Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
Esim. Juha Itkonen ja Jussi Valtonen on kirjailijoita, joiden hypetystä en ymmärrä. Sinä varmaan pidät kun ovat mieskirjailijoita. Entä mitä pidät Anna Kareninasta? Arvostettu venäläinen klassikko ja mieskirjallisuutta. :)
Nyt menee niin metsään että on pakko vastata. Itkonen ilmeisesti kirjoittelee niitä juoppohullujen käsikirjoja ja toi toinen on "never hööd" , kumpaakaan en ole lukenut enkä tule lukemaan. Anna karenina, sota ja rauha, rikos ja rangaistus on luettu, kuten myös monte criston kreivi, aarresaari yms. klassikot. Päätalon ii-jokisarja kahteen kertaan, paras ikinä. Volter kilven romaanit myös, alastalon salissa pysäyttävän hyvä. Enkä minä tuomitse teosta aloittamatta. Jollei sadan sivun jälkeen saa ajatuksesta kiinni, tai kirjoittamisesta puuttuu rytmi niin jää lukematta, oli kirjoittaja mies tai nainen. Sinulle suosittelisin raija orasta, lue vaikka se aurora karamzinista kirjoitettu teos, sopii feministillekin hyvin. Loppujen lopuksi meissä taitaa olla lukijoina se ero(iän lisäksi, olen ~50v. mies), että kun minä metsästän kunnon kirjallisuutta luettavakseni, niin sinä nappaat kioskin hyllyltä jonkun nora robertsin minä rakastan sinua ja kai sinäkin minua- kirjan? Enkä tätä sano pahalla vaan toteamuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Juha Itkonen ja Jussi Valtonen on kirjailijoita, joiden hypetystä en ymmärrä. Sinä varmaan pidät kun ovat mieskirjailijoita. Entä mitä pidät Anna Kareninasta? Arvostettu venäläinen klassikko ja mieskirjallisuutta. :)
Nyt menee niin metsään että on pakko vastata. Itkonen ilmeisesti kirjoittelee niitä juoppohullujen käsikirjoja ja toi toinen on "never hööd" , kumpaakaan en ole lukenut enkä tule lukemaan. Anna karenina, sota ja rauha, rikos ja rangaistus on luettu, kuten myös monte criston kreivi, aarresaari yms. klassikot. Päätalon ii-jokisarja kahteen kertaan, paras ikinä. Volter kilven romaanit myös, alastalon salissa pysäyttävän hyvä. Enkä minä tuomitse teosta aloittamatta. Jollei sadan sivun jälkeen saa ajatuksesta kiinni, tai kirjoittamisesta puuttuu rytmi niin jää lukematta, oli kirjoittaja mies tai nainen. Sinulle suosittelisin raija orasta, lue vaikka se aurora karamzinista kirjoitettu teos, sopii feministillekin hyvin. Loppujen lopuksi meissä taitaa olla lukijoina se ero(iän lisäksi, olen ~50v. mies), että kun minä metsästän kunnon kirjallisuutta luettavakseni, niin sinä nappaat kioskin hyllyltä jonkun nora robertsin minä rakastan sinua ja kai sinäkin minua- kirjan? Enkä tätä sano pahalla vaan toteamuksena.
Jos kuvittelet, että kaikki naisten kirjoittama kirjallisuus on jotain Nora Roberts-höttöä ja miesten kirjoittama Oikeaa Kirjallisuutta, niin paljastat tässä vain oman ennakkoluuloisuutesi ja tietämättömyytesi. Yhtä hyvin minä voisin valittaa että miehet kirjoittelevat pelkkää pinnallista dekkariroskaa jossa pääpaino on naisetsivän seksikkyydessä ja veren roiskunnassa.
Kokeile Donna Tarttia, Toni Morrisonia, Margaret Atwoodia…
Palataan sitten asiaan. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ostin Harry Q:n aikoinaan, kun sitä niin kovasti kehuttiin ja hehkutettiin. Alun innostus muuttui nopeasti hämmästykseksi. Tuntui kuin olisin piilokamerassa: kohta joku piilokameraohjelman juontaja hyppää kaapin takaa esiin ja huutaa APRILLIA. Kun hyppäävä juontaja ei koskaan saapunut, jatkoin lukemista ja hoksasin sitten, että tämän järkyttävän huonosti kirjoitetun kielen on oltava jonkilainen kirjallinen tehokeino. Ehkä jossain vaiheessa kirjaan tulee toinen kertojaääni, joka osaa ilmaista itseään kaiken tämän hehkutuksen arvoisesti. Mutta ei. P*ska se oli loppuun asti.
Minä jaksoin lukea tuota kirjaa suunnilleen sivulle sata, mutta päästin itseni pahasta kun tajusin että päähenkilö aikoo oikeasti alkaa käymään läpi kokemuksiaan yliopiston painijoukkueessa opiskeluaikoina. Elämä on liian lyhyt.
En olisi jaksanut noinkaan pitkään, mutta aika alussa oli yksi hyvä kohta, joka sai nauramaan ääneen, nimittäin se kun päähenkilön äiti yrittää auttaa häntä kirjoittamaan. Se antoi harhaanjohtavaa toivoa, Jatkoin koska ajattelin että sellaista tulee vielä lisää, mut eipä tullut.
Hei, minä muistan tuon tasan saman kohdan ja muistan tunteneena sanoin! :D
Itseasiassa alku oli minusta muutenkin harhaanjohtavan hyvä ja päähenkilön muistelutkin hauskoja. Koko juttu meni ihan perseelleen kun Nola-mysteeri astui keskiöön, se oli vaan niin huonosti kirjoitettu koko kuvio ja hahmot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Juha Itkonen ja Jussi Valtonen on kirjailijoita, joiden hypetystä en ymmärrä. Sinä varmaan pidät kun ovat mieskirjailijoita. Entä mitä pidät Anna Kareninasta? Arvostettu venäläinen klassikko ja mieskirjallisuutta. :)
Nyt menee niin metsään että on pakko vastata. Itkonen ilmeisesti kirjoittelee niitä juoppohullujen käsikirjoja ja toi toinen on "never hööd" , kumpaakaan en ole lukenut enkä tule lukemaan. Anna karenina, sota ja rauha, rikos ja rangaistus on luettu, kuten myös monte criston kreivi, aarresaari yms. klassikot. Päätalon ii-jokisarja kahteen kertaan, paras ikinä. Volter kilven romaanit myös, alastalon salissa pysäyttävän hyvä. Enkä minä tuomitse teosta aloittamatta. Jollei sadan sivun jälkeen saa ajatuksesta kiinni, tai kirjoittamisesta puuttuu rytmi niin jää lukematta, oli kirjoittaja mies tai nainen. Sinulle suosittelisin raija orasta, lue vaikka se aurora karamzinista kirjoitettu teos, sopii feministillekin hyvin. Loppujen lopuksi meissä taitaa olla lukijoina se ero(iän lisäksi, olen ~50v. mies), että kun minä metsästän kunnon kirjallisuutta luettavakseni, niin sinä nappaat kioskin hyllyltä jonkun nora robertsin minä rakastan sinua ja kai sinäkin minua- kirjan? Enkä tätä sano pahalla vaan toteamuksena.
Samoin. Ei Vuorinen vaan Itkonen. Kummallisia oletuksia sulla. Juoppohullut vois kyllä sopia tämän ketjun aiheeseen, mutta vaikuttaa siltä, että täällä keskusteleva porukka lukee oikeaa kirjallisuutta eikä ole kuullut hehkutusta niistä, joten kukaan ei ole kokenut tarpeelliseksi mainita niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Juha Itkonen ja Jussi Valtonen on kirjailijoita, joiden hypetystä en ymmärrä. Sinä varmaan pidät kun ovat mieskirjailijoita. Entä mitä pidät Anna Kareninasta? Arvostettu venäläinen klassikko ja mieskirjallisuutta. :)
Nyt menee niin metsään että on pakko vastata. Itkonen ilmeisesti kirjoittelee niitä juoppohullujen käsikirjoja ja toi toinen on "never hööd" , kumpaakaan en ole lukenut enkä tule lukemaan. Anna karenina, sota ja rauha, rikos ja rangaistus on luettu, kuten myös monte criston kreivi, aarresaari yms. klassikot. Päätalon ii-jokisarja kahteen kertaan, paras ikinä. Volter kilven romaanit myös, alastalon salissa pysäyttävän hyvä. Enkä minä tuomitse teosta aloittamatta. Jollei sadan sivun jälkeen saa ajatuksesta kiinni, tai kirjoittamisesta puuttuu rytmi niin jää lukematta, oli kirjoittaja mies tai nainen. Sinulle suosittelisin raija orasta, lue vaikka se aurora karamzinista kirjoitettu teos, sopii feministillekin hyvin. Loppujen lopuksi meissä taitaa olla lukijoina se ero(iän lisäksi, olen ~50v. mies), että kun minä metsästän kunnon kirjallisuutta luettavakseni, niin sinä nappaat kioskin hyllyltä jonkun nora robertsin minä rakastan sinua ja kai sinäkin minua- kirjan? Enkä tätä sano pahalla vaan toteamuksena.
Samoin. Ei Vuorinen vaan Itkonen. Kummallisia oletuksia sulla. Juoppohullut vois kyllä sopia tämän ketjun aiheeseen, mutta vaikuttaa siltä, että täällä keskusteleva porukka lukee oikeaa kirjallisuutta eikä ole kuullut hehkutusta niistä, joten kukaan ei ole kokenut tarpeelliseksi mainita niitä.
Ok, puoli pistettä mulle, etunimi oikein. En kyllä edelleenkään tule noiden kirjailijoiden kirjoja lukemaan, klassikoita riittää. Onneksi meillä jokaisella on vapaus lukea haluamiamme kirjoja ja olla niistä mitä mieltä olemme. Hehkuttaakin voi, mutta kuten näemme, ei sille pidä antaa isoa painoarvoa kirjaa valittaessa. Ihmiset pitävät erilaisesta kirjallisuudesta, hyvä niin. Ja jos on käsissä huono kirja mistä ei saa lukunautintoa, pois vaan ja uutta tilalle, ei rajallista vapaa-aikaa sovi tuhlata. Sinun kirjoituksesi ei kyllä tuonut palstalle mitään lisäarvoa, eksyit aiheesta, täällä piti keskustella kirjoista joiden hehkutusta ei itse ymmärrä, ei kommentoida muiden kirjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Juha Itkonen ja Jussi Valtonen on kirjailijoita, joiden hypetystä en ymmärrä. Sinä varmaan pidät kun ovat mieskirjailijoita. Entä mitä pidät Anna Kareninasta? Arvostettu venäläinen klassikko ja mieskirjallisuutta. :)
Nyt menee niin metsään että on pakko vastata. Itkonen ilmeisesti kirjoittelee niitä juoppohullujen käsikirjoja ja toi toinen on "never hööd" , kumpaakaan en ole lukenut enkä tule lukemaan. Anna karenina, sota ja rauha, rikos ja rangaistus on luettu, kuten myös monte criston kreivi, aarresaari yms. klassikot. Päätalon ii-jokisarja kahteen kertaan, paras ikinä. Volter kilven romaanit myös, alastalon salissa pysäyttävän hyvä. Enkä minä tuomitse teosta aloittamatta. Jollei sadan sivun jälkeen saa ajatuksesta kiinni, tai kirjoittamisesta puuttuu rytmi niin jää lukematta, oli kirjoittaja mies tai nainen. Sinulle suosittelisin raija orasta, lue vaikka se aurora karamzinista kirjoitettu teos, sopii feministillekin hyvin. Loppujen lopuksi meissä taitaa olla lukijoina se ero(iän lisäksi, olen ~50v. mies), että kun minä metsästän kunnon kirjallisuutta luettavakseni, niin sinä nappaat kioskin hyllyltä jonkun nora robertsin minä rakastan sinua ja kai sinäkin minua- kirjan? Enkä tätä sano pahalla vaan toteamuksena.
Samoin. Ei Vuorinen vaan Itkonen. Kummallisia oletuksia sulla. Juoppohullut vois kyllä sopia tämän ketjun aiheeseen, mutta vaikuttaa siltä, että täällä keskusteleva porukka lukee oikeaa kirjallisuutta eikä ole kuullut hehkutusta niistä, joten kukaan ei ole kokenut tarpeelliseksi mainita niitä.
Ok, puoli pistettä mulle, etunimi oikein. En kyllä edelleenkään tule noiden kirjailijoiden kirjoja lukemaan, klassikoita riittää. Onneksi meillä jokaisella on vapaus lukea haluamiamme kirjoja ja olla niistä mitä mieltä olemme. Hehkuttaakin voi, mutta kuten näemme, ei sille pidä antaa isoa painoarvoa kirjaa valittaessa. Ihmiset pitävät erilaisesta kirjallisuudesta, hyvä niin. Ja jos on käsissä huono kirja mistä ei saa lukunautintoa, pois vaan ja uutta tilalle, ei rajallista vapaa-aikaa sovi tuhlata. Sinun kirjoituksesi ei kyllä tuonut palstalle mitään lisäarvoa, eksyit aiheesta, täällä piti keskustella kirjoista joiden hehkutusta ei itse ymmärrä, ei kommentoida muiden kirjoituksia.
Ja mitähän sinä olet tässä ketjussa tehnyt..? Tuonut varmaan aivan hurjasti lisäarvoa tähän keskusteluun ja pysynyt aiheessa esimerkillisen hyvin? Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Mun puolesta voidaan kyllä jättää tämä tähän. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. Juha Itkonen ja Jussi Valtonen on kirjailijoita, joiden hypetystä en ymmärrä. Sinä varmaan pidät kun ovat mieskirjailijoita. Entä mitä pidät Anna Kareninasta? Arvostettu venäläinen klassikko ja mieskirjallisuutta. :)
Nyt menee niin metsään että on pakko vastata. Itkonen ilmeisesti kirjoittelee niitä juoppohullujen käsikirjoja ja toi toinen on "never hööd" , kumpaakaan en ole lukenut enkä tule lukemaan. Anna karenina, sota ja rauha, rikos ja rangaistus on luettu, kuten myös monte criston kreivi, aarresaari yms. klassikot. Päätalon ii-jokisarja kahteen kertaan, paras ikinä. Volter kilven romaanit myös, alastalon salissa pysäyttävän hyvä. Enkä minä tuomitse teosta aloittamatta. Jollei sadan sivun jälkeen saa ajatuksesta kiinni, tai kirjoittamisesta puuttuu rytmi niin jää lukematta, oli kirjoittaja mies tai nainen. Sinulle suosittelisin raija orasta, lue vaikka se aurora karamzinista kirjoitettu teos, sopii feministillekin hyvin. Loppujen lopuksi meissä taitaa olla lukijoina se ero(iän lisäksi, olen ~50v. mies), että kun minä metsästän kunnon kirjallisuutta luettavakseni, niin sinä nappaat kioskin hyllyltä jonkun nora robertsin minä rakastan sinua ja kai sinäkin minua- kirjan? Enkä tätä sano pahalla vaan toteamuksena.
Sinulla menee nyt analyysi metsään ja pahasti. :D En kutsu itseäni feministiksi ja miellän Raija Orasen tyylisen kirjallisuuden viihdekirjallisuudeksi, joka ei minua kiinnosta. Kioskikirjallisuutta, Nora Robertsia tms. en ole myöskään koskaan lukenut.
Jos etsin kirjastosta nopeasti hyvää luettavaa niin valitsen Keltaisen kirjaston kirjan, toki niissäkin on sellaisia, jotka ei omaan makuun ole. Muuten luen laidasta laitaan, mutta en kevyttä viihdekirjallisuutta enkä dekkareita tms.
Juha Itkonen ja Juha Vuorinen ovat eri henkilöitä, Vuorisen tuotantoon en ole tutustunut.
Seuraan kirjallisuutta sen verran, että tunnistan monet kirjailijat nimeltä, vaikka en heidän tuotantoaan tunne tai ole siitä kiinnostunut. Uutuuksia luen sitä mukaan kun niitä saa kirjastosta, koska on aina kiva löytää uusia kiinnostavia kirjailijoita ja lukemallahan ne löytää. Luen kotimaista ja maailmankirjallisuutta ja nimenomaan kunnon kirjallisuutta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nina Wähä Testamentti. Kammottava tekele.
Joel Dicker on oikeasti erittäin huono kirjailija. Onneksi hänen muita kyhäelmiään ei ole enää laitettu Keltaisen kirjaston kirjoiksi. Ei osaa kirjoittaa. Ihme että yleensä on ruvennut kirjoittamaan. Siitä on tainnut mainoskampanja tekemällä tehdä menestyskirjailijan. En ole niin huonolaatuista tekstiä lukenut. Kuka tahansa kirjoittaisi samanlaista, suurin osa parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin lukea Totuus Harry Quebertin tapauksesta. En kyennyt lukemaan. Mm. esim. kirjan kirjoittamisesta, että -Miten olet ajatellut aloittaa kirjasi? - Ei aavistustakaan. Uskotko, että minusta on siihen? - Mihin? - Kirjan kirjoittamiseen. - Aivan varmasti on. Kirjassa oli aivan hölmöjä dialogeja. Kuvailu oli naivia, pinnallista. 30 sivua jaksoin lukea.
Vierailija kirjoitti:
Yritin lukea Totuus Harry Quebertin tapauksesta. En kyennyt lukemaan. Mm. esim. kirjan kirjoittamisesta, että -Miten olet ajatellut aloittaa kirjasi? - Ei aavistustakaan. Uskotko, että minusta on siihen? - Mihin? - Kirjan kirjoittamiseen. - Aivan varmasti on. Kirjassa oli aivan hölmöjä dialogeja. Kuvailu oli naivia, pinnallista. 30 sivua jaksoin lukea.
Tarina saattaa jollain tavalla ollakin kiinnostava, mutta kieli oli sitä tasoa kuin varmaan aika moni teini-ikäisenä kirjoittaa pöydänlaatikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laura Lindstetin Oneiron. Ällötti alun pakko-org asmikohtaus!! Kirjan lukeneet tietävät, mitä tarkoitan. Kai silläkin joku upea, symbolinen juttu oli, mutta minua se suorastaan v tutti. Koko kirja oli myös aika jonninjoutavaa, odotin koko ajan milloin se alkaa. Lopulta jäi vain kysymyksiä ja kysymyksiä ja sitten se jo loppui. En palaa sen pariin enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Da Vinci - koodi. Oli niin surkea, että olisi hävettänyt lukea junassa julkisesti, joten luin minkä pystyin kotona. En voinut lukea loppuun.
Hahaha, naurattaa mielikuva missä joku raukka junassa yrittää naama punaisena piilotella Da Vinci-koodia.
Moni täällä on ollut samaa mieltä. Mikä niissä pääasiassa teistä tökkii? Olen itse katsonut vain elokuvat ja ne oli minusta ihan hyviä.
Jos on nukkunut historiantunneilla voi tuo Vinskin koodi tuntua virkistävän yllättävältä, eikä suinkaan lapselliselta salaliittoteoreetikon pöytälaatikkokyhäelmältä.
Dekkariksikin todella kankea ja yllätyksetön sekä ennalta-arvattava. Dekkareitakin tullut muutama sata luettua ajankuluksi, vaikka en niistä edes välitä.
Tätä hehkutettiin niin paljon ilmestymisen aikaan, että olihan se pakko lukea. Olisi pitänyt vain muistaa, että eniten hehkutetut ja ostetut kirjat ovat juurikin niitä lattapäille sopivia tavuviiva-aapisia, eivätkä kirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä joku mies kertoi kuinka ei pysty samaistumaan naiskirjailijoiden teksteihin. Minulla taas miehenä on vähän päinvastoin.
Lempikirjallisuuteni on scifi ja pikkuhiljaa alkaa kyllästyttämään mieskirjailijoiden tyyli.
Naisesta ( usein avuttomasta) kerrotaan kuinka liikehtii sirosti sinisessä silkkimekossaan nännit nöpöttäen taivasta kohden tuulen hivellessä kastanjanvärisiä lainehtivia hiuksia liilanväriset silmät säihkyen ja miehestä kerrotaan, että hänellä on hattu ja avaruusalus.
Olenkin siirtynyt lähinnä lukemaan naisten ja ei-kaukaasialaisten kirjoittamia tekstejä, ovat paljon uskottavampia.
Vierailija kirjoitti:
ja miehestä kerrotaan, että hänellä on hattu ja avaruusalus.
Nauroin. Kiitos osuvasta luonnehdinnasta :D
Ilmari Kianto,Mika Waltari ja muut kotimaiset hehkutetut kirjailijat.
Päätalon Kalle ja Iijoki sarja yksi harvoista mikä tekee vaikutuksen.
Sinuhe ja kaikki Dostojevskit on niin rutikuivia , ettei vain mene millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni yksi pahimpia pettymyksiä on kyllä ollut aikanaan paljonkin hehkutettu Diana Gabaldonin Muukalainen ja sen jatko-osat, joita luin muutaman odotellessani josko homma paranisi. Ei parantunut. Kielenkäyttö heikkoa, kielikuvat lähinnä kiusallisia tyyliin ”he ratsastivat rakkauden aalloilla” tai ”heidän kehonsa puhuivat sanatonta rakkauden kieltä.”
Päähenkilön ihastus osasi sanoa lähinnä kaksi lausetta ”Mää haluun sun.” Ja ”Mää tapan sun” (voi toki olla alkuperäiskielellä iskevämpää) ja muutkin henkilöhahmot olivat paperinohuita. Juoni keskittyi lähinnä päähenkilönaisen kauneuden ja erinomaisuuden ihasteluun.Näihin en enää koske! En tiedä onko TV sarja sitten parempi, ainakin on kovin menestynyt.
Ei saakeli, itse katsoin pari tuotantokautta tuosta televisiosarjasta ja pidin siitä, joten tästä sitten heräsi ajatus, että josko lukisin kirjatkin. Yleensähän ne ovat niistä tehtyjä elokuvia tai sarjoja parempia. Menin sitten kirjakauppaan ja raotin hieman kirjaa ja MEINASIN PYÖRTYÄ, kun tajusin, että tuo Jamien skottiaksentti on suomennettu joksikin paksuksi Tampereen murteeksi!!!!! En olisi pystynyt lukemaan vakavalla naamalla koko kirjaa, joten väliin jäi.
Tavallaan kyllä tajuan, että britin ja skotin puhetapaan on haluttu tehdä jokin ero, kun sellainen alkuperäiskielessäkin on, mutta ei mahda mitään, koko ajan päähän puski mielikuva tästä uljaasta ylämaan komistuksesta vääntämässä lemmekkäissä tilanteissa paksulla suomalaismurteella.
Todella miellyttävää luettavaa englanniksi. Suosittelen, jos haluaa parantaa enkkuaan. Helppo seurata ja selkeä englanti. Käännös ei tosiaan toimi. Vähän sama, jos yrittäisi eteläpohjalaisesta ja helsinkiläisestä kirjoittaa kirjan, jonka osa juonesta olisi kulttuurierot 200 vuoden aikaerolla. Sen jälkeen kääntää sen englanniksi. Sitä ei vain pystyisi kääntämään.
Sofi Oksasen Puhdistus.
Paska mikä paska.
Minä jaksoin lukea tuota kirjaa suunnilleen sivulle sata, mutta päästin itseni pahasta kun tajusin että päähenkilö aikoo oikeasti alkaa käymään läpi kokemuksiaan yliopiston painijoukkueessa opiskeluaikoina. Elämä on liian lyhyt.
En olisi jaksanut noinkaan pitkään, mutta aika alussa oli yksi hyvä kohta, joka sai nauramaan ääneen, nimittäin se kun päähenkilön äiti yrittää auttaa häntä kirjoittamaan. Se antoi harhaanjohtavaa toivoa, Jatkoin koska ajattelin että sellaista tulee vielä lisää, mut eipä tullut.