Kokemuksia koiran ja lapsen elämisestä erillään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen koira on? Oliko koira teillä jo ennen lasta?

Jos koira oli teillä ennen lasta ja varmasti ollu tiedosa että on res.aggressiota, koska yleensä tuollanen ilmenee monessa muussakin asiassa ku vaan vauvan/lapsen kaa niin miks piti mukulaki tehdä tuollaseen tilanteeseen?

Koiralle ei oo oikein että se teljetään jonneki muualle taloon. Koira on laumaeläin ja haluaa olla siellä missä perhekin.

Ennemmin koiraportteja laittaisin kuin että koira heivataan jonneki yläkertaan.

Siis oletko sitä mieltä että koiran takia ois pitänyt luopua lapsihaaveesta kokonaan? Huh

En, vaan pitää aina miettiä minkälaisen koiran ottaa, jos on aikomuksena joskus lapsikin tehdä. Ettei käy niin, että onki vaikka joku arka ja pelokas koira otettu, sitte tehdään vauva ja se koira pelkää sitä vauvaa. Sitte koira saaki lähtöpassit.

Tai otetaan vaikka joku tosi energinen koira, sitä sitte jaksetaan jotenki lenkittää, kunnes tullaan paksuksi, vauva syntyy ja sitte ei muka olekaan aikaa enää sille energiselle koiralle. Koira menee toriin myyntiin.

Ja näitä tälläsiä on ihan liikaa. Ihmiset ei ajattele koiran hankintaa järjellä.

Torissaki saa jatkuvasti lukea koirien myynti ilmotuksia "luovutaan koska perheeseen tuli/tulee vauva".

Ei koira ole mikään pehmolelu tai vauvan korvike, joka heitetäänki sitte elämästä pois kun talouteen tuleeki lopulta se oikea ihmisvauva.

Tää nyt meni vähän ohi aiheen, AP:n tapauksessa ei nyt sentään olla koirasta luopumassa, vaan yritetään tehdä asioita sen eteen, että koirallaki ois hyvä olla.

No joskus vaikka kuinka ajatellaan ja suunnitellaan niin käy toisin ja se labbis tai kultainennoutaja onkin aggressiivinen tms. Eivätkä lapsetkaan aina suunniteltuja ole. Elämässä voi katsos tapahtua odottamattomiakin asioita. Siitä olen kyllä samaa mieltä että koiraa ei tietenkään noin vaan pidä heivata pois elämästä eikä ottaa kevyin perustein. Siitä ei kuitenkaan ollu tässä tapauksessa minusta kyse.

Mulla on sen tyyppisiä koiria ja ollut myös steriloimatonta urosta ja narttua samaan aikaan, että kotona on oltava tarpeeksi portteja ja aitauksia koko paletin pyörittämiseen, jos ja kun kaikki ei tule keskenään toimeen, tulee liian hyvin toimeen (juoksut) tai on lapsia. Kun koira on tottunut portteihin tai suljettuihin oviin, niin se ei ole stressaavaa vaan suojelee koiraa stressaavassa tilanteessa. Meillä n. 10 v lapsi voi olla koirien kanssa valvomatta. Sitä nuorempia pitää käytännössä valvoa, koska voivat keksiä kaikenlaisia tempauksia koirien kanssa. Oikeastaan minkään koiran ei pitäisi olla vapaasti pienten lasten kanssa, jota osa ihmisistä ei millään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sen tyyppisiä koiria ja ollut myös steriloimatonta urosta ja narttua samaan aikaan, että kotona on oltava tarpeeksi portteja ja aitauksia koko paletin pyörittämiseen, jos ja kun kaikki ei tule keskenään toimeen, tulee liian hyvin toimeen (juoksut) tai on lapsia. Kun koira on tottunut portteihin tai suljettuihin oviin, niin se ei ole stressaavaa vaan suojelee koiraa stressaavassa tilanteessa. Meillä n. 10 v lapsi voi olla koirien kanssa valvomatta. Sitä nuorempia pitää käytännössä valvoa, koska voivat keksiä kaikenlaisia tempauksia koirien kanssa. Oikeastaan minkään koiran ei pitäisi olla vapaasti pienten lasten kanssa, jota osa ihmisistä ei millään ymmärrä.

Siis tämä on niin totta. Mitään koiraa ei pitäis jättää ikinä lapsen kanssa vapaasti kahdestaan. Ei ole ”lapsivarmaa” koiraa ja joka ikinen koira puree kun tarpeeksi ylitetään raja. Eikä koiran tarvii sietää sitä kaikkea päällekiipeilyä, korvista ja hännästä repimistä ym. Jotkut jopa nohevina neuvovat, että ennen ku vauva tulee niin kannattaa alkaa totuttaa koiraa repimällä korvista ja turkista niin kestää sen sit myöhemminkin lapselta. Ei missään nimessä, toihan on silkkaa kiusaamista, lasta ei vaan yksinkertaisesti päästetä tekemään tollasta.

Eikö iso häkki samassa oleskeluhuoneeessa riittäisi?  Kun kerran on käyttökoira se varmaan saa aktiviteetteja tarpeeksi ja tarvitsee vain stressittömän oleilupaikan lauman läheisyydessä.  Johon omalle alueelle lapsi ei tule sörkkimään mutta voi oppia siitä, ettei tuo ole minkään  rähinän arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, lohdutukseksi voin sanoa, että yli 30 v ollut useita koiria samanaikaisesti noilla aiemmin kertomillani periaatteilla, eikä yhtään lapsi-koiravahinkoa ole sattunut. Jo aikuiset lapsemme osaavat olla koirien kanssa, kun he tietävät, mitä voi tehdä ja mitä ei. Koiramme ovat voimakasviettisiä ja aktiivisia ns käyttölinjaisia, joita ei välttämättä päästetä edes vieraita tervehtimään.

Yhteiskunnassa vallitsee vain sellainen kulttuuri, että joidenkin ihmisten mielestä kaikkien koirien on siedettävä ja kestettävä mitä vain.

Tämä.menee aiheen sivusta, mutta menköön: monet (koirattomat ja jopa jotkut, joilla on koiria ollut) myös kuvittelevat, että koirat sietävät ja kestävät mitä vain ilman mitään sosiaalistamista ja totuttamista.

Meillä esim. on pieniä koiria, joista yksi on aina pelännyt kaikkea lapsiin liittyvääkin. Vierailulla käynyt lapsiperhe tuntui olettavan, että koirat kun vähän nuuhkaisee lasta niin kaikki on sen jälkeen ok ja voidaan olla ihan ellunkanoina samassa tilassa. Oli aivan järkyttävän stressaavat kolme tuntia, koirat hihnoissa, lapsi sylissä koko ajan. Yritin laittaa koirat toiseen huoneeseen, mutta siellä ne vain haukkuivat, aina kun joku vieraista puhui kovempaan ääneen.

Meillä ei ole mahdollisuutta totuttaa koiria lapsiin ajan kanssa, koska lähipiirissä on vain tämä yksi lapsi, jota nähdään todella harvoin. Lisäksi lasten pitäisi olla koiriin tottuneita itsekin ja luotettavia, koska mitään korvista/hännästä repimistä ym. ei saisi kertaakaan tapahtua noiden valmiiksi epäluuloisten koirien kanssa.

Ymmärrän hyvin ap:n ajatuksen eristää koira ja lapsi kokonaan toisistaan. Niin aion tehdä tästä lähtien itsekin lapsivieraan tullessa meille. Tämä lähinnä koirien hyvinvoinnin takia. En näe mitään tarvetta yrittää väkisin "siedättää" niitä johonkin, mitä pelkäävät ja mikä aiheuttaa stressiä, kun sitä ei ole mahdollisuus edes tehdä kunnolla. Ja vaikka olisikin, voisi silti käydä niin, ettei onnistuisi.

Eli minusta ap:n ajatus on hyvä, mutta koiralle tietysti pitäisi tehdä se "eristys" mahdollisimman miellyttäväksi, eli puruluita/muuta mistä tykkää sinne sen omaan tilaan ja siellä paljon leikkiä ja hellimistä, jos on sen tyyppinen koira, että sitä kaipaa ja on tottunut saamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö iso häkki samassa oleskeluhuoneeessa riittäisi?  Kun kerran on käyttökoira se varmaan saa aktiviteetteja tarpeeksi ja tarvitsee vain stressittömän oleilupaikan lauman läheisyydessä.  Johon omalle alueelle lapsi ei tule sörkkimään mutta voi oppia siitä, ettei tuo ole minkään  rähinän arvoinen.

Eihän tässä käyttökoirasta ollut kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, lohdutukseksi voin sanoa, että yli 30 v ollut useita koiria samanaikaisesti noilla aiemmin kertomillani periaatteilla, eikä yhtään lapsi-koiravahinkoa ole sattunut. Jo aikuiset lapsemme osaavat olla koirien kanssa, kun he tietävät, mitä voi tehdä ja mitä ei. Koiramme ovat voimakasviettisiä ja aktiivisia ns käyttölinjaisia, joita ei välttämättä päästetä edes vieraita tervehtimään.

Yhteiskunnassa vallitsee vain sellainen kulttuuri, että joidenkin ihmisten mielestä kaikkien koirien on siedettävä ja kestettävä mitä vain.

Tämä.menee aiheen sivusta, mutta menköön: monet (koirattomat ja jopa jotkut, joilla on koiria ollut) myös kuvittelevat, että koirat sietävät ja kestävät mitä vain ilman mitään sosiaalistamista ja totuttamista.

Meillä esim. on pieniä koiria, joista yksi on aina pelännyt kaikkea lapsiin liittyvääkin. Vierailulla käynyt lapsiperhe tuntui olettavan, että koirat kun vähän nuuhkaisee lasta niin kaikki on sen jälkeen ok ja voidaan olla ihan ellunkanoina samassa tilassa. Oli aivan järkyttävän stressaavat kolme tuntia, koirat hihnoissa, lapsi sylissä koko ajan. Yritin laittaa koirat toiseen huoneeseen, mutta siellä ne vain haukkuivat, aina kun joku vieraista puhui kovempaan ääneen.

Meillä ei ole mahdollisuutta totuttaa koiria lapsiin ajan kanssa, koska lähipiirissä on vain tämä yksi lapsi, jota nähdään todella harvoin. Lisäksi lasten pitäisi olla koiriin tottuneita itsekin ja luotettavia, koska mitään korvista/hännästä repimistä ym. ei saisi kertaakaan tapahtua noiden valmiiksi epäluuloisten koirien kanssa.

Ymmärrän hyvin ap:n ajatuksen eristää koira ja lapsi kokonaan toisistaan. Niin aion tehdä tästä lähtien itsekin lapsivieraan tullessa meille. Tämä lähinnä koirien hyvinvoinnin takia. En näe mitään tarvetta yrittää väkisin "siedättää" niitä johonkin, mitä pelkäävät ja mikä aiheuttaa stressiä, kun sitä ei ole mahdollisuus edes tehdä kunnolla. Ja vaikka olisikin, voisi silti käydä niin, ettei onnistuisi.

Eli minusta ap:n ajatus on hyvä, mutta koiralle tietysti pitäisi tehdä se "eristys" mahdollisimman miellyttäväksi, eli puruluita/muuta mistä tykkää sinne sen omaan tilaan ja siellä paljon leikkiä ja hellimistä, jos on sen tyyppinen koira, että sitä kaipaa ja on tottunut saamaan.

Sinulla ei varmaan itsellä ole lapsia/toiveissa?

Miksi koira häkkiin kamalaa eläinrääkkäysta. Miksi sitä lasta ei opeteta kohtaamaan koiraa oikein. Kun oma lapseni oppi kävelemään opetin lapselle kun koira nukkuu sitä ei häiritä. Lapsi ei ole tyhmä jo 1-2 vuotias ymmärtää puheen. Omani oppi kyllä. Jos oli monta lasta naapurin lapset meillä oli koira portti eri huone ja sinne ei saanut mennä. Homma toimii kun opettaa lapsille tapoja.

Miksi lapsia ei opeteta Miksi ne saa repiä ja lyödä koiraa hirveitä ihmisiä. Aikuiset hoi opettakaa lapsenne kohtaamaan eläimet koirat yms. Mitään eläintä ei saa kiusata

Vierailija kirjoitti:

Ap, lohdutukseksi voin sanoa, että yli 30 v ollut useita koiria samanaikaisesti noilla aiemmin kertomillani periaatteilla, eikä yhtään lapsi-koiravahinkoa ole sattunut. Jo aikuiset lapsemme osaavat olla koirien kanssa, kun he tietävät, mitä voi tehdä ja mitä ei. Koiramme ovat voimakasviettisiä ja aktiivisia ns käyttölinjaisia, joita ei välttämättä päästetä edes vieraita tervehtimään.

Yhteiskunnassa vallitsee vain sellainen kulttuuri, että joidenkin ihmisten mielestä kaikkien koirien on siedettävä ja kestettävä mitä vain.

Kuinka on koiran/koirien kasvatuksen laita? Jos koiranne eivät voi päästä edes vieraita tervehtimään jotain on pahasti kuviossa vialla. Ikävä kyllä, se vika löytyy usein hihnan siitä päästä, jossa kulkee kaksijalkainen. itsellä ollut myös 36 vuotta koiria, kaikki erittäin ystävällisiä ja ihania kaikkia kohtaan.

Koiralle ulos tilava ulkotarha ja hyvä koppi. Koirat oikeasti viihtyvät ulkona paremmin kuin sisällä. Minulla on myös pieniä lapsia. Koira on ulkotarhassa päivät. Parempi vaihtoehto kuin eristää johonkin huoneeseen.

Kyllä on sairasta koko touhu. Itselläni kaksi isoa koiraa saksanpaimenkoira ja kultainen noutaja ja kissa. Vauva syntyi tulin kotiin sairaalasta. En piilotellut vauvaa missään kyllähän koirat haistoi jo raskauden aikana et vauva tulee koira ei ole tyhmä. Laitoin eteisen lattialle turvakaukalossa nukkuvan vauvan. Koirat haisteli vauvan tarkkaan ja nuolaisi muutaman kerran se olikin sitte siinä. Kun vauva itki koirat tulivat yksissä tuumin hakemaan et mee nyt hoitaa sitä. Koirat suojelivat vauvaa. Kun vein vauvan ulos nukkumaan saksanpaimenkoira vartioi vaunujen vieressä. Ei ikinä mitään ongelmia. Kun lapsemme oppi kävelemään opetin lapselle että koiraa ei saa repiä koiraa ei ajeta takaa jos koira syö tai nukkuu sitä ei häiritä. Aikuisen tehtävä on opettaa lapsille miten koira kohdataan. Suurin ongelma on että ihmiset ei osaa hoitaa tätä. Ongelmia syntyy jos koiraa on pidetty kuin vauvaa ennen vauvan syntymää. Tai jos koira on saanut kaiken huomion. Sitten kun vauva syntyy koiraa ei kukaan enää huomio. Otin koirat mukaan lapsen hoitoon lattialla konttasi vauva minä ja koirat. Samat rutiinit jatkui mitä oli ollut ennen vauvaa lenkit ja muut ulkoilut. Vauva vaunuun koirat metsään lenkille koko porukka. Toimi oikein hyvin. Jos vähänkin viitsi nähdä vaivaa koirat ja lapset yhdessä toimii oikein.hyvin.On järkyttävää nähdä et ensin otetaan koira sitte sitä pidetään kuin lasta. Sitten syntyykin vauva ja koira annetaan pois edesvastuutonta.Mustasukkaisuus koiran puolelta syntyy kun koiraa pidetään kuin lasta. Sitte kun on koira ja vauva koira jätetään täysin huomiotta törkeää. Jos ei pysty hoitamaan koiraa ja vauvaa jättäkää koirat ottamatta.

Koirat syntyy ihanina terveinä pentuina. Kun koira on alle vuoden vanha sillä on kaikki ongelmat siis ongelma koira. Kusee sisälle repii seinät ovet käy ihmiset päälle repii hihnassa puree kaikki mikä tielle osuu. Mitä tapahtui tämän pentu vaiheen ja kuukausien aikana. Tapahtui tämä omistajaa ei paskaa kaan kiinnosta koira tai sen kouluttaminen (paitsi ehkä lyöminen) kun koira ei tottele. Koirasta on tullut hullu ihan itsekseen. Omistajan aika menee ihan kaikkeen muuhun. Koira tarvitsee koulutuksen oikeanlaisen koulutuksen. Jos ei itse osaa tarjolla koira kouluja paneutumista asiaan. On sitouduttava kasvattamaan koira. Jos ei ole aikaa eikä kiinnostusta asiaan ei koiraa pidä ottaa. Sama pätee lapsiin jos ei paskaakaan kiinnosta mitä oma kakara tekee. Eikä osaa kasvattaa siitä Yhteiskunta kelpoista ihmistä ei lapsia pidä tehdä

Kasvatuksen laita on nykyään aivan päin sitä niin koirien kuin lapsienkin. Vanhemmat ei hoida heille kuuluvaa kasvatusvastuuta se on siirretty tarhan koulun ja yhteiskunnan vastuulle. Tästä johtuu lasten ja nuorten pahoinvointi. Lapsilla ei ole enää turvallista aikuista kotona

Omistan kultaisen noutajan on jo neljä ollut. Jos kultaisesta noutaja sta saa aggressiivisen koiraa ei ole oikein koulutettu. Yksikään koirista i ei ole ikinä purrut ketään ja lapsia on ollut useampia. Koirat ja varsinkin lapset on opetettava kohtaamaan koira. Koiraa ei kiusata koiralla on oltava oma rauha kun se nukkuu tai syö siinä ei kakarat silloin hosu. Tää on aikuisen tehtävä että lapsille oikea opetus kaikkien eläinten kohtelusta

Koira, johon emme voineet luottaa, sai lopetuspiikin.

Hankimme uuden koiran, sopivaa rotua ja siitä kasvoi hyvä koira lapsiperheeseen.

Koirakoulu jos mahdollista. Vaatii eniten omistajan 100% sitoutumista- oikotietä onneen ei ole. Jos ei toimi niin koiralle uusi koti, koska tilanne on sillekin stressaava. (Saattaa yhdistää stressin ja lapsen jopa toisiinsa...)

Suurin rakkauden osoitus on luopuminen silloin kun vaihtoehtoja ei ole.

Aloittajan tulee nyt nähdä vaivaa koiran koulutuksen suhteen. Jos koira omii emäntäänsä muulta perheeltä, ei koira tiedä omaa asemaansa perheen jäsenenä. Et voi vain jatkaa positiivista vahvistamista, vaan koiralle tulee asettaa myös rajoja. Muuten jossain vaiheessa käy vahinko.

Agressivisuutta ei pidä hyväksyä. Kultainen noutajani kokeili sitä n. 6 kk vanhana koiramme söi luita lattialla kävelin ohi koira irvisti ja murisi. Otin niskasta kiinni ravistin kevyesti napakalla äänellä lopeta tämä oli sitte viimeinen kerta. Koira meni aivan matalaksi ja lähti pois. Seuraavan kerran kun söi luita tuli esittelemään minulle sitä. Kehuin oikein kunnolla hyvä tyttö. Ikinä ei sen jälkeen tapantunut mitään. Koiralle on tehtävä selväksi että aggressiivisuutta ei hyväksytä. Koiramme on aivan ihana todella kiltti. Koiraa ei saa lyödä kevyt ravistus toruminen riittää

Lapsiperheeseen ei koiraa varsinkin jos lapset alle kouluiän en suosittele. Työtä on jo muutenkin kädet täynnä ilman koiraakin