Yksityisasioista eteenpäin puhuminen parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Mutta mitä käsiteltävää SINULLA on siinä mitä TOISELLE on tapahtunut?

Oletko ihan tosissasi?

Tämän miesystävän pitää vain niellä aloittajan oksennus ja se siitä? 

Mitä oksennuksen nielemistä?

Kertoo vaan mitä elämässään on tapahtunut.

Miten kukaan voi olla niin heikko, että tarvitsee kavereiltaan ”tukea” mitä toiselle on tapahtunut?

no sittenhän sinäkään et tarvitse mitään tukea missään 

Mitä tukea? Ihminen kertoo vuosia sitten tapahtuneen asian ja heti on valtavaa tukea vailla kuten myös kuulija.

Arvaa mitä Lissu, et ikinä usko mitä Reijo kerto... iiks... kälä, kälä ja Lisulla on hyvä tarina seuraaville kaffikutsuille.

Olen itse sen kannalla, että sovitaan yhteisesti ja keskustellaan, mitkä ne kenenkin omat rajat on. Ihan sen takia, että kuten tästä keskustelusta ilmenee, niin ihmisillä on tosi erilaisia käsityksiä siitä, mikä on yksityisasia ja mikä ns. normaaleja kuulumisia. On myös eri asia kertoa jokin puolisoon liittyvä asia vaikkapa omalle lähisukulaiselle, joka on paljon tekemisissä ja voi ko. tietoa tarvitakin johonkin, kuin jollekin kaverille joka ei välttämättä puolisoa juurikaan edes tunne. Joten puhukaa! Meillä on sovittu myös sellaisia juttuja, että jos joku kysyy jotain tiettyä asiaa, niin mitä siihen sopii vastata. Koska vaikka ei itse oma-aloitteisesti kertoisikaan että puoliso sai potkut, niin joku voi kysyä että onko vaimosi vielä siellä x paikassa töissä, ja on hyvä tietää valmiiksi mitä sitten sanoo.

Itse näkisin asian niin, että aina kun keskustellaan jostakin keskustelun ulkopuolisesta henkilöstä, on mukana oltava tiettyä tahdikkuutta. Yksityisasioiksi lasken mm. mielenterveysongelmat, vaikeat perhesuhteet/perhetragediat, rahaongelmat ja sukupuolitaudit. Näitä ei ole kovin fiksua jakaa muille ilman henkilöltä pyydettyä lupaa. On aivan eri asia kertoa eteenpäin Pirkon uudesta deitistä, kuin siitä, miten Pirkko sai klamydian heilasteltuaan. Antaa muutenkin vähän kouluttautumattoman kuvan jos ihan mitä tahansa eteenpäin juoruaa.

Itse tasan tarkkaan jätin miehen siltä istumalta, kun selvisi että oli kertonut minun yksityisasiani monille naispuolisille "luottamusystävilleen", ja sepittänyt väliin ihan uskomattomia valeita. Ei ollut tarpeeksi että kertoi eteenpäin vanhempani itsemurhan ja viime parisuhteen pettämiset, vaan oli tarinan jatkoksi sepittänyt että olen täysin traumatisoitunut ihmisraunio, pettäisin häntä, elämänhallinta hukassa jne. Näkökulmana siis että mies on itse urhea ritari kun jaksaa olla suhteessa näin kauhean akan kanssa. Rupesi lähettämään näitä viestejä sitten myös minun tuttavapiirilleni fb-valeprofiileilla. Tätä kautta sitten vyyhti alkoi selvitä, kun tietysti tuttava otti kummissaan yhteyttä miksi sai minua koskevan mustamaalausviestin.

Lähti muuten mies suunnilleen niskaperseotteella ulos minun omistamastani asunnosta. Loppui sitten suhde, tunteet, ja minun puoleltani myös luottamus ihmisiin ja miessukupuoleen siltä yhdeltä istumalta. Jos ikinä otan uuden kumppanin, niin on kyllä 100% nollatoleranssi toisten asioiden eteenpäin puhumiseen.