Halusin olla ihannevanhempi ja kun se ei onnistunut, petyin äitiyteen valtavasti

Vierailija kirjoitti:

Syyllisyyden tunteet on tuttuja ihan kaikille vanhemmille. Ei vaan aina pysty eikä jaksa toimia ihanteellisesti, tulee suututtua lapsille yms ja se kaduttaa jälkeenpäin. Älä ota liian raskaasti sitä. Yritä ajatella että teet parhaasi ja se riittää. On osa elämää ne huonotkin puolet, riidat ja huudot, ja osa kasvatusta opettaa lapsille miten niistä selvitään eteenpäin.

Kyllä otan, koska oman äitini epäihannevanhemmuus on pilannut elämääni vakavasti. Syönyt itsetuntoani ja tehnyt minulle faktisesti pahaa .

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuvittelee olleensa täydellinen vanhempi. Sellainen on aika karmivaa. Hän ei myönnä mitään virheitään, eikä satuttaneensa minua, jos kerron, mikä hänen käytöksessään on satuttanut. Se antaa viestin, kuin vika olisi minussa, ja kuin minun vain pitäisi tehdä jotain itselleni ja asioilleni. Aivan kuin en olisi tehnyt! Hänenkin pitäisi tunnistaa oma viallisuutensa ihmisenä ja anoa anteeksiantoa, ettei ole hyväksynyt omaa lastaan sellaisena, kuin tämä on. Se ei tarkoita, etteikö lasta saisi kasvattaa. Kasvattaminen vain ei saa olla pääsylippu vahingoittaa toisia ja perustella sitä ”kasvatuksella”. Mikään ei oikeuta toisten satuttamiseen.

Ap

Mutta palstalla on kiusaajia, jotka väittävät, että kasvattaja saa satuttaa lapsiaan. En voi sille mitään, mutta halveksin tällaisia ihmisiä.

Ap

Sinä itse olet tietoisesti satuttanut omia lapsiasi, älä yritä väittää muuta. Joten siksi sinua täällä halveksitaan. Olet niin sokea omalle käyttäytymisellesi, ettet näe metsää puilta. 

En ole 😃 Mikä ihmeen tarve sinulla on kiusata ihannevanhemmuutta arvostavaa? Se, että sinä kiusaat lapsiasi, koska et välitä, mitä juuri heille teit, on paljon pahempaa. Koska sun ei tarvitse välittää, kun et ole ihannevanhempi.

Ap

Lopeta tuo typerien oletusten tekeminen kommentoijista. Sinä et tiedä minusta yhtään mitään, et edes sitä, että onko minulla lapsia ylipäätään. Omassa pääkopassa rakennellut oletukset ovat typeriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuon tarpeen olla täydellinen ihannevanhempi. Ensimmäisen lapsen kanssa tein kaiken täydellisesti. Raskausaikana en syönyt yhtään mitään epäterveellistä, eineksiä tai lisäaineita. Pidin kodin putipuhtaana. Tein lapselle aina itse tehdyn luomuruuan. Olin hyvin epävarma äitiydestäni ja taklasin sitä tekemällä kaiken täydellisen oikein. Olin jälkikäteen ajateltuna aivan sekopää, kun öisin silitin harsoja ja tein soseita.

Jossain kohtaa pikkuhiljaa syntyi ymmärrys ettei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä riittää. Toisen lapsen kanssa olin paljon rennommin ja luontevammin. Nyt ovatkin jo koululaisia, ja ajatukset täydellisyydestä ja kontrollista ovat taakse jäänyttä elämää.

Täydellinen on eri asia kuin ihannevanhempi. Kuolisin, jos en haluaisi olla ihannevanhempi, silloinhan siis haluaa lapsilleen pahaa tai hyväksyy sen, ettei yritä edes parastaan.

Ap

Ap sä tapat mut nauruun! Tsiisus mikä oman navan ympärillä pyörijä.

Vierailija kirjoitti:

En siis suosittele lasten hankintaa kellekään . Epäihannevanhempia on maailmassa joaivan riittävästi ja lapsia ja isoina aikuisia, jotka kärsivät siitä, että aikuiset eivät osaa olla hyviä äitejä ja isiä. Omista vanhemmistani isäni oli lähes ihannevanhempi, äiti ei, vaan hän oli kaukana siitä.

Ap

Onpa harmi, että lapsesi ovat saaneet paskan äidin. Kaikki eivät kuitenkaan sitä ole ja on myös olemassa hyviä vanhempia. Harmittaa lastesi puolesta, mutta onneksi on myös ihannevanhempia olemassa

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat ihannevanhemmuudella?

En osaa määritellä sitä sanoilla. Mutta varmaan se liittyy perheisiin, joissa lapsilla ei ole mitään hampaankolossa vanhempiaan vastaan, jossa he ovat kokeneet, että ovat saaneet enemmän, kuin olisivat osanneet pyytää. Jossa ei lakaista ristiriitoja ja ongelmia maton alle, eikä keskitytä haukkumaan muuta maailmaa (kun ei osata katsoa peiliin) jne…

Sellaista kotia, josta lapset lähtevät onnellisina maailmalle, ja haluavat aina palata käymään ja taas on kaikilla kivaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis suosittele lasten hankintaa kellekään . Epäihannevanhempia on maailmassa joaivan riittävästi ja lapsia ja isoina aikuisia, jotka kärsivät siitä, että aikuiset eivät osaa olla hyviä äitejä ja isiä. Omista vanhemmistani isäni oli lähes ihannevanhempi, äiti ei, vaan hän oli kaukana siitä.

Ap

Onpa harmi, että lapsesi ovat saaneet paskan äidin. Kaikki eivät kuitenkaan sitä ole ja on myös olemassa hyviä vanhempia. Harmittaa lastesi puolesta, mutta onneksi on myös ihannevanhempia olemassa <3

No, sinä et sellaiselta ainakaan vaikuta sanoessasi kellekään noin. Jos olisit ihannevanhempikamaa, olisit puolestani erittäin surullinen ja pahoillasi, etkä haukkuisi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi pitänyt jättää lapset tekemättä.

t. ap:n äiti

Miten niin lapset? Ei minulla ole sisaruksia. Oletko alemmista sosluokista, vai miten et osaa ottaa huomioon, etteivät kaikki ole lisääntyneet edes kahden lapsen verran?

Ap

Et vielä tiedä, että sulla on myös vanhempi sisar, joka sijoitettiin minun perinnöllisten mt-ongelmien takia. Laki muuttui myöhemmin, ja jouduin pitämään sinut.

t. ap:n äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini kuvittelee olleensa täydellinen vanhempi. Sellainen on aika karmivaa. Hän ei myönnä mitään virheitään, eikä satuttaneensa minua, jos kerron, mikä hänen käytöksessään on satuttanut. Se antaa viestin, kuin vika olisi minussa, ja kuin minun vain pitäisi tehdä jotain itselleni ja asioilleni. Aivan kuin en olisi tehnyt! Hänenkin pitäisi tunnistaa oma viallisuutensa ihmisenä ja anoa anteeksiantoa, ettei ole hyväksynyt omaa lastaan sellaisena, kuin tämä on. Se ei tarkoita, etteikö lasta saisi kasvattaa. Kasvattaminen vain ei saa olla pääsylippu vahingoittaa toisia ja perustella sitä ”kasvatuksella”. Mikään ei oikeuta toisten satuttamiseen.

Ap

Mutta palstalla on kiusaajia, jotka väittävät, että kasvattaja saa satuttaa lapsiaan. En voi sille mitään, mutta halveksin tällaisia ihmisiä.

Ap

Sinä itse olet tietoisesti satuttanut omia lapsiasi, älä yritä väittää muuta. Joten siksi sinua täällä halveksitaan. Olet niin sokea omalle käyttäytymisellesi, ettet näe metsää puilta. 

En ole 😃 Mikä ihmeen tarve sinulla on kiusata ihannevanhemmuutta arvostavaa? Se, että sinä kiusaat lapsiasi, koska et välitä, mitä juuri heille teit, on paljon pahempaa. Koska sun ei tarvitse välittää, kun et ole ihannevanhempi.

Ap

Lopeta tuo typerien oletusten tekeminen kommentoijista. Sinä et tiedä minusta yhtään mitään, et edes sitä, että onko minulla lapsia ylipäätään. Omassa pääkopassa rakennellut oletukset ovat typeriä.

Mä voin olettaa sinusta mitä omien kirjoitustesi pohjalta syntyy. Jos et halua oikaista mitään, se on oma asiasi. En tahallaan oleta mitään, vaan olettamus pohjautuu sinun teksteihisi. Lapsettomana, jos se olet, en sinuna alkaisi väittää mun satuttaneen lapsiani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin jo otsikosta että narsisti avautuu. Ennen kuin tiesin että äitihullu.

Se, että haluaa olla ihannevanhempi ei ole narsismia. Se on sitä, että tajuaa oman vastuunsa toisista.

Ap

Narsistisen persoonallisuushäiriön oireet:

"keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;"

Tai ihannevanhemmuudesta. Oikeasti ap, kukaan psyykkisesti terve ei vatvo mitään ihannevanhemmuuksia. Mutta eihän se tule perille menemään tälläkään kertaa.

Miksi koet epäonnistuneesi vanhempana?

Ihanne jo sanana tarkoittaa ideaalista, saavuttamatonta mielikuvaa. Ei oikea elämä ole koskaan kaikilta osin ideaalista. Ja ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Vaikka äiti oli ihanteellinen, on siinä kuviossa yleensä myös isä ja lapset ja heillä omat persoonat ja huonot puolet.

Vastaavasta ilmiöstä naisten keskuudessa parisuhdemarkkinoilla kommentoin eilen toisessa ketjussa. Valtavat odotukset, epäonnistuminen ja häpeä sekä lopuksi masennus ja ympäristön syyttely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat ihannevanhemmuudella?

En osaa määritellä sitä sanoilla. Mutta varmaan se liittyy perheisiin, joissa lapsilla ei ole mitään hampaankolossa vanhempiaan vastaan, jossa he ovat kokeneet, että ovat saaneet enemmän, kuin olisivat osanneet pyytää. Jossa ei lakaista ristiriitoja ja ongelmia maton alle, eikä keskitytä haukkumaan muuta maailmaa (kun ei osata katsoa peiliin) jne…

Sellaista kotia, josta lapset lähtevät onnellisina maailmalle, ja haluavat aina palata käymään ja taas on kaikilla kivaa.

Ap

Minua esim. inhottaa se, kun palstalla joku kirjoittaa pahaan sävyyn omista vanhemmistaan. Jos nämä ovat olleet surkeita, kannattaako asiaa enää jauhaa?

Se, mitä itse kirjoitan äidistäni poikkeaa näistä kirjoittajista siten, että minä en kirjoita varmana siitä, että äitini olisi mätä. Minä kirjoitan hänestä kertoen, millälailla hän on vahingoittanut minua. Eri asia.

Hänen vahingoittamisensa on omiaan vahingoittamaan minun vanhemmuuskokemustani. Saattaisi olla vanhempana ihan tyytyväinen virheellisyyksiini ilman häntä. Ja koittaa vain parhaani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet epäonnistuneesi vanhempana?

Ihanne jo sanana tarkoittaa ideaalista, saavuttamatonta mielikuvaa. Ei oikea elämä ole koskaan kaikilta osin ideaalista. Ja ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Vaikka äiti oli ihanteellinen, on siinä kuviossa yleensä myös isä ja lapset ja heillä omat persoonat ja huonot puolet.

Ihannevanhemmuus on mahdollista saavuttaa. Jo se, että vanhempana olisi tyytyväinen itseensä olisi paljon, vaikka mokailisi. Jos samalla siis kykenee ottamaan vastaan kritiikkiä. Ja silti rakastaa itseään.

Minusta mokaaminen on jotain niin hirveää, se johtuu äidistäni, miksi koen sen niin kamalana. Hän on häpäissyt minut aina siitä ja esiintynyt itse virheettömänä, vaikka minun käytökseni on useinkin johtunut hänestä. Siis lapsena. Hän teki jotain loukkaavaa -> suutuin -> hän häpäisi minut että tein muka väärin. Vaikka oikeasti se, joka siinä teki väärin oli hän ja vieläpä kaksi kertaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En siis suosittele lasten hankintaa kellekään . Epäihannevanhempia on maailmassa joaivan riittävästi ja lapsia ja isoina aikuisia, jotka kärsivät siitä, että aikuiset eivät osaa olla hyviä äitejä ja isiä. Omista vanhemmistani isäni oli lähes ihannevanhempi, äiti ei, vaan hän oli kaukana siitä.

Ap

Onpa harmi, että lapsesi ovat saaneet paskan äidin. Kaikki eivät kuitenkaan sitä ole ja on myös olemassa hyviä vanhempia. Harmittaa lastesi puolesta, mutta onneksi on myös ihannevanhempia olemassa <3

No, sinä et sellaiselta ainakaan vaikuta sanoessasi kellekään noin. Jos olisit ihannevanhempikamaa, olisit puolestani erittäin surullinen ja pahoillasi, etkä haukkuisi.

Ap

Miksi kukaan, joka on lukenut näitä vuosia kestäneitä jankkauksiasi täällä olisi millään tavalla surullinen tai pahoillaan puolestasi? Olet ilkeä, itsekeskeinen, itsekäs, muita syyttelevä, muihin alentuvasti suhtautuva, rääväsuinen, lapsellinen, tunnevammainen keski-ikäinen ä m m ä, joka vatvoo vuosikymmeniä vanhoja typeriä asioita suhtautuen niihin kuin ne olisivat jotain sota-ajan traumoja. Heppalehtien lainaaminen lapsuudessa serkulle ei aiheuta kenellekään traumoja, paitsi mieleltään epätasapainoiselle yksilölle. Ja tällaisia asioita sinä olet vatvonut tuhansia kertoja täällä. Sori, ei saa aikaan empatiaa eikä sympatiaa sinua kohtaan. Päin vastoin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi koet epäonnistuneesi vanhempana?

Ihanne jo sanana tarkoittaa ideaalista, saavuttamatonta mielikuvaa. Ei oikea elämä ole koskaan kaikilta osin ideaalista. Ja ihmissuhteet ovat monimutkaisia. Vaikka äiti oli ihanteellinen, on siinä kuviossa yleensä myös isä ja lapset ja heillä omat persoonat ja huonot puolet.

Minusta ihannevanhemmuuteen kuuluu, ettei siinä oikeasti olla täydellisiä. Esim. ei oma isänikään ollut ja silti hän edustaa minulle ihannevanhempaa. Niin hauska, kiva, hyvä esikuva, kiltti, välittävä, elämäniloinen… ihan mahtava tapaus, vaikka ei tosiaankaan täydellinen! Äitini olisi täydentänyt häntä, ellei olisi ollut niin ilkeä ja paha ja häijy.

Ap

On se kovaa, kun lapsista ei tullutkaan elvistelyn arvoisia näyttelyesineitä.

0/5

Olet ahdistunut, kun et osaa olla ihanneäiti. Kuitenkaan et osaa oikein määritellä, mitä se ihannevanhemmuus edes tarkoittaa. Kukaan ei ole kaikilta osin ihanneäiti.

Olet mikä olet, lastesi ainoa äiti. Älä mieti liikaa mennyttä tai tukevaa. Mieti miten voisit olla riittävän hyvä äiti juuri tänään?

Vierailija kirjoitti:

On se kovaa, kun lapsista ei tullutkaan elvistelyn arvoisia näyttelyesineitä.

0/5

Ihannevanhemman tavoite ei ole tuo.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat ihannevanhemmuudella?

En osaa määritellä sitä sanoilla. Mutta varmaan se liittyy perheisiin, joissa lapsilla ei ole mitään hampaankolossa vanhempiaan vastaan, jossa he ovat kokeneet, että ovat saaneet enemmän, kuin olisivat osanneet pyytää. Jossa ei lakaista ristiriitoja ja ongelmia maton alle, eikä keskitytä haukkumaan muuta maailmaa (kun ei osata katsoa peiliin) jne…

Sellaista kotia, josta lapset lähtevät onnellisina maailmalle, ja haluavat aina palata käymään ja taas on kaikilla kivaa.

Ap

Minua esim. inhottaa se, kun palstalla joku kirjoittaa pahaan sävyyn omista vanhemmistaan. Jos nämä ovat olleet surkeita, kannattaako asiaa enää jauhaa?

Se, mitä itse kirjoitan äidistäni poikkeaa näistä kirjoittajista siten, että minä en kirjoita varmana siitä, että äitini olisi mätä. Minä kirjoitan hänestä kertoen, millälailla hän on vahingoittanut minua. Eri asia.

Hänen vahingoittamisensa on omiaan vahingoittamaan minun vanhemmuuskokemustani. Saattaisi olla vanhempana ihan tyytyväinen virheellisyyksiini ilman häntä. Ja koittaa vain parhaani.

Ap

Valehtelet. Selaapa niitä omia vuodatuksiasi. Sinä olet haukkunut äitisi lukemattomia kertoja mitä kamalimmin nimityksin. Älä viitsi. Ei mene läpi. Ja tuo, että kannattaako asiaa enää jauhaa? Sanot sinä, joka olet veivannut tätä samaa paskaa äänilevyäsi jo VUOSIKAUSIA? Nauran ääneen.

Musta huonompi äiti on sellainen kenelle olisi ollut mahdollista olla hyvä vanhempi, mutta laiskuuttaan ei sitä saavuttanut, kuin sellainen kenelle se ei olisi edes ollut mitenkään mahdollista.