Karavaanarit! Miksi, siis miksi, ette voi pysähtyä antamaan tietä?
Olen seitsemännessä autossa viidentoista auton letkassa. Plus se letkan ensimmäinen. Ja se ensimmäinen kärrää ja kärrää vaunuaan eteen päin ja eteen päin, vaikka pysähdyspaikkoja on oikeasti muutaman kilometrin välein. Satasen alue.
Mikseivät karavaanarit väistä? Tai näytä vilkkua, kun voi ohittaa, jotta pelkureimmat uskaltaa?
Ja miksei tuo ensimmäinen ylipäätään mene ohi, ja miksi ihmiset eivät pidä turvavälejä, että pääsisi hiljalleen ohi itse?
Miksi!?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Hitaalla liikenteellä on velvollisuus antaa tietä, jos ajavat alle rajoituksen eikä ohituspaikkoja ole.
Ennen asuntovaunun kanssa oli hankala pysähtyä ja vielä hankalampi lähteä liikkeelle. Siinä ehtii tulla isompi jono taakse ja ollaan pahemmassa pulassa. Varmasti kanavaanari antaa vauhdissa tilaa, jos vain pystyy. Ehkä ne ohittajat eivät osaa asiaansa?
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että karavaanarit ja toyotapapat.
Tojopapat tekee just tätä että havahtuvat kiihdyttämään kun tulee ohituspaikka. Karvansamarit ei pysty kun ne ei saa kotteroa kiihtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitaalla liikenteellä on velvollisuus antaa tietä, jos ajavat alle rajoituksen eikä ohituspaikkoja ole.
Ennen asuntovaunun kanssa oli hankala pysähtyä ja vielä hankalampi lähteä liikkeelle. Siinä ehtii tulla isompi jono taakse ja ollaan pahemmassa pulassa. Varmasti kanavaanari antaa vauhdissa tilaa, jos vain pystyy. Ehkä ne ohittajat eivät osaa asiaansa?
Kyllä tässä nyt on ainoa syyllinen sen kusikopin kuski.
Vierailija kirjoitti:
Käykääpä ajamassa Ruotsissa. Liikenne sujuu paremmin ja pelkästään kohteliaamman liikennekulttuurin vuoksi. Mielelläni annan tietä kohteliaalle kulkijalle, mutta en kyrpäotsaiselle perseilijälle.
Ruotsissa on auton levyiset pientareet ja eri liikennesäännöt.
Liikennesääntöjä noudattamalla ei tule suurta tarvetta ohitella. Harvoin kahdeksankympin alueella kukaan ajaa sen alle. Satasen teillä jo rekkojakin on sen verran paljon, että ohittelulla ei mitään voita. Huonohermoiset voisivat hakea apua terapiasta, saattaisi auttaa samalla vernpaineenkin hallintaan.
Itse ajan vain silloin kun vanhojen vanhempieni kakkosautoa saan joskus lainaksi, mutta se ei ole mikään sellainen millä repäistään ylämäen ohituskaistalla rekasta ohi, jos nopeusrajoitus muuttuu edulliseksi vasta ohituskaistan alussa, joten olen usein jonossa rekan perässä se kakkonen.
Olisi tosi kiva jättää turvaväliä isoon autoon, mutta jos jättää yhdenkään auton mentävän muutaman metrin raon, siihen tunkee joku mul**u isolla bemarillaan, joten joudun sitten roikkumaan siinä rekan perässä. Suomalaiset rekkakuskit osaa kattoa sen verran että jos roikut rekan vasemman takakulman kohdalla, eli osoitat että haluat ohi, ne näyttää vilkulla milloin pystyy ohittamaan turvallisesti. Ulkomaalaiset kuskit eivät tätä ehkä osaa.
Mutta mutta, sitten näkee niitäkin autoilijoita jotka ei ymmärrä vilkkukoodia (eli jos näyttää tien reunaan päin lyhyen vilkun ja ajaa itse reunan viereen, se tarkoittaa että on turvallista mennä ohi, jos toisin päin, se tarkoittaa että on vaarallista tai jonon eka ei näe niin pitkälle että voisi sanoa onko se turvallista), ja sitten omassa perässä roikkuu se bemaripelle vaikka sille yrittää viestittää että mene nyt saatana ohi niin ei tarvi pelätä sun peräänajoa kun olet ainoa joka koko jonossa haluaa kenestäkään ohi, kun meillä muilla ei ole varaa maksaa nopeussakkoja. Yleensä näiden ääliöiden kanssa väläytän sitten jarruvaloja - se ei aiheuta vaaratilannetta kun sen tekee oikein - jolloin yleensä tajuavat sitten jättää sen turvavälin ja menevät ohi vasta kun itse näkevät tilanteen turvalliseksi.
Olen myös ollut vaaratilanteessa joss ylläkuvatun kaltainen mul**u lähti tuplakeltaisella kaarteessa ohi muutaman auton jonosta jossa olin etummaisena, vastaan tuli rekka oman jononsa kanssa, rekka tai minä ei voitu äkkijarrutuksia tehdä, pientaretta ei ollut kuin nimeksi (paikassa on syvät ojat, metsää toisella ja peltoa toisella puolella), muistan vieläkin kun ajattelin että nyt kuolen. Rekka ja minä väistettiin sille olemattomalle pientareelle ja jarrutettiin niin paljon kuin uskallettiin, kuspiä sujahti just ja just keulien välistä niin ettei vienyt puskuria mennessään, ja oli jonkin sortin ihme että sekä rekka että minä pääsimme takaisin asvaltille turvallisesti. Erityisen vittumaiseksi tilanteen teki se, että ohituspaikkaa - jossa siis tuplakeltainen!!! - seuraa toiseen suuntaan pitkä rento kaarre jossa bemaripelle olisi päässyt ihan turvallisesti ohi, koska siinä näkee pitkälle.
Lyhyesti:
Jos ette ymmärrä vilkkukoodeja, älkää roikkuko perässä tai yrittäkö mennä ohi jos ette näe pitkälle! Maantievauhdeissa ei voi tehdä äkkiliikkeitä ja ohituskiellot on olemassa ihan syystä!
Vierailija kirjoitti:
Liikennesääntöjä noudattamalla ei tule suurta tarvetta ohitella. Harvoin kahdeksankympin alueella kukaan ajaa sen alle. Satasen teillä jo rekkojakin on sen verran paljon, että ohittelulla ei mitään voita. Huonohermoiset voisivat hakea apua terapiasta, saattaisi auttaa samalla vernpaineenkin hallintaan.
Ja höpö höpö.
Hitaammista mennään ohi ilman mitään tunnekuohuja. Kokemukseni mukaan ohitetuille tulee kyllä joskus tarve kiukutella. Verenpaineongelmia vissiin kuten jo epäilitkin...
Nysväreitä maanteillä riittää.
Jos ap: n toive väistävistä hitaammista ajomeuvoista toteutuisi, niin voitte olla varmoja, että kaikkien matka-aika kasvaisi. Välillä jono hiljentäisi, kun edessä olisi jarruttava kääntyvä ajoneuvo ja välillä eteen palaisi kiihdyttämään samainen yksilö. Tämän ajoneuvopuuron haluisin kyllä nähdä viikonloppuruuhkassa. Itse tietysti liikun soveliaanpana aikana, kun voin itse valita.