuvassa. Tyypillistä ja niin ennalta arvattavaa.

Ai että miehessä ei voi olla vikoja? Kuule, kaikissa miehissä on vikoja. Hänessä sattui nyt olemaan tuollainen vika. Sanoinko, että sellainen on jotenkin ei-anteeksiannettavaa?

Ap

Mitä tarkoitat ihannevanhemmuudella?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten palstalaiset ovat huvittavasti närkästyneet. Kun en kuuntele heidän ”neuvojaan”. Ikävä kyllä niissä ei ole ollut mitään riittävän hyvää ihannevanhemmuuteen.

Ap

Jaha. Siis olet pösilö. Hyvää matkaa!