Yksityisasioista eteenpäin puhuminen parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Jos erikseen on sovittu että jostakin asiasta ei kerrota eteenpäin, niin ei ole ok.

Menee toisten päin, eli ei puhuta mitään puolison asioista, ellei erikseen ole saatu lupaa. Muuten menee luottamus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä selkeästi puhetta ja sovittina, ettei asiasta kerrota muille?

Ei ollut mitenkään erikseen sovittu, ettei kertoisi eteenpäin. Itselleni vaan on ihan itsestäänselvyys, etten noin henkilökohtaisia ja traumaattisia asioita kertoisi kumppanistani eteenpäin ilman suostumusta. Hän saisi itse päättää milloin on valmis kertomaan, jos ylipäätään edes haluaisi kertoa. Kyseinen miehen ystävä on kuitenkin sellainen, jonka kanssa molemmat vietämme aikaa silloin tällöin.

Ja tässä ei tosiaan kyse ollut siitä, että kumppanini olisi tarvinnut ulkopuolista vertaistukea ja sen takia kertonut eteenpäin. Asia tapahtui jo yli 10 vuotta sitten, kauan ennen kuin edes tapasin kumppanini.

Mistä tiedät tämän? Voihan mieheläkin olla traumoja läheisen itsareista ja tuo sinun kertomasi laukaisi hänen traumansa. Ei vaan ole halunnut pahoittaa sinun mieltäsi kertomalla omiaan ja siksi mennyt kaverilleen, joka on ehkä myös tuntenut nämä itsarin tehneet.

Ei ole kukaan hänen läheinen tehnyt itsemurhaa. Kertoi, ettei voisi kuvitellakaan, miltä itsestä tuntuisi jos omalle kohdalle sattuisi. Kerroin alussa, että tämä on vain yksi esimerkki. Hän on ilmeisen ajattelematon näissä asioissa, joten jatkossa täytyy kai vain painottaa ettei kerro eteenpäin. Ja toivoa, että hän myös muistaa mitkä oli niitä yksityisasioita, joista ei sitten saa kertoa. AP

Entä tämän kaverin läheinen?

Siitä en tiedä. Kaveri oli lähinnä tokaissut kumppanilleni, ettei hänen olisi pitänyt niin suoraan kysyä miten perheenjäseneni kuoli. Mutta vaikka kaverin läheinen olisi tehnyt itsemurhan, niin en silti näe miksi kumppanini täytyisi kertoa hänellä minulle tapahtuneesta asiasta? AP

Esim kysyäkseen neuvoa miten asiasta kannatta sinulle puhua?

Meidän parisuhdettamme varjostaa se, että puolisoni on kertonut lähimmille ystävilleen ja sukulaisilleen asioitani, joita edes kaikki omat ystäväni eivät tiedä (masennus ja ulosotto, molemmat nyt jo takana päin). Päätimme jatkaa yhdessä mutta tuon seurauksena mietin nykyisin tarkkaan, mitä hänelle enää kerron, ja hänen sukulaistensa kanssa en halua olla tekemisissä kuin se verran kuin kohteliaisuus edellyttää, hänen ystäviään en tapaa enää ollenkaan. Minusta edellytykset heihin paremmin tutustumiselle on tuhottu sillä, että he tietävät minusta asioita, joista itse olisin avautunut vasta jos molemmin puolin olisi joskus kehittynyt läheinen ja luottamuksellinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä selkeästi puhetta ja sovittina, ettei asiasta kerrota muille?

Minulle ja puolisolle on täysin selvää, ettei toisen yksityisasioista puhuta eteenpäin. Raskaaksi käy, jos jokaisesta asiasta pitäisi erikseen sopia.

-ohis

Meille on myös itsestään selvää, että elämässämme on muitakin luotettavia ihmisiä joille voi puhua. Raskaaksi käy, jos voisi puhua vain toiselle.

Omista asioista saa puhua, ei toisten. Muuten kukaan ei luota sinuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos erikseen on sovittu että jostakin asiasta ei kerrota eteenpäin, niin ei ole ok.

Menee toisten päin, eli ei puhuta mitään puolison asioista, ellei erikseen ole saatu lupaa. Muuten menee luottamus.

Oletko sä suhteessa mun puolison kanssa?

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Se on siis ok, että jos ystäväni kertoo minulle luottamuksella yksityisen tai traumaattisen asian elämästään (esim. mielenterveys- tai rahaongelmistaan), niin menen kertomaan sen eteenpäin muille ystävilleni ja yhteisille kavereille? Vaikka hän on saattanut jakaa asian vain harvojen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Minulle ei tullut mieleenkään, että joku ihminen ajattelisi olevan ihan normaalia kertoa eteenpäin toisen henkilökohtaisia asioita. Ajatus oli minulle totaalisen vieras koska en itse voisi kuvitellakaan toimivani niin. Siksi ei käynyt mielessä, että pitää puhua kuin pienelle lapselle että "ethän kerro kenellekään".

Se, että suhteemme alussa kerroin olevani taloudellisesti tiukoilla uo:n takia ja että uo juontaa masennuksen takia kaatuneeseen yritystoimintaan ei ollut traumaattisten asioiden kaatamista niskaan. Kerroin, jotta hän ymmärtäisi, miksi elintasoni on mikä on (ei varaa sisustaa kotia, uusia kodinkoneita jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Se on siis ok, että jos ystäväni kertoo minulle luottamuksella yksityisen tai traumaattisen asian elämästään (esim. mielenterveys- tai rahaongelmistaan), niin menen kertomaan sen eteenpäin muille ystävilleni ja yhteisille kavereille? Vaikka hän on saattanut jakaa asian vain harvojen kanssa?

Puhuin kumppaneista ja rajojen selvittämisen tärkeydestä. Toki sama pätee myös ystäviin.

Meillä on keskustellut käytännöt ja syvä luottamus. Käytäntöjen ei toki tarvitse olla kaikilla samat.

Minusta käsittämätöntä on jättää asiat puhumatta aikuisten kesken ja sitten esittää marttyyria, kun toinen kokee ja tekee eri tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Se on siis ok, että jos ystäväni kertoo minulle luottamuksella yksityisen tai traumaattisen asian elämästään (esim. mielenterveys- tai rahaongelmistaan), niin menen kertomaan sen eteenpäin muille ystävilleni ja yhteisille kavereille? Vaikka hän on saattanut jakaa asian vain harvojen kanssa?

Puhuin kumppaneista ja rajojen selvittämisen tärkeydestä. Toki sama pätee myös ystäviin.

Meillä on keskustellut käytännöt ja syvä luottamus. Käytäntöjen ei toki tarvitse olla kaikilla samat.

Minusta käsittämätöntä on jättää asiat puhumatta aikuisten kesken ja sitten esittää marttyyria, kun toinen kokee ja tekee eri tavalla

Mutta eikö sekä ystävyys- että parisuhteet pitäisi perustua luottamukseen? Minun mielestäni olisi outoa ystävieni kesken käydä keskustelu mistä saa puhua muille eteenpäin ja mistä ei. Lähimpien ystävien kanssa se on itsestään selvyys, ettei toisen asioita kerrota eteenpäin, ainakaan nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Se on siis ok, että jos ystäväni kertoo minulle luottamuksella yksityisen tai traumaattisen asian elämästään (esim. mielenterveys- tai rahaongelmistaan), niin menen kertomaan sen eteenpäin muille ystävilleni ja yhteisille kavereille? Vaikka hän on saattanut jakaa asian vain harvojen kanssa?

Puhuin kumppaneista ja rajojen selvittämisen tärkeydestä. Toki sama pätee myös ystäviin.

Meillä on keskustellut käytännöt ja syvä luottamus. Käytäntöjen ei toki tarvitse olla kaikilla samat.

Minusta käsittämätöntä on jättää asiat puhumatta aikuisten kesken ja sitten esittää marttyyria, kun toinen kokee ja tekee eri tavalla

Mutta eikö sekä ystävyys- että parisuhteet pitäisi perustua luottamukseen? Minun mielestäni olisi outoa ystävieni kesken käydä keskustelu mistä saa puhua muille eteenpäin ja mistä ei. Lähimpien ystävien kanssa se on itsestään selvyys, ettei toisen asioita kerrota eteenpäin, ainakaan nimellä.

Luottamus syntyy siitä että asiat on niin kuin ne sovitaan, ei siitä että minun pitäisi osata olettaa jonkun asian olevan toiselle henkilökohtainen. Minulle ei ole hankalaa sanoa että en halua tästä asiasta puhuttavan eteenpäin.

Seurustelun alussa kerroin miehelleni luonnollisestikin lapsena kokemastani seksuaalisesta hyväksikäytöstä (isäni oli tekijä).

Olemme seurustelleet jo kuusi vuotta ja vielä nykyäänkin illanvietoissa saattaa joku hänen humalainen kaverinsa tulla minulle avautumaan "on se niin sirasta mitä isäs teki sulle".

Juu niin on sairasta mutta myös todella nöyryyttävää kun nähtävästi koko hänen lähipiirinsä tietää asiasta. Kai se on merkki siitä, että miestäni vaivaa asia, kun on tuttujensa kanssa puhunut. Mutta ihmetyttää ettei minun kanssani ole halunnut ikinä puhua asiasta tai osoittanut myötätuntoa.

Muuten on huomaavainen puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä selkeästi puhetta ja sovittina, ettei asiasta kerrota muille?

Ei ollut mitenkään erikseen sovittu, ettei kertoisi eteenpäin. Itselleni vaan on ihan itsestäänselvyys, etten noin henkilökohtaisia ja traumaattisia asioita kertoisi kumppanistani eteenpäin ilman suostumusta. Hän saisi itse päättää milloin on valmis kertomaan, jos ylipäätään edes haluaisi kertoa. Kyseinen miehen ystävä on kuitenkin sellainen, jonka kanssa molemmat vietämme aikaa silloin tällöin.

Ja tässä ei tosiaan kyse ollut siitä, että kumppanini olisi tarvinnut ulkopuolista vertaistukea ja sen takia kertonut eteenpäin. Asia tapahtui jo yli 10 vuotta sitten, kauan ennen kuin edes tapasin kumppanini.

Mistä tiedät tämän? Voihan mieheläkin olla traumoja läheisen itsareista ja tuo sinun kertomasi laukaisi hänen traumansa. Ei vaan ole halunnut pahoittaa sinun mieltäsi kertomalla omiaan ja siksi mennyt kaverilleen, joka on ehkä myös tuntenut nämä itsarin tehneet.

Ei ole kukaan hänen läheinen tehnyt itsemurhaa. Kertoi, ettei voisi kuvitellakaan, miltä itsestä tuntuisi jos omalle kohdalle sattuisi. Kerroin alussa, että tämä on vain yksi esimerkki. Hän on ilmeisen ajattelematon näissä asioissa, joten jatkossa täytyy kai vain painottaa ettei kerro eteenpäin. Ja toivoa, että hän myös muistaa mitkä oli niitä yksityisasioita, joista ei sitten saa kertoa. AP

Jätitkö miehen käsittelemään asia yksinään? Et esim vastannut hänen esittämiin kysymyksiin?

Ohis, mutta kumman läheinen tässä teki itsemurhan? En näe mitä käsiteltävää asiassa on henkilölle, jolle asia ei tapahtunut.

Kyllä minua ainakin ihmetyttäisi miksi asia on vieläkin arka ja saattaisin kysyä tätä sekä kumppanilta ja joltakin saman kokeneelta. Itsemurhan kun ei pitäiso olla noin suuri tabu.

Miksei miehet saisi puhua ystävilleen, kun naisetkin kertoo kaikki parisuhdeasiat ystävättärilleen? Mielestäni on jopa tärkeää puhua ystäville, koska monesti on niin, että parisuhteessa on paljon "itsestänselvyyksiä", jotka ovatkin oikeasti kontrollointia ja manipulointia ja hallintaa. On tärkeää, että ihmisellä on suhteen ulkopuolisia tahoja, jotka voivat sanoa ääneen "tuo ei ole normaalia. Sinulla on oikeus kokea olosi ahdistuneeksi. Sinulla ei ole velvollisuutta toimia toisen psykiatrina."

Vierailija kirjoitti:

Seurustelun alussa kerroin miehelleni luonnollisestikin lapsena kokemastani seksuaalisesta hyväksikäytöstä (isäni oli tekijä).

Olemme seurustelleet jo kuusi vuotta ja vielä nykyäänkin illanvietoissa saattaa joku hänen humalainen kaverinsa tulla minulle avautumaan "on se niin sirasta mitä isäs teki sulle".

Juu niin on sairasta mutta myös todella nöyryyttävää kun nähtävästi koko hänen lähipiirinsä tietää asiasta. Kai se on merkki siitä, että miestäni vaivaa asia, kun on tuttujensa kanssa puhunut. Mutta ihmetyttää ettei minun kanssani ole halunnut ikinä puhua asiasta tai osoittanut myötätuntoa.

Muuten on huomaavainen puoliso.

Oi kamala. Miehelläsi ei olisi ollut mitään oikeutta kertoa asiasta eteenpäin. Tuossa kohtaa sinun tunteiden olisi kuulunut mennä miehen tuntemusten edelle, vaikka asia olisikin vaivannut häntä. Parempi olisi ollut jos mies olisi puhunut vaikka terapeutille asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko teillä selkeästi puhetta ja sovittina, ettei asiasta kerrota muille?

Ei ollut mitenkään erikseen sovittu, ettei kertoisi eteenpäin. Itselleni vaan on ihan itsestäänselvyys, etten noin henkilökohtaisia ja traumaattisia asioita kertoisi kumppanistani eteenpäin ilman suostumusta. Hän saisi itse päättää milloin on valmis kertomaan, jos ylipäätään edes haluaisi kertoa. Kyseinen miehen ystävä on kuitenkin sellainen, jonka kanssa molemmat vietämme aikaa silloin tällöin.

Ja tässä ei tosiaan kyse ollut siitä, että kumppanini olisi tarvinnut ulkopuolista vertaistukea ja sen takia kertonut eteenpäin. Asia tapahtui jo yli 10 vuotta sitten, kauan ennen kuin edes tapasin kumppanini.

Mistä tiedät tämän? Voihan mieheläkin olla traumoja läheisen itsareista ja tuo sinun kertomasi laukaisi hänen traumansa. Ei vaan ole halunnut pahoittaa sinun mieltäsi kertomalla omiaan ja siksi mennyt kaverilleen, joka on ehkä myös tuntenut nämä itsarin tehneet.

Ei ole kukaan hänen läheinen tehnyt itsemurhaa. Kertoi, ettei voisi kuvitellakaan, miltä itsestä tuntuisi jos omalle kohdalle sattuisi. Kerroin alussa, että tämä on vain yksi esimerkki. Hän on ilmeisen ajattelematon näissä asioissa, joten jatkossa täytyy kai vain painottaa ettei kerro eteenpäin. Ja toivoa, että hän myös muistaa mitkä oli niitä yksityisasioita, joista ei sitten saa kertoa. AP

Jätitkö miehen käsittelemään asia yksinään? Et esim vastannut hänen esittämiin kysymyksiin?

Ohis, mutta kumman läheinen tässä teki itsemurhan? En näe mitä käsiteltävää asiassa on henkilölle, jolle asia ei tapahtunut.

Kyllä minua ainakin ihmetyttäisi miksi asia on vieläkin arka ja saattaisin kysyä tätä sekä kumppanilta ja joltakin saman kokeneelta. Itsemurhan kun ei pitäiso olla noin suuri tabu.

En usko, että kyse on niinkään siitä, että asia olisi tabu. Yleisesti ottaen jokaisella pitäisi olla oikeus määritellä, mitä muut saavat tietää itsestään. Jos luottamuksella kertoo jotakin, niin ei siitä pitäisi muille puhua. Oli kyse sitten mistä tahansa aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Se on siis ok, että jos ystäväni kertoo minulle luottamuksella yksityisen tai traumaattisen asian elämästään (esim. mielenterveys- tai rahaongelmistaan), niin menen kertomaan sen eteenpäin muille ystävilleni ja yhteisille kavereille? Vaikka hän on saattanut jakaa asian vain harvojen kanssa?

Puhuin kumppaneista ja rajojen selvittämisen tärkeydestä. Toki sama pätee myös ystäviin.

Meillä on keskustellut käytännöt ja syvä luottamus. Käytäntöjen ei toki tarvitse olla kaikilla samat.

Minusta käsittämätöntä on jättää asiat puhumatta aikuisten kesken ja sitten esittää marttyyria, kun toinen kokee ja tekee eri tavalla

Mutta eikö sekä ystävyys- että parisuhteet pitäisi perustua luottamukseen? Minun mielestäni olisi outoa ystävieni kesken käydä keskustelu mistä saa puhua muille eteenpäin ja mistä ei. Lähimpien ystävien kanssa se on itsestään selvyys, ettei toisen asioita kerrota eteenpäin, ainakaan nimellä.

Sitten varmaan annat puolisosi pankkitunnukset ystävillesi, sillä pitäähän ystäviin luottaa. Ja missään nimessä he eivät kerro niitä eteenpäin.

Ap, kuka on käskenyt sinun kertoa suvun ja perheen yksityisasioita miesystävälle?

Mitäs olet niin puheripulinen ihminen, että pitää jatkuvasti jutella ja puhua ja kokea siten itsensä tärkeäksi.

Syy ei ole miehen,  vaan sinun itsesi.  

Ethän sinä pysty estämään sitä, ettei miesystäväsi kertoile asioista muille.  Et mitenkään.

Kannattaa huomata, että ihmiset ovat erilaisia, he ovat suulaita ja juoruavia, myös miehet.

Ja mistä mies tiesi, että kerroit asiat luottamuksellisesti?  Ja vaikka tiesikin, ei kaikki sellaisesta välitä.

Ei kaikilla ole rehellisyyttä ja moraalia eikä etiikka, toimia oikeudenmukaisesti.

Älä luota liikaa ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te oikeasti keskustele kumppaneidenne kanssa tällaisista rajoista?

Minä haluan, että puolisollani on turvallinen olo kanssani, ja että hän tietää, että läheiset suhteet myös ystäviin ovat ok, samoin esim. terapiasuhde tarvittaessa.

On todella väärin kaataa toisen niskaan traumaattisia asioita ja sitten vaatia, ettei niitä saa käsitellä muiden kanssa kuin kumppanin, joka ehkä itse ei suhtaudu kovin kypsästi oman elämänsä kipukohtiin.

Minulle ei tullut mieleenkään, että joku ihminen ajattelisi olevan ihan normaalia kertoa eteenpäin toisen henkilökohtaisia asioita. Ajatus oli minulle totaalisen vieras koska en itse voisi kuvitellakaan toimivani niin. Siksi ei käynyt mielessä, että pitää puhua kuin pienelle lapselle että "ethän kerro kenellekään".

Se, että suhteemme alussa kerroin olevani taloudellisesti tiukoilla uo:n takia ja että uo juontaa masennuksen takia kaatuneeseen yritystoimintaan ei ollut traumaattisten asioiden kaatamista niskaan. Kerroin, jotta hän ymmärtäisi, miksi elintasoni on mikä on (ei varaa sisustaa kotia, uusia kodinkoneita jne).

Hirveää, jos pakotat jopa lapsia vaikenemaan. Todella vahingollista pienelle.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kuka on käskenyt sinun kertoa suvun ja perheen yksityisasioita miesystävälle?

Mitäs olet niin puheripulinen ihminen, että pitää jatkuvasti jutella ja puhua ja kokea siten itsensä tärkeäksi.

Syy ei ole miehen,  vaan sinun itsesi.  

Ethän sinä pysty estämään sitä, ettei miesystäväsi kertoile asioista muille.  Et mitenkään.

Kannattaa huomata, että ihmiset ovat erilaisia, he ovat suulaita ja juoruavia, myös miehet.

Ja mistä mies tiesi, että kerroit asiat luottamuksellisesti?  Ja vaikka tiesikin, ei kaikki sellaisesta välitä.

Ei kaikilla ole rehellisyyttä ja moraalia eikä etiikka, toimia oikeudenmukaisesti.

Älä luota liikaa ihmisiin.

Jep, ottaen huomioon miten monen mielestä täällä on okei lörpötellä asioita eteenpäin muille, niin on nähtävästi vain parempi olla kertomatta mitään kellekään, ikinä. Ja jos ei voi luottaa kehenkään, niin miksi edes olla ystävä kenellekään? Parempi vain pitää kaikki suhteet pinnallisina ja jutella säästä.