Lue keskustelun säännöt.
"Kyllä sen heti tietää kun se oikea tulee vastaan" on naurettava myytti
12.07.2021 |
Toki elämään tulee värinää kun muuttaa omat kokemuksensa romanttisiksi tarinoiksi, mutta jälkeenpäin asioiden onnistuttua onkin helppo sepittää asioiden taustalle jokin suuri tarkoitus. Tuollaisen ehdon asettaminen loppuelämän kumppanin löytymiselle, "heti pitää tulla semmonen varmuus", on melkoista rulettia omalla ainokaisella elämällä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
No en välttämättä tiedä kuka on se oikea, mutta ainakin tiedän heti kuka ei ole. Jos ei kiinnostusta ja ihastusta synny heti, ei sitä synny myöhemminkään, ihan turha yrittää. En ihastu helposti, enkä rakastu oikeastaan koskaan.
Minä ensimmäisillä treffeillä ajattelin vaimostani että tuota ei ainakaan, kyttäsi niillä pappisilmillään taukoamatta eikä oikein puhunutkaan mitään. Sitten löytyi sisin kun tutustuttiin ja niin vain yli 10 vuotta jo yhdessä. Lapset tehty ja yhdessä maksellaan asuntolainaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla meni kyllä yli vuosi ennen kuin tiesin. Mutta emme olleet sen vuoden aikana paljon tekemisissä toistemme kanssa. Sitten kun tutustuttiin paremmin, tiesin jo kuukauden päästä että tämä on se oikea. Tästä on jo vuosikymmeniä ja edelleen tuntuu oikealta. :)
Rakkaus on tahtomista.
Sen vuoksi vihkitilaisuudessa kysytäänkin, että
Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta......... :"Tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan saakka? ."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko se sitten "se oikea", jos niitä löytyy useampi elämän aikana? Missä kohtaa "se oikea" muuttuukin vääräksi ja joku muu oikeaksi?
Jos on "sen oikean" kanssa naimisissa 5 vuotta ennen kyllästymistään, niin riittääkö se?
No jos kyllästyy, niin ei se sitten ollutkaan se oikea.
Miksei olisi ollut?
Itse sanoisin, että jos toisen kanssa tuntuu siltä, että haluaa olla juuri hänen kanssaan eikä kenenkään muun, silloin hän on oikea. Mutta jos voisi yhtä hyvin olla toisen samantyyppisen kanssa, jossa täyttyvät tietyt kriteerit/speksit, silloin hän on vaan joku paperilla hyvä ja ehkä ihan mukava tyyppi, mutta eihän hän silloin sen oikeampi ole kuin ne muutkaan.
Tietenkin oikeankin ihmisen kanssa voi joskus tiet erota. Ihmiset muuttuvat ja joskus kasvavat eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on tahtomista.
Sen vuoksi vihkitilaisuudessa kysytäänkin, että
Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta......... :"Tahdotko rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan saakka? ."
Itse asiassa tuo "rakkaus on tahtomista" on yksi maailman suurimmista valheellisista kliseistä. Se tahtominen voi yhtä hyvin olla tottumusta, pakkomiellettä, sääntöjen noudattamista ( =ei saa erota, kun on kerran menty naimisiin jumalan kasvojen edessä), tms. Rakkaus on syvää yhteenkuuluvuutta ja sitä, että välittää toisesta aidosti, ja se on vahvaa tunnetta siitä, että kuulutaan yhteen. Ei silloin tarvitse hampat irvessä "tahtoa", vaan kyllä se ihan luontevasti tulee, että haluaa olla toisen kanssa, koska kokee, että juuri hänen kanssaan on hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
"Heti kun näin hänet tiesin, että tuossa se on."
Ei, et tiennyt. Miellyit heti hänen ulkonäköönsä, tunsit seksuaalista vetovoimaa ja kokonaisvaltaista kemiaa. Mutta mitään et vielä tiennyt. Et välttämättä tiennyt edes mikä hänen elämäntilanteesta on, saati sitten että onko sinulle sopiva tyyppi, luonteeltaan mukava, ihmisenä luotettava, sopiiko huumorit ja arvot yhteen, haluaako hän sinua yhtä paljon, onko teillä samansuuntaiset toiveet parisuhteen rakenteesta ja tulevaisuudesta yms. yms. yms. Mitään näistä et tiennyt. Opit nämä askel kerrallaan.
Se on jälkeenpäin helppo tietysti sanoa että heti tiesin. Menneisyys kun on jo eletty ja siitä selvitty, on helppo olla jälkiviisas ja kokea että kaikki meni just niinkuin piti ja tiesin koko ajan mitä tein. Siksi populistipuolueetkin menestyvät, ne myyvät menneisyyttä ("Suomi takaisin", "Make America Great Again") joka on kultautunut nostalgiseksi tarinaksi.
Kaikki me (tai no, suurin osa) olemme tunteneet valtavaa kemiaa joihinkin heti ensi tapaamisella. Joskus siitä on tullut suuri rakkaustarina, joskus se tyyppi onkin ollut kelvoton, joskus jotain siltä väliltä. Mutta yksikään meistä ei ole ensivilkaisulla tiennyt yhtään mitään. Tämä ei ole mikään kyyninen näkökanta vaan luonnontieteellinen fakta. Aivan mielettömän upea juttu on löytää se oma oikea kumppani (minäkin löysin!), mutta ei ole mitään syytä retroaktiivisesti nähdä siinä jonkinlaista yhtä hetkeä jolloin kaikki oli selvää. Paitsi tietysti jos muutenkin näkee elämän pelkkinä tarkoituksellisina tarinoina matkalla kohti kirjoitettua kohtaloa. Mutta ei realistinen lähestysmitapa vie mitään pois rakkauden ihmeeltä.
Kyllähän se on jo todella paljon, että on kemiaa ja vetovoimaa. Ei ainakaan omalla kohdalla sellaisia tule vastaan kovin paljon, että olisi varsinkaan molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Joten kyllähän tällainen ihminen on jo "oikeampi" kuin ne, jotka tuntuvat vain kavereilta tai joiden kanssa kommunikointi on yhtä inspiroiva kuin joku tavallinen työpalaveri. Tietenkään aina tällainen kemia ei tarkoita sitä, että jutusta tulisi sen syvällisempi, mutta kun siihen kemiaan liittyy se, että toisen kanssa synkkaa, on hyvä olla yhdessä, ajattelutavat ja arvot osuvat yksiin, huumorintaju on samantyyppinen, jne, niin kyllähän tuollainen tuntuu hyvinkin oikealta ihmiseltä. Ja kyllähän siinäkin tapauksessa voi jo sanoa, että toinen tuntui erityiseltä heti alusta asti. Onhan se erityistä verrattuna satoihin ja tuhansiin muihin, jotka eivät saa itsessä liikahtamaan MITÄÄN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no yleisesti kaikki ehdot, joissa rajataan jotain omista mahdollisuuksista pois, ovat outoja. Se Oikea VOI löytyä niin että heti kolahtaa ja sitten se on menoa. Toisaalta hänet voi jotain kautta tuntea vuosikausia ilman mitään vipinää. Jotkut myös pitävät ehtona, että kumppaniin pitää tutustua tosielämässä sattumalta, esim. juhlissa tai tuttujen esittelemänä tms. "normaalisti". Työpaikalla tai etenkään netissä se ei saa tapahtua. Mikähän järki siinäkin on?
Jos jollain tuollaisia ehtoja on niin kyllä sitten unohtuvat jos se oikea osuu kohdalle. Sehän tuossa just hauskaa onkin.
Riippuu vähän, mitä ne ehdot ovat... Joskus voi joutua jättämään väliin sellaisenkin ihmisen, johon on jo rakastunut, jos käy ilmi jotain, mikä tekee yhdessä olemisesta mahdotonta. Ei se sitä tarkoita, että voi vaan vaihtaa toiseen, vaan sitten kärsii ehkä pitkäänkin.
Up