Lue keskustelun säännöt.
Minkä kirjan hehkutusta et itse ymmärrä?
Itse vastaan, että Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Kaikki menivät tästä aivan pähkinöiksi mutta luettuani sitä nyt parisataa sivua en kyllä ymmärrä miksi. Siinä on kyllä joitain ihan hauskoja sutkautuksia, mutta pääasiassa teksti on ihan kuin jonkun amatööriraapustelijan kynästä, ohutta ja yksinkertaista tarinointia. Sivutolkulla tarinaa tyyliin: "Nola laittoi kahvin tippumaan. Hän kasasi tarjottimelle voita, paahtoleipää, munia ja marmeladia. Sitten hän kurkisti heiluriovesta nurkkapöydässä istuvaa Harrya. Oi, kuinka komea hän olikaan! Nola oli aivan rakastunut." Ja sitten Pajtim Statovcin kirjat. Eivät vain iske minuun sitten yhtään. Jotenkin niitä leimaa ankea ja valju tunnelma ja tuntuu että kaikki kolme kirjaa ovat hyvin samanlaisia keskenään, melkein kuin eri versioita samoista henkilöhahmoista. Miehet ovat aina silmiinpistävän mulkeromaisia elleivät peräti väkivaltaisia ja kaikki naiset pyhimysmäisiä hiljaisuudessa kärsijöitä. Vahva symboliikka kissoineen ja käärmeineen ei myöskään muhun vetoa. Kertokaa omanne! Eikä sitten ruveta kinaamaan, henkilökohtaisista mieltymyksistähän tässä on kyse :) Keskustella toki saa!
Kommentit (978)
Vierailija kirjoitti:
50 Shades of Grey
Se teksti on todella karun huonosti kirjoitettua, varsinkin englanniksi.
Samaa mieltä, niin tankero englantia, että huh huh.
Anna-Leena Härkösen koko tuotanto sitten Häräntappo aseen. Miten on edes saanut kustantajan niille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harry Quebertissä minua myös ällötti aikuisen miehen "rakastuminen" lapseen. Mitä heleä oikeasti? Miksi tämä henkilö ei olisi voinut olla edes 18-vuotias? Tarina esitetään vielä ihan kuin tällainen olisi ihan hyväksyttävää ja aito rakkaustarina. Ihan syystä oli äijä linnassa.
Brotherus, Ainoa kotini. Tätä oli hehkutettu niin monella taholla, lukijat sanoivat itkeneensä lukiessaan ja joku sanoi, että tämä oli vaikuttavin kirja minkä hän on koskaan lukenut. Suurin ennakko-odotuksin ostin kovakantisen kirjan ja luin puoleenväliin, ihmettelin missä kohtaa se vaikuttavuus oikein alkaa. Aloitin uudestaan alusta, luin kokonaan ja harmitti, että tuhlasin 25 euroa mokomaan. Uskomatonta asiasta tliseen pomppimista, lyhyet kappaleet, mihinkään aiheeseen ei pureuduta kunnolla. Tämän piti olla joku syväluotaava kuvaus äiti-tytärsuhteiden traumoista ja lopulta kirjan huippukohta oli joku juoksulenkki Pariisissa. En ole ikinä lukenut yhtä huonoa kirjaa ja olen sentään lukenut niitä tähän ikään mennessä satoja elle jo tuhansia.
Nyt menee Vauvapalstaneitsyys vaikka vauvoja ei ole ollut about 18 vuoteen...
Liian kiinnostava aihe nääs :)
Aika käsittämätön määrä esim. Raamattu-mainintoja. Vaikea uskoa että juuri kukaan näistä on oikeasti tämän teoksen lukenut. Minä olen lukenut 5 kertaa kannesta kanteen ja kuudes kierros menossa. Ei missään nimessä kuulu tämän otsikon alle. Huikea teos joka antaa joka kierroksella jotain uutta!
Mutta itse aiheesta:
Melkein kaikki fantasia kuuluu tämän otsikon alle, pois lukien Tolkien ja Lewis. Tosin tämä saattaa johtua siitä että nuo on luettu herkässä teini-iässä ja siksi kolahtivat :)
Yritin joskus lukea Hovimäkeä, mutta yritykseksi jäi. Liian sekava. Syynä lienee se että kirjoittajina olivat kaikki kuusi (?) tv-sarjan käsikirjoittajaa. Jäi sellainen vaikutelma että kukin kirjoitti kappaleen kerrallaan, ja lopputuloksen voinette arvata.
Fantasiasta olen yrittänyt lukea Eddingsiä ja Martinia, mutta ei vaan toimi. (Sorry fanit!)
Seitsemän veljestä on niin ikään jäänyt kesken. Sori Aleksis, mutta ei vaan pystynyt! Lupaan antaa joskus vielä yhden mahdollisuuden!
Jari Tervo vaikuttaa niin ylimieliseltä etten taida antaa edes tsäänssiä. Sofi Oksanen taas on saanut niin paljon shittiä tällä palstalla että ehkä ei tarvitse edes antaa sitä tsäänssiä?
Muitakin riivatun huonoja on tullut luettua, mutta ei kaikkia jaksa muistaa näin yhtäkkiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vaan käsitä kirjoitti:
Kivittäkää mut, mutta Harry Potterit. Olen lukenut kaikki läpi ja en siltikään ymmärrä, mikä niissä on niin hienoa. Enkä vieläkään tajua, onko niiden tarkoitus edustaa fantasia- vai satukirjallisuutta, mutta kummassakin kategoriassa on kyllä PALJON parempia teoksia luettavaksi.
Olen kyllä Pottereista ihan samaa mieltä. Kerro mitkä ovat sinusta parempia fantasia-puolella. Josko löytäisin jonkun lukuvinkin.
Oletko lukenut Philip Pullmanin Universumien tomu-trilogiaa? Mielestäni ihan lumoava ja kirjallisestikin korkeatasoinen teos. Luin tämän joskus lapsena ja ajattelin, että jee kiva jännä tarina. Sitten luin sen aikuisena uudestaan ja äimistyin siitä, miten syviä uusia ulottuvuuksia tarinasta aukesikaan.
Ehdottomasti parasta fantasiaa on Rothfussin Tuulen nimi ja Viisaan miehen pelko. Rothfuss on kyllä niin mainio! Harmi, että kolmatta osaa on joutunut odottamaan aika monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Murakamilta kaikki muut paitsi Suuri lammasseikkailu. Se on ensimmäinen lukemani Murakami, enkä silloin aavistanut, että koko tuotanto siitä eteenpäin tulisi olemaan egopöhöisen miehen matkaa saavuttamattomien naisten joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Murakamilta kaikki muut paitsi Suuri lammasseikkailu. Se on ensimmäinen lukemani Murakami, enkä silloin aavistanut, että koko tuotanto siitä eteenpäin tulisi olemaan egopöhöisen miehen matkaa saavuttamattomien naisten joukossa.
Kafka rannalla sekä Maailmanloppu ja ihmemaa ovat myös hyviä kirjoja. Norwegian Woodista en pitänyt. Tykkään Murakamin unenomaisesta ja pieniä oivalluksia täynnä olevasta tyylistä. Kafka rannalla on suosikkini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 Shades of Grey
Se teksti on todella karun huonosti kirjoitettua, varsinkin englanniksi.
Samaa mieltä, niin tankero englantia, että huh huh.
Anna-Leena Härkösen koko tuotanto sitten Häräntappo aseen. Miten on edes saanut kustantajan niille?
Minusta siellä keskivaiheilla oli muutama ihan kohtuullinen kirja, vaikka ei tuo Härkösen tuotanto toki mitään korkeakirjallisuutta ole ollut edes parhaimpina päivinään. Avoimien ovien päivä oli paikoin jopa ihan oivaltava ja tunnelmallinen, ja muistan ihastelleeni joitain kauniisti muotoiltuja lauseita siellä. Ei kiitos ja Onnen tunti olivat niin ikään omassa genressään ihan jees kirjoja, teemoiltaan ja rakenteeltaan johdonmukaisia, kevyehköä viihdehömppää toki, mutta kyllä niitä mökkilaiturilla lueskeli.
Sen jälkeen homma on lähtenyt heittämään ihan häränpyllyä. Lainasin siskoltani tuon Kenraaliharjoituksen enkä varmaan koskaan ole lukenut päättömämpää kirjaa. Parinvaihtoa! Kadonneen isän metsästystä! Lesboseksiä! Miten oikeasti kukaan kustantaja ei ole sanonut, että koita nyt päättää edes se, mistä tämä kirja kertoo? Juoni poukkoilee hysteerisenä ihan missä sattuu eikä oikein mistään saa otetta. Valomerkki taas oli vaan ihan saakelin tylsä, hyväosainen masentunut nainen velloo omassa kurjuudessaan eikä oikeastaan YHTÄÄN MITÄÄN tapahdu ennen kuin kanootti menee nurin ja veden kuohuissa nainen tajuaa, että kuoleminen onkin ikävää. Tähän valaistumiseen kirja sitten päättyy. Kiva juttu.
Tirlittan. Uskovainen hihhuliopettaja luetutti sitä koko neljännen luokan vuonna 1982 ja trauma on kestänyt tähän päivään asti. Kolmesti olen yrittänyt itsemurhaakin sen inhon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tirlittan. Uskovainen hihhuliopettaja luetutti sitä koko neljännen luokan vuonna 1982 ja trauma on kestänyt tähän päivään asti. Kolmesti olen yrittänyt itsemurhaakin sen inhon takia.
Itseäni ei Tirlittan-trauma ole ihan vielä itsetuhon partaalle ajanut, mutta hemmetti että osaakin olla masentava kirja. Juonikin on kuin LSD-painajaisesta. Tuuli puhaltaa perheen pitkin maita ja mantuja ja Tirlittanin kanavaan, sitten kähnätään poliisien kanssa ja sytytetään tulipalo ja parannetaan siinä sivussa jonkun vanhan tädin sairaus ja trapetsitaiteillaan, ja välillä jutustellaan Taivaan isän kanssa.
Äitini luki tätä meille iltasatuna kun olimme pieniä ja manguimme aina siskoni kanssa, että tämä on ihan pimeä satu, voisitko lukea jotain muuta.
Tuhat loistavaa aurinkoa ja muut Hosseinit. Tuulen varjo ja jatko-osat. En yksinkartaisesti ymmärrä niiden hehkutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt menee Vauvapalstaneitsyys vaikka vauvoja ei ole ollut about 18 vuoteen...
Liian kiinnostava aihe nääs :)
Aika käsittämätön määrä esim. Raamattu-mainintoja. Vaikea uskoa että juuri kukaan näistä on oikeasti tämän teoksen lukenut. Minä olen lukenut 5 kertaa kannesta kanteen ja kuudes kierros menossa. Ei missään nimessä kuulu tämän otsikon alle. Huikea teos joka antaa joka kierroksella jotain uutta!
Mutta itse aiheesta:
Melkein kaikki fantasia kuuluu tämän otsikon alle, pois lukien Tolkien ja Lewis. Tosin tämä saattaa johtua siitä että nuo on luettu herkässä teini-iässä ja siksi kolahtivat :)
Yritin joskus lukea Hovimäkeä, mutta yritykseksi jäi. Liian sekava. Syynä lienee se että kirjoittajina olivat kaikki kuusi (?) tv-sarjan käsikirjoittajaa. Jäi sellainen vaikutelma että kukin kirjoitti kappaleen kerrallaan, ja lopputuloksen voinette arvata.
Fantasiasta olen yrittänyt lukea Eddingsiä ja Martinia, mutta ei vaan toimi. (Sorry fanit!)
Seitsemän veljestä on niin ikään jäänyt kesken. Sori Aleksis, mutta ei vaan pystynyt! Lupaan antaa joskus vielä yhden mahdollisuuden!
Jari Tervo vaikuttaa niin ylimieliseltä etten taida antaa edes tsäänssiä. Sofi Oksanen taas on saanut niin paljon shittiä tällä palstalla että ehkä ei tarvitse edes antaa sitä tsäänssiä?
Muitakin riivatun huonoja on tullut luettua, mutta ei kaikkia jaksa muistaa näin yhtäkkiä...
Raamatun olen lukenyt pariin kertaan läpi ja myös 7 veljestä.
7 veljestä kyllä on aina viehättänyt, luin sen ensi kertaa ajatuksella armeijassa.
Raamatulta vei isoimman hohdon uskon haihtuminen, mutta kyllä siinä hohtonsa on.
Raamattu on myös paikallaan tuntea kulttuurimme viittausten takia.
Fantasia ei oikein sitten ole minun laji, Sormus-trilogia meni kyllä ennen kuin leffojen ylihehkutus ja pompöösi visuaalisuua/musiikki(kirjassa lukija voi itse luoda mielikuvansa) tunki minut kurkkua myöten täyteen aihetta.
Dan Brown on jotain kamalaa, mutta voin ymmärtää suosion(alentuvan omahyväisesti tuhahtelen).
Vierailija kirjoitti:
Harry Quebertissä minua myös ällötti aikuisen miehen "rakastuminen" lapseen. Mitä heleä oikeasti? Miksi tämä henkilö ei olisi voinut olla edes 18-vuotias? Tarina esitetään vielä ihan kuin tällainen olisi ihan hyväksyttävää ja aito rakkaustarina. Ihan syystä oli äijä linnassa.
Jep!! Vaikutusvaltaisen aikamiehen kaunis rakkaustarina kaltoinkohdeltuun mielisairaaseen 15 v tyttöön. Mitä helvettiä tämä kirjailija on oikein ajatellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kukaan ole saanut luettua Burroughsin Alastonta lounasta? Luen kauhua, pornoa, sotakirjoja (Sven Hassel, jawohl!) ja vaikka mitä hallutarinoita (Gérard de Nerval: Aurelia – merveilleuse!), mutta Lounas meni alle kaikkien rimojen ja viemäreiden. Toinen jota olen monesti yrittänyt, on Boris Vianin Päivien kimallus. Ei ei avaudu edes frankofiilille.
Kymmenen pientä ղҽҽҟҽɾìղ poikaa.
Frank O'Phile kirjoitti:
Ei kai kukaan ole saanut luettua Burroughsin Alastonta lounasta? Luen kauhua, pornoa, sotakirjoja (Sven Hassel, jawohl!) ja vaikka mitä hallutarinoita (Gérard de Nerval: Aurelia – merveilleuse!), mutta Lounas meni alle kaikkien rimojen ja viemäreiden. Toinen jota olen monesti yrittänyt, on Boris Vianin Päivien kimallus. Ei ei avaudu edes frankofiilille.
Jos Alaston lounas on sinusta kamala, niin luepa saman kirjailijan Hurjat Pojat. Ok, kirjailija on narkomaani ja ilmeisesti homoseksuaali, mutta jummijammi mikä huono happomatka ja ahdistuksen pimeä kuilu tuo Pojat-kirja onkaan.
Mikko Rimmisen kirjat (Pussikaljaromaani ja Nenäpäivä tulevat nyt ainakin mieleen). Kirjoittaa kyllä hyvin, mutta ei sano mitään.
Raamattu (ikivanhoja legendoja)
Konmari-kirjat (ikivanha Feng Shui -oppi on nyt väännetty uuteen muotoon ja sitä sanotaan konmariksi)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen junassa. Siis tuollaisia keskinkertaisia jännäreitä ilmestyy jatkuvalla syötöllä. En ymmärrä mikä siitä teki erityisen hitin. Murhaajankin arvasi heti.
En ole kirjaa lukenut, mutta pidän vähän hassuna sitä, että sitä mainostetaan juoneltaan Hitchcockmaisena kirjana. Hitchcock kun oli nimenomaan tunnettu siitä, että saattoi jopa poimia jonkin kioskikirjallisuutena pidetyn romaanin ja onnistui tekemään siitä hienon elokuvan.
Mainitsepa yksi esimerkki tällaisesta kioskikirjallisuutena pidetystä romaanista, josta Hitchcock on tehnyt hienon elokuvan.
Psyko, ilmestynyt novellina kioskikirjassa.
Minä keskityn äänikirjan kuunteluun tehokkaammin kuin kirjaimelliseen lukemiseen juuri tuosta syystä. Kun ei huvita kelailla taaksepäin koko ajan, niin tulee kuunneltua tarkasti.