Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisen naisen suurin haave on äitiys?
15.07.2014 |
Lapsen hankkiminen on epäilemättä osittain biologian ohjaamaa, mutta jotkut pitävät lapsia elämänsä tärkeinpänä saavutuksena. Ymmärsitkö jo nuorena, etteivät lahjasi riitä enempään, vai onko taustalla kenties jokin lapsuudenaikainen teauma? Voisi kuvitella, että jos ei saa kasvaesaaan tarpeeksi rakkautta, se "lapselta saatava ehdoton rakkaus" kuulostaa hyvin houkuttelevalta.
Koetan ymmärtää hurmosmamman motivaatiota.
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 12:59"]
Huvittavia vastauksia. Moni mies haaveilee etupäässä lapsista? Kyllä ne haaveet ovat jotakun ihan muuta. Naisilla ei kapasiteetti riitä.
[/quote]
Tunnen paljonkin miehiä, jotka ovat haaveilleet lapsista.
Voisitko oikein perusteellisesti selittää, miksi vastaukset ovat huvittavia, miksi äitiys naisen suurimpana haaveena on naurettavaa ja millaiset haaveet sitten ovat hyviä? Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 12:59"]
Huvittavia vastauksia. Moni mies haaveilee etupäässä lapsista? Kyllä ne haaveet ovat jotakun ihan muuta. Naisilla ei kapasiteetti riitä.
[/quote]
Teehän galluppi oman sukusi eläkeläisistä, että mikä oli elämässä sittenkin kaikkein tärkeintä. Tule sitten kertomaan tänne. Saatat yllättyä siitä, että miehilläkin on tunne-elämää.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 12:59"]Huvittavia vastauksia. Moni mies haaveilee etupäässä lapsista? Kyllä ne haaveet ovat jotakun ihan muuta. Naisilla ei kapasiteetti riitä.
[/quote]
Tiina tykkää ässämixeistä ja Kari pantteripussista. Karin on siis pakko olla älykkäämpi!
/sarkasmi
Terveisin vela
Lapset ovat Jumalan lahja.Lapsissa on Siunaus ja Taivaan Isän rakkaus.Olen todella lapsirakas ja siksi olen halunnut paljon lapsia.
Hei 15, vastaukseni oli tarkoitettu numerolle 5. Olen tavannut näitä täydellisiä ihmisiä enkä ole aivan vakuuttunut siitä, että he ovat ihan niin hyviä kuin antavat ymmärtää. Ja täydellisyyksien kanssa seurustelu voi olla aika kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheellistyminenn on ollut juuri sellainen henkisen kasvun sekä toisen ihmisen perustavanlaisen erilaisuuden ja erityisyyden syvällisen ymmärtämisen kokemus mitä olin toivonutkin. Pidän äitiyttä tärkeänä elämänkokemuksena enemmän kuin saavutuksena.
Sen olen kyllä huomannut, että vanhemmat yli korostavat kasvatuksellisia ansioitaan, erityisesti luontaisesti älykkäiden, kilttien ja rauhallisten vanhempien lapset.
Minulle lapset olivat suurin haave elämässä ja ovat edelleen elämäni tärkein asia. Tykkään olla heidän kanssaan, kuunnella heidän ajatuksiaan ja seurata heidän kehittyvää järjenjuoksuaan. He ovat hauskoja ja huumorintajuisia, mukavia persoonia ja täydellisen rakastettavia olentoja. Miehelleni ja minulle perhe on tärkein asia elämässä. Perhearvot tulevat varmaan molemmilta kotoa, missä on ollut läheiset suhteen vanhempien ja lasten välillä ja hyvä ilmapiiri kotona.
En pidä lapsia SAAVUTUKSENA, vaan he ovat elämääni. Rakkautta. Lasten lisäksi niitä saavutuksia löytyy esim. tohtorikoulun käymisestä ja työelämästä. Olen myös saavuttanut taloudellisesti mukavan elämän, ettei tarvitse yhtään murehtia raha-asioita ja ruokakaupasta voi ostaa ihan sitä mitä haluaa. Olen saanut matkustella ihan mihin haluan ja nähdä maailmaa. Minulla on rikas sosiaalinen elämä. 'Silti' lapset ovat tärkeintä ja ihaninta mitä meillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:11"]
Perheellistyminenn on ollut juuri sellainen henkisen kasvun sekä toisen ihmisen perustavanlaisen erilaisuuden ja erityisyyden syvällisen ymmärtämisen kokemus mitä olin toivonutkin. Pidän äitiyttä tärkeänä elämänkokemuksena enemmän kuin saavutuksena.
Sen olen kyllä huomannut, että vanhemmat yli korostavat kasvatuksellisia ansioitaan, erityisesti luontaisesti älykkäiden, kilttien ja rauhallisten vanhempien lapset.
[/quote]
Voi herranen aika, mistä kirjasta olet löytänyt noin hienon kommentin. Ja ihan tiedoksi myös perheettöminen parissa esiintyy henkistä kasvua ja toisten huomioon ottamista ja erilaisuuden ymmärtämistä vrt. esimerkiksi homot. On äärettömän loukkavaa sanoa, että vain perheellisten elämä on arvotettavaa ja oikeutettua.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:11"]
Perheellistyminenn on ollut juuri sellainen henkisen kasvun sekä toisen ihmisen perustavanlaisen erilaisuuden ja erityisyyden syvällisen ymmärtämisen kokemus mitä olin toivonutkin. Pidän äitiyttä tärkeänä elämänkokemuksena enemmän kuin saavutuksena.
Sen olen kyllä huomannut, että vanhemmat yli korostavat kasvatuksellisia ansioitaan, erityisesti luontaisesti älykkäiden, kilttien ja rauhallisten vanhempien lapset.
[/quote]
Niinkö siinä sanottiin? Mä luin aivan toisin...
Voi herranen aika, mistä kirjasta olet löytänyt noin hienon kommentin. Ja ihan tiedoksi myös perheettöminen parissa esiintyy henkistä kasvua ja toisten huomioon ottamista ja erilaisuuden ymmärtämistä vrt. esimerkiksi homot. On äärettömän loukkavaa sanoa, että vain perheellisten elämä on arvotettavaa ja oikeutettua.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis tämä oli oma kommenttini viestissä 31 "Niinkö siinä sanottiin? Mä luin aivan toisin..."
Hassu kysymys. Vaikka minun, en ole 'hurmosmammaa' nähnytkään. Aina olen lapsesta haaveillut ja koska kumppanikin oli jo nuorella iällä saimme ensimmäisen kun olimme 21 (minä) ja 27 vuotiaita. Se oli suuren haaveeni täyttymys. Haaveilin myös opiskelupaikasta (sain), nyt valmistumisesta ja tasaisesta perhe-elosta (onnistuu), myös toisesta lapsesta mutta vasta muutaman vuoden päästä. Minulla on paljon haaveita ja unelmia mutta oma lapsi meni silloin muiden edelle koska olen aina ollut hyvin perhekeskeinen ja rauhallinen ihminen. Onneksi se haave täyttyi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo lapsena ja nuorena siihen aivopestyn, joka on hieman naiivi. Näkee parisuhteen ja perhe-elämän idyllisenä, vaikka tuleva toinen osapuoli voi haluta loppujen lopuksi eri asioita. Kuvittelee itsensä monen lapsen pullantuoksuisena äitinä ja rikkaan kunnollisen miehen puolisona. Ei tiedä mitään väsymyksestä, rupsahtamisesta ja avio-ongelmista suhteen arkipäiväistymisen jälkeen. Omat lapset päättävät luoda uraa ja nauttia omasta elämästään ennen lastenhankintaa eivätkä silloinkaan elä lasten kautta. Tuloksena katkera aikuinen äiti-ihminen.
Miksi äitiys on halveksittavaa ja naurettavaa, ja miksi se, että joku pitää äitiyttä keskeisenä elämänsisältönään, on paheksuttavaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaavasti voisi sitten kysyä millaisen naisen suurin haave on lapsettomuus.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:26"]Jo lapsena ja nuorena siihen aivopestyn, joka on hieman naiivi. Näkee parisuhteen ja perhe-elämän idyllisenä, vaikka tuleva toinen osapuoli voi haluta loppujen lopuksi eri asioita. Kuvittelee itsensä monen lapsen pullantuoksuisena äitinä ja rikkaan kunnollisen miehen puolisona. Ei tiedä mitään väsymyksestä, rupsahtamisesta ja avio-ongelmista suhteen arkipäiväistymisen jälkeen. Omat lapset päättävät luoda uraa ja nauttia omasta elämästään ennen lastenhankintaa eivätkä silloinkaan elä lasten kautta. Tuloksena katkera aikuinen äiti-ihminen.
[/quote]
Itse kyllä ihan yhdestä haaveilin. Ei ole haitannut olennaisesti opintoja, ihan samat mitä ilman lastakin olisin tehnyt.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 11:47"]
Äitiys ei ole ollut elämäni suurin haave nuorempana. En edes tykännyt lapsista. Minulla on yliopistokoulutus, joten en ole mitenkään heikkolahjainen. En ole toisaalta myöskään mikään vuoden äiti ehdokas. Silti koen, että lapsi on elämäni suurin saavutus. Lisääntymäänhän ihmiset on luonto tarkoittanut. Kaikki muu on loppujen lopuksi merkityksetöntä. Lapsen vuoksi voisin jopa kuolla. Mikään muu elämässä ei tule koskaan olemaan niin rakasta ja tärkeää kuin oma lapsi. Ei sitä voi ymmärtää ennen kuin on oma lapsi. Ketään muuta ei voi yhtä paljon rakastaa kuin omaa lastaan.
[/quote] Älä yleistä, eivät kaikki äidit tunne noin.
Varmaan sellasen joka sitten aikanaan on hyva aiti eika kiireinen, valinpitamaton uraaiti, tai jotain.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 13:26"]
Jo lapsena ja nuorena siihen aivopestyn, joka on hieman naiivi. Näkee parisuhteen ja perhe-elämän idyllisenä, vaikka tuleva toinen osapuoli voi haluta loppujen lopuksi eri asioita. Kuvittelee itsensä monen lapsen pullantuoksuisena äitinä ja rikkaan kunnollisen miehen puolisona. Ei tiedä mitään väsymyksestä, rupsahtamisesta ja avio-ongelmista suhteen arkipäiväistymisen jälkeen. Omat lapset päättävät luoda uraa ja nauttia omasta elämästään ennen lastenhankintaa eivätkä silloinkaan elä lasten kautta. Tuloksena katkera aikuinen äiti-ihminen.
[/quote]
oikeastiko näet kaikkien äitien elämän tuollaisena? Aika surullista.
Pidän ihan normaalina että ihminen noin laumaeläimenä haluaa yleensä ympärilleen perheen, ne ihmiset keiden kanssa jakaa elämäänsä. Olkoot sitä elämää sitten opiskelut, vaativa ura tai muuten mielenkiintoinen työ, harrastukset, ystävät, koti missä viihtyy, matkustelu ja uudet kokemukset.
eikä ne lapsetkaan aina pysy vauvoina tai kotihoidossa olevina taaperoina. Niistä kasvaa koululaisia ja teinejä joilla on omat kaverit ja harrastukset. Suhde heihin kehittyy noiden ensimmäisten vuosien jälkeenkin, on mielenkiintoista seurata sen oman työn ja harrastusten ohessa lastensa kasvamista ja kehittymistä nuoriksi aikuisiksi. Aikuisen lapsen ja vanhempansa välisessä suhteessa on siinäkin sitä jotain. Monille ne lapsenlapset on tärkeitä, ihanaa saada viettää aikaa näiden kanssa siinä vaiheessa kun on ei enää ole niitä omia lapsia hoidettavina. Nähdä myös lastenlasten kasvavan ja perustavan omat perheet. Se kun jossain vaiheessa alkaa itse tarvia apua, sitäkin löytyy omasta jälkikasvusta.
Ei se mikään niin typerä haave ole. Vai mikä on sitten parempi haave; opiskella, hankkia se työpaikka ja ura ilman niitä lapsia?
Huvittavia vastauksia. Moni mies haaveilee etupäässä lapsista? Kyllä ne haaveet ovat jotakun ihan muuta. Naisilla ei kapasiteetti riitä.