Lue keskustelun säännöt.
Onko tavallinen vauva-arki tylsää?
Odotan ensimmäistä lastani ja olen sen myötä alkanut kiinnittää enemmän huomiota kaveripiirini lapsiperheisiin ja ylipäätään nykyajan perhe-elämään. Hämmentävin asia on ollut vauvojen ja taaperoiden harrastukset ja elämykset. Kotona olevat kaverini eivät välttämättä mene alle 2-vuotiaan lapsensa kanssa moneen päivään ulos pihalle tai puistoon (ovat ihan itse kertoneet). Sen sijaan mennään sisäleikkipuistoihin, taidemuseoihin, kahviloihin ja vastaaviin. Lisäksi monet kyselevät vinkkejä 2-vuotiaalle sopivista harrastuksista, siis ei mitään muskaria tai perhekerhoa vaan ihan jalkapalloa, voimistelua jne. Olen varmaan elänyt jossakin pahvilaatikossa, kun kuvittelin että pienen lapsen kanssa riittää ulkoilu, leikkiminen ja tavallinen arki. Omat vanhempani veivät lähinnä metsäretkelle ja kirjastoon ja ehkä kerran kuussa jotain erityisempää (olen Helsingistä). Harrastukset tulivat siinä kouluiässä. Kun vauvamme syntyy, haluaisimme olla puolisoni kanssa vuorotellen kotona mahdollisimman pitkään. Mutta onko tavallinen arki vauvan/taaperon kanssa tylsää? Tapaako lapseni muita lapsia, jos hän on vain kotona, onko puistoissa enää leikkikavereita? Onko tässä eroja esim. kaupungin ja maaseudun/kehyskuntien välillä?
Kommentit (166)
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei kotiäidin tai koti-isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli, jaksoin sitä 9 kuukautta ja palasin töihin.
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapset ovat yksilöitä ja kaikki erilaisia. Sinun ensisijainen tehtävä on oppia tunnustamaan oma lapsesi ja elää sen mukaan eikä kaavailla miten minä olen muita parempi ihminen ja haaveilla takaisin sinne omaa lapsuuteen. Tuo huonosti piilotettu itse korostus kannattaa karsia ihan ensimmäiseksi pois, jos meinaat pärjätä aika raassakin äitiyden maailmassa. Kukaan ei ole niin saatanallisen syyllistävä kuin toinen äiti. ( jota teit jo nyt)
Se kuvailemasi perus arki riittää ja tylsistyminen riippuu siitä miten itse asennoidut ja koet asiat. Jokainen saa tehdä lapsensa kanssa mikä hyvältä tuntuu. Kuvailemiisi vanhempiin en ole törmännyt. Kyllä ne harvassa on jotka aidosti lapsensa kanssa haluavat olla ja selitys kuuluu näin : "kyllä meidän lapsi vaan kaipaa jo kaksi vuotiaana virikkeitä ja kavereita koko päivän, hän on niin aktiivinen. Siksi koko päivä hoidossa on lapsen etu". Tiedoksi, että monikaan ei hoida lapsia pari vuotiaaksi asti kotona edes vaikka olisi uusi vauva jo syntynyt, koska hoidossa on parempi. Siksi saattaa olla vaikea löytää seuraa perusarjessa puistoista ja muualta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä arki on välillä tylsää vauvan tai taaperon kanssa. Välillä se on oikein supertylsää, kun toistetaan päivästä toiseen samaa kaavaa vailla aikuiskontaktia. Sellaista elämä kuitenkin on. Joskus on tylsää ja joskus on vielä tylsempää.
Pieni lapsi ei tarvitse hienoja elämyksiä ja harrastuksia. Koti ja sen turvalliset aikuiset riittävät. Harrastaa ehtii sitten kouluiässä.
Kannattaa muodostaa arjestaan sellaista, mistä itse pitää ja mikä näyttää sopivan omalle vauvalle. Lapsi oppii kyllä uimaan, vaikkei hän menekään vauvauintiin ja hän oppii kyllä kaikkia muitakin asioita myöhemmin, vaikka olisikin ollut pelkästään kotona.
Muiden äitien tekemisten ei kannata antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihin. Jos joku haluaa uuvuttaa itsensä juoksemalla kahviloissa, sisähuvipuistoissa ja harrastuksissa, siinäpähän tekee niin. Sinä voit antaa lapsesi tonkia keittiön laatikkoa ja se on varmasti pienelle lapselle ihan riittävää. Lapsi ei jää mistään paitsi, eikä hän kehity huonommin.
Yksi ohje: älä anna kännykkää tai tablettia lapsesi käteen viihdykkeeksi. Ruokailutilanteissa ja vaunuissa istuessa jutellaan ja opitaan elämän normaaleja asioita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arki on välillä tylsää vauvan tai taaperon kanssa. Välillä se on oikein supertylsää, kun toistetaan päivästä toiseen samaa kaavaa vailla aikuiskontaktia. Sellaista elämä kuitenkin on. Joskus on tylsää ja joskus on vielä tylsempää.
Pieni lapsi ei tarvitse hienoja elämyksiä ja harrastuksia. Koti ja sen turvalliset aikuiset riittävät. Harrastaa ehtii sitten kouluiässä.
Kannattaa muodostaa arjestaan sellaista, mistä itse pitää ja mikä näyttää sopivan omalle vauvalle. Lapsi oppii kyllä uimaan, vaikkei hän menekään vauvauintiin ja hän oppii kyllä kaikkia muitakin asioita myöhemmin, vaikka olisikin ollut pelkästään kotona.
Muiden äitien tekemisten ei kannata antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihin. Jos joku haluaa uuvuttaa itsensä juoksemalla kahviloissa, sisähuvipuistoissa ja harrastuksissa, siinäpähän tekee niin. Sinä voit antaa lapsesi tonkia keittiön laatikkoa ja se on varmasti pienelle lapselle ihan riittävää. Lapsi ei jää mistään paitsi, eikä hän kehity huonommin.
Yksi ohje: älä anna kännykkää tai tablettia lapsesi käteen viihdykkeeksi. Ruokailutilanteissa ja vaunuissa istuessa jutellaan ja opitaan elämän normaaleja asioita.
Äläkä paheksu muita äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei kotiäidin tai koti-isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Entisaikaan lapsilla ei ollut harrastuksia vaan he puuhailivat vaan kaikenlaista yksin tai keskenään. Ei ollut harrastustiloja eikä mahdollisuutta harrastuskyydityksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arki on välillä tylsää vauvan tai taaperon kanssa. Välillä se on oikein supertylsää, kun toistetaan päivästä toiseen samaa kaavaa vailla aikuiskontaktia. Sellaista elämä kuitenkin on. Joskus on tylsää ja joskus on vielä tylsempää.
Pieni lapsi ei tarvitse hienoja elämyksiä ja harrastuksia. Koti ja sen turvalliset aikuiset riittävät. Harrastaa ehtii sitten kouluiässä.
Kannattaa muodostaa arjestaan sellaista, mistä itse pitää ja mikä näyttää sopivan omalle vauvalle. Lapsi oppii kyllä uimaan, vaikkei hän menekään vauvauintiin ja hän oppii kyllä kaikkia muitakin asioita myöhemmin, vaikka olisikin ollut pelkästään kotona.
Muiden äitien tekemisten ei kannata antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihin. Jos joku haluaa uuvuttaa itsensä juoksemalla kahviloissa, sisähuvipuistoissa ja harrastuksissa, siinäpähän tekee niin. Sinä voit antaa lapsesi tonkia keittiön laatikkoa ja se on varmasti pienelle lapselle ihan riittävää. Lapsi ei jää mistään paitsi, eikä hän kehity huonommin.
Yksi ohje: älä anna kännykkää tai tablettia lapsesi käteen viihdykkeeksi. Ruokailutilanteissa ja vaunuissa istuessa jutellaan ja opitaan elämän normaaleja asioita.
Jos joku tekee toisin kuin sinä hän uuvuttaa itseään? Kävikö edes mielessä, että joku voi uupua esim siihen tylsyyteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinperheen muurien sisään vangitseminen on kasvatusmallina historiallinen poikkeus. Suurin osa ihmiskuntaa kasvaa nykyisinkin aikuisuuteen osana kotiseutunsa yhteisöä, ei kotiäidin tai koti-isän tärkeydentunteen välikappaleena.
Entisaikaan lapsilla ei ollut harrastuksia vaan he puuhailivat vaan kaikenlaista yksin tai keskenään. Ei ollut harrastustiloja eikä mahdollisuutta harrastuskyydityksiin.
Lapsilla oli tilaa ja sitä omaa aikaa kasvaa ja kehittyä. Nyt he ovat vanhempien oman egon jatkeita, joiden avulla päteä. Vanhemmat kuvittelevat omistavansa lapset kuten lemmikkieläin omistetaan.
Tavallinen vauva-arki on juuri sellaista kuin teet siitä. Me käytiin puistoissa ja metsissä seikkailemassa. Lisäksi puuhailtiin yhdessä kotona ja kotipihalla. Kannattaa vaan ohittaa muiden tapa olla vanhempi. Heidän tapansa olla vanhempi sopii ehkä heille, mutta ei välttämättä sinulle. Puistossa on kyllä tosi usein ikäistä seuraa ja todennäköisesti samanhenkisiä vanhempia, kun muut ovat siellä kahviloissa ja museoissa ja jalkapallokentillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö vanhemman jonka lapsi ei muuta tekisi kuin potkisi sitä palloa ottaa pallo pois ja raahata se väkisin sinne leikkipuiston? On erilaisia lapsia ja aikuisia. Voi olla, että tulee se päivä kun sinä olet se paljon paheksuttu futisäiti.🤣 Ja se joka pisti lapsen hoitoon alle vuoden ikäisenä, jne. Nämä vaan on asioita, joita ei kannata kauheasti etukäteen huudella. Sinä et tiedä vielä hittojakaan siitä esim millainen äiti sinä olet. Ja se lapsen isä voi häipyä ekan vuoden aikana.
Niin, et sinä Eero nyt pääse sinne jalkapalloon kun äiti ei halua olla niin kuin kaikki muut äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Miksi ihmeessä EI kävisi esim museoissa ja muissa hauskoissa paikoissa, kun kerrankin on päivisin aikaa?!
Henk. koht. mielipiteeni on, että ehkä tylsä on vahva sana, mutta monotonistahan se perusarki väkisinkin on, kun pikkulapsilla on paljon rutiineja (joista halusin pitää kiinni, koska selvästi lapseni kaipasi niitä ja voi paremmin, kun ei niistä paljoa joustettu). Oli kiva rutiinien puitteissa edes vähän venyttää elinpiirin rajoja eli just vierailla kiinnostavissa paikoissa, perhekahviloissa ym.
(Olin kotona täydet kolme vuotta ja tuolla metodilla nautin siitä oikein kovasti.)
Vauva ei edes leiki siellä puistossa, ehkä nauttii vähän keinumisesta, mutta siinä se. Ja suurin osa 2-vuotiaista (jotka jo vähän leikkivätkin) on hoidossa.
Ulkoilu meillä vauva-aikana oli pääasiassa sitä, että vauva nukkui vaunuissa samalla, kun kävelin (usein yksin, joskus kaverin kanssa). Ja kyllä, se oli tylsää, varsinkin kun en voinut esim. istua penkille lukemaan Hesaria tai kirjaa, koska lapsi heräsi välittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä arki on välillä tylsää vauvan tai taaperon kanssa. Välillä se on oikein supertylsää, kun toistetaan päivästä toiseen samaa kaavaa vailla aikuiskontaktia. Sellaista elämä kuitenkin on. Joskus on tylsää ja joskus on vielä tylsempää.
Pieni lapsi ei tarvitse hienoja elämyksiä ja harrastuksia. Koti ja sen turvalliset aikuiset riittävät. Harrastaa ehtii sitten kouluiässä.
Kannattaa muodostaa arjestaan sellaista, mistä itse pitää ja mikä näyttää sopivan omalle vauvalle. Lapsi oppii kyllä uimaan, vaikkei hän menekään vauvauintiin ja hän oppii kyllä kaikkia muitakin asioita myöhemmin, vaikka olisikin ollut pelkästään kotona.
Muiden äitien tekemisten ei kannata antaa vaikuttaa omiin ratkaisuihin. Jos joku haluaa uuvuttaa itsensä juoksemalla kahviloissa, sisähuvipuistoissa ja harrastuksissa, siinäpähän tekee niin. Sinä voit antaa lapsesi tonkia keittiön laatikkoa ja se on varmasti pienelle lapselle ihan riittävää. Lapsi ei jää mistään paitsi, eikä hän kehity huonommin.
Yksi ohje: älä anna kännykkää tai tablettia lapsesi käteen viihdykkeeksi. Ruokailutilanteissa ja vaunuissa istuessa jutellaan ja opitaan elämän normaaleja asioita.
Jos joku tekee toisin kuin sinä hän uuvuttaa itseään? Kävikö edes mielessä, että joku voi uupua esim siihen tylsyyteen?
Tämä! Monotoninen perusarki kahdestaan kotona esikoislapsen kanssa voi olla tosi uuvuttavaa. Ilman esimerkiksi yhdessä harrastamista taaperoni kanssa en olisi jaksanut olla kauaakaan kotona!
Ja toiselle taas se kotipiirissä oleskelu päivästä toiseen voi olla taivas. Ihmiset ovat yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Asiat eivät ole mustavalkoisia. Lapsemme käy luistelukoulua, käydään hoplopissa, kavereiden kanssa kahvilla, jne, mutta ei me koko aikaa olla menossa. Käydään myös puistossa, metsässä, jne. Tänäänkin on edessä ihan tavallinen tylsä päivä, ulkoilua ja ihan kotona oloa kuten useampana muunakin päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tylsyyden kokemus riippuu lapsesta ja vanhemmasta. Toiset kokee tylsänä, toiset ei. Toiset lapset kaipaa paljon virikkeitä, toisille riittää vähempi.
Meillä vaille 2 v kotihoidossa ja ihan perusarki riittää. Ulkoillaan, käydään seurakunnan kerhossa, leikitään ja luetaan. Nautin tästä ajasta tosi paljon, joku muu tylsistyisi.
Lapsettomana ajatellen tälläinen arki on myös rauhoittavaa lapselle . Jatkuva meno ja häly pienelle lapselle ei voi olla hyväksi .Ja tavallinen elämä on tylsähköö , siihen pitää vaan myöntyä .
Siis eihän se, että lapsi viedään esimerkiksi museoon, missä on arkipäivänä tosi hiljaista ja hän nukkuu osan museovierailusta, tai vaikka kirjastoon ja kahvilaan, joka samoin arkipäivisin on väljä tai täynnä rauhallisia mummoja, ole mitään "jatkuvaa menoa ja hälyä"?!
Me askarrellaan lasten kanssa sinulle mitali ja laitetaan postiin.