Jos en olisi kaunis, olisin varmaan ihan erilainen ihminen

Taas! Teinit asialla ! Ei osata Pitää tärkeänä , Että se ihmisen Luonne on Tärkein ei ulkonäkö!!!

Jep. Olisin varmaan panostanut enemmän koulutukseen, ehkä olisin taitava jossain harrastuksessa? Ei saisi niin paljon töissä anteeksi jne. En tiedä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kaunis on jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohde viimeistään murrosikäisestä lähtien. Vuosikausia jatkunut ahdistelu on vaikuttanut minuun haitallisesti. Olen pelännyt kaikkia miehiä ja edelleen olen varuillani.

Parisuhteissa ei ole koskaan voinut olla täysin varma siitä, että mies rakastaa minua eikä ole vain ihastunut ulkonäkööni.

Kauniita kadehditaan turhaan. Ei ole helppo nakki.

Vaihtaisitko ulkonäkösi kauniista rumaksi, jos tällainen kuvitteellinen mahdollisuus tarjoutuisi?

En usko että vaihtaisit...

Olisin ilman muuta vaihtanut ulkonäköni edes tavalliseksi tai vaikka rumanpuoleiseksikin mieluummin. Häirintää oli aivan riippumatta siitä, miten pukeuduin tai laittauduinko vai en. Ehkä joku ekstrovertti voi nauttiakin jatkuvasta huomiosta, mutta minulle introverttinä se oli piinallista. Onneksi ikääntyminen on vähentänyt seuraan tuppautuvien määrää jonkin verran. Aikuisena osaa myös jo pitää puolensa ja sanoa tarvittaessa tosi törkeästi.

Jos kuvittelet, että ruman tytön ei tarvi opetella puolustautumaan jo nuorena, niin metsään meni. Heilläkin on ihan oma ahdistelijakaartinsa, enkä nyt tarkoita seksuaalista ja esineellistävää ahdistelua, vaan julmaa kiusaamista, ivaa ja jopa vihamielisiä kohtaamisia miespuolisten kanssa. Naiset halveksii hiljaa taustalla, eivätkä kehtaa näyttäytyä seurassa.

Ei epämiellyttävän näköiset seinäruusuiksi jää: siinä, me ollaan yhtä lailla sirkuseläimiä, kuin kauniitkin. Ohjelmanumero vain on eri.

Maailmalla töissä olleena, niin kyllä siellä on ne, jotka istuu johtoryhmissä ja on isoissa asemissa niin yleensä myös kauniita, jos ei kauniita niin huoliteltuja ja laitettuja. Kyllä se on valttikortti ja oikeasti myös vähän kuin vaatimus. Suomessa on ihme nöyristelyä, että ei saisi olla näyttävä.

Itse olen tajunnut sen nyt neljääkymppiä lähestyessä, muten paljon etuja sain ollessani nuori, hoikka ja kaunis. Nyt kun nuo on menettänyt, ymmärtää mitä menetti.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tajunnut sen nyt neljääkymppiä lähestyessä, muten paljon etuja sain ollessani nuori, hoikka ja kaunis. Nyt kun nuo on menettänyt, ymmärtää mitä menetti.

Tosin se on positiivista kauneuden menettämisessä, että enää kadulla ei huudella minulle ja tulla iskemään. Saa olla rauhassa.

Joutuisit opettelemaan olemaan hyvä jätkä ja varomaan, ettet saa miehiä kauhun valtaan, kun vahingossa annat itsestäsi ihastuneen kuvan

Suomessa on hieman harvinaisempaa nähdä 50+ ns. hyvin kaunista naista. Kuka on edelleen muodokas, upeat hiukset ja kasvot sekä sellainen naisellinen tyyli. Sellainen kun tulee vastaan sinkkuna niin aijai...Niitä on toki, mutta se on hyvin harvinaista. Vähän kuten Satu Silvo, Tanja Karpela, Kike Elomaa, Janina F jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisilla ulkonäkö vaikuttaa todella paljon ulkopuolisilta saatavaan arvostukseen. Väärältähän se tuntuu mutta luonto on julma. Huomaan joskus itsenikin suhtautuvan varauksella vähemmän viehättäviin naisiin ja se harmittaa. Uskon kuitenkin, että tuosta asenteesta/ajattelutavasta voi oppia pois ja ikä auttaa siinä todellakin.

Miehenä työskennellessä IT-alalla ulkonäkö merkkaa todella vähän. Oikeastaan lähes koko meidän työporukka on lyhyitä kaljuuntuvia kaljamahaisia äijänkäppäniä mutta ilmapiiri on aivan 10/10.

Muistan kun meidän työpaikalle tuli vuosia sitten töihin aika vaatimattoman näköinen naispuolinen sihteeri ja rehellisesti sanottuna yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että eivätkö näyttävämpää löytäneet? Tekee kyllä pahaa kirjoittaa tällaista työkaverista. Kun kyseisen henkilön oppi tuntemaan, niin kyseessähän oli mitä ihanin ja välittävin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Jos tuollainen nainen osoittaisi kiinnostusta, niin olisin aivan myyty. Kiitos ja anteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ap

Tämä ilmenee esim. ajatuksena, että mitäköhän negatiivista tuossakin henkilössä on tai, että voikohan persoonakaan olla viehättävä.

Tämä jäi edelleen vaivaamaan minua. Mihin ulkonäön piirteeseen tämä liittyi ko. henkilön kohdalla? Tai tunnistatko piirteitä, jotka aiheuttavat tämäntyyppisen reaktion. 

Monilla tuntuu olevan esimerkiksi vaikeuksia lihavuuden kanssa. Minulle lihavuus ei ole lainkaan epämiellyttävä, oikeastaan aika päinvastoin. Mietin yöllä mistä se voisi johtua ja löysinkin pari syytä. Tykkäsin nuorena Fernando Boteron maalauksista ja lihavuus on minusta samalla tavalla jykevää vauvamaisuutta kuin hän näkee sen. Lihava on kuin vauva, hän tarvitsee ehkä apua liikkumisessa ja peseytymisessä jopa, hänen jäsenensä tuovat mieleen pullean ja avuttoman vauvan. Ymmärrän täysin miksi lihavuus on joidenkin miesten fetissi, koska jotain samaa hoivaamisen ajatusta on myös omassa fetissississäni pitkiä miehiä kohtaan. He ovat hiukan kömpelöitä, heitä haluaa palvoa, hoivata ja hemmotella, he aivan heikottavat.

Toinen syy on varmaankin eräs hyvin vaikutusvaltainen, komea ja lihava nainen, jonka tunsin lapsena. Hän muistuttti Tintin sarjakuvien oopperalaulajahahmoa, Bianca Castafiorea, hän oli vaikutusvaltainen, hyväntahtoinen ja isonenäinen, kuitenkin naisellinen hahmo. Yhdistän lihavuuden positiivisiin asioihin. 

Ainoa järjetön ennakkoluulo joka itselläni on, on paha haju. Myönnän että minua inhottaa ja kiukuttaa, jos joku on niin röyhkeä, että häiritsee muita hajullaan ja pesemättömyydellään. Tiedän ettei se ole tahallista ja johtuu useimmiten sairaudesta, pystyn suhtautumaan, mutta välitön ajatus on kuitenkin se, että inhottaa ja se inhotus siirtyy myös siihen ihmiseen tahattomasti.

Muuten rumina ajatellut piirteet herättävät minussa kiinnostusta. Kauneus ei mitään, eikä tavallisuuskaan paitsi jos siihen liittyy jotain epäsopivaa. Esimerkiksi naisten lanteiden "ylimääräinen kierros" on minusta huippuliikuttava ja tekee jotenkin ihanan inhimillisen vaikutelman. Se luultavasti kytkeytyy johonkin äidillisen turvallisuuden mielikuvaan. 

Uskon, että ulkonäköön liittyvät asiat syntyvät pitkälti kokemuksista, lapsuuden kokemuksista etenkin. Toinen on tietysti biologia joka jo jossain mainittiin. Biologinen impulssi saa esimerkiksi pitämään karunkomeista pitkistä miehistä. Esimerkiksi hankitut lihakset yhdistyvät minun mielessäni homoseksuaalisuuteen (oman elämänkokemuksen perusteella) ja jotenkin se tuo mieleen myös heinäsirkan. Sama on ns. mallikomeuden suhteen - siitä ei ole biologisessa mielessä hyötyä, että mies on nätti. Se voi silti yhdistyä miellyttäviin asioihin naisen mielessä johtuen naisen muista kokemuksista. Näin biologia ja yksilölliset elämänkokemukset yhdistyvät ulkonäköön liittyvissä mieltymyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Joutuisit opettelemaan olemaan hyvä jätkä ja varomaan, ettet saa miehiä kauhun valtaan, kun vahingossa annat itsestäsi ihastuneen kuvan

Tämä kommentti jäi kyllä myös askarruttamaan. Oletko miettinyt siltä kannalta, että tuo suojamuuriksi luomasi hyvän jätkän rooli on ainakin minun mielestäni yksi varma keino jäädä kaverilinjalle lähes miehen kuin miehen suhteen? Se saa kauhun valtaan, et sinä. Koska heteromies ei koe haluttavana toista miestä, vaan naisellisuus on seksuaalisessa mielessä kiinnostavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisilla ulkonäkö vaikuttaa todella paljon ulkopuolisilta saatavaan arvostukseen. Väärältähän se tuntuu mutta luonto on julma. Huomaan joskus itsenikin suhtautuvan varauksella vähemmän viehättäviin naisiin ja se harmittaa. Uskon kuitenkin, että tuosta asenteesta/ajattelutavasta voi oppia pois ja ikä auttaa siinä todellakin.

Miehenä työskennellessä IT-alalla ulkonäkö merkkaa todella vähän. Oikeastaan lähes koko meidän työporukka on lyhyitä kaljuuntuvia kaljamahaisia äijänkäppäniä mutta ilmapiiri on aivan 10/10.

Muistan kun meidän työpaikalle tuli vuosia sitten töihin aika vaatimattoman näköinen naispuolinen sihteeri ja rehellisesti sanottuna yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että eivätkö näyttävämpää löytäneet? Tekee kyllä pahaa kirjoittaa tällaista työkaverista. Kun kyseisen henkilön oppi tuntemaan, niin kyseessähän oli mitä ihanin ja välittävin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Jos tuollainen nainen osoittaisi kiinnostusta, niin olisin aivan myyty. Kiitos ja anteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ap

Tämä ilmenee esim. ajatuksena, että mitäköhän negatiivista tuossakin henkilössä on tai, että voikohan persoonakaan olla viehättävä.

Tämä jäi edelleen vaivaamaan minua. Mihin ulkonäön piirteeseen tämä liittyi ko. henkilön kohdalla? Tai tunnistatko piirteitä, jotka aiheuttavat tämäntyyppisen reaktion. 

Monilla tuntuu olevan esimerkiksi vaikeuksia lihavuuden kanssa. Minulle lihavuus ei ole lainkaan epämiellyttävä, oikeastaan aika päinvastoin. Mietin yöllä mistä se voisi johtua ja löysinkin pari syytä. Tykkäsin nuorena Fernando Boteron maalauksista ja lihavuus on minusta samalla tavalla jykevää vauvamaisuutta kuin hän näkee sen. Lihava on kuin vauva, hän tarvitsee ehkä apua liikkumisessa ja peseytymisessä jopa, hänen jäsenensä tuovat mieleen pullean ja avuttoman vauvan. Ymmärrän täysin miksi lihavuus on joidenkin miesten fetissi, koska jotain samaa hoivaamisen ajatusta on myös omassa fetissississäni pitkiä miehiä kohtaan. He ovat hiukan kömpelöitä, heitä haluaa palvoa, hoivata ja hemmotella, he aivan heikottavat.

Toinen syy on varmaankin eräs hyvin vaikutusvaltainen, komea ja lihava nainen, jonka tunsin lapsena. Hän muistuttti Tintin sarjakuvien oopperalaulajahahmoa, Bianca Castafiorea, hän oli vaikutusvaltainen, hyväntahtoinen ja isonenäinen, kuitenkin naisellinen hahmo. Yhdistän lihavuuden positiivisiin asioihin. 

Ainoa järjetön ennakkoluulo joka itselläni on, on paha haju. Myönnän että minua inhottaa ja kiukuttaa, jos joku on niin röyhkeä, että häiritsee muita hajullaan ja pesemättömyydellään. Tiedän ettei se ole tahallista ja johtuu useimmiten sairaudesta, pystyn suhtautumaan, mutta välitön ajatus on kuitenkin se, että inhottaa ja se inhotus siirtyy myös siihen ihmiseen tahattomasti.

Muuten rumina ajatellut piirteet herättävät minussa kiinnostusta. Kauneus ei mitään, eikä tavallisuuskaan paitsi jos siihen liittyy jotain epäsopivaa. Esimerkiksi naisten lanteiden "ylimääräinen kierros" on minusta huippuliikuttava ja tekee jotenkin ihanan inhimillisen vaikutelman. Se luultavasti kytkeytyy johonkin äidillisen turvallisuuden mielikuvaan. 

Uskon, että ulkonäköön liittyvät asiat syntyvät pitkälti kokemuksista, lapsuuden kokemuksista etenkin. Toinen on tietysti biologia joka jo jossain mainittiin. Biologinen impulssi saa esimerkiksi pitämään karunkomeista pitkistä miehistä. Esimerkiksi hankitut lihakset yhdistyvät minun mielessäni homoseksuaalisuuteen (oman elämänkokemuksen perusteella) ja jotenkin se tuo mieleen myös heinäsirkan. Sama on ns. mallikomeuden suhteen - siitä ei ole biologisessa mielessä hyötyä, että mies on nätti. Se voi silti yhdistyä miellyttäviin asioihin naisen mielessä johtuen naisen muista kokemuksista. Näin biologia ja yksilölliset elämänkokemukset yhdistyvät ulkonäköön liittyvissä mieltymyksissä.

Tämä oli siis ap:n kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on hieman harvinaisempaa nähdä 50+ ns. hyvin kaunista naista. Kuka on edelleen muodokas, upeat hiukset ja kasvot sekä sellainen naisellinen tyyli. Sellainen kun tulee vastaan sinkkuna niin aijai...Niitä on toki, mutta se on hyvin harvinaista. Vähän kuten Satu Silvo, Tanja Karpela, Kike Elomaa, Janina F jne

Tämä liittyy suomalaisen kulttuuriin vierastukseen feminiinisyyttä kohtaan, mutta ei ole suomalainen piirre ainoastaan. Pohjoisessa yleinen, Tanska, Hollanti, Norja, Islanti, Saksa - Ruotsi ei niinkään. Toisaalta on eroa myös siinä onko nainen suurkaupungista vai maalta: kaupungeissa naiset ovat hoikempia ja feminiinisempiä. Jotkut naiset arvostavat käytännönläheisyyttä, eivät feminiinisyyden korostamista. Epäfeminiininen pukeutuminen on juuri sitä, että kehon kurveja peitellään, jolloin vartalo ei näytä perinteisen kauneuskäsityksen mukaan seksikkäältä, vaikka se olisi sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poikkeuksellisen kaunis on jatkuvan seksuaalisen häirinnän kohde viimeistään murrosikäisestä lähtien. Vuosikausia jatkunut ahdistelu on vaikuttanut minuun haitallisesti. Olen pelännyt kaikkia miehiä ja edelleen olen varuillani.

Parisuhteissa ei ole koskaan voinut olla täysin varma siitä, että mies rakastaa minua eikä ole vain ihastunut ulkonäkööni.

Kauniita kadehditaan turhaan. Ei ole helppo nakki.

Vaihtaisitko ulkonäkösi kauniista rumaksi, jos tällainen kuvitteellinen mahdollisuus tarjoutuisi?

En usko että vaihtaisit...

Olisin ilman muuta vaihtanut ulkonäköni edes tavalliseksi tai vaikka rumanpuoleiseksikin mieluummin. Häirintää oli aivan riippumatta siitä, miten pukeuduin tai laittauduinko vai en. Ehkä joku ekstrovertti voi nauttiakin jatkuvasta huomiosta, mutta minulle introverttinä se oli piinallista. Onneksi ikääntyminen on vähentänyt seuraan tuppautuvien määrää jonkin verran. Aikuisena osaa myös jo pitää puolensa ja sanoa tarvittaessa tosi törkeästi.

Jos kuvittelet, että ruman tytön ei tarvi opetella puolustautumaan jo nuorena, niin metsään meni. Heilläkin on ihan oma ahdistelijakaartinsa, enkä nyt tarkoita seksuaalista ja esineellistävää ahdistelua, vaan julmaa kiusaamista, ivaa ja jopa vihamielisiä kohtaamisia miespuolisten kanssa. Naiset halveksii hiljaa taustalla, eivätkä kehtaa näyttäytyä seurassa.

Ei epämiellyttävän näköiset seinäruusuiksi jää: siinä, me ollaan yhtä lailla sirkuseläimiä, kuin kauniitkin. Ohjelmanumero vain on eri.

Tämän muistan ikuisesti. En siksi, että uskoisin sinun olevan ruma kuin sirkuseläin, vaan muistona kokemuksestasi, joka on loistavasti kuvattu.

Uskon, että monilla ihmisillä jotka luulevat olevansa rumia on kehonkuvan häiriö. He eivät ole rumia. En näe rumia ihmisiä oikein missään, ihan sen takia vain. Näen inhimillissyydessään kiinnostavia ihmisiä ja uskon, että minä olen valtavirtaa eivätkä sellaiset jutut mitä täällä palstalla näkee ulkonäköön liittyen. Kiusaaminen ja ilkeys on siis asia erikseen, aina. Ap

Minulla ei ole ollut EI MITÄÄN hyötyä kauneudestani, ei yhtikäs mitään. Ei työpaikoissa, ei koulutuksessa. Miehet ovat aina inhonneet minua ja olen ollut heille kuin ilmaa. Naiset ovat onneksi olleet vähän mukavempia. Ja kun nyt kuitenkin joku sanoo, että olen ihan hirveä ihminen, niin en ole. Olen mukava, empaattinen ja haluan aina auttaa toisia. Antaisin vaikka paidan päältäni, jos joku sitä tarvitsisi. Olisin varmaan vielä neitsyt, jos en olisi ottanut ulkomailla(Italiassa) härkää sarvista ja maksanut eräälle miehelle "palveluksesta". Että sellaista on tämän kauniin kadehdittava elämä...

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuolla ulkonäöllä puolensa. Saa helpommin parisuhteen, huomiota, ystäviä, ihmiset ottavat paremmin huomioon ylipäätään. Opinnoissa pärjää helpommin koska löytyy ryhmätöihin helposti henkilöitä ja muutenkin. Työnhaussa valtava etu, koska alitajuisesti sitä palkataan mieluummin se hyvännäköinen. 

Oikeastaan kaikilla osa-alueilla pääsee helpommalla. 

Työelämässä kohtaa myös kateellisuutta ja selkäänpuukotusta, etenkin toisilta naisilta. Miehille pitää osoittaa olevansa myös fiksu ja osaava työssään. Jos on luonteeltaan ystävällinen ja helposti lähestyttävä, em. asiat voivat helpottua, mutta myös lisätä kateellisuutta!

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut EI MITÄÄN hyötyä kauneudestani, ei yhtikäs mitään. Ei työpaikoissa, ei koulutuksessa. Miehet ovat aina inhonneet minua ja olen ollut heille kuin ilmaa. Naiset ovat onneksi olleet vähän mukavempia. Ja kun nyt kuitenkin joku sanoo, että olen ihan hirveä ihminen, niin en ole. Olen mukava, empaattinen ja haluan aina auttaa toisia. Antaisin vaikka paidan päältäni, jos joku sitä tarvitsisi. Olisin varmaan vielä neitsyt, jos en olisi ottanut ulkomailla(Italiassa) härkää sarvista ja maksanut eräälle miehelle "palveluksesta". Että sellaista on tämän kauniin kadehdittava elämä...

Miten on mahdollista, että miehet ovat inhonneet sinua, jos kerran olet kaunis? Se ei voi pitää paikkansa, miehet rakastavat kauniita naisia, siitä on vain hyvin harvoja poikkeuksia jos heteromiehistä puhutaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ollut EI MITÄÄN hyötyä kauneudestani, ei yhtikäs mitään. Ei työpaikoissa, ei koulutuksessa. Miehet ovat aina inhonneet minua ja olen ollut heille kuin ilmaa. Naiset ovat onneksi olleet vähän mukavempia. Ja kun nyt kuitenkin joku sanoo, että olen ihan hirveä ihminen, niin en ole. Olen mukava, empaattinen ja haluan aina auttaa toisia. Antaisin vaikka paidan päältäni, jos joku sitä tarvitsisi. Olisin varmaan vielä neitsyt, jos en olisi ottanut ulkomailla(Italiassa) härkää sarvista ja maksanut eräälle miehelle "palveluksesta". Että sellaista on tämän kauniin kadehdittava elämä...

Miten on mahdollista, että miehet ovat inhonneet sinua, jos kerran olet kaunis? Se ei voi pitää paikkansa, miehet rakastavat kauniita naisia, siitä on vain hyvin harvoja poikkeuksia jos heteromiehistä puhutaan. Ap

No eivät todellakaan rakasta, eivät ainakaan Suomessa. Sulla ilmeisesti vähän ruusuinen kuva näistä ihailemistasi heteromiehistä.

Vierailija kirjoitti:

Naisten kohdalla sillä ei ole mitään väliä onko 150-175 cm pitkä. Lisäksi on vähän outoa, kun naiset sanovat että heitä harmittaa kun miehet arvostavat "vain" ulkonäön puolesta. Aivan kuten se ulkonäkö ei olisi muka niin tärkeä. Ulkonäkö on tärkein asia evoluution kannalta. Se, että olemme nykyään tällaisessa tilanteessa missä pitäisi tai mukamas voisi arvostaa muutakin kuin ulkonäköä ensivaiheessa, on vähän voi voi tilanne.

Pitäisikö minun miehenä sanoa, että voi helvetti kun ärsyttää kun naiset vaan ovat kiinnostuneet kulmikkaasta leuastani, metsästäjän silmistäni ja raamikkuudestani? Tottakai minua ottaa päähän, että en voi oikein kenenkään naisen kanssa jutella mitään syvällisempää tai oikeista maailman ongelmista mutta näin se vaan menee.

Miehet, jos ketkä välittävät pituudesta.

Olen 175cm nainen, paljon negatiivistä kommenttia saanut elämän aikana, kaikki miehiltä.

Naiset ovat kehuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla vaan ole miestä vaikka olen kaunis. Tuntuu että minusta halutaan pelkkää seksiä eikä minua itseäni kokonaan. En vaan pysty enkä halua ryhtyä sellaiseen.

Eikä sillä etten seksiä haluaisi ollenkaan (joka ärsyttävästi niin välillä tulkitaan), mutta haluan harrastaa sitä turvallisin ja hyvillä mielin eikä niin että pelkään että toinen lähtee eikä välitä minusta.

Kaikista muijista halutaan vain lypsämistä. Sinun on etsittävä tarpeeksi fiksu mies joka ei sano sitä ääneen, ainoastaan anonyymisti.

Vaikka haluaisikin niin odotan sitten myös sitoutumista sun muuta, muuten ei ole kroppaanikaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe ja olen tätä itsekin miettinyt monesti. Enemmän tosin siltä kannalta millaista elämäni olisi, kuin sitä millainen ihminen olisin jos en olisi syntynyt kauniiksi. Ihmisenä olisin varmasti melko samanlainen, mutta en usko että olisin nykyisen mieheni kanssa yhdessä jos hän ei olisi kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni ja nähnyt vaivan tutustua minuun. Olen kaunis ja älykäs, mutta minusta nähdään vain ensimmäinen puoli.

Kuten joku aiempi kommentoija, minäkin olen niin introvertti kuin ihmisen on mahdollista olla ja lapsuudessa syntyneiden vahvojen tunnelukkojen takia lähes täysin kyvytön kommunikoimaan ihmisten kanssa normaalisti ahdistumatta ja menemättä täysin lukkoon. Näyttäydyn ihmisille persoonattomana ja tylsänä eikä monikaan oikeasti ikinä viihdy kanssani. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole kun kukaan ei ikinä näe minussa mitään kiinnostavaa.

Miehiltä olen aina saanut paljon huomiota hyvässä ja etenkin pahassa ulkonäköni takia, mutta kun he huomaavat kuinka sulkeutunut olen, kiinnostus lopahtaa. Naisilta olen myös saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta yleensä naiset karttavat minua eivätkä halua tutustua.

Tunnen paljon vaatimattomammannäköisiä naisia, joilla on paljon ystäviä ja onnellisennäköinen elämä. Kadehdin heitä, sillä olen hyvin yksinäinen.

Joku kysyi vaihtaisiko kaunis kauneutensa rumuuteen jos elämä olisi helpompaa eikä tarvitsisi esim. kokea jatkuvaa seksuaalista ahdistelua kaikkialla. Minä en vaihtaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten minussa ei olisi enää yhtään mitään. Jos taas vaihtokaupassa saisi myös hyvät sosiaaliset kyvyt ja hauskan persoonan, sitten ehdottomasti.

Oletko varma tosiaan, että olet todella kaunis?

Mitä olen miehenä huomannut, on että naiset eivät kehu oikeasti kauniita naisia. Naiset yrittävät vaieta todella kauniiden naisten kauneuden kuoliaaksi. Sen sijaan muita naisia, perusnättejä ja niitäkin joista on kauneus kaukana, naiset kehuvat kauniiksi. En ole ikinä ymmärtänyt miksi näin on, mutta näin se vaan vaikuttaa olevan.

Et ymmärrä, koska katsot ”male gaze” linssin läpi.

Sinä näät vain nuoret, hoikat - mutta kurvit kohdallaan, jotka meikkaavat ja pukeutuvat muodin mukaisesti kaltaisia naisia kauniina.

Naisten kauneus ihanteet on laajemmat.

Ja naiset voivat nähdä ryppysemmänkin, harmaantuvat naisen kauniina.

Miesten näkökenttä on äärettömän kapea.