Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Melkein 30-v: Pelkään etten löydä puolisoa ja saa lapsia
08.07.2021 |
Täytin kesäkuun alussa 29 ja siitä lähtien ollut aivan kamala ahdistus päällä, että mitä jos jään koko loppuelämäkseni yksin enkä saavuta niitä asioita mitä haluaisin. Pelkään etten löydä hyvää kumppania jonka kanssa voisi hankkia lapsia, ja mitä jos kaikki onkin sitten myöhäistä. Tinderit ja muut eivät oikein houkuttele, enkä ole ketään metsästämässä väkisin. Pelkään olevani täysin tunnevammainen pölkky, kun en ole ihastunut keneenkään vuosikausiin. Koronakin on vaikuttanut mielialaan aika paljon kun on pitänyt yrittää opiskella pää pystyssä.
Pointtina varmaan tällä haen sitä, että miten olla oppia murehtimatta tulevaa ja sitä että mitä voi käydä ja mitä ei? :/
Kommentit (44)
On ekoteko olla saamatta lapsia. Siitä pitäisi palkita taloudellisesti esim. verohelpotuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki jostain filippiineistä nainen. Osaavat englantia ja siellä on ihan kouluja käyneitäkin.
Montako suoraa aloitetta olet tehnyt IRL (in real life) ja montako nettideittitiliä omistat tällä hetkellä ja miten aktiivisesti lähetät ensimmäisiä viestejä miehille netissä?
Jossain vaiheessa voi joutua tekemään valinnan haluatko vain ottaa parhaan saatavilla olevan vai odottaa suurta rakkautta yksin loppuelämän. Elämä on tällaista. Aika moni varmaan valitsee vain sen ok tyypin kun ei muutakaan ole tarjoilla, yksin jääminen on liian pelottava vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
On ekoteko olla saamatta lapsia. Siitä pitäisi palkita taloudellisesti esim. verohelpotuksilla.
Jep. Voitas polttaa kaikki rahat taivaan tuuliin ja jättää autio Suomi sitten muiden asuttavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
27v ja päätin, että hankin kissoja lasten sijaan. Vauvakuumetta ei onneksi ole ollut. Kumppanin löytämistä stressaan vähän. Haluan söpön miehen ja oltaisiin hullu kissapari :3
Ei tuossa iässä kannata enää haaveilla. Kolmekymppisenä aika on mennyt jo ja tehnyt tehtävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että ei kannata vain odotella sitä puolisoa vaan toimia löytääksesi sellaisen. Deittailu/Tinderöinti on kuivaa ja raskasta työtä, mutta nostaa ehdottomasti todennäköisyyksiä ihastua. Siihen kannattaa suhtautua myös riittävällä vakavuudella, muuten jää iäksi pyörimään Tinderin rattaisiin.
Voi voi, kahdeksankymppiselle Dannyllekin olet jo auttamatta liian vanha. Kokeile yhdeksänkymppisiä jostain vanhainkodista, jospa sieltä tärppäis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän löysin vasta sellaisen miehen joka antoi minulle turvallisuuden tunteen tuossa iässä ja ruvettiin tekemään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Itsehän löysin vasta sellaisen miehen joka antoi minulle turvallisuuden tunteen tuossa iässä ja ruvettiin tekemään lapsia.
Anurattaa vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ㅤ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsehän löysin vasta sellaisen miehen joka antoi minulle turvallisuuden tunteen tuossa iässä ja ruvettiin tekemään lapsia.
Anurattaa vieläkin.
Anustapa hyvinkin.
Stressaaminen asiasta on turhaa. Yritä hyväksyä että tulee jos tulee. Sitten vaan pilkettä silmäkulmaan. Jos käykin niin ettei kumppania löydy niin siitä katkeroituminen vaikeuttaa vain omaa oloasi. Tee asioita joista nautit. Kyllä sä kumppanin löydät kun pidät mielen avoinna ja flirttiä päällä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kumppani ovelta tule hakemaan, eli jotenkin sun täytyy aktivoitua itse asian suhteen.
Se on ohi nyt. Kissakauppaan mars mars.
Vuoden vanhempi ja enkä ole koskaa seurustellu.... en stressaaa asiaa koska pärjään hyvin ilman naista ja erityistä vauvakuumetta ei koskaa ole ollutkaan... ehkä vaa tilaan seksirobotin kaupasta ni ei tarvi naista?
Verkot vesille. Profiilit muutamaan nettideittiin ja treffejä sopimaan vaikka yhdet viikossa. Kovaa työtä, mutta ota tämän kesän hommaksi. Viiden vuoden päästä jo huomattavasti vaikeampaa jos lapsia haluat. Ja kyllä sen se vaatii, mutta jos ulkonäössä ja sosiaalisissa taidoissa ei ole vikaa niin voit saada työvoiton.
Se on vaan kolmenkympin kriisi. Ootte vielä nuoria. Itse tapasin elämäni rakkauden 32-vuotiaana ja olisi muutenkin vielä vientiä, jos ei miestä olisi. Ihmispentuja en tosin koskaan ole halunnut, mutta olisi niitäkin kerennyt muutaman väkertää vielä päälle kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Hanki jostain filippiineistä nainen. Osaavat englantia ja siellä on ihan kouluja käyneitäkin.
Ap:n täytyy olla nainen. Tuossa iässä nainen viimeistään tajuaa, ettei hän voi käyttää koko nuoruuttaan pänttäämiseen/hanttihommiin, tai tilaisuudet menee.
Miehet on samassa iässä vasta poikasia.
Alue: Aihe vapaa
Odotatko että puoliso tippuu taivalta eteesi?