Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rippilahja töykeälle teinille
09.07.2021 |
Siskoni tyttö siis, ja ihan uskomattoman röyhkeä.
Kelpuutri minut vieraaksi, koska olen hyvätuloinen sinkku.
Syntymäpäivillään olen myös joka vuosi käynyt, ja antanut lahjaksi lahjakortteja tai käteistä 50- 100€.
Milloi.kaan, ei siis kertaakaan rytöltä ei ole kiitosta kuulunut.
Tytön kummi en ole, kummi on vanhin sisaremme. Kuulemma tyttö ei olisi halunnut tätä kummia kirkkoo., koska siskomme on köyhä, eikä hänellä ole koskaan ollut mahdollisuutta ostaa kalliita lahjoja.
Ovatko kaikki teinit tällaisia, että arvotetaan omat sukulaisuudet sen mukaan, paljonko heistä hyötyy?'
Antakaa ideoita lahjaksi, raha- automaatti en enää aio olla. Vuohi kehitysmaahan....?
Kommentit (73)
Antaisin lahjaksi opuksen nimeltä Käytöksen kultainen kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin saanut kutsuja joidenkin hyvänpäiväntuttujen lasten rippijuhliin ja yo juhliin.
Kilometrien päähän on haissut vain motiivi hyötyä.
Lyulisi ettävanhempia edes hävertäisi moinen lokkeilu.Meillä on vietetty 4 rippijuhlat ja 2 yo juhlat.
Kaikissa juhlissa ollaan jääty miinuksen puolelle ja pahasti.
Jos perhe 2-2 tuo 20 e lahjan, selvää on juhlien pitäjä jää miinukselle. Valtaosa tuo kukan ja kortin, ei niitä voi jälleenmyydä.
Me pyydetään juhliin ihmisiä, koska halutaan. Voittoa ei niistä tietenkään saa.
Niinpä! Mekin pidettiin just yo-juhlat ja varmaan tonni meni ruokiin ym. juhliin liittyviin kuluihin. Halvemmalla oltaisi päästy kun oltais annettu vaikka 500€ suoraan tuolle juhlakalulle. Vaikka eihän ne lahjarahat vanhemmille tulekaan..
En voi ymmärtää tällaista ajatusmallia, jossa juhlien jälkeen lasketaan, jäätiinkö plussan puolelle. Juhlien tarkoitus on viettää aikaa yhdessä ja kokoontua (teko)syyn varjolla sellaistenkin ihmisten kanssa, joita arjessa ei niin usein näe. Omassa suvussani perhejuhlat rippijuhlista hautajaisiin ovat ensisijaisesti sukulaisten tapaamista varten. Näitä "arvokkaampia" tilaisuuksia varten jaksetaan ajaa toiselta puolelta Suomea vaihtamaan kuulumisia ja taivastelemaan lasten kasvua. On kunnia-asia, että ruokaa on paljon ja juhlien järjestämiseen nähdään vaivaa. Ja esim. yo-juhlasesonkina oli ihan normaalia, että juhliin saattoi tulla ihan vain sen ruusun ja kauniin kortin kanssa, jos oli paljon juhlia kierrettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eipä ole aloittajallakaan käytöstapoja.
Perusteletko vähän?
Jos aikuisen pitää vittuilla teinille yhtenä sen suurista päivistä, niin onko se mielestäsi oikein?
Sen vittuilunkin voi hoitaa muulloin.
"Suurista pävistä" :D
Kakara käynyt viikon kesäleirin.
itse kyllä muistan rippijuhlani edelleenkin, vaikka olen eronnut kirkostakin jo aikoja sitten.
koetko olevasi oikeasti aikuinen?
No eipä tämäkään tyyppi kovin aikuiselta vaikutam
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eipä ole aloittajallakaan käytöstapoja.
Perusteletko vähän?
Jos aikuisen pitää vittuilla teinille yhtenä sen suurista päivistä, niin onko se mielestäsi oikein?
Sen vittuilunkin voi hoitaa muulloin.
Onko se vittuilua, jos ei enää suostu olemaan raha- automaatti teinille, joka ei ennenkään ole kiittänyt lahjoista mutta tulee huoneestastaan käsi ojossa odottaen taas saavansa rahaa?
Tällainen ahne paskiainen voisi kyllä vittuilua ansaitakin...sanoinko että sille pitää kantaa rahaa?
ihan oikeastiko rippijuhla on se päivä, jolloin aikuinen vittuilee teinille?
mutta tämähän on naisten tapa toimia, paskaa vaan niskaan kaikille, ei mitään väliä silläkään miten muut pyörittelee silmiään aloittajan "näpäyttelylle"
Lauseen aloitus? Millainen kirjain?
Olipas typerä kysymys, onko siis teini päässyt vedättämään sinua. Arvaa, ostaisinko tuollaiselle baskiaiselle yhtään mitään. Voi kiesus joo, kaikkea sitä kysytäänkin. Röyhkeys palkitaan vastaröyhkeydellä !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostat mikä tuntuu sinusta parhaimmalta. Meidän sukulainen on rikas ja huusi isosti kun meni naimisiin että jos listalta ei saa lahjoja ja saa kattilan niin heittää roskiin. Minä ostin kattilan ja on kuulemma yhä käytössä. Listan lahjat oli todella kallita.
Astia-sarja. Hyödyllinen joskus myöhemmin, mutta ei niitä kalliita tavaroita, joiden takia on sinua kutsumassa. Ei ole v*ttuilua ja jos on laadukas, niin oikeasti ihan hyvä lahja. Oma vika jos ei osaa arvostaa.
Tai liinavaate setti tms. muuta myöhemmin omaan kotiin mukana vietävää. Näitä omassa teini-iässä saatiin lahjaksi rahan ja rippiristin lisäksi...
Joku kirja aikuisuuteen kasvamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan ymmärrettävää että teinit ovat tyytyväisiä jostain rahalahjoista, nykypäivänä kun sitä rahaa menee heillä ihan hirveästi.
Mutta sitä en voi hyväksuä, että yhtä kiitoksen sanaa ei suusta tule.
Keväällä, kun olin tämän tytön syntymäpäiväkahvilla, hän ei puhunut minulle sanaakaan. Tuli pöytään ja vaivautuneesti siinä vääntelehti kännykkää pläräten.
Annoin sitten kirjekuoren, jossa oli kortti ja seteli. Tyttö ynähti jotain ja ampaisi omaan huoneeseensa.
Ap.
Onko tyttö ujo? Muistan itseni rippikouluikäisenä. Olin niin tuskstuttavan ujo ja herkkä punastelemaan varsinkin, jos jouduin huomion kohteeksi. Tunnen tämän vuoksi sympatiaa tyttöä kohtaan. Itse koitin naamioida ujouteni sellaisen kovisnaamion taakse. Ujouteen voisi viitata tuo kahvipöydästä pakeneminenkin. Anna tytölle lahja. Kyllä hän sitä arvostaa. Voit saada kiitoksen vuosien kuluttuakin.
Ap täällä taas. Lahjapulma ratkaistu, osittain.
Oäätin ostaa tytölle runokirjan, joko Anna- Mari Kaskisen tai Tommy Tabermannin runoteoksen.
Tilaan vielä taitavalta floristilta upean kukkakimpun, ehkä pioneja. Vai olisiko kukkaseppele hölmö idea?
Ja edelliselle kommentoijalle, tyttö ei ole ujo tuppisuu. Pienestä pitäen ollyt äänessä, puhunut päälle jne.
Mutta jos jutut on hänelle evvk, silloin murjottaa myrtsinä.
Ja tiedön ettei minun tarvitsisi lahjoa tyttöä mitenkään, mutta hän on oma sukulaiseni ja omaa perhettä minulla ei ole enkä tiedä saanko sitä koskaan.
Raha- automaattina en enää koskaan Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan ymmärrettävää että teinit ovat tyytyväisiä jostain rahalahjoista, nykypäivänä kun sitä rahaa menee heillä ihan hirveästi.
Mutta sitä en voi hyväksuä, että yhtä kiitoksen sanaa ei suusta tule.
Keväällä, kun olin tämän tytön syntymäpäiväkahvilla, hän ei puhunut minulle sanaakaan. Tuli pöytään ja vaivautuneesti siinä vääntelehti kännykkää pläräten.
Annoin sitten kirjekuoren, jossa oli kortti ja seteli. Tyttö ynähti jotain ja ampaisi omaan huoneeseensa.
Ap.
Omena ei ilmeisesti kauas ole puusta pudonnut. Kyllä mä ainakin osaan sanoa siskon tytölle tai pojalle kuinkas tavataan sanoa ellei vanhemmat ole lasta opettaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni teineistä (ja nuorista aikuisista) on oman elämänsä belörffejä.
Huulet tötteröllä odottavat prinsessakohtelua.
Alue: Aihe vapaa
Jos kiitoksen puute kismittää, syyttäisin tytön vanhempia. Itse olin ainakin sen verran ujo teini, että vaivaannuin huomion keskipisteenä olemisesta ja lahjojen saamisesta. Olisin hyvin voinut vaan "siepata" kirjekuoren ja viedä sen äkkiä huoneeseeni, että siitä ei tarvitse tehdä enempää numeroa. Muistan, että vaarini soitti minulle salaa kävelyllä ollessaan, että mummo on loukkaantunut kun en muistanut kiittää postin mukana tulleesta lahjasta. Soitin heti mummolle ja kiitin. En vain ollut tullut ajatelleeksi, että jos ei ole kasvotusten lahjan antajan kanssa, olisi kohteliasta soittaa. Teinit näyttävät ehkä enemmän aikuisilta kuin lapsilta, mutta käytöstapojen ja sosiaalisten normien harjoittelu jatkuu vielä pitkälle (varhais)aikuisuuteen.
Ja samoin jos tyttö ei aio omaa kummitätiään kutsua juhliin, vanhempien tehtävä olisi keskustella asiasta ja selvittää, miksi tyttö ei häntä halua kutsua. Ehkä taustalla on jotakin muutakin, mistä et tiedä. En lähtisi ensimmäisenä olettamaan, että kyse on kalliiden lahjojen puutteesta. Itse ainakin teininä tulin parhaiten toimeen sellaisten aikuisten kanssa, jotka olivat minusta kiinnostuneita, halasivat tullessaan jännityksestä tönkköä teiniolemustani ja näkivät vaivaa jutellakseen kanssani. Omalta kummitädiltäni sain aina vähän outoja lahjoja (tyyliin paikallisen käsityöyrittäjän tekemä tuohikoru), mutta silti toivoin häntä kaikkiin juhliini, sillä tunsin olevani hänelle erityinen.