Lue keskustelun säännöt.
"Kyllä sen heti tietää kun se oikea tulee vastaan" on naurettava myytti
12.07.2021 |
Toki elämään tulee värinää kun muuttaa omat kokemuksensa romanttisiksi tarinoiksi, mutta jälkeenpäin asioiden onnistuttua onkin helppo sepittää asioiden taustalle jokin suuri tarkoitus. Tuollaisen ehdon asettaminen loppuelämän kumppanin löytymiselle, "heti pitää tulla semmonen varmuus", on melkoista rulettia omalla ainokaisella elämällä.
Kommentit (49)
Nämä on just niitä tarinoita, jotka sepitetään jälkikäteen. Kukaan ei laske niitä tapauksia, kun on tuntunut heti "oikealta" mutta ei sitten olekaan ollut oikea.
Aivan kuten musiikkimaailmassa menestyneet usein sanoo: "tiesin jo pikkulapsesta asti, että minusta vielä tulee jotain!" - kuinkahan moni pikkulapsi "tietää" saman, eikä niistä ikinä tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pikemminkin rulettia on tyytyä kehen tahansa, kun "ei romanttista rakastumista tapahdu" ja kyllä se siitä...
Sitten isketään hynttyyt yhteen jonkun siedettävän kanssa, hommataan lapsiakin ja huomataan kolmekymppisenä, että ei helv..., se tyyppi on todellakin korkeintaan siedettävä, mitään yhteistä ei ole ja avioero on edessä. Kenties ollaan jopa rakastuttu johonkin toiseen.
Minusta on ihan selvää, että joskus tosiaan rakastutaan ensisilmäyksellä. Jalat alta siis.
Ei aina, voi se rakkaus syvetä ystävyydestäkin. Hyvään parisuhteeseen on monenlaisia väyliä!
Mutta kehen tahansa ei silti kannata tyytyä.
Kenelle tämä nyt oli suunnattu?
Kun tapasin puolisoni niin tiesin välittömästi, että hän on mies, jota haluan. Siis fyysisesti. Hän oli puoleensavetävä, lämmin, hänellä oli kaunis katse ja hänen halaamisensa tuntui välittömästi luontevalta ja hyvältä. Tutustumisen myötä kävi ilmi, että hän on muutenkin sitä, mitä etsin.
Jos en heti ensitapaamisella olisi kokenut häntä puoleensavetäväksi, en olisi tavannut häntä uudelleen. Olen aikoinani nettideittaillut ja todennut, että jos "kemiaa" ei ole niin sitä ei myöskään tule. Ja kyllä, kemia sisältää myös ulkonäön eli sen, että pitää toista hyvännäköisenä. Mutta sisältää se muutakin, sellaista mitä on vaikea sanoin kuvailla. Puolisoni kohdalla se näkyi helppoutena, olimme välittömästi kuin vanhat tutut, oli luontevaa ja hauskaa ja teki mieli hakeutua toisen lähelle.
Tottakai olen tavannut monia sellaisiakin miehiä, joiden kanssa on kemiat kohdanneet ja on ollut helppo olla, mutta muutaman viikon tai kuukauden aikana on käynyt ilmi, että emme sovi yhteen. Liian erilaiset ajatukset, tulevaisuuden suunnitelmat, arvot, toimintatavat, ymmärrykset parisuhteesta tms. Sehän tutustumisen eli tapailun eli seurustelun tarkoitus on, että sellaiset asiat selviävät.
No en välttämättä tiedä kuka on se oikea, mutta ainakin tiedän heti kuka ei ole. Jos ei kiinnostusta ja ihastusta synny heti, ei sitä synny myöhemminkään, ihan turha yrittää. En ihastu helposti, enkä rakastu oikeastaan koskaan.
No kyllä minulle ainakin tuli se tunne, sattuipa vielä niin että se oikea tuli vastaan juuri silloin kun en edes kaivannut parisuhdetta. Mistään asiasta en ole elämässäni ollut varmempi ja mikään rakkauden tunne ei ole ollut voimakkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en välttämättä tiedä kuka on se oikea, mutta ainakin tiedän heti kuka ei ole. Jos ei kiinnostusta ja ihastusta synny heti, ei sitä synny myöhemminkään, ihan turha yrittää. En ihastu helposti, enkä rakastu oikeastaan koskaan.
No mites se ihastuminen sinulta sitten eka kerralla sujuu kun väität ettet ihastu helposti, oletko kauniisti sanottuna hieman ristiriitainen persoona....
Saa olla kyllä aikamoinen hopeavesitampio, jos kokee että ainoat vaihtoehdot ovat "mun täytyy heti tuntea mieletön rakastuminen ja varmuus siitä että NYT tuli se ainoa oikea vastaan" ja "mä tyydyn kehen tahansa koska mitä väliä, kunhan nyt joku on jakamassa vuokraa ja kauppalaskua".
Todellinen elämä tapahtuu tuossa välissä ja on tuuria, tahtoa ja ajoitusta, uskallusta yrittää sitoutua täydellisesti epätäydelliseen ihmiseen, uskallusta myöntää että ei tämä toimikaan vaikka tuntui parhaalta ikinä vielä vuosi sitten, mukautumista elämän ennakoimattomuuteen. Jos odottaa että elämä on tarina, jossa rakkaudessa saa lopulta sen mitä toivoo ja ansaitsee, koko aikuinen elämä voi muuttua pettymyksen ja eksyneisyyden raskaaksi taipaleeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuo ajatus ole aika tavalla fraasi, kuvitelma, illuusio, tai myytti.
Tiedän, että sitä paljon viljellään, etenkin populaarikulttuurissa. Elokuvissa, romaaneissa (etenkin romantiikan puolella) ja musiikissa.
Todellisuus on kylläkin useimmiten aivan toisenlainen.
Kyllä minäkin tapasin montakin ensialkuun kivalta ja luotettavalta vaikuttavaa miestä. Mutta arkitodellisuus, tai ainakin vähintään sen puolen vuoden päästä, kaikki kuvitelmat ja unelmat särkyivät palasiksi. Ulkonäkökin voi pettää. Tai sitten kummankin osapuolen luonteet, persoonallisuudet, ja tavoitteet eivät sittenkään kohtaa, tai ole samanlaisia. Alkuviehätys, mielenkiinnon herääminen ja vaikutelma voivat olla pettäviä.
Kyllä varmaan joidenkin kohdalla sekin prinsessa/prinssisatu on voinut, ja on toteutunutkin.
Luulen, tai oikeastaan olen aika varma, että useimpien kohdalla näin ei kuitenkaan käy, eikä ole tapahtunut.
Myönnän suoraan, että en usko, että enää koskaan tapaan ketään todella kiinnostavaa ihmistä, ja "elämän suurta rakkautta".
Olen kyynistynyt ja menettänyt uskoni oikeastaan kaikkeen. Jopa elämän tarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en välttämättä tiedä kuka on se oikea, mutta ainakin tiedän heti kuka ei ole. Jos ei kiinnostusta ja ihastusta synny heti, ei sitä synny myöhemminkään, ihan turha yrittää. En ihastu helposti, enkä rakastu oikeastaan koskaan.
No mites se ihastuminen sinulta sitten eka kerralla sujuu kun väität ettet ihastu helposti, oletko kauniisti sanottuna hieman ristiriitainen persoona....
No et nyt vaan ymmärrä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä ei ole kukaan "kolahtanut" ensi tapaamisella ja ikää on nyt 54 v. En edes tiedä mitä semmonen hullaantuminen on ja mistä se syntyy. Pitää ottaa myös aina järki mukaan ja antaa tunteen rauhassa kehittyä tutustumisen myötä. Näin on ollut pakko toimia, muuten olisin vanhapiika.
Se, että jokin asia ei ole sinulle totta, ei tarkoita, etteikö se voisi jollekin olla totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en välttämättä tiedä kuka on se oikea, mutta ainakin tiedän heti kuka ei ole. Jos ei kiinnostusta ja ihastusta synny heti, ei sitä synny myöhemminkään, ihan turha yrittää. En ihastu helposti, enkä rakastu oikeastaan koskaan.
No mites se ihastuminen sinulta sitten eka kerralla sujuu kun väität ettet ihastu helposti, oletko kauniisti sanottuna hieman ristiriitainen persoona....
Mitä tarkoitat? En ihastu helposti, mutta harvoin niinkin tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
No en välttämättä tiedä kuka on se oikea, mutta ainakin tiedän heti kuka ei ole. Jos ei kiinnostusta ja ihastusta synny heti, ei sitä synny myöhemminkään, ihan turha yrittää. En ihastu helposti, enkä rakastu oikeastaan koskaan.
Yleisesti ottaen onneksi ihmiset huomaavat vasta ajan myötä toisissaan asioita, jotka herättävät romanttista vetovoimaa, siksi työpaikka onkin se yleisin yhdistäjä.
Toki jos toisessa heti näkyy vastenmielisiä asioita, kuten täysin epäsopiva arvomaailma tai kusipäinen luonne, on peli selvä jo kättelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole naurettava myytti vaan ihan totta. Mutta niitä oikeita voi elämän varrella olla muutama, ei vain yksi.
Veikkaan että alapeukuttajat ovat horoskooppimammoja
Minustakin tuo oli pitkään huttua, kunnes tapasin aviomieheni. Tiesin heti, että nyt on jotakin erilaista tässä miehessä. Vielä viidentoista vuoden ja parin muksun jälkeenkään ei ole toista samanlaista, eikä tule. Kyllä sen tietää, varsinkin jos ei ole helposti ihmisistä innostuvaa sorttia. Kaikille vaan ei osu se lottovoitto kohdalle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole naurettava myytti vaan ihan totta. Mutta niitä oikeita voi elämän varrella olla muutama, ei vain yksi.
Nykysukupolven ihminen voikin tällaisia fraaseja viljellä ja pitää totena.
No en tiedä mikä myytti sitten itse olen, kun mulle kävi just niin.
Vierailija kirjoitti:
Saa olla kyllä aikamoinen hopeavesitampio, jos kokee että ainoat vaihtoehdot ovat "mun täytyy heti tuntea mieletön rakastuminen ja varmuus siitä että NYT tuli se ainoa oikea vastaan" ja "mä tyydyn kehen tahansa koska mitä väliä, kunhan nyt joku on jakamassa vuokraa ja kauppalaskua".
Todellinen elämä tapahtuu tuossa välissä ja on tuuria, tahtoa ja ajoitusta, uskallusta yrittää sitoutua täydellisesti epätäydelliseen ihmiseen, uskallusta myöntää että ei tämä toimikaan vaikka tuntui parhaalta ikinä vielä vuosi sitten, mukautumista elämän ennakoimattomuuteen. Jos odottaa että elämä on tarina, jossa rakkaudessa saa lopulta sen mitä toivoo ja ansaitsee, koko aikuinen elämä voi muuttua pettymyksen ja eksyneisyyden raskaaksi taipaleeksi.
Missä sanoin, että nuo ovat ainoita vaihtoehtojaä? Et ymmärrä suomea? Mikä olikaan tässä vaikea ymmärtää: "Hyvään parisuhteeseen on monenlaisia väyliä!"
Minä esitin sen toisen ääripään kontrastin vuoksi.
Ja toisaalta: sinä itse tuossa puhut kumminkin juuri kompromissien teosta, Valitut palat-kliseelläsi "sitoutumisesta täydellisesti epätäydelliseen ihmiseen".
Älä nyt SINÄ ainakaan ala mussuttaa romanttisesta halusta muotoilla asioita parhain päin, kun juuri sitä teet itse!
Todellisuudessa kyse on juuri siitä, että missä määrin on järkevää tehdä kompromisseja eli tyytyä "riittävän hyvään" täydellisen sijasta.
Kukaan ei ole tosiaan aivan täydellinen ja tulisesti rakastuneellekin se arki tulee jossakin vaiheessa kyllä. En ole muuta väittänyt. Silti minusta on huono idea tyytyä liikaa siihen, mitä nopeasti eteensä löytää vain saadakseen perheen. Ehkä monelle olisi hyväksikin odotella hiukan ja etsiä sielunkumppania, sellaista ihmistä, jonka kanssa jakaa arvot ja kiinnostuksen kohteet.
3
Totta. Ja moni näistä tarinoista päättyy parin vuoden sisään. Sama tunne, lopputulos voi olla mikä tahansa.