Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?

Minusta Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi oli loistokirja, yksi kotimaisista suosikeistani. Todella omintakeinen idea mutta silti siinä kontekstissa se tuntui jotenkin uskottavalta. Toivoin että kirja olisi ollut pitempi.

Muita hänen teoksiaan en ole lukenut, niiden aihepiirit eivät oikein herättäneet kiinnostusta.

Kiitos. 

Päivänlaskussa on tosiaan muutamia helppoja kielellesiä kikkoja ja latinaa - onhan sen nyt pakko olla hyvä.

Tunnen henk.koht. useitakin raadin lukijoita. Ihan ammattilukijoita ja kompmromissejä. Kai lienee?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. 

Päivänlaskussa on tosiaan muutamia helppoja kielellesiä kikkoja ja latinaa - onhan sen nyt pakko olla hyvä.

Tunnen henk.koht. useitakin raadin lukijoita. Ihan ammattilukijoita ja kompmromissejä. Kai lienee?

Miksi täytyy olla noin ylimielinen? Yksi tykkää ja toinen ei, sellaistahan se on. Koko ketjun idea on hyvässä hengessä keskustella kirjoista. Kaikista kiinnostavinta onkin, miten eri tavalla ihmiset saman kirjan voivat nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki ei uponnut tähän fantasiafaniin yhtään. Kerronta oli kovin ohutta ja tunteetonta, hahmot jäivät etäisiksi ja päähenkilöllä ei tainnut edes olla persoonaa. Kirjoittajalla oli joitakin kiinnostavia ideoita luomansa fantasiamaailman suhteen, mutta tarina jäi liian pinnalliseksi, jotta maailma olisi alkanut tuntua elävältä.

Elisabeth Kostovan Historioitsija, suuri pettymys. Pitkäpiimäinen ja joutavanpäiväinen, ei lisännyt vampyyrigenreen mitään uutta, päinvastoin tuntui takapakilta. Olin juuri tätä ennen lukenut George R. R. Martinin Fevre Dreamin ja Poppy Z. Briten Lost Soulsin, molemmat erinomaisten kirjoittajien moderneja vampyyritarinoita, joiden tunnelma on niin omaleimainen ja tiivis että jää mieleen pitkäksi aikaa. Niihin verrattuna Historioitsija on tylsämielisen aloittelijan kyhäelmä.

Hitto, tuo Historioitsija kuulosti vampyyrifanille niin kiinnostavalta, olen koittanut sitä etsiskellä! Mutta ehkä otan neuvosta vaarin ja etsinkin noita mitä suosittelit, niistä en ollut ennen kuullutkaan.

Kirjastosetä kirjoitti:

Kaikki Jari Tervon kynästä karanneet, voi hyvät hyssykät. Muutamaa yrittänyt saada luetuksi mutta liian hapokasta ja kesken jää. Lukenut olen tuhansia kirjoja, huonojakin sinnillä loppuun asti mutta nämä ei kertakaikkiaan rullaa ei sitten yhtään. Poliisin poika, kokeilkaapa.

Tervon kirjoista vasta tämän vuosituhannen puolella ilmestyneet ovat luettavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johanna Sinisalon tuotannossa häiritsee todella paljon dialogi, jota on jossain yhteyksissä kehuttukin.

Epäuskottavaa, teennäistä eikä tue rakennetta. 

Joudun valitettavasti jättämään "Vieraat" - nimisen teoksen kesken.

Olin todella hämmentynyt Finlandian-aikoihin. Sama ongelma: dialogi ja henkilöhahmot sitä kautta.

Todella moni ns. arvostettu kirjailija ei osaa kirjoittaa luontevaa ja hyvää dialogia. Useilla heistä se on epäuskottavaa, kankeaa, mukanokkelaa ja sellaista, joka ei palvele tarinaa eikä edistä sitä mitenkään. Vaikka en Anna-Leena Härkösen romaanien takakireydestä ja itseään toistavista päähenkilöistä oikein välitäkään, niin se on pakko sanoa, että hän osaa kirjoittaa kekseliästä mutta silti uskottavaa dialogia. Sanat voisi kuvitella oikean olemassa olevan ihmisen suuhun ja replikointi myös tukee juonta sekä kuvaa hyvin henkilöhahmojen välisiä suhteita. Voisi moni kollega ottaa oppia.

Totta! Härkönen osaa kyllä kirjoittaa hyvin dialogia.

Vierailija kirjoitti:

Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. En pystynyt edes kuuntelemaan äänikirjaa - mihin oli tosin suurimpana syynä kirjaa lukevan naisen ärsyttävä ääni (taisi olla Erja Manto).

Erityisen ärsyttävää, kun suomalainen, joka ei osaa kunnolla ranskaa, yrittää ääntää kuin ranskalainen. Itselläni sama vika - mutta en teekään äänikirjoja.

Hanna Brotheruksen ainoa kotini ei tarjonnut minulle juuri mitään. Helmet-ryhmässä sitä oli todella paljon kehuttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. 

Päivänlaskussa on tosiaan muutamia helppoja kielellesiä kikkoja ja latinaa - onhan sen nyt pakko olla hyvä.

Tunnen henk.koht. useitakin raadin lukijoita. Ihan ammattilukijoita ja kompmromissejä. Kai lienee?

Miksi täytyy olla noin ylimielinen? Yksi tykkää ja toinen ei, sellaistahan se on. Koko ketjun idea on hyvässä hengessä keskustella kirjoista. Kaikista kiinnostavinta onkin, miten eri tavalla ihmiset saman kirjan voivat nähdä.

Ketjun aihe kylläkin oli se, minkä kirjan hehkutusta et ymmärrä eikä se, minkä kirjan hehkutusta ymmärrät. Ennen päivänlaskua on tosi huono kirja. Sen idea saattoi olla hyvä, mutta se on pilalla huonon kirjallisen laadun vuoksi. Jotkut osaavat kirjoittaa, toiset eivät. Kannattaa lukea Margaret Atwoodin kirjoja (esim. Siniparran muna -novellikokoelma), niin ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun  joku osaa lausetasolla kirjoittaa hyvin. Kaikki kaunokirjallisuudeksi mainittu ei tosiaankaan täytä kaunokirjallisuuden kriteerejä, kuten Ennen päivänlaskua todistaa.

Kuule hei, sinun mielipiteesi ei ole mikään korkein auktoriteetti sen suhteen, mikä on hyvää kirjallisuutta. Se, että sinulla on eri mielipide kuin jollakulla toisella, ei anna sinulle mitään oikeutusta olla tyly ja alentuva. Että kannattaa lukea MINUN suosikkikirjojani, niin saattaisit sinäkin reppana ymmärtää, mitä OIKEASTI on hyvä kirjallisuus….

Toki, ketjun idea on kertoa, minkä kirjan hehkutusta ei itse ymmärrä, mutta siitäpä juuri on virinnyt täällä tosi kiinnostavaa keskustelua, kun ihmiset ovat perustelleet eriäviä mielipiteitään. Kaikki muut ovat myös osanneet tehdä sen asiallisesti ja hyvässä kunnioittavassa hengessä.

Olen muuten lukenut kyllä Atwoodin kirjoja, ja neKIN ovat minusta hyvää kirjallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. 

Päivänlaskussa on tosiaan muutamia helppoja kielellesiä kikkoja ja latinaa - onhan sen nyt pakko olla hyvä.

Tunnen henk.koht. useitakin raadin lukijoita. Ihan ammattilukijoita ja kompmromissejä. Kai lienee?

Miksi täytyy olla noin ylimielinen? Yksi tykkää ja toinen ei, sellaistahan se on. Koko ketjun idea on hyvässä hengessä keskustella kirjoista. Kaikista kiinnostavinta onkin, miten eri tavalla ihmiset saman kirjan voivat nähdä.

Ketjun aihe kylläkin oli se, minkä kirjan hehkutusta et ymmärrä eikä se, minkä kirjan hehkutusta ymmärrät. Ennen päivänlaskua on tosi huono kirja. Sen idea saattoi olla hyvä, mutta se on pilalla huonon kirjallisen laadun vuoksi. Jotkut osaavat kirjoittaa, toiset eivät. Kannattaa lukea Margaret Atwoodin kirjoja (esim. Siniparran muna -novellikokoelma), niin ymmärtää, mitä tarkoittaa, kun  joku osaa lausetasolla kirjoittaa hyvin. Kaikki kaunokirjallisuudeksi mainittu ei tosiaankaan täytä kaunokirjallisuuden kriteerejä, kuten Ennen päivänlaskua todistaa.

Kuule hei, sinun mielipiteesi ei ole mikään korkein auktoriteetti sen suhteen, mikä on hyvää kirjallisuutta. Se, että sinulla on eri mielipide kuin jollakulla toisella, ei anna sinulle mitään oikeutusta olla tyly ja alentuva. Että kannattaa lukea MINUN suosikkikirjojani, niin saattaisit sinäkin reppana ymmärtää, mitä OIKEASTI on hyvä kirjallisuus….

Toki, ketjun idea on kertoa, minkä kirjan hehkutusta ei itse ymmärrä, mutta siitäpä juuri on virinnyt täällä tosi kiinnostavaa keskustelua, kun ihmiset ovat perustelleet eriäviä mielipiteitään. Kaikki muut ovat myös osanneet tehdä sen asiallisesti ja hyvässä kunnioittavassa hengessä.

Olen muuten lukenut kyllä Atwoodin kirjoja, ja neKIN ovat minusta hyvää kirjallisuutta.

Kiinnitin samaan huomiota, että onpa kerrankin asiallinen ja aiheessa pysyvä av-ketju! Kiva lukea kunnon perusteluita ja analyysia eikä ainoastaan "en tykänny kirjasta X koska päähenkilö oli läski" -tyylistä nurinaa.

: D Meni ilmeisesti ihon alle kommenttini, kun piti poistaa? Eli sinulle nirppanokka herkistelijä Ennen päivänlaskua tosiaan on siksi niin "ehana", kun siinä mies rakastuu rumaan peikkoon XD. Joo , tosi mittari laatukirjallisuudelle tuo henkilökohtaisen haavan taso :D

Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt ei ollut mielestäni saamiensa kehujen arvoinen. Voi tietysti johtua siitä, että olen eri ikäluokkaa kuin kirjoittaja ja en voinut samaistua tekstiin, vaikka itse olen ollut työuupumuksen partaalla.

Taylor Jenkins Reidin ”Daisy Jones and The Six”

Linnan tuntematon mutta se onkin hyvä kirja . Siinä on oivalluksia ja osin faktaa.Myös elokuva aukesi uuden version myötä paremmin kuten murteet ja lauseet mitä sanotaan. Siinä onkin opettavaisia kohtia monenlaisia luonne kuvia ja ammatteja.

Vierailija kirjoitti:

: D Meni ilmeisesti ihon alle kommenttini, kun piti poistaa? Eli sinulle nirppanokka herkistelijä Ennen päivänlaskua tosiaan on siksi niin "ehana", kun siinä mies rakastuu rumaan peikkoon XD. Joo , tosi mittari laatukirjallisuudelle tuo henkilökohtaisen haavan taso :D

Ookei… en tiedä mistä kommentista puhut eikä minulla myöskään ole valtaa poistella täältä yhtään mitään, mutta tästä voin jo päätellä, että tuskinpa menetin mitään.

Ei muuta kuin tsemppiä sinulle jatkoon, ja jatketaan me muut kirjojen ystävät kivaa ja kiinnostavaa keskustelua kuten tähänkin asti. :)

Vierailija kirjoitti:

Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki ei uponnut tähän fantasiafaniin yhtään. Kerronta oli kovin ohutta ja tunteetonta, hahmot jäivät etäisiksi ja päähenkilöllä ei tainnut edes olla persoonaa. Kirjoittajalla oli joitakin kiinnostavia ideoita luomansa fantasiamaailman suhteen, mutta tarina jäi liian pinnalliseksi, jotta maailma olisi alkanut tuntua elävältä.

Elisabeth Kostovan Historioitsija, suuri pettymys. Pitkäpiimäinen ja joutavanpäiväinen, ei lisännyt vampyyrigenreen mitään uutta, päinvastoin tuntui takapakilta. Olin juuri tätä ennen lukenut George R. R. Martinin Fevre Dreamin ja Poppy Z. Briten Lost Soulsin, molemmat erinomaisten kirjoittajien moderneja vampyyritarinoita, joiden tunnelma on niin omaleimainen ja tiivis että jää mieleen pitkäksi aikaa. Niihin verrattuna Historioitsija on tylsämielisen aloittelijan kyhäelmä.

Minulta Historioitsija jäi kesken. Se oli tosi tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni yksi pahimpia pettymyksiä on kyllä ollut aikanaan paljonkin hehkutettu Diana Gabaldonin Muukalainen ja sen jatko-osat, joita luin muutaman odotellessani josko homma paranisi. Ei parantunut. Kielenkäyttö heikkoa, kielikuvat lähinnä kiusallisia tyyliin ”he ratsastivat rakkauden aalloilla” tai ”heidän kehonsa puhuivat sanatonta rakkauden kieltä.”

Päähenkilön ihastus osasi sanoa lähinnä kaksi lausetta ”Mää haluun sun.” Ja ”Mää tapan sun” (voi toki olla alkuperäiskielellä iskevämpää) ja muutkin henkilöhahmot olivat paperinohuita. Juoni keskittyi lähinnä päähenkilönaisen kauneuden ja erinomaisuuden ihasteluun.

Näihin en enää koske! En tiedä onko TV sarja sitten parempi, ainakin on kovin menestynyt.

Ei saakeli, itse katsoin pari tuotantokautta tuosta televisiosarjasta ja pidin siitä, joten tästä sitten heräsi ajatus, että josko lukisin kirjatkin. Yleensähän ne ovat niistä tehtyjä elokuvia tai sarjoja parempia. Menin sitten kirjakauppaan ja raotin hieman kirjaa ja MEINASIN PYÖRTYÄ, kun tajusin, että tuo Jamien skottiaksentti on suomennettu joksikin paksuksi Tampereen murteeksi!!!!! En olisi pystynyt lukemaan vakavalla naamalla koko kirjaa, joten väliin jäi.

Tavallaan kyllä tajuan, että britin ja skotin puhetapaan on haluttu tehdä jokin ero, kun sellainen alkuperäiskielessäkin on, mutta ei mahda mitään, koko ajan päähän puski mielikuva tästä uljaasta ylämaan komistuksesta vääntämässä lemmekkäissä tilanteissa paksulla suomalaismurteella.

Tästä muuten tuli mieleen: muistelkaapa, miten Hagridin puhe on käännetty suomeksi Harry Pottereissa. Se toimii! Luontevaa ja uskottavaa eikä häiritsevän yliampuvaa. Alkuperäiskielellä hän puhuu varmasti jotain maalaismurretta, kuka tietää vaikka olisi skottiakin.

Kapari on kyllä taitava.

Da Vinci - koodi. Oli niin surkea, että olisi hävettänyt lukea junassa julkisesti, joten luin minkä pystyin kotona. En voinut lukea loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Da Vinci - koodi. Oli niin surkea, että olisi hävettänyt lukea junassa julkisesti, joten luin minkä pystyin kotona. En voinut lukea loppuun.

Hahaha, naurattaa mielikuva missä joku raukka junassa yrittää naama punaisena piilotella Da Vinci-koodia.

Moni täällä on ollut samaa mieltä. Mikä niissä pääasiassa teistä tökkii? Olen itse katsonut vain elokuvat ja ne oli minusta ihan hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen koko tuotanto. 

Minusta esimerkiksi Baby Jane ja Puhdistus olivat aika hyviä, mutta muut ovat todella sekavia ja tylsiä. Koko ajan saa olla pohtimassa, että milläköhän aikatasolla nyt liidellään ja kuka hemmetti tämäkin tyyppi nyt on, joka ilman mitään pohjustusta vaan pomppasi tarinaan.

Minä en tykännyt Puhdistuksesta yhtään.

Maailman tylsin aloitus, sivukaupalla jotain kärpäsen jahtaamista.

Koville otti, että sai kirjan loppuun luettua.