Melkein 30-v: Pelkään etten löydä puolisoa ja saa lapsia

Mutta itseensä pitäisi olla tyytyväinen, ennen kuin aloittaa minkään sortin suhdetta. 

Lapsia aikaa tehdä vielä 20 vuotta, jos hedelmällisyytesi on normaali.

Monelta surulta välttyy kun ei ole puolisoa eikä lapsia.

Katsele enemmän ihmisiä, joista voisit olla kiinnostunut, ja ole aktiivinen.

Huolehdi siitä, että olet aina puhdas ja pukeutunut tilanteeseen sopivalla tavalla!

Jos olet tutustumassa toiseen sovitusti, älä vouhota hänelle henkilökohtaisia asioitasi. Ota vain selvää, tykkäätkö hänestä tarpeeksi. Jos vouhotat, se on merkki siitä, että oikeasti tahdot hänestä eroon!!

Kaverini on 38 ja nyt ensimmäistä kertaa raskaana. Tapasi miehensä kun oli 35.

Äitini sai minut kun oli 36.

Ystäväni tuli vahinkoraskaaksi ollessaan 37.

Meghan Markle sai esikoisensa muistaakseni ollessaan 36, toinen lapsi vanhempana.

Se tv-kokki Hurmerinta taisi olla 40 saadessaan lapsen.

Johanna Tukiainen taisi olla 41?

Joten kaikki on vielä auki.

Tuo on vain se sisäinen ääni joka ei ole koskaan väärässä. Fiksuinta on hyväksyä tuokin vaihtoehto, koska nyt siihen on vielä aikaa sopeutua eikä tarvitse sitten 10 vuoden päästä juosta junan alle.

Se pariutuminen (tai lastensaaminen) kun ei valitettavasti muutu sen helpommaksi kun ikää tulee vaan tässäkin pätee se, että kun asiat pitkittyy ne mutkistuu.

nim kokemusta on (ja ikää se +10 vuotta enemmän)

Jos olet nainen, niin valmistaudu muutaman vuoden päästä tekemään lapsi yksin tai varaudu jäämään lapsettomaksi. Asiaa ei kannata lykätä liikaa, koska lapsenteossa voi mennä monta vuotta ja saatat haluta sisaruksen lapselle. On hyvä, jos kavereilla samaan aikaan lapset. Lisäksi sitten toivoa nähdä omat lastenlapset ja isovanhemmat ehlä vielä jaksavia. Paras on, jos yksin lapsen saadessa asut samassa kaupungissa vanhempiesi kanssa ja he ovat juuri jääneet eläkkeelle.

Jos olet mies, niin yksin et voi hankkia, mutta aikaa on vähän enemmän, noin nelikymppiseksi. Mitään hankin-lapsen-viisikymppisenä-samaan-aikaan-kun-sairastun-vakavasti en suosittelisi, vaikka jotkut miehet elävät satavuotiaiksi, mutta lapsenlapset jäävät heilläkin usein ilman aktiivista isoisää. Ja tosiaan lapsiperheen elämä on raskasta. Kumppanin hankintaa helpottaa, että naiset käyvät epätoivoisiksi yli kolmikymppisinä. Jos et löydä kumppania, niin jokin kaveriviritys voi onnistua lapsen teossa.

(Miehen ikä / 2) + 7 = naisen ikä. Kaltaisellesi 29v sopisi siis 44v mies. Tossa ikäluokassa on hyviä isäkandeja, joilla elämä on jo järjestyksessä.

Huolesi ovat aiheellisia ja karttamasi tulevaisuus mahdollinen. Itkut pois ja sanoista tekoihin.

Ensiksi panostat ulkonäköön ja menet tinderiin ja bumbleen (naisten seuransaanti on niissä kiinni ulkonäöstä ja iästä) ja alat järjestelmällisesti tähdätä deitteihin. Ei viikkokausien viestittelyä, treffeillä suht nopeasti lapsikysymys, jos ei selvää joo-vastausta niin et keskitä treffailua ainakaan tähän yhteen mieheen.

Sitten kun löydät mukavan kaverin, kortongit kaappiin ja hommiin.

Naisten aika jolloin voi saada kaiken (elämän rakkauden, hyvän parisuhteen joka alkaa jotenkin romanttisesti, lapsia ja avioliiton) on hyvin lyhyt.

Minusta on parempi ottaa mitä annetaan ja saada jotain kuin pelata upporikasta ja rutiköyhää ja jäädä ehkä ilman mitään mitä halusi. Tämä on tietysti luonnekysymys.

Vierailija kirjoitti:

27v ja päätin, että hankin kissoja lasten sijaan. Vauvakuumetta ei onneksi ole ollut. Kumppanin löytämistä stressaan vähän. Haluan söpön miehen ja oltaisiin hullu kissapari :3

Miksei rumempi kelpaa?          Sittei ole niin suurta vaaraa että joku toinen nainen vie sen sulta.    Tajuatko?     

Sun ei tarvitse stressata niin paljoa että lähtee.....

Voisitko vaan ottaa mahdollisimman ruman turvallisuussyistä koska halutut miehet juuri viedään käsistä.

Olin kolmekymppinen, kun aloin seurustella ensimmäistä kertaa elämässäni. Ihan normaali, älykäs, korkeakouluttautunut, normaalipainoinen, urheilullinen ja nätti nainen olen. Tämä suhde ei kuitenkaaan kestänyt muutamaa vuotta pidempään. Sittemmin olen tavannut elämäni miehen, ja meille on nyt tulossa vauva. Olen 37-vuotias. 

Vierailija kirjoitti:

(Miehen ikä / 2) + 7 = naisen ikä. Kaltaisellesi 29v sopisi siis 44v mies. Tossa ikäluokassa on hyviä isäkandeja, joilla elämä on jo järjestyksessä.

Eiköhän tuon ikäiset ukot ole jo toisella tai kolmannella kierroksella ja kovat elatusapujen maksut taakkana. Ovat sellaisia elämässään epäonnistuneita ruikuttajia. Kyllä ne parhaat yksilöt on varattuja ja hoitavat kunnialla velvollisuutensa perheenisinä ja puolisoina.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on 38 ja nyt ensimmäistä kertaa raskaana. Tapasi miehensä kun oli 35.

Äitini sai minut kun oli 36.

Ystäväni tuli vahinkoraskaaksi ollessaan 37.

Meghan Markle sai esikoisensa muistaakseni ollessaan 36, toinen lapsi vanhempana.

Se tv-kokki Hurmerinta taisi olla 40 saadessaan lapsen.

Johanna Tukiainen taisi olla 41?

Joten kaikki on vielä auki.

Niin, eihän sillä ole mitään väliä, kärsiikö lapsi vanhoista geeneistä tai vanhoista vanhemmista. Lapsihan on vain vanhemmille elämän sulostuttaja ja se ilon lähde. Kiittämätön on semmoinen kakara, joka ei vanhempiaan ja varsinkaan äitiään kunnioita, kun on maailmaan henkensä vaarantaen puskenut.

Mä tapasin nykyisen mieheni 27-vuotiaana, oltuani sitä ennen 6 vuotta sinkku. Paljon sydänsuruja oli siihen asti. Kyllä itselläkin kävi monta kertaa sama mielessä, siis etten löydä ketään. Ja lähipiirissä lähes kaikilla oli joku. :( Kävin kymmenillä treffeillä, enkä tavannut ketään sopivaa. Aiemmin suhteissa minut oli aina jätetty. Sitten kun vähiten sitä odotin, löysin tulevan mieheni kaverin synttärijuhlista.

Kotiin ei kannata jäädä yksin suremaan. Toki nyt korona-aika on vaikeampi tavata ihmisiä. Kannattaa myös hiukan laskea omaa vaatimustasoa. Tietenkin kumppanin tulee olla sopiva itselle, mutta esim. ulkonäkö, ammatti ja pituus ovat loppujen lopuksi suhteen kannalta aika toissijaisia, ainakin itselle. Itse luulin aina haluavani akateemisen, superpitkän ja tummasilmäisen miehen, mutta nykyinen mieheni ei näitä ole. Silti hän on paras mahdollinen mies minulle.

Onnea etsintään! ❤

Tutustutaan, rakastellaan ja voin siittää sinulle pari pienokaista, että pääset kokemaan ja toteuttamaan naiseuttasi.

Kova-Arska 57

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverini on 38 ja nyt ensimmäistä kertaa raskaana. Tapasi miehensä kun oli 35.

Äitini sai minut kun oli 36.

Ystäväni tuli vahinkoraskaaksi ollessaan 37.

Meghan Markle sai esikoisensa muistaakseni ollessaan 36, toinen lapsi vanhempana.

Se tv-kokki Hurmerinta taisi olla 40 saadessaan lapsen.

Johanna Tukiainen taisi olla 41?

Joten kaikki on vielä auki.

Niin, eihän sillä ole mitään väliä, kärsiikö lapsi vanhoista geeneistä tai vanhoista vanhemmista. Lapsihan on vain vanhemmille elämän sulostuttaja ja se ilon lähde. Kiittämätön on semmoinen kakara, joka ei vanhempiaan ja varsinkaan äitiään kunnioita, kun on maailmaan henkensä vaarantaen puskenut.

Ihmiskunnassa on aika poikkeus sekä historiassa että nykyään, että lapsi syntyy juuri täydellisen ikäisille vanhemmille. Ylipäänsä se, että edes joku voi valita lasten syntymän ajan on poikkeus ihmiskunnan historiassa. Ennen synnytettiin niin kauan kuin lapsia tuli, tietysti moni äiti ehti kuolla jo ennen riskisynnyttäjän ikää. Nykyäänkin jopa Suomessa on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa omaan lapsensaanti-ikään.

Meghan on varmasti käynyt hoidoissa, kun uutisoitu että tosta lasta ollut vaikea saada. Voi olla, että kromosomit tsekattu etukäteen. Geenivirheitä voi tulla nuorillekin, vaikka on totta että vanhemmiten yleistyvät.

Jos pitäisi olla täydelliset olosuhteet, niin ei kukaan lisääntyisi. Nykyään saa kaikkea lapsiperheissä haukkua rajattomasti ja sitten ihmetellään kun syntyvyys laskee. Ennen lapsia tuli ja kasvoi ilman että kaikki piti olla viimeisen päälle. Naimisissa täytyi olla, mutta sen jälkeen perheen asiat olivat omia. Kumpikin ääripää on huono, ja minusta nyt on menty liian pitkälle perheiden asioiden kyttäämisessä, neuvomisessa ja varsinkin haukkumisessa.

Pelkosi on ihan aiheellinen. Olen nyt 39 enkä edelleenkään ole löytänyt ketään, ja luonnollisesti olen lapsetonkin siis. Viimeiset kymmenen vuotta menivät yhdessä hujauksessa ja nyt se aika on elämässä ohi.

Kerron tämän - en pelotellakseni - vaan kannustaakseni sinua toimimaan. Ole asian suhteen niin aktiivinen kuin vain voit. Älä hötkyile tai lähde kenen tahansa matkaan, mutta älä myöskään ujostele tai odottele.

Elämä on todella lyhyt.

Ap, sinuna miettisin kuitenkin esim. erilaisia deittisovelluksia. Missä ajattelit tällä hetkellä tavata elämäsi miehen? Tuskin hän kotisohvallesi vain taivaasta tippuu. 

Olen itse 30 vuotias, 6v ja 7v lasten äiti sekä vaimo miehelleni, jonka kanssa olen ollut 9 vuotta naimisissa. Tavattiin aikoinaan kuvake -nimisessä sovelluksessa. Suosittelen kuitenkin edes harkitsemaan nettisovelluksia, eihän sitä koskaan tiedä! 

Kaikkea hyvää sinulle ! :) 

Jostain syystä tuota kolmeakymmentä pidetään rajapyykkinä jolloin pitäisi olla tosissaan haku päällä ja suunnitelma valmiina. Vaan ei tässä omassakaan elämäntilanteessa voi mitenkään kuvitella perheenlisäystä ja parisuhdekin on siinä ja siinä.

Pitempään tutkittuani ajatuksiani aiheesta tajusin, että paine pariutua ei olekaan minun omani vaan lähinnä ulkoinen. Viikottainen utelu kumppanista ja hienovaraiset vinkit lapsenlapsista porautuvat sinne alitajuntaan. Kannattaa tosiaan miettiä onko se (ydin)perhe juuri se mitä SINÄ ITSE haluat vai ei.

Noh tulipa aika tyhjänpäiväistä tekstiä, kunhan tässä horisen. Onnea kuitenkin etsintään.

-M30

"Alone but never lonely"

Onneksi miehillä on helpompaa, mies kykenee saamaan naisen raskaaksi ihan milloin vain kun taas naisen takaraja on noin 40 vuotiaana. Biologia ei ikävä kyllä aina ole tasa-arvoista.