Lue keskustelun säännöt.
"Kyllä sen heti tietää kun se oikea tulee vastaan" on naurettava myytti
12.07.2021 |
Toki elämään tulee värinää kun muuttaa omat kokemuksensa romanttisiksi tarinoiksi, mutta jälkeenpäin asioiden onnistuttua onkin helppo sepittää asioiden taustalle jokin suuri tarkoitus. Tuollaisen ehdon asettaminen loppuelämän kumppanin löytymiselle, "heti pitää tulla semmonen varmuus", on melkoista rulettia omalla ainokaisella elämällä.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Missä sanoin, että nuo ovat ainoita vaihtoehtojaä? Et ymmärrä suomea? Mikä olikaan tässä vaikea ymmärtää: "Hyvään parisuhteeseen on monenlaisia väyliä!"
Minä esitin sen toisen ääripään kontrastin vuoksi.
Ja toisaalta: sinä itse tuossa puhut kumminkin juuri kompromissien teosta, Valitut palat-kliseelläsi "sitoutumisesta täydellisesti epätäydelliseen ihmiseen".
Älä nyt SINÄ ainakaan ala mussuttaa romanttisesta halusta muotoilla asioita parhain päin, kun juuri sitä teet itse!
Todellisuudessa kyse on juuri siitä, että missä määrin on järkevää tehdä kompromisseja eli tyytyä "riittävän hyvään" täydellisen sijasta.
Kukaan ei ole tosiaan aivan täydellinen ja tulisesti rakastuneellekin se arki tulee jossakin vaiheessa kyllä. En ole muuta väittänyt. Silti minusta on huono idea tyytyä liikaa siihen, mitä nopeasti eteensä löytää vain saadakseen perheen. Ehkä monelle olisi hyväksikin odotella hiukan ja etsiä sielunkumppania, sellaista ihmistä, jonka kanssa jakaa arvot ja kiinnostuksen kohteet.
3
Ei mitään syytä provosoitua, tyttö hyvä. Täällä ei ole mahdollisuutta muokata viestiäsi enää, mutta jatkossa pohdi tarkemmin miten argumentin esität niin keskustelu pystyy asiallisena. Eivät ajatuksesi vääriä ole, vaan hyviä, toit ne esille vain hieman oppimattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä sen vaan tietää, mutta kaikki eivät mene naimisiin oikean ihmisen kanssa. Kaikille ei välttämättä myöskään löydy just sitä "sielunkumppania".
Olen samaa mieltä ettei kannata laittaa odotuksia liian korkealle.
Mutta kyllä jotkut vaan tapaa sen ns. sielunkumppanin, mutta häntäkään kohtaan ei kannata kohdistaa liian korkeita odotuksia.. koska ollaan kaikki ihmisiä...
No onko se sitten "se oikea", jos niitä löytyy useampi elämän aikana? Missä kohtaa "se oikea" muuttuukin vääräksi ja joku muu oikeaksi?
Jos on "sen oikean" kanssa naimisissa 5 vuotta ennen kyllästymistään, niin riittääkö se?
Niin no yleisesti kaikki ehdot, joissa rajataan jotain omista mahdollisuuksista pois, ovat outoja. Se Oikea VOI löytyä niin että heti kolahtaa ja sitten se on menoa. Toisaalta hänet voi jotain kautta tuntea vuosikausia ilman mitään vipinää. Jotkut myös pitävät ehtona, että kumppaniin pitää tutustua tosielämässä sattumalta, esim. juhlissa tai tuttujen esittelemänä tms. "normaalisti". Työpaikalla tai etenkään netissä se ei saa tapahtua. Mikähän järki siinäkin on?
Vierailija kirjoitti:
Minustakin tuo oli pitkään huttua, kunnes tapasin aviomieheni. Tiesin heti, että nyt on jotakin erilaista tässä miehessä. Vielä viidentoista vuoden ja parin muksun jälkeenkään ei ole toista samanlaista, eikä tule. Kyllä sen tietää, varsinkin jos ei ole helposti ihmisistä innostuvaa sorttia. Kaikille vaan ei osu se lottovoitto kohdalle.
Näinhän se on, että tulee sellainen erilainen tunne, tai menee ns. jalat alta kerrasta. Se, kuinka usein tällainen tunne päättyy onnelliseen avioliittoon, on aivan toinen juttu. On siinä kuitenkin eväitä johonkin, jos heti tulee sellainen tunne, että tähdet ovat kohdillaan tuona hetkenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Rakkautta ensisilmäyksellä ja tänä kesänä 25-vuotishääpäivä.
Pari kertaa elämäni aikana olen luullut että nyt löytyi se oikea. Ei toinen ollut kiinnostunut yhtään niin se siitä. Jos minulla onkin se ainoa oikea jossain niin on jossain niin piilossa etten sitä ikinä löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että alapeukuttajat ovat horoskooppimammoja
No täytyy sanoa, että tiesin kumppanini tavatessani heti, että hän on se oikea. En edes tiedä itse kovin paljoa horoskoopeista, mutta paljon myöhemmin selvisi, että syntymäkarttojemme mukaan olemme täydelliset kumppanit toisillemme. Myös life path numeromme ovat yhteensopivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä sanoin, että nuo ovat ainoita vaihtoehtojaä? Et ymmärrä suomea? Mikä olikaan tässä vaikea ymmärtää: "Hyvään parisuhteeseen on monenlaisia väyliä!"
Minä esitin sen toisen ääripään kontrastin vuoksi.
Ja toisaalta: sinä itse tuossa puhut kumminkin juuri kompromissien teosta, Valitut palat-kliseelläsi "sitoutumisesta täydellisesti epätäydelliseen ihmiseen".
Älä nyt SINÄ ainakaan ala mussuttaa romanttisesta halusta muotoilla asioita parhain päin, kun juuri sitä teet itse!
Todellisuudessa kyse on juuri siitä, että missä määrin on järkevää tehdä kompromisseja eli tyytyä "riittävän hyvään" täydellisen sijasta.
Kukaan ei ole tosiaan aivan täydellinen ja tulisesti rakastuneellekin se arki tulee jossakin vaiheessa kyllä. En ole muuta väittänyt. Silti minusta on huono idea tyytyä liikaa siihen, mitä nopeasti eteensä löytää vain saadakseen perheen. Ehkä monelle olisi hyväksikin odotella hiukan ja etsiä sielunkumppania, sellaista ihmistä, jonka kanssa jakaa arvot ja kiinnostuksen kohteet.
3
Ei mitään syytä provosoitua, tyttö hyvä. Täällä ei ole mahdollisuutta muokata viestiäsi enää, mutta jatkossa pohdi tarkemmin miten argumentin esität niin keskustelu pystyy asiallisena. Eivät ajatuksesi vääriä ole, vaan hyviä, toit ne esille vain hieman oppimattomasti.
No, itsehän vedit peräreiästäsi tuon aloituksesi ylimielisen asenteen ja tuon hopeavesi-ilkeilyn, ja yritit sitten siirtää suuhuni asioita, joita en ole sanonut, eli jos se nyt kuvitelmasi mukaan oli "oppinutta", niin ehkä parempi jättää keskustelu tähän. Sinulle kommentointi on vastaavalla tavalla hedelmällistä kuin jos paukuttelisi päätään betoniseinään.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten et ole vain tavannut sitä oikeaa? Itsehän näin sen oikean kävelevän kadulla vastaan. Enkä pysty sanoin kuvailemaan sitä tunnetta. Sen vain tiesi.
Nyt ollaan oltu 12+ vuotta yhdessä enkä voisi olla onnellisempi.
Kaikki eivät tietenkään tapaa tällaista ihmistä koko elämänsä aikana. Silloin kannattaa paikata tilanne jollain yhtä kivalla:)
Heti tiesin kun se oikea sitten ihan käveli vastaan. Sitten paljon myöhemmin se oikea alkoi paneskella työkavereitaan. Tipahdin oikein kunnolla pinkiltä rakkaushattaralta. Paksuna. Sanon suoraan että aika pahasti olin sekaisin, sekosin. Vieläkin haavat auki yli 15 vuoden jälkeen. Lapsikin on jo lukiolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle kyllä kävi niin, että sekunnin sadasosassa, kun näin mieheni, tiesin, että tuon minä haluan. Kun juttelimme, niin tunne van vahvistui, kun tapailimme, tiesin, että tämä on jotain aivan erityistä. Rakastuin ensi silmäyksellä ja kaikki sujui tosi helposti ja sulavasti. Nyt kun olemme naimisissa, niin huomaan hänessä jatkuvasti yhä enemmän asioita, jotka ovat hänessä ihan nappiin.
Ihastun hyvin harvoin ja n kerran 10 vuodessa tapaan miehen, josta voisin kiinnostua edes auttavasti. Mitään kompromisseja en pystyisi tekemään ja olemaan puolihyvän kanssa. Mieluummin olen yksin, jos en voisi olla sen oikean kanssa. Tuntuu käsittämättömältä, että jotkut pystyvät tyytymään, minä en ikinä pystyisi. Olen myös huomannut, että kemiaa joko on, tai ei ole, sen näkee heti alussa välittömästi. Jos sitä ei ole, sitä ei voi koskaan tullakaan ajan kanssakaan.
Eli kyllä minä tunnistin sen oikean heti. Tunnen vähän sääliä niitä kohtaan, jotka paasaavat tyytymisen ja kompromissien puolesta, mutta ehkä he ovat onnellisia siten.
Helposti noin kai ajattelee jos ei itse ole kokenut sitä tunnetta. Sen vaan tietää. Mä tiesin ennen kuin sanaakaan oli vaihdettu kun näin mun miehen ensimmäisen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään ensisilmäyksellä tarvitse tietää. Itselläni meni muutama viikko ennen kuin olin varma asiasta. Ehkä sekin oli aika nopeaa, mutta olin silloin niin nuori, että en osannut verrata sitä ajan pituutta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
No onko se sitten "se oikea", jos niitä löytyy useampi elämän aikana? Missä kohtaa "se oikea" muuttuukin vääräksi ja joku muu oikeaksi?
Jos on "sen oikean" kanssa naimisissa 5 vuotta ennen kyllästymistään, niin riittääkö se?
No jos kyllästyy, niin ei se sitten ollutkaan se oikea.
Näin tosiaan kävi. Lähes 30 vuotta takana ja toivottavasti vielä seuraavatkin 30 vuotta saadaan olla yhdessä.
Minäkään en tuohon usko, ihan oman kokemukseni perusteella. Olin varma että mies on se oikea, mutta hänelle riitti kanssani pari yhteistä yötä. Jos vielä joskus koen jostain ihmisestä samanlaisen varmuuden, en todellakaan luota siihen.
Vierailija kirjoitti:
Niin no yleisesti kaikki ehdot, joissa rajataan jotain omista mahdollisuuksista pois, ovat outoja. Se Oikea VOI löytyä niin että heti kolahtaa ja sitten se on menoa. Toisaalta hänet voi jotain kautta tuntea vuosikausia ilman mitään vipinää. Jotkut myös pitävät ehtona, että kumppaniin pitää tutustua tosielämässä sattumalta, esim. juhlissa tai tuttujen esittelemänä tms. "normaalisti". Työpaikalla tai etenkään netissä se ei saa tapahtua. Mikähän järki siinäkin on?
Jos jollain tuollaisia ehtoja on niin kyllä sitten unohtuvat jos se oikea osuu kohdalle. Sehän tuossa just hauskaa onkin.
No meikäläiselle ” kolahti”
ainakin kerralla … ja kunnolla.
Olemme olleet yhdessä 30 vuotta joista naimisissa 27 vuotta❤️💍
Mä ymmärrän tuon niin, ettei se tarkoita kirjaimellisesti heti/ensivilkaisulla, vaan että melko nopeasti alussa tietää toisen olevan se oikea. Niin meilläkin kävi, ihan alkuun mies vaan veti minua puoleensa ja hyvin äkkiä huomasin, että tässäpä on jotenkin erityinen ihminen, jollaista ei ole ennen tullut vastaan.