Jos en olisi kaunis, olisin varmaan ihan erilainen ihminen

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisilla ulkonäkö vaikuttaa todella paljon ulkopuolisilta saatavaan arvostukseen. Väärältähän se tuntuu mutta luonto on julma. Huomaan joskus itsenikin suhtautuvan varauksella vähemmän viehättäviin naisiin ja se harmittaa. Uskon kuitenkin, että tuosta asenteesta/ajattelutavasta voi oppia pois ja ikä auttaa siinä todellakin.

Miehenä työskennellessä IT-alalla ulkonäkö merkkaa todella vähän. Oikeastaan lähes koko meidän työporukka on lyhyitä kaljuuntuvia kaljamahaisia äijänkäppäniä mutta ilmapiiri on aivan 10/10.

Muistan kun meidän työpaikalle tuli vuosia sitten töihin aika vaatimattoman näköinen naispuolinen sihteeri ja rehellisesti sanottuna yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että eivätkö näyttävämpää löytäneet? Tekee kyllä pahaa kirjoittaa tällaista työkaverista. Kun kyseisen henkilön oppi tuntemaan, niin kyseessähän oli mitä ihanin ja välittävin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Jos tuollainen nainen osoittaisi kiinnostusta, niin olisin aivan myyty. Kiitos ja anteeksi.

Ällistyttävää kyllä. Mietin onko se vain tällä palstalla olevien miesten piirre, vai yleisempi. En tiedä. Kiitos rehellisyyydestäsi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisilla ulkonäkö vaikuttaa todella paljon ulkopuolisilta saatavaan arvostukseen. Väärältähän se tuntuu mutta luonto on julma. Huomaan joskus itsenikin suhtautuvan varauksella vähemmän viehättäviin naisiin ja se harmittaa. Uskon kuitenkin, että tuosta asenteesta/ajattelutavasta voi oppia pois ja ikä auttaa siinä todellakin.

Miehenä työskennellessä IT-alalla ulkonäkö merkkaa todella vähän. Oikeastaan lähes koko meidän työporukka on lyhyitä kaljuuntuvia kaljamahaisia äijänkäppäniä mutta ilmapiiri on aivan 10/10.

Muistan kun meidän työpaikalle tuli vuosia sitten töihin aika vaatimattoman näköinen naispuolinen sihteeri ja rehellisesti sanottuna yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että eivätkö näyttävämpää löytäneet? Tekee kyllä pahaa kirjoittaa tällaista työkaverista. Kun kyseisen henkilön oppi tuntemaan, niin kyseessähän oli mitä ihanin ja välittävin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Jos tuollainen nainen osoittaisi kiinnostusta, niin olisin aivan myyty. Kiitos ja anteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ap

Jos on todella kaunis niin se kostetaan kyllä.

-tää on totta, ite ainaki saanu paljon vihaa ja paska puhetta tuntemattomilta. Myös rikollisuutta ja jopa opettaja päätti yrittää katkasta mun opinnot ilman syytä.

Yleensä tosi kauniita ei välttämättä häiritä niin paljoa kaduilla, enempi semmosia paljastavasti pukeutuvia normi naisia mun mielestä häiritään ku moni myös pelkää kauniita.

Kiinnostava aihe ja olen tätä itsekin miettinyt monesti. Enemmän tosin siltä kannalta millaista elämäni olisi, kuin sitä millainen ihminen olisin jos en olisi syntynyt kauniiksi. Ihmisenä olisin varmasti melko samanlainen, mutta en usko että olisin nykyisen mieheni kanssa yhdessä jos hän ei olisi kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni ja nähnyt vaivan tutustua minuun. Olen kaunis ja älykäs, mutta minusta nähdään vain ensimmäinen puoli.

Kuten joku aiempi kommentoija, minäkin olen niin introvertti kuin ihmisen on mahdollista olla ja lapsuudessa syntyneiden vahvojen tunnelukkojen takia lähes täysin kyvytön kommunikoimaan ihmisten kanssa normaalisti ahdistumatta ja menemättä täysin lukkoon. Näyttäydyn ihmisille persoonattomana ja tylsänä eikä monikaan oikeasti ikinä viihdy kanssani. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole kun kukaan ei ikinä näe minussa mitään kiinnostavaa.

Miehiltä olen aina saanut paljon huomiota hyvässä ja etenkin pahassa ulkonäköni takia, mutta kun he huomaavat kuinka sulkeutunut olen, kiinnostus lopahtaa. Naisilta olen myös saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta yleensä naiset karttavat minua eivätkä halua tutustua.

Tunnen paljon vaatimattomammannäköisiä naisia, joilla on paljon ystäviä ja onnellisennäköinen elämä. Kadehdin heitä, sillä olen hyvin yksinäinen.

Joku kysyi vaihtaisiko kaunis kauneutensa rumuuteen jos elämä olisi helpompaa eikä tarvitsisi esim. kokea jatkuvaa seksuaalista ahdistelua kaikkialla. Minä en vaihtaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten minussa ei olisi enää yhtään mitään. Jos taas vaihtokaupassa saisi myös hyvät sosiaaliset kyvyt ja hauskan persoonan, sitten ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisilla ulkonäkö vaikuttaa todella paljon ulkopuolisilta saatavaan arvostukseen. Väärältähän se tuntuu mutta luonto on julma. Huomaan joskus itsenikin suhtautuvan varauksella vähemmän viehättäviin naisiin ja se harmittaa. Uskon kuitenkin, että tuosta asenteesta/ajattelutavasta voi oppia pois ja ikä auttaa siinä todellakin.

Miehenä työskennellessä IT-alalla ulkonäkö merkkaa todella vähän. Oikeastaan lähes koko meidän työporukka on lyhyitä kaljuuntuvia kaljamahaisia äijänkäppäniä mutta ilmapiiri on aivan 10/10.

Muistan kun meidän työpaikalle tuli vuosia sitten töihin aika vaatimattoman näköinen naispuolinen sihteeri ja rehellisesti sanottuna yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että eivätkö näyttävämpää löytäneet? Tekee kyllä pahaa kirjoittaa tällaista työkaverista. Kun kyseisen henkilön oppi tuntemaan, niin kyseessähän oli mitä ihanin ja välittävin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Jos tuollainen nainen osoittaisi kiinnostusta, niin olisin aivan myyty. Kiitos ja anteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ap

Tämä ilmenee esim. ajatuksena, että mitäköhän negatiivista tuossakin henkilössä on tai, että voikohan persoonakaan olla viehättävä.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe ja olen tätä itsekin miettinyt monesti. Enemmän tosin siltä kannalta millaista elämäni olisi, kuin sitä millainen ihminen olisin jos en olisi syntynyt kauniiksi. Ihmisenä olisin varmasti melko samanlainen, mutta en usko että olisin nykyisen mieheni kanssa yhdessä jos hän ei olisi kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni ja nähnyt vaivan tutustua minuun. Olen kaunis ja älykäs, mutta minusta nähdään vain ensimmäinen puoli.

Kuten joku aiempi kommentoija, minäkin olen niin introvertti kuin ihmisen on mahdollista olla ja lapsuudessa syntyneiden vahvojen tunnelukkojen takia lähes täysin kyvytön kommunikoimaan ihmisten kanssa normaalisti ahdistumatta ja menemättä täysin lukkoon. Näyttäydyn ihmisille persoonattomana ja tylsänä eikä monikaan oikeasti ikinä viihdy kanssani. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole kun kukaan ei ikinä näe minussa mitään kiinnostavaa.

Miehiltä olen aina saanut paljon huomiota hyvässä ja etenkin pahassa ulkonäköni takia, mutta kun he huomaavat kuinka sulkeutunut olen, kiinnostus lopahtaa. Naisilta olen myös saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta yleensä naiset karttavat minua eivätkä halua tutustua.

Tunnen paljon vaatimattomammannäköisiä naisia, joilla on paljon ystäviä ja onnellisennäköinen elämä. Kadehdin heitä, sillä olen hyvin yksinäinen.

Joku kysyi vaihtaisiko kaunis kauneutensa rumuuteen jos elämä olisi helpompaa eikä tarvitsisi esim. kokea jatkuvaa seksuaalista ahdistelua kaikkialla. Minä en vaihtaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten minussa ei olisi enää yhtään mitään. Jos taas vaihtokaupassa saisi myös hyvät sosiaaliset kyvyt ja hauskan persoonan, sitten ehdottomasti.

Oletko varma tosiaan, että olet todella kaunis?

Mitä olen miehenä huomannut, on että naiset eivät kehu oikeasti kauniita naisia. Naiset yrittävät vaieta todella kauniiden naisten kauneuden kuoliaaksi. Sen sijaan muita naisia, perusnättejä ja niitäkin joista on kauneus kaukana, naiset kehuvat kauniiksi. En ole ikinä ymmärtänyt miksi näin on, mutta näin se vaan vaikuttaa olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe ja olen tätä itsekin miettinyt monesti. Enemmän tosin siltä kannalta millaista elämäni olisi, kuin sitä millainen ihminen olisin jos en olisi syntynyt kauniiksi. Ihmisenä olisin varmasti melko samanlainen, mutta en usko että olisin nykyisen mieheni kanssa yhdessä jos hän ei olisi kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni ja nähnyt vaivan tutustua minuun. Olen kaunis ja älykäs, mutta minusta nähdään vain ensimmäinen puoli.

Kuten joku aiempi kommentoija, minäkin olen niin introvertti kuin ihmisen on mahdollista olla ja lapsuudessa syntyneiden vahvojen tunnelukkojen takia lähes täysin kyvytön kommunikoimaan ihmisten kanssa normaalisti ahdistumatta ja menemättä täysin lukkoon. Näyttäydyn ihmisille persoonattomana ja tylsänä eikä monikaan oikeasti ikinä viihdy kanssani. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole kun kukaan ei ikinä näe minussa mitään kiinnostavaa.

Miehiltä olen aina saanut paljon huomiota hyvässä ja etenkin pahassa ulkonäköni takia, mutta kun he huomaavat kuinka sulkeutunut olen, kiinnostus lopahtaa. Naisilta olen myös saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta yleensä naiset karttavat minua eivätkä halua tutustua.

Tunnen paljon vaatimattomammannäköisiä naisia, joilla on paljon ystäviä ja onnellisennäköinen elämä. Kadehdin heitä, sillä olen hyvin yksinäinen.

Joku kysyi vaihtaisiko kaunis kauneutensa rumuuteen jos elämä olisi helpompaa eikä tarvitsisi esim. kokea jatkuvaa seksuaalista ahdistelua kaikkialla. Minä en vaihtaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten minussa ei olisi enää yhtään mitään. Jos taas vaihtokaupassa saisi myös hyvät sosiaaliset kyvyt ja hauskan persoonan, sitten ehdottomasti.

Oletko varma tosiaan, että olet todella kaunis?

Mitä olen miehenä huomannut, on että naiset eivät kehu oikeasti kauniita naisia. Naiset yrittävät vaieta todella kauniiden naisten kauneuden kuoliaaksi. Sen sijaan muita naisia, perusnättejä ja niitäkin joista on kauneus kaukana, naiset kehuvat kauniiksi. En ole ikinä ymmärtänyt miksi näin on, mutta näin se vaan vaikuttaa olevan.

Samaa mieltä ellei kehuja ole hyvä ystävä. yleensä kauniita kehutaan heidän selän takana muiden kesken ja perusnäteille kehtaa kehua päin naamaa. ehkä jotenkin ajatellaan, että kauniit tietävät olevansa kauniita, eikä kaipaa nuoleskelijoita.

t. nainen

Kehumisesta. Minulla on kauniita ystäviä, ei me koskaan ole kehuttu toisiamme kauneudesta. Ei sellainen ole vain tapana, arvioida muuden ulkonäköä. Siinä on vähän ikävä klangi. Näytät tosi hyvältä tänään tms. On sitten eri asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etenkin naisilla ulkonäkö vaikuttaa todella paljon ulkopuolisilta saatavaan arvostukseen. Väärältähän se tuntuu mutta luonto on julma. Huomaan joskus itsenikin suhtautuvan varauksella vähemmän viehättäviin naisiin ja se harmittaa. Uskon kuitenkin, että tuosta asenteesta/ajattelutavasta voi oppia pois ja ikä auttaa siinä todellakin.

Miehenä työskennellessä IT-alalla ulkonäkö merkkaa todella vähän. Oikeastaan lähes koko meidän työporukka on lyhyitä kaljuuntuvia kaljamahaisia äijänkäppäniä mutta ilmapiiri on aivan 10/10.

Muistan kun meidän työpaikalle tuli vuosia sitten töihin aika vaatimattoman näköinen naispuolinen sihteeri ja rehellisesti sanottuna yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että eivätkö näyttävämpää löytäneet? Tekee kyllä pahaa kirjoittaa tällaista työkaverista. Kun kyseisen henkilön oppi tuntemaan, niin kyseessähän oli mitä ihanin ja välittävin ihminen mitä olen koskaan tavannut. Jos tuollainen nainen osoittaisi kiinnostusta, niin olisin aivan myyty. Kiitos ja anteeksi.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Ap

Tämä ilmenee esim. ajatuksena, että mitäköhän negatiivista tuossakin henkilössä on tai, että voikohan persoonakaan olla viehättävä.

Onpa erikoista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöllä on valtava merkitys, minkä ymmärrän erittäin hyvin. Minä arvostan kauniita ja hoikkia miehiä.

Lontoossa etsin töitä ja moniin yrityksiin haettiin mallitasoa edustavia nuoria naisia. Mahdollisuuteni 35-vuotiaana 158-senttisenä olivat vähäiset. :D

Kauniita ihmisiä on mukavaa katsoa. Toisaalta - ihmisten kauneuskäsitykset vaihtelevat yllättävän paljon.

Miesten kauneuskäsitykset vaihtelevat enemmän kuin naisten komeuskäsitykset tai ainakin miehet tyytyvät helpommin.

Naisten pornossa toistuu adonis ja miehille on vaikka mitä fetissikategorioita. Miehille kelpaa pitkä nainen paljon useammin kuin naisille lyhyt mies. Miehille kelpaa kalju nainen paremmin kuin naisille kalju mies. 

Tärkeintä on, että tasapaksun ja androgyynin vartalon yllä killuu naisen pää ja myös naiset käyttäytyvät tämän mukaisesti; 180cm mies on "lyhyt" tavis, mutta hevosnaamaiselle serkulleni (nainen) tarjottiin mallin töitä noilla mitoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla vaan ole miestä vaikka olen kaunis. Tuntuu että minusta halutaan pelkkää seksiä eikä minua itseäni kokonaan. En vaan pysty enkä halua ryhtyä sellaiseen.

Eikä sillä etten seksiä haluaisi ollenkaan (joka ärsyttävästi niin välillä tulkitaan), mutta haluan harrastaa sitä turvallisin ja hyvillä mielin eikä niin että pelkään että toinen lähtee eikä välitä minusta.

Kaikista muijista halutaan vain lypsämistä. Sinun on etsittävä tarpeeksi fiksu mies joka ei sano sitä ääneen, ainoastaan anonyymisti.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut on kauniita nuorina ja vaatimattomamman näkösiä vanhempana (suurin osa), osa taas kaunistuu vanhetessaan.

Pituus vaikuttaa ehk siin mielessä että monesti isokokoinen ihminen otwtaan jonkinlaisena auktoriteettina, mutta suhteissa taas eskm moni mies tykkää lyhyemmistä naisista koska se on naisellisempi, naisellisuus taas ei Suomessa varsinkaan ole mikään etu monissa töissä, koska suomalaisilla on vanhakantainen tapa pitää "äijämäisyyttä" arvossa, kun taas "naismaisuus on noloa".

Pituus tuo vähän "miehekkyyttä/auktoriteettia,".

Ulkonäkö ei niin paljoa vaikuta jos sen ei anneta vaikuttaa siinä vaiheessa ku ihmiset on normaaleita silleen että osaa kommunikoida jne, paitsi jos on kauniimpi nii monesti miehet tykkää enemmän kun naiset ja toki voi käyttää hyödyksi työelämässä, mut jos naisvaltanen ala niin kauneudesta voi olla myös haittaa, se riippuu myös kuinka kaunis on, jos liian seksikäs ja kaunis niin naiset inhoaa, jos perus nätti ja vielä isokokoinen tms niin naiset arvostaa kun ei koe uhkaa.

Juuri noin seksikäs nainen on se vihatuin nainen naisille muut mallitkin vielä menee ilman tissejä ja lankkuina. Mutta seksikäs on meillä suuri noitavainon kohde, vaikka se olisi vaan ihan luonnollista ja nainen viaton ja kunnollinen- voi sitä paskan määrää.!

Itse huomasin tämän todella varhain, ehkä jo lapsena. Miehet kohtelivat kohteliaammin, kännissä kyllä näkyi enemmän myös tätä häiriökäyttäytymistä! Naisten kohdalta olen saanut taas paljon tylyä kohtelua. Olen blondi, pitkä ja kaunis ja tuntuu, että ennakkokäsitys kaikilla on, että olen tyhmä ja turhamainen:(

Vaikka olen todella positiivinen, ystävällinen, kaikkien kaveri. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä Venäjällä lasten hyväksi ym, yritän olla mahdollisimman hyvä ihminen. Silti minut määritellään ulkonäköni perusteella ja se on ärsyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe ja olen tätä itsekin miettinyt monesti. Enemmän tosin siltä kannalta millaista elämäni olisi, kuin sitä millainen ihminen olisin jos en olisi syntynyt kauniiksi. Ihmisenä olisin varmasti melko samanlainen, mutta en usko että olisin nykyisen mieheni kanssa yhdessä jos hän ei olisi kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni ja nähnyt vaivan tutustua minuun. Olen kaunis ja älykäs, mutta minusta nähdään vain ensimmäinen puoli.

Kuten joku aiempi kommentoija, minäkin olen niin introvertti kuin ihmisen on mahdollista olla ja lapsuudessa syntyneiden vahvojen tunnelukkojen takia lähes täysin kyvytön kommunikoimaan ihmisten kanssa normaalisti ahdistumatta ja menemättä täysin lukkoon. Näyttäydyn ihmisille persoonattomana ja tylsänä eikä monikaan oikeasti ikinä viihdy kanssani. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole kun kukaan ei ikinä näe minussa mitään kiinnostavaa.

Miehiltä olen aina saanut paljon huomiota hyvässä ja etenkin pahassa ulkonäköni takia, mutta kun he huomaavat kuinka sulkeutunut olen, kiinnostus lopahtaa. Naisilta olen myös saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta yleensä naiset karttavat minua eivätkä halua tutustua.

Tunnen paljon vaatimattomammannäköisiä naisia, joilla on paljon ystäviä ja onnellisennäköinen elämä. Kadehdin heitä, sillä olen hyvin yksinäinen.

Joku kysyi vaihtaisiko kaunis kauneutensa rumuuteen jos elämä olisi helpompaa eikä tarvitsisi esim. kokea jatkuvaa seksuaalista ahdistelua kaikkialla. Minä en vaihtaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten minussa ei olisi enää yhtään mitään. Jos taas vaihtokaupassa saisi myös hyvät sosiaaliset kyvyt ja hauskan persoonan, sitten ehdottomasti.

Oletko varma tosiaan, että olet todella kaunis?

Mitä olen miehenä huomannut, on että naiset eivät kehu oikeasti kauniita naisia. Naiset yrittävät vaieta todella kauniiden naisten kauneuden kuoliaaksi. Sen sijaan muita naisia, perusnättejä ja niitäkin joista on kauneus kaukana, naiset kehuvat kauniiksi. En ole ikinä ymmärtänyt miksi näin on, mutta näin se vaan vaikuttaa olevan.

Hassu teoria, samoin "loputon kauniiden naisten vihaaminen". Eihän siinä ole mitään järkeä.

Arvostan kauniita miehiä ja naisia, koska heitä on mukavaa katsella.

N

Olisit varmaan kuin minä nyt: Viisas, älykäs ja varakas!

Vierailija kirjoitti:

Olisit varmaan kuin minä nyt: Viisas, älykäs ja varakas!

Olen tietysti myös kaikkea tuota ja lisäksi luonteeltani vaatimaton. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe ja olen tätä itsekin miettinyt monesti. Enemmän tosin siltä kannalta millaista elämäni olisi, kuin sitä millainen ihminen olisin jos en olisi syntynyt kauniiksi. Ihmisenä olisin varmasti melko samanlainen, mutta en usko että olisin nykyisen mieheni kanssa yhdessä jos hän ei olisi kiinnittänyt huomiota ulkonäkööni ja nähnyt vaivan tutustua minuun. Olen kaunis ja älykäs, mutta minusta nähdään vain ensimmäinen puoli.

Kuten joku aiempi kommentoija, minäkin olen niin introvertti kuin ihmisen on mahdollista olla ja lapsuudessa syntyneiden vahvojen tunnelukkojen takia lähes täysin kyvytön kommunikoimaan ihmisten kanssa normaalisti ahdistumatta ja menemättä täysin lukkoon. Näyttäydyn ihmisille persoonattomana ja tylsänä eikä monikaan oikeasti ikinä viihdy kanssani. Kavereita tai ystäviä minulla ei ole kun kukaan ei ikinä näe minussa mitään kiinnostavaa.

Miehiltä olen aina saanut paljon huomiota hyvässä ja etenkin pahassa ulkonäköni takia, mutta kun he huomaavat kuinka sulkeutunut olen, kiinnostus lopahtaa. Naisilta olen myös saanut kehuja ulkonäöstäni, mutta yleensä naiset karttavat minua eivätkä halua tutustua.

Tunnen paljon vaatimattomammannäköisiä naisia, joilla on paljon ystäviä ja onnellisennäköinen elämä. Kadehdin heitä, sillä olen hyvin yksinäinen.

Joku kysyi vaihtaisiko kaunis kauneutensa rumuuteen jos elämä olisi helpompaa eikä tarvitsisi esim. kokea jatkuvaa seksuaalista ahdistelua kaikkialla. Minä en vaihtaisi siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten minussa ei olisi enää yhtään mitään. Jos taas vaihtokaupassa saisi myös hyvät sosiaaliset kyvyt ja hauskan persoonan, sitten ehdottomasti.

Oletko varma tosiaan, että olet todella kaunis?

Mitä olen miehenä huomannut, on että naiset eivät kehu oikeasti kauniita naisia. Naiset yrittävät vaieta todella kauniiden naisten kauneuden kuoliaaksi. Sen sijaan muita naisia, perusnättejä ja niitäkin joista on kauneus kaukana, naiset kehuvat kauniiksi. En ole ikinä ymmärtänyt miksi näin on, mutta näin se vaan vaikuttaa olevan.

Hassu teoria, samoin "loputon kauniiden naisten vihaaminen". Eihän siinä ole mitään järkeä.

Arvostan kauniita miehiä ja naisia, koska heitä on mukavaa katsella.

N

En minäkään kyllä ole mitään kauniiden naisten vihaamista huomannut enkä ahdistelua. Muiden ulkonäön kommentointi ei oikein kuulu hyviin tapoihin. Siksihän tämä palsta vaikuttaa niin törkeältä, että tuollaisia sääntöjä rikotaan. Ap

Seo sitä kun pelaa elämää easyllä. Ite pelaan tätä hardilla.

Vierailija kirjoitti:

Itse huomasin tämän todella varhain, ehkä jo lapsena. Miehet kohtelivat kohteliaammin, kännissä kyllä näkyi enemmän myös tätä häiriökäyttäytymistä! Naisten kohdalta olen saanut taas paljon tylyä kohtelua. Olen blondi, pitkä ja kaunis ja tuntuu, että ennakkokäsitys kaikilla on, että olen tyhmä ja turhamainen:(

Vaikka olen todella positiivinen, ystävällinen, kaikkien kaveri. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä Venäjällä lasten hyväksi ym, yritän olla mahdollisimman hyvä ihminen. Silti minut määritellään ulkonäköni perusteella ja se on ärsyttävää!

Ehkä et ole kovin hyvä pitämään puoliasi eli olet liian kiltti. Minulla ei tuollaista kokemusta naisista ole, ilkeys on hyvin harvinaista muutenkin. Kun poistaa ystävistä ja tuttavista ilkeilyyn taipuvaiset pahanilmanlinnut, elämästä tulee paljon helpompaa. Ap