Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia koiran ja lapsen elämisestä erillään
11.07.2021 |
Meillä on iso talo ja koira, joka ei siedä pientä lastamme. Emme voi antaa niiden olla keskenään. Koirasta emme kuitenkaan halua luopua. Mietimme sellaista järjestelyä et koira elelisi kokonaan eri kerroksessa kuin lapsi. Ja tietty niin et toinen aikuinen pitämässä hälle usein seuraa. Kokemuksia tämäntyyppisestä järjestelystä?
Huom. En kaipaa ohjeistusta koirasta luopumiseen :)
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ei tule mitään. Ihan oikeesti.
Perustele?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin tulee toimimaan. Mistä tiedätte että sietää lasta kun lapsi on hieman vanhempi?
Muutenkin ihan liian riskialtista, ette voi olla 100% varmoja että jokin asia ei mene pieleen ja se koira pääsee lapsen kimppuun.
Luopukaa lapsesta jos joku kapinen rakki on noin tärkee.
Ihan arkipäivää tietynrotuisten koirien kohdalla. Voimakasviettiset koirat ja pikkulapset eivät ole _yleensä_ soveltuva yhdistelmä. Silloin pitää olla mahdollisuus esimerkiksi porteilla eristää osa asunnosta, niin, että nämä kaksi eivät ole samassa tilassa keskenään koskaan, valvomatta. Joissakin tapauksissa mitään ongelmaa ei ole, jos koira on kasvatettu oikein, ja se ymmärtää paikkansa laumassa. Jos jotain käytösongemaa on, koiran ja lapsen eristäminen toisistaan on ainoa vaihtoehto.
Joka tapauksessa vanhemmilla on oltava silmät selässäkin, ja kyky ennakoida katastrofeja. Sekä lapselle, että koiralle on opetettava, miten ollaan.
Kaikki koiraperheet eivät ole sellaisia, että koko porukka on sulassa sovussa sohvalla. Lapsi tulee ensin, sitten koira.
Meillä on aina ollut koiria, jotka eivät kaikki ole olleet mitään lutuisia perhekoiria. Hyvin on toiminut em. periaatteilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin tulee toimimaan. Mistä tiedätte että sietää lasta kun lapsi on hieman vanhempi?
Muutenkin ihan liian riskialtista, ette voi olla 100% varmoja että jokin asia ei mene pieleen ja se koira pääsee lapsen kimppuun.
Tulee hyvin toimeen lasten kanssa sit kun niillä alka olla vähän järkeä päässä. Eikä koira mitenkään arvaamattomasti hyökkäile lapsen kimppuun.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan arkipäivää tietynrotuisten koirien kohdalla. Voimakasviettiset koirat ja pikkulapset eivät ole _yleensä_ soveltuva yhdistelmä. Silloin pitää olla mahdollisuus esimerkiksi porteilla eristää osa asunnosta, niin, että nämä kaksi eivät ole samassa tilassa keskenään koskaan, valvomatta. Joissakin tapauksissa mitään ongelmaa ei ole, jos koira on kasvatettu oikein, ja se ymmärtää paikkansa laumassa. Jos jotain käytösongemaa on, koiran ja lapsen eristäminen toisistaan on ainoa vaihtoehto.
Joka tapauksessa vanhemmilla on oltava silmät selässäkin, ja kyky ennakoida katastrofeja. Sekä lapselle, että koiralle on opetettava, miten ollaan.
Kaikki koiraperheet eivät ole sellaisia, että koko porukka on sulassa sovussa sohvalla. Lapsi tulee ensin, sitten koira.
Meillä on aina ollut koiria, jotka eivät kaikki ole olleet mitään lutuisia perhekoiria. Hyvin on toiminut em. periaatteilla.
Kiitos vastauksesta :) Onko teillä siis ollut joku tämäntyyppinen järjestely kotona?
Ap
Suosittelen heivaamaan lapsen pois jos molempia ei saa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kysyä että minkä ikäinen lapsi ja miten se ilmenee että koira ei siedä lasta?
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä että minkä ikäinen lapsi ja miten se ilmenee että koira ei siedä lasta?
Alta vuoden, resurssiaggressiivista käytöstä eli murahtelee ja ärähtelee puolustaessaan resurssejaan (mm. minä olen resurssi) lapselta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja en kaipaa myöskään näitä hassunhauskoja kommentteja lapsesta luopumiseen.
Ap
Koirankorjauskirjasta oisi löytyä jotain apua asiaan, miten koira ottaa paikkansa laumassa perheenlisäyksen jälkeen. Suosittelen lukemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyttävä myös lukea:
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512090310/koirankorjauskirja/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan arkipäivää tietynrotuisten koirien kohdalla. Voimakasviettiset koirat ja pikkulapset eivät ole _yleensä_ soveltuva yhdistelmä. Silloin pitää olla mahdollisuus esimerkiksi porteilla eristää osa asunnosta, niin, että nämä kaksi eivät ole samassa tilassa keskenään koskaan, valvomatta. Joissakin tapauksissa mitään ongelmaa ei ole, jos koira on kasvatettu oikein, ja se ymmärtää paikkansa laumassa. Jos jotain käytösongemaa on, koiran ja lapsen eristäminen toisistaan on ainoa vaihtoehto.
Joka tapauksessa vanhemmilla on oltava silmät selässäkin, ja kyky ennakoida katastrofeja. Sekä lapselle, että koiralle on opetettava, miten ollaan.
Kaikki koiraperheet eivät ole sellaisia, että koko porukka on sulassa sovussa sohvalla. Lapsi tulee ensin, sitten koira.
Meillä on aina ollut koiria, jotka eivät kaikki ole olleet mitään lutuisia perhekoiria. Hyvin on toiminut em. periaatteilla.Kiitos vastauksesta :) Onko teillä siis ollut joku tämäntyyppinen järjestely kotona?
Ap
On kyllä. Koirilla on oma tila, on tarhat yms. Eivät ole siis eristettyinä ihmisistä, mutta portit käytössä. Koirat ovat saaneet olla omassa rauhassa, eikä ole tarvinnut pelätä, että lapset olisivat tulleet purruksi, tai että lapset olisivat kiusanneet ja härkkineet koiria, koska kummallekin osapuolelle on opetettu, mitä saa tehdä ja mitä ei. Aikuisilla on aina ollut täysi vastuu hoidosta ja ulkoilutuksista. Kun lapset kasvoivat hiukan isommiksi, koirien suhtautuminen oli neutraalia, ja pystyivät olemaan samassakin tilassa valvonnassa.
On sanottava, että omien koiriemme kohdalla ei ole aina ollut kyse siitä, etteivät koirat olisi sietäneet lapsia, vaan niiden käytös oli sen verran rajua, ettemme halunneet vahinkoja. Käytännössä sillä ei ole merkitystä. Lapsi oppii myös nopeasti, että koiran on annettava olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan arkipäivää tietynrotuisten koirien kohdalla. Voimakasviettiset koirat ja pikkulapset eivät ole _yleensä_ soveltuva yhdistelmä. Silloin pitää olla mahdollisuus esimerkiksi porteilla eristää osa asunnosta, niin, että nämä kaksi eivät ole samassa tilassa keskenään koskaan, valvomatta. Joissakin tapauksissa mitään ongelmaa ei ole, jos koira on kasvatettu oikein, ja se ymmärtää paikkansa laumassa. Jos jotain käytösongemaa on, koiran ja lapsen eristäminen toisistaan on ainoa vaihtoehto.
Joka tapauksessa vanhemmilla on oltava silmät selässäkin, ja kyky ennakoida katastrofeja. Sekä lapselle, että koiralle on opetettava, miten ollaan.
Kaikki koiraperheet eivät ole sellaisia, että koko porukka on sulassa sovussa sohvalla. Lapsi tulee ensin, sitten koira.
Meillä on aina ollut koiria, jotka eivät kaikki ole olleet mitään lutuisia perhekoiria. Hyvin on toiminut em. periaatteilla.Kiitos vastauksesta :) Onko teillä siis ollut joku tämäntyyppinen järjestely kotona?
Ap
On kyllä. Koirilla on oma tila, on tarhat yms. Eivät ole siis eristettyinä ihmisistä, mutta portit käytössä. Koirat ovat saaneet olla omassa rauhassa, eikä ole tarvinnut pelätä, että lapset olisivat tulleet purruksi, tai että lapset olisivat kiusanneet ja härkkineet koiria, koska kummallekin osapuolelle on opetettu, mitä saa tehdä ja mitä ei. Aikuisilla on aina ollut täysi vastuu hoidosta ja ulkoilutuksista. Kun lapset kasvoivat hiukan isommiksi, koirien suhtautuminen oli neutraalia, ja pystyivät olemaan samassakin tilassa valvonnassa.
On sanottava, että omien koiriemme kohdalla ei ole aina ollut kyse siitä, etteivät koirat olisi sietäneet lapsia, vaan niiden käytös oli sen verran rajua, ettemme halunneet vahinkoja. Käytännössä sillä ei ole merkitystä. Lapsi oppii myös nopeasti, että koiran on annettava olla rauhassa.
Kiitos, tämä oli rohkaisevaa että tän voi saada toimimaan.
Ap
Se hetki kun ovi jää auki tai lapsi itse avaa oven. Naapurissa luovuttiin koirasta juuri tuon syyn takia.
Vierailija kirjoitti:
Se hetki kun ovi jää auki tai lapsi itse avaa oven. Naapurissa luovuttiin koirasta juuri tuon syyn takia.
Tiedostetaan kyllä että tosi tarkkana saa olla ja punnitaankin asiaa vielä. Mut kuten sanottu niin nyt kaipasin kokemuksia tästä, en näitä koirastaluopumiskommentteja :)
Ap
Piti vielä sanoa, että alle vuoden ikäinen lapsi on joskus koiralle todella vaikea ymmärtää. Ryömivä, joka paikkaan sormineen tunkeva ja utelias tutkija, joka tuijottaa koiraa suoraan saattaa olla koiran mielestä uhka. Resurssiaggressio tekee tilanteista suorastaan vaarallisia. Koirasta ei tarvitse luopua, mutta teidän on vain tiedostettava ja ennakoitava riskit, sillä pärjäätte kyllä :)
Vierailija kirjoitti:
💉
Täysin terve koira piikille tän takia? Järjetön ja sairas ajatuskin. Toivottavasti sinulla ei ole lemmikkejä!
Ap
Ei tule mitään. Ihan oikeesti.