Mitä haittaa lapselle on, jos hän saa "kaiken" periksi?

Tuollainen lapsi määrää aikuisena työpaikalla pomoa ja mököttää jos ei saa tahtoaan periksi.

Ope kirjoitti:

Turhautuminen on yksi tärkeimpiä oppeja elämässä lapsena. Ei liian raskaat pettymykset mutta sopivasti. Jos on luonteen heikkoutta muutenkin niin antamalla lapselle "kaiken" saattaa hänestä tehdä narsistisesti häiriintyneen. Näitä ikävä kyllä on koulumaailmassa Ai paljon, ei saa laittaa rajoja ja komentaa kun vanhemmat ei halua... ja juuri tämä lapsi ja nuori on se kaikista hankalin luokassa.

Tämä! Vuosia sitten luin jonkun lehtijutun perheestä missä lapsi oli harhautuneet ikäville teille, en muista yksityiskohtia lapsesta mutta tyyliin huumeet ja rikollisuus. Se mikä minua järkytti ja jäi mieleen jutusta oli vanhempien ihmettely kuinka näin pääsi käymään kun olemme aina antaneet lapselle kaiken mitä hän on halunnut. On käyty ulkomaanlomilla, ostettu kaikki mitä lapsi on pyytänyt jne. Vanhemmat eivät ymmärtäneet ollenkaan mitä lapsi olisi oikeasti tarvinnut kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lapsen synnynnäisestä temperamentista. Ei välttämättä mitään. Tai sitten lapsen hybris kasvaa sellaisiin mittasuhteisiin ettei hänellä koskaan ole normaalia elämää koska hän on sietämätön kaikissa ihmissuhteissa ja työtehtävissä.

Tämä on se avainasia.

JOku kirjoitti aiemmin tuttavan lapsesta, joka " saa kaiken" - mutta on varsin kohtuullinen pyynnöissään. No eihän sellaisessa tilanteessa ole mitään syytä alkaa periaatteen vuoksi kieltämään lapselta asioita. Ei se pettymysten opettaminen tarkoita sitä, että lapselle ollaan kusipäisiä ja kohtuuttomia.

Pettymyksiä opetetaan sillä lailla, että jos vaikka sitä kaverisynttärikutsua ei tule, niin ei aleta raivoamaan asiasta, ja kerrota lapselle, että nyt on NIIIN VÄÄÄÄÄRIIIIN että sinua ei kutsuttu, ja sitten siihen järjestetä lapselle jotain vielä hienompaa tilalle. Tai jos on sisaruksen synttärit ja hän saa lahjoja, niin silloin on sisaruksen vuoro, vaikka kuinka harmittaisi, ja toisen kerran on sitten oma vuoro.

Tai jos rikkoo tahallaan tai vaikka vahingossakin jotain tärkeää, niin heti ei äkkiä hankita uutta tilalle, vaan lapselle opetetaan että tavaroilla on arvonsa, ja niiden eteen pitää tehdä töitä.

Siinäkin on eroja mitä tarkoittaa, että " saa kaiken". Saako vain pyytämällä/kiukuttelemalla mitä vaan, vai saako siten, että itse myös osallistuu hankintaa ja tekee sen eteen jotain?

Tarkoittaako " saa kaiken" sitä, että vanhempia tai muita mahdollistajia voi kohdella miten vaan törkeästi omien vaatimusten kanssa, ja nämä sitten lopulta taipuvat ja tekevät kuten lapsi tahtoo, ettei tämä vain suuttuisi?

Väärällä tavalla " kaiken saavasta" tulee sellainen, joka kuvittelee, että hänellä on vain oikeuksia, ja kaikki hänen kuuluu saada itse mitään niiden eteen tekemättä. Yleensä ovat aikuisina katkeria ja kateellisia, ja kuvittelevat, että kaikki joilla on hyviä asioita elämässä, ovat saaneet ne vain tuurilla, koska työnteon ja tavoitteiden saavuttelun konsepti on heille tuntematon. NÄiden vanhemmat vielä usein taivastelevat miten lapsesta nyt tuollainen tuli, vaikka ihan omin kätösin kasvattivat. Usein tämä jatkuva elättäminen jatkuu sitten vielä lapsen aikuisuudessa, ja lapsi ei ole siitä koskaan kiitollinen.

Että  joo, itse en toimisi noin.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on perhe, jossa lapset ovat aina saaneet kaiken. Ihan kaiken. Kaiken tavaran mitä maa päällään kantaa ja tahtonsa läpi. Ja kotiintuloaikoja ei ole, etteivät lapset (nyk.teinit) suutu. Ja jos lapset / teinit jäävät kiinni alkoholin juomisesta, äiti ei suutu eikä ota juomia pois, etteivät lapset suutu. 

Mutta sehän on mennyt siihen, että nämä nuoret ovat ottaneet ylivallan kaikesta. Äitinsä ei edes ulos saa lähteä ilman näiden teiniperkeleiden lupaa. Ja jos jotakin sellaista tapahtuu, mihin neititeini ei ole tyytyväinen, eikä äitinsä sitä voi korjata, teini viiltelee itseään ja uhkaa tappaa itsensä, ellei asiaa korjata. Näin sitten äitinsä soittelee muiden teinien äideille ja tuttavilleen ja pakottaa korjaamaan esim. kaveriasiat. Ja fakta on, että neititeinillä ei ole kavereita, koska on ilkeä ja ylimielinen. 

Nämä teinit käyttävät valtaa ihan kaikessa missä pystyvät, ja vanhempansa ovat ajat sitten menettäneet auktoriteettinsa ja otteensa, tosin niitä ei tainnut koskaan ollakaan. Teinit vaativat autokyydit vaikka sadan metrin matkalle, ja äiti kuljettaa. Ja uudet vaatteet joka viikonloppu, äiti ostaa. Ja sanelevat, kuka (aikuisista) vieraista saa tulla heille käymään. Tai juhliin. 

Ja kun eivät ole riittävän hyviä harrastuksissaan, eli eivät pääse esim. kilpajoukkueeseen, äiti hoitaa asian niin, että etsii naapurikunnista joitakin harrasteryhmiä, joihin vaikka rahalla pääsee tasoaan parempaan joukkueeseen. 

Ja tämä tarina on tosi. 

En kestä näitä kirjoittajia jotka päättävät juttunsa "ja tämä tarina on tosi". Paljonko sitten kirjoitat tänne juttuja jotka eivät ole tosia? Menee heti usko jutun todenperäisyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuu paljon luonteesta ja temperamentista. En usko että voi yleistää. Nyt menee vähän aiheen vierestä mutta kerron kumminkin. Kun jätin ex-mieheni niin ex-anoppi ilmoitti minun olevan itsekäs ihminen siksi koska olen ainoa lapsi ja tottunut aina saamaan kaiken haluamani. Siis vahvaa yleistystä. Tähän mennessä meillä oli ollut hyvät välit ex-anopin kanssa ja huvittavia tässä oli se että olen aina ollut kiltti, ehkä jopa vähän tossukin ja avokätinen ja antelias, aina valmis jakamaan omastani. Joten koitetaan olla yleistämistä liikaa.

Hieman narsistisen ainoan lapsen lailla kuvittelit, että ihan jokainen täällä kirjoittava kirjoitti juuri sinusta, tai ylipäätään edes ainoista lapsista? Kas kun tämä keskustelu ei nyt käsitellyt ainokaisia, vaan lapsia, jotka saavat kaiken haluamansa. Sellaisilla voi olla sisaruksiakin, ja varsin usein iltatähdet voivat päätyä sellaiseen asemaan.

Viisaita viestejä täällä aiheeseen, ihan kaikkia en lukenut, mutta tämä:

lapsi kokee turvattomuutta, jos hän on pomo ja saa kaiken periksi. Vanhemman täytyy uskaltaa olla vanhempi! Lapselle luo viime kädessä turvaa se, että vanhempi laittaa rajat ja pitää sanansa (jos on jotain esim. kieltänyt). Vaikka lapsi raivoaisi, olisi pettynyt jne. niin pohjimmiltaan lapsi haluaa olla lapsi, jolla on vanhemmat jotka uskaltavat olla vanhempia ja jotka asettavat rajat ja joihin voivat luottaa.

Totta kai vanhempikin voi joskus pikaistuksissaan kieltää jotain, tulla toisiin aatoksiin ja toisinaan voi olla paikallaan sanoa, että "nyt olin liian tiukka" ja tarkastella asiaa uudelleen.

Surettaa nähdä vanhempia, joiden vanhemmuus on ihan hukassa. Läheltä tällaista olen seurannut. En pääse yhtään kiinni siihen, miten joku pelkää omaa lastaan ja hänen reaktioitaan. Totta kai lapsi pettyy ja ulvoo ja raivoaa joskus, mitä sitten? Kyllä aikuisen pitää se kestää. Lapsi on ihan turvassa koko ajan. Vanhemmilla on ongelma, jota heidän täytyy käsitellä, jos he eivät lapsen normaaleja reaktioita kestä. Mikä niissä pelottaa?

Tässä hyviä näkökulmia aiheeseen, tuo alempi mannerheimin lastensuojeluliiton teksti on tosi hyvä.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/cfc3ab36-a5fc-4759-ac71-b884…

https://www.mll.fi/vanhemmille/vinkkeja-lapsiperheen-arkeen/lapsi-on-uh…

Tunnen juuri yhden tämmösen kaverin joka sai lapsena kaikki mitä halus.Pleikkarit ja kaikki mitä keksi sai heti.Nyt on työtön nisti ja päivääkään ei oo tehny töitä.Olis varmaan kannattanu pitää vähän kuria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuu paljon luonteesta ja temperamentista. En usko että voi yleistää. Nyt menee vähän aiheen vierestä mutta kerron kumminkin. Kun jätin ex-mieheni niin ex-anoppi ilmoitti minun olevan itsekäs ihminen siksi koska olen ainoa lapsi ja tottunut aina saamaan kaiken haluamani. Siis vahvaa yleistystä. Tähän mennessä meillä oli ollut hyvät välit ex-anopin kanssa ja huvittavia tässä oli se että olen aina ollut kiltti, ehkä jopa vähän tossukin ja avokätinen ja antelias, aina valmis jakamaan omastani. Joten koitetaan olla yleistämistä liikaa.

Hieman narsistisen ainoan lapsen lailla kuvittelit, että ihan jokainen täällä kirjoittava kirjoitti juuri sinusta, tai ylipäätään edes ainoista lapsista? Kas kun tämä keskustelu ei nyt käsitellyt ainokaisia, vaan lapsia, jotka saavat kaiken haluamansa. Sellaisilla voi olla sisaruksiakin, ja varsin usein iltatähdet voivat päätyä sellaiseen asemaan.

Mainitsinhan että kirjoitin hieman aiheen vierestä. Pointtini oli kuinka yleistykset voivat mennä pahasti pieleen.

Ei muuta kuin se että kun lapsi lähtee avaraan maailmaan niin joutuu järkyttymään kun maailmalla ei saakaan kaikkea periksi.

Parempi oppia jo lapsena kuin joutua nuorena/aikuisena iskemään päätään kiveen. Vaikeampaa opetella myöhemmin kuin aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tosi vaikeaa olla hemmottelematta ainoaa lasta liikaa. Jos itse pidän tiukempaa linjaa niin sitten mummo hemmottelee... Tämänkin takia toivon että llisin saanut edes kaksi lasta.

Eihän hemmottelussa mitään pahaa ole ja muistan itsekin sen, että mummolassa oli aina vähän spessumpaa. Hyvä kuitenkin opettaa ihan tavallisia rajoja lapselle. Jokaista lelua ja koiranpentua ei voi saada tai karkkia kaupasta vaikka kuinka vetäisi itkupotkuraivarit keskellä käytävää. Mekin oltiin ihan perus keskituloinen perhe, mutta jouduin auttamaan extraa kotitöissä, jos erityisesti halusin jotakin lelua lapsensa. Ei mitään raskasta, mutta opetettiin selkeästi, missä kulkee raja ja kaiken eteen on tehtävä töitä. Jos lapselle antaa kaiken mitä se haluaa, niin eihän se koskaan opi, ettei kaikkea voi saada vaikka kuinka paljon sitä haluaisikin.

Tiedän nyt 25 vuotiaan pojan joka saanut kaiken tehdä mitä halunnutkin eikä ole tarvinnut kotona osallistua kotitöihin ym.

On nyt useamman koulun kesken jättänyt ja muuttanut usein eri kaupunkeihin kaverien perässä.

On todella ylipainoinen ja autolla siirtyy paikasta toiseen.

On myös mielenterveysongelmia ja saa kyllä apua niihin lääkityksellä.

Sitä en tiedä kuka rahoittaa elämän, mutta veikkaan vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin se että kun lapsi lähtee avaraan maailmaan niin joutuu järkyttymään kun maailmalla ei saakaan kaikkea periksi.

Parempi oppia jo lapsena kuin joutua nuorena/aikuisena iskemään päätään kiveen. Vaikeampaa opetella myöhemmin kuin aiemmin.

Jep. Lapsena tuon voi opettaa lempeästi, mutta maailma ei yleensä opeta mitään lempeästi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti riippuu paljon luonteesta ja temperamentista. En usko että voi yleistää. Nyt menee vähän aiheen vierestä mutta kerron kumminkin. Kun jätin ex-mieheni niin ex-anoppi ilmoitti minun olevan itsekäs ihminen siksi koska olen ainoa lapsi ja tottunut aina saamaan kaiken haluamani. Siis vahvaa yleistystä. Tähän mennessä meillä oli ollut hyvät välit ex-anopin kanssa ja huvittavia tässä oli se että olen aina ollut kiltti, ehkä jopa vähän tossukin ja avokätinen ja antelias, aina valmis jakamaan omastani. Joten koitetaan olla yleistämistä liikaa.

Hieman narsistisen ainoan lapsen lailla kuvittelit, että ihan jokainen täällä kirjoittava kirjoitti juuri sinusta, tai ylipäätään edes ainoista lapsista? Kas kun tämä keskustelu ei nyt käsitellyt ainokaisia, vaan lapsia, jotka saavat kaiken haluamansa. Sellaisilla voi olla sisaruksiakin, ja varsin usein iltatähdet voivat päätyä sellaiseen asemaan.

Haloo nyt. Olet loukkaava ja aivan turhaan.

Tuo kommentti oli minusta aivan asiaankuuluva. Tässä ketjussa moni kuvittelee sivusta käsin tietävänsä, millaiset vanhemmat tuttavaperheessä on ja että he antavat lapselleen "kaiken haluamansa".

Todellisuudessa kukaan ei voi antaa lapselle kaikkea hänen haluamaansa, koska lapsien toiveet ovat monesti aivan epärealistisia, "kuu taivaalta" -tyyppisiä. Kuten kakkossivulla sanoin, lapset voivat saada paljon, muttei kaikkea.

Sivusta käsin tehdään siten vääriä johtopäätöksiä. Kuten narsistiseksi haukkumasi kommentoija kertoi, häntä oli ex-anoppi haukkunut itsekääksi siksi, ettei hän jäänyt huonoon avioliittoon kärvistelemään ja siksi, että hän on ainoa lapsi.

Näitä av-mammoja on paljon, jotka kuvittelevat tietävänsä kaiken lähipiiristään ja tekevät johtopäätöksiä tuollaisten yksittäisten seikkojen perusteella. Minusta sellainen luulottelu ja varsinkin kyökkidiagnosointi narsistiksi on merkki löyhäpäisyydestä.

N54

Täälä ne pilalle passatut prinsessat huutaa kun ei isovanhemmat hoida niitten mukuloita.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma jos on hyvin varakkaat, jopa rikkaat vanhemmat. Sitten ei edes aikuisena tarvi tottua siihen, että ei saisi kaikkea mitä haluaa. Tokihan sellaisesta ihmisestä tulee herkästi sellainen kokoomus-tyyppisiä lauseita kuten "Miksei työttömät vaan mene töihin?" tai "Ei se asia X niin vaikeaa ole" toisteleva todellisuudesta vieraantunut pikku nilkki, mutta haittaako sellaista se on. 

Eli jos meinaat antaa aina kaiken periksi niin pidä huoli siitä, että pätäkkää riittää myös aikuisuuteen. 

Demariperheessä tätä kokoomustyyppistä ongelmaa ei tule,koska totuttu jakamaan muiden omat jo lapsuudessa. Mulle,mulle,sulle. Hyvä,että näitä varakkaita kokoomuslaisia riittää,saatte tekin osanne.

Vai miksi vedit puolueen tähän,pysytään asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen lapsi määrää aikuisena työpaikalla pomoa ja mököttää jos ei saa tahtoaan periksi.

Kyllä, ja muut työntekijät kettuuntuu näihin wanna-be-pomoihin, joiden takia kaikki pitkittyy, mutkistuu ja muuttuu egojen taistelukentäksi.

Iki-kamalan sanonnan 'se joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa' voisi ottaa konkretian sijaan symbolisena: rajattomuudesta voi seurata yksinäinen ja jopa vihattu nuori ja aikuinen, ihminen josta muut eivät pidä, ihminen, jonka kanssa ei haluta olla tekemisissä, ihminen, jonka seuraan saattaa hakeutua hyväksikäyttäjiä, manipuloijia, provosoijia. 

Koska niillä rajojen asettamisilla lapsi saa opetella normaaleja sosiaalisia taitoja, opetella mielenhallintaa, turhautumisen, vihan, kiukun nielemisen taitoja. Jotkut ihmiset ovat sellaisia onnekkaita, että rajaton ja/tai muuten välinpitämätön kasvatus ei heistä tee kuspäisiä nilkkejä, mutta veikkaan että heitä on  pieni joukko. Hyvin suuri joukko rajattomista alkaa halveksia muita ihmisiä, myös niitä vanhempiaan, ja se tietää monelle heistä vaikeaa elämää. Ja vain lastaan vihaava vanhempi sellaista elämää jälkikasvulle haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta aloin miettiä, että onko enemmän voimavaroja käsitellä niitä elämässä väistämättä tulevia takaiskuja ja pettymyksiä, jos tavallinen arki ei ole yhtä jatkuvaa pettymysten sietoa ja tilanteeseen tyytymistä.

Onko helpompi sietää se, että tänään ei voida mennä linnanmäelle, jos yllä on mieluisat vaatteet, aamulla on käyty juuri siinä mieluisimmassa leikkipuistossa ja lounaaksi on syöty lempiruokaa?

Vai olisiko helpompi kohdata pettymys siitä, että linnanmäelle ei mennä, jos oltaisiin aamupäivällä harjoiteltu pettymyksien kohtaamista jumittamalla kotipihan hiekkalaatikolla rumissa vaatteissa ja syömällä inhokkiruokaa lounaaksi?

Kuulostat itse vähän lapselliselta. Rumat vaatteet ja inhokkiruokaa? No hyvä että on vaatteet ja ruokaa.

Minun ystävästä näkee sen hyvin. Hän on hyvä äiti ja kivassa työssä, elämä luistaa hyvin. Häneltä vaadittiin asioita, joskus ihan liikaakin, lapsena ja nuorena.

Molemmat veljensä saivat elää "kuin pellossa" ja saivat lähes aina tahtonsa läpi, molemmat ovat huumekoukussa, olleet vankilassakin. Varmasti luonne ja sattumakin vaikuttaa, mutta kyllä tuo täysin kasvatus on veljekset saaneet osin sekaisin. Ikinä eivät aikuisenakaan ota mistään vastuuta, aina asiat tapahtuvat heille, ilman heidän syytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ongelma jos on hyvin varakkaat, jopa rikkaat vanhemmat. Sitten ei edes aikuisena tarvi tottua siihen, että ei saisi kaikkea mitä haluaa. Tokihan sellaisesta ihmisestä tulee herkästi sellainen kokoomus-tyyppisiä lauseita kuten "Miksei työttömät vaan mene töihin?" tai "Ei se asia X niin vaikeaa ole" toisteleva todellisuudesta vieraantunut pikku nilkki, mutta haittaako sellaista se on. 

Eli jos meinaat antaa aina kaiken periksi niin pidä huoli siitä, että pätäkkää riittää myös aikuisuuteen. 

Demariperheessä tätä kokoomustyyppistä ongelmaa ei tule,koska totuttu jakamaan muiden omat jo lapsuudessa. Mulle,mulle,sulle. Hyvä,että näitä varakkaita kokoomuslaisia riittää,saatte tekin osanne.

Vai miksi vedit puolueen tähän,pysytään asiassa.

Ai miksi? Koska halusin provosoida ihmisiä, eikö se nyt ole ihan selvää? Plus se on vielä tottakin! Enkä muuten ole demari jolle pitää kokoomuslaisten "jakaa osani"... Ihan omilla tuloilla ja työllä tulen toimeen. 

Itse asiassa kun pysytään, niin onhan se on nyt yleisesti selvää, että jos aina saanut lapsuudessa ja nuoruudessa mitä haluaa ja sama jatkuu aikuisuuteen niin syntyy semmoinen kieroutuneen kokoomuslainen maailmankuva, jossa se oma elämän helppous tulkitaan vain omaksi erinomaisuudeksi ja siten kuvitellaan, että kun muut eivät ole samassa tilanteessa niin he ovat epäonnistuneita elämässä. Ihan perus amerikan/suomen unelmaa.