Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisen naisen suurin haave on äitiys?
15.07.2014 |
Lapsen hankkiminen on epäilemättä osittain biologian ohjaamaa, mutta jotkut pitävät lapsia elämänsä tärkeinpänä saavutuksena. Ymmärsitkö jo nuorena, etteivät lahjasi riitä enempään, vai onko taustalla kenties jokin lapsuudenaikainen teauma? Voisi kuvitella, että jos ei saa kasvaesaaan tarpeeksi rakkautta, se "lapselta saatava ehdoton rakkaus" kuulostaa hyvin houkuttelevalta.
Koetan ymmärtää hurmosmamman motivaatiota.
Kommentit (67)
Näin jälkikäteen ajateltuna ovat olleet se suurin saavutus. Työura ei ole lähelläkään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset olivat elämäni suurin toive. Olen akateemisesti koulutettu nainen, joka tekee koulutustaan vastaavaa työtä. Sain lapset opiskeluaikana, nyt ovat jo aikuisia.
Ap:n asenteellisen aloituksen mukaisesti en ole tai ole ollut mikään hurmosmamma, vaikka olinkin lasten kanssa kotona kymmenen vuotta. En ole takertuja tai kontrolloija, lapseni ovat itsenäistyneet ja pärjänneet hyvin elämässä.
Olen aina pärjännyt opinnoissa ekasta luokasta asti. Silti ensisijaisena haaveenani oli aina äitiys.
Vaikka tällaisen.. Tai sanotaanko, että se ei ole alunperin ollut suurin haaveeni, mutta elämn varrella on osoittautunut kaikkein tärkeimmäksi osaksi elämääni. Olen ollut koulumenestyjä ja luokan hikareita aina, mutten löytänyt ajoissa suuntaa juuri sille oikealle alalle. Haahuilin kieliopintojen ja matematiikan välillä. Oikeastaan taisin vähän alisuoriutua, kun en lukiosta lähtenyt korkeakoulutukseen (edes yrittämään). Opiskelin tutkintoni samalla, kun sain 2 ensimmäistä lastani.
Olen mielestäni armokas, kiltti, ihmisrakas, organisointikykyinen, pitkämielinen ja positiivinen ihminen, jolla on myös taiteellisia lahjoja. Pidän valtavasti lapsista, myös muista kuin omistani. Olen niitä ihmisiä, joiden syliin vieraat kissat ja lapset kiipeävät kyläpaikoissa. Pidän äitinä olosta, puolisona olosta. Viihdyn kotona, en kaipaa äärimmäisiä elämyksiä, mutta kiinnostun muiden tekemisistä ja myötäiloitsen heidän vauhdissaan.
Minä haaveilin jo lapsena tulevani äidiksi. Hoidin paljon nukkeja, työnsin vaunuissa ja laitoin iltaisin nunkumaan, niillä oli sitterit ja kaikki muut vehkeet. Pesin niiden vaatteita lavuaarissa yms :).
Tapasin mieheni nuorena ja sain esikoiseni 20 vuotiaana. Suurin suruni onkin etten voi saada enempää lapsia.
Lapsena sain myös paljon rakkautaa, meillä oli rakastavat vanhemmat ja minulla 2 velojeä ja 1 sisko. Siskollani ja toisella veljistä ei ole vielä lapsia.
En tiedä miksi pidän niin paljon lapsista, olen kai vähän outo, kun pidän niinpaljon ihan last3n perushoidosta, pukemisesta, nukuttamisesta, rattaiden työntämisestä.
Työkseni olen pph, ehkä se sitten tekee minusta tyhmän, kun en sen vaativampaa työtä tee, mutta tämä on unelma ammattini ja sen avulla kestän myös sen etten omia lapsia lisää saa.
Mun suurin haave ei ole ollut äitiys, mutta ihmettelen suuresti tätä jatkuvaa äitiyden väheksymistä ja lyttäämistä. Voisiko esimerkiksi aloittaja perustella, miksi äitiys on noin halveksuttavaa, että pitää halveksua sitä, että se voi olla jonkun elämän suurin haave? Millaiset haaveet ovat sinusta hyväksyttäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armokas? Onpa sanaväännös. Tarkoittaako armollista vai mitä?
Mun suurimpana haaveena ei ole koskaan olleet lapset. Olen kai itsekäs introvertti.
Semmosen joka on kaiken muun jo elämässään saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitiys ei ole ollut elämäni suurin haave nuorempana. En edes tykännyt lapsista. Minulla on yliopistokoulutus, joten en ole mitenkään heikkolahjainen. En ole toisaalta myöskään mikään vuoden äiti ehdokas. Silti koen, että lapsi on elämäni suurin saavutus. Lisääntymäänhän ihmiset on luonto tarkoittanut. Kaikki muu on loppujen lopuksi merkityksetöntä. Lapsen vuoksi voisin jopa kuolla. Mikään muu elämässä ei tule koskaan olemaan niin rakasta ja tärkeää kuin oma lapsi. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin on oma lapsi. Ketään muuta ei voi yhtä paljon rakastaa kuin omaa lastaan.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:46"]
Armokas? Onpa sanaväännös. Tarkoittaako armollista vai mitä?
Mun suurimpana haaveena ei ole koskaan olleet lapset. Olen kai itsekäs introvertti.
[/quote]
Oho, olipa vaatimaton luonnehdinta itsestäni :D Tarkoitin kylläkin Tarmokas.
5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä kaipaisin selitystä käsitteelle hurmosmamma.
Sellainen, joka on vuosia kärsinyt lapsettomuudesta. Siinä vaiheessa, kun lasta ei kuulunut hoidoista huolimatta, olin valmis luopumaan hyvästä työurastani, yliopistopaikastani ja vaikka mistä jos vain saan vaihdossa lapsen. Onneksi ei tarvinnut luopua mistään noista, vaan elämä yllätti ja saimme kauan kaivatun pienokaisen :)
En silti puhu lapsesta saavutuksena. Olen saavuttanut paljon elämässäni, mutta lapsi ei kuulu niihin. Hän on lahja, paras sellainen minkä olen koskaan saanut. Saavutus on jokin joka ansaitaan omalla rehkimisellä, lahja saadaan vaikka sitä ei välttämättä edes ansaitsisi. Välillä koen kyllä että en ole tehnyt elämässäni niin paljon hyvää, että ansaitsisin olla lapseni äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo tarmokas tee sinusta yhtään vaatimattovampaa. Mukava kun löytyy noin upeita ihmisiä jotka eivät laita kynttiläänsä vakan alle.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 12:39"]
Ei tuo tarmokas tee sinusta yhtään vaatimattovampaa. Mukava kun löytyy noin upeita ihmisiä jotka eivät laita kynttiläänsä vakan alle.
[/quote]
En ole tuo vastaaja, jolle kommentoit, mutta voisitko selittää, miksi omien hyvien puoliensa luetteleminen on jotenkin huono asia? Saako itsestään puhuessa sopivaa kertoa vain huonoista puolistaan?
Kyllähän nyt tarmokas ihminen tietää olevansa tarmokas. Minä esim. en ole lainkaan tarmokas, mutta ei mua loukkaa, jos joku toinen on. Vai onko tämä kommentti, jota lainasin, tarkoitettu vain löysäksi AV-vittuiluksi, ts. sanotaan jotain ikävää vain ilkelemisen ilosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sitten kuuluisi olla se elämän suurin haave naisella?
Mä luulen että ihan keskivertonaisella lapset on se ykkösjuttu mitä elämältä toivoo. Eikä se sulje pois muita asioita.
Vittuiluahan tuo on, kuten alapeukutuksista voi päätellä.
Kun Tarja Haloselta kysyttiin, mikä on hänen elämänsä tärkein asia (hän oli tuolloin vielä presidentti) hän vastasi, että tytär Anna. Onko Halonen nyt säälittävä hurmosmamma?
Ihan vain osuakseni siihen kohtaan, jonka tiedän provosoivan eniten, vastaan:
normaalin.
Terveisin Freud
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 12:54"]
Mielikuvituksettoman.
[/quote]
Millaiset haaveet ovat parempia ja miksi?
No olihan taas kommentti? Luulen, että jokainen äiti, olipa kuinka hyvin koulutettu tahansa, pitää lapsiaan elämänsä suurimpana saavutuksenaan? Vai meinaatko, että vain "heikkolahjaiset" tekevät lapsia?