"Lapset eivät rajoita elämääni millään tavalla"

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Onneksi lapsi lähtee lomalle mukaan. Lapset ovat siis todistetisti helpompia kuin kissat!

Ps. Kissalle saa hoitajan rahalla.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Onneksi lapsi lähtee lomalle mukaan. Lapset ovat siis todistetisti helpompia kuin kissat!

Ps. Kissalle saa hoitajan rahalla.

[/quote]

Mutta jos haluaisit lähteä vaikka kiipeämään Kilimanjarolle ja sinulla on puolivuotias lapsi, et voi ottaa sitä sinne mukaan. Joudut joko hankkimaan lapsellesi hoitajan tai odottamaan niin kauan että lapsi on tarpeeksi iso lähtemään mukaan tai jäämään yksin kotiin. Eikä sillä ole väliä, jos juuri sinä et halua sinne Kilimanjarolle kiivetä, kyse on siitä, että sinulla ei edes ole tällaista mahdollisuutta lähteä sinne ilman, että huolehdit lapsellesi hoitajan.

P.S. Joudun joka tapauksessa näkemään sen vaivan, että etsin kissalleni sen sopivan hoitajan, jonka rahalla saa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Onneksi lapsi lähtee lomalle mukaan. Lapset ovat siis todistetisti helpompia kuin kissat!

Ps. Kissalle saa hoitajan rahalla.

[/quote]

Mutta lapsen kanssa voi lähteä vain lapselle sopivaan kohteeseen. En ota kantaa siihen, onko kissa vai lapsi helpompi, mutta vaikka kissan omistaminen olisi kuinka vaivalloista, ei se poista sitä faktaa että myös lapsen "omistaminen" on jossain määrin vaivalloista.

Se mikä on pois mistäkin on täysin arvosidonnaista. Vela ei pysty arvottamaan potentiaalista lastaan tärkeämmäksi kuin spontaani lähteminen tai vaikka päiväkännit, koska hänellä ei ole tuota lasta ja siihen liittyvää tunnesidettä. Jos vela saisi lapsen ihan takuulla asiat menisivät uuteen järjestykseen, eikä hän kokisi menettävänsä ja elävänsä rajoittuneesti. Ellei sitten olisi ihan häiriintynyt tapaus kyseessä. Ihminen joka katsoo ulkopuolelta perhe-elämää ilman omakohtaista tunnesidettä näkee vain rajoitteita. Jos saisit omasta tahdosta riippumattasi lapsen, alkaisit todennäköisemmin haluamaan lastasi elämääsi (jos olisit terveellä mielellä varustettu). Kyse on biologiasta.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]

No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.

[/quote]

No en ehkä kolmevuotiaan kanssa tuota tee, mutta olen kyllä muutaman vuoden vanhemman lapsen kanssa tehnytkin, ei ne lapset ole pieniä ikuisesti, eikä niitä tarvi tehdä yhtä tai kahta enenpää.

Hm... en usko että kukaan, ei edes ap:n mainostama Hurmosmamma, ole sanonut, etteivät lapset rajoittaisi elämää "millään" tavalla. Rajoituksia toki on, mutta ne ovat luonteeltaan joustamista, suunnitelmallisuutta ja priorisointia vaativia, ajoittaisia muutoksia suunnitelmiin aiheuttavia tai pisimmillään sellaisia, että on jouduttu odottamaan jonkin aikaa, ennen kuin on taas voitu jatkaa esim. jotain äärimmäisharrastusta, jos on haluttu ottaa lapset siihen mukaan. Vastaavasti jos lapsista on vaivaa tai jos heidän takiaan on jostakin jouduttu tinkimään, ovat kaikki myös saaneet paljon ja näitä puolia onkin tuotu paljon esille.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]

No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.

[/quote]

No en ehkä kolmevuotiaan kanssa tuota tee, mutta olen kyllä muutaman vuoden vanhemman lapsen kanssa tehnytkin, ei ne lapset ole pieniä ikuisesti, eikä niitä tarvi tehdä yhtä tai kahta enenpää.

[/quote]

Sinun piti kuitenkin odottaa, että lapsesi kasvoi, jos olisit halunnut tehdä noita asioita silloin kun lapsesi oli kolmevuotias, se ei olisi ollut sinulle mahdollista. Lapsesi siis rajoitti elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]

No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.

[/quote]

No en ehkä kolmevuotiaan kanssa tuota tee, mutta olen kyllä muutaman vuoden vanhemman lapsen kanssa tehnytkin, ei ne lapset ole pieniä ikuisesti, eikä niitä tarvi tehdä yhtä tai kahta enenpää.

[/quote]

Sinun piti kuitenkin odottaa, että lapsesi kasvoi, jos olisit halunnut tehdä noita asioita silloin kun lapsesi oli kolmevuotias, se ei olisi ollut sinulle mahdollista. Lapsesi siis rajoitti elämääsi.

[/quote]

Joo-o, no siinä vaiheessa kun lapsen halusin tehdä, tiedostin sen, että mun täytyy vuosi tai pari olla aika paljon sen lapsen kanssa, ei toki tarvi sitä koko ajan sylissä pitää tai viihdyttää, vaan vahtia sivusilmällä samalla kun vaikka katson telkkaria. Ja jos lapsen isä tai isompi sisarus on paikalla voin vetäistä ne päikkäritkin vaikka olisi pieni lapsi. Enemmän mun elämää on aikatauluttanut työ, se hyvä puoli on että kun on pieni lapsi, voi jäädä kotiin viettämään lapsen kanssa 3 vuotta aikataulutonta elämää.

Esimerkki elävästä elämästä: Lapsiperheen molemmat vanhemmat halusivat lähteä kaksipäiväisille festareille. Ikävä kyllä isovanhemmat eivät olleet käytettävissä lapsenvahteina, joten sekä äiti että isä pääsivät kumpikin vain yhtenä iltana juhlimaan kavereidensa kanssa toisen jäädessä kotiin hoitamaan lapsia. Molemmat kokivat lasten rajoittavan elämää, ymmärrettävästi.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Onneksi lapsi lähtee lomalle mukaan. Lapset ovat siis todistetisti helpompia kuin kissat!

Ps. Kissalle saa hoitajan rahalla.

[/quote]

Mutta jos haluaisit lähteä vaikka kiipeämään Kilimanjarolle ja sinulla on puolivuotias lapsi, et voi ottaa sitä sinne mukaan. Joudut joko hankkimaan lapsellesi hoitajan tai odottamaan niin kauan että lapsi on tarpeeksi iso lähtemään mukaan tai jäämään yksin kotiin. Eikä sillä ole väliä, jos juuri sinä et halua sinne Kilimanjarolle kiivetä, kyse on siitä, että sinulla ei edes ole tällaista mahdollisuutta lähteä sinne ilman, että huolehdit lapsellesi hoitajan.

P.S. Joudun joka tapauksessa näkemään sen vaivan, että etsin kissalleni sen sopivan hoitajan, jonka rahalla saa.

[/quote]

Niin ja jos sinä haluaisit lähteä lapsesi kanssa uimarannalle tai saada häneltä kortin äitienpäivänä, et voi niitä saada jos sinulla ei ole lapsia!

Siksi on ihan turha verrata elämää lasten kanssa ja ilman toisiinsa. Tässä ketjussa joku jo sanoikin hyvin, mitään et voi saada jos et luovu jostain!

Vela oli suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti velan jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Vela koki jalkojen rajoittavan elämää, ymmärrettävästi.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]

Vela oli suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti velan jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Vela koki jalkojen rajoittavan elämää, ymmärrettävästi.

[/quote]

Pääsitpä sivaltamaan oikein pahemman kerran...

-86

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]

Vela oli suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti velan jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Vela koki jalkojen rajoittavan elämää, ymmärrettävästi.

[/quote]

Vela kuitenkin pystyi murtuneesta jalastaan huolimatta lähtemään festareille kävelysauvojen kanssa. Velan festarikokemus ei ollut aivan yhtä huikea kuin se olisi terveen jalan kanssa ollut, mutta joka tapauksessa hänellä oli oikein mukava ilta ystäviensä kanssa.

Perheenäiti suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti äidin jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Lääkäri kuitenkin antoi äidille luvan lähteä festareille kävelysauvojen kanssa. Äiti ei kuitenkaan saanut lapsilleen hoitajaa, joten hän joutui jäämään kotiin.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

Mulla on kaksi lasta, joista vanhempi on kolmevuotias. Kyllä he rajoittavat minun elämääni ihan hitosti joka päivä. En todellakaan lueskele kirjoja silloin kun huvittaa. Kroppakin on ihan romuna, kun olen ollut raskaana tai imettänyt kohta neljä vuotta putkeen.

Mutta hetkeäkään en ole katunut.

[/quote]

Etpä! 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:28"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:21"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Onneksi lapsi lähtee lomalle mukaan. Lapset ovat siis todistetisti helpompia kuin kissat!

Ps. Kissalle saa hoitajan rahalla.

[/quote]

Mutta jos haluaisit lähteä vaikka kiipeämään Kilimanjarolle ja sinulla on puolivuotias lapsi, et voi ottaa sitä sinne mukaan. Joudut joko hankkimaan lapsellesi hoitajan tai odottamaan niin kauan että lapsi on tarpeeksi iso lähtemään mukaan tai jäämään yksin kotiin. Eikä sillä ole väliä, jos juuri sinä et halua sinne Kilimanjarolle kiivetä, kyse on siitä, että sinulla ei edes ole tällaista mahdollisuutta lähteä sinne ilman, että huolehdit lapsellesi hoitajan.

P.S. Joudun joka tapauksessa näkemään sen vaivan, että etsin kissalleni sen sopivan hoitajan, jonka rahalla saa.

[/quote]

Niin ja jos sinä haluaisit lähteä lapsesi kanssa uimarannalle tai saada häneltä kortin äitienpäivänä, et voi niitä saada jos sinulla ei ole lapsia!

Siksi on ihan turha verrata elämää lasten kanssa ja ilman toisiinsa. Tässä ketjussa joku jo sanoikin hyvin, mitään et voi saada jos et luovu jostain!

[/quote]

Minulla ei ole lapsia, joten en voi haluta lähteä lapseni kanssa rannalle tai saada häneltä äitienpäiväkorttia. Jos minulla olisi lapsi, haluaisin silti lähteä lomamatkalle.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Mä taas en tajua mikä loputon tarve veloilla on vängätä tietävänsä paremmin millaista on lapsiperheiden elämä kuin lapsiperheet itse. Eiköhän jokaisen elämä ole sellaista, millaiseksi itse sen kokee, ei siinä auta velan vänkäys että kyllä ne lapset rajoittaa, jos vanhempi kokee että ei rajoita.

Eli mitä väliä sillä on, jos ei voi kymmentä tuntia päivässä lukea kirjoja, jos ei ole mitään tarvetta lukea niin paljon, vaan puoli tuntia tai tunti päivässä riittää?

Ihan ylipäätään on turha ihmetellä miksri vanhemmat itke biletyksen tms. Ajanvieton perään, kun ne ei yksinkertaisesti tunnu pienten lasten vanhemmista niin tähdellisiltä menoilta, etteikö se oman perheen kanssa oleminen ajaisi niiden ohi. Ja sitten toisaalta taas silloin harvoin kun käy ulkona, se tuntuu paljon kivemmalta kuin ennen. Näin siis omalla kohdallani.

Ehkä tämän homman voisi jo kiteyttää näin: jos valitsee vanhemmuuden, silloin in lähtökohtaisesti valmis joustamaan sen oman ajan, spontaanien lähtöjen, tuntikausien kirjamaratonien jne. Suhteen. Lasten kanssakin noita voi tehdä, se vaatii kuitenkin enemmän suunnitelmallisuutta.

Sekin näistä keskusteluista usein tuntuu unohtuvan, että lapset on oikeasti pieniä vain hetken. Nyt kun omat on 11, 9 ja 6 ja heidän kanssaan voi tehdä mitä vaan ja he myöskin voivat olla jonkin verran jo keskenåän, en koe että elämässäni olisi heistä muuta kuin suunnattomasti iloa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Mä taas en tajua mikä loputon tarve veloilla on vängätä tietävänsä paremmin millaista on lapsiperheiden elämä kuin lapsiperheet itse. Eiköhän jokaisen elämä ole sellaista, millaiseksi itse sen kokee, ei siinä auta velan vänkäys että kyllä ne lapset rajoittaa, jos vanhempi kokee että ei rajoita.

Eli mitä väliä sillä on, jos ei voi kymmentä tuntia päivässä lukea kirjoja, jos ei ole mitään tarvetta lukea niin paljon, vaan puoli tuntia tai tunti päivässä riittää?

Ihan ylipäätään on turha ihmetellä miksri vanhemmat itke biletyksen tms. Ajanvieton perään, kun ne ei yksinkertaisesti tunnu pienten lasten vanhemmista niin tähdellisiltä menoilta, etteikö se oman perheen kanssa oleminen ajaisi niiden ohi. Ja sitten toisaalta taas silloin harvoin kun käy ulkona, se tuntuu paljon kivemmalta kuin ennen. Näin siis omalla kohdallani.

Ehkä tämän homman voisi jo kiteyttää näin: jos valitsee vanhemmuuden, silloin in lähtökohtaisesti valmis joustamaan sen oman ajan, spontaanien lähtöjen, tuntikausien kirjamaratonien jne. Suhteen. Lasten kanssakin noita voi tehdä, se vaatii kuitenkin enemmän suunnitelmallisuutta.

Sekin näistä keskusteluista usein tuntuu unohtuvan, että lapset on oikeasti pieniä vain hetken. Nyt kun omat on 11, 9 ja 6 ja heidän kanssaan voi tehdä mitä vaan ja he myöskin voivat olla jonkin verran jo keskenåän, en koe että elämässäni olisi heistä muuta kuin suunnattomasti iloa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]

Vela oli suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti velan jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Vela koki jalkojen rajoittavan elämää, ymmärrettävästi.

[/quote]

Minunkin mielestäni lapset ovat yhtä ikävä asia kuin murtunut jalka.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 21:01"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]

Vela oli suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti velan jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Vela koki jalkojen rajoittavan elämää, ymmärrettävästi.

[/quote]

Vela kuitenkin pystyi murtuneesta jalastaan huolimatta lähtemään festareille kävelysauvojen kanssa. Velan festarikokemus ei ollut aivan yhtä huikea kuin se olisi terveen jalan kanssa ollut, mutta joka tapauksessa hänellä oli oikein mukava ilta ystäviensä kanssa.

Perheenäiti suunnitellut osallistumista festareille. Valitettavasti äidin jalka meni pahasti poikki ja vaati kotiinjäämistä. Lääkäri kuitenkin antoi äidille luvan lähteä festareille kävelysauvojen kanssa. Äiti ei kuitenkaan saanut lapsilleen hoitajaa, joten hän joutui jäämään kotiin.

[/quote]

Tai sitten sai. Jos ei saa lastenhoitajaa, on kyse huonosta tuurista, kuten jalan poikkimennessä.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 21:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Mä taas en tajua mikä loputon tarve veloilla on vängätä tietävänsä paremmin millaista on lapsiperheiden elämä kuin lapsiperheet itse. Eiköhän jokaisen elämä ole sellaista, millaiseksi itse sen kokee, ei siinä auta velan vänkäys että kyllä ne lapset rajoittaa, jos vanhempi kokee että ei rajoita.

Eli mitä väliä sillä on, jos ei voi kymmentä tuntia päivässä lukea kirjoja, jos ei ole mitään tarvetta lukea niin paljon, vaan puoli tuntia tai tunti päivässä riittää?

Ihan ylipäätään on turha ihmetellä miksri vanhemmat itke biletyksen tms. Ajanvieton perään, kun ne ei yksinkertaisesti tunnu pienten lasten vanhemmista niin tähdellisiltä menoilta, etteikö se oman perheen kanssa oleminen ajaisi niiden ohi. Ja sitten toisaalta taas silloin harvoin kun käy ulkona, se tuntuu paljon kivemmalta kuin ennen. Näin siis omalla kohdallani.

Ehkä tämän homman voisi jo kiteyttää näin: jos valitsee vanhemmuuden, silloin in lähtökohtaisesti valmis joustamaan sen oman ajan, spontaanien lähtöjen, tuntikausien kirjamaratonien jne. Suhteen. Lasten kanssakin noita voi tehdä, se vaatii kuitenkin enemmän suunnitelmallisuutta.

Sekin näistä keskusteluista usein tuntuu unohtuvan, että lapset on oikeasti pieniä vain hetken. Nyt kun omat on 11, 9 ja 6 ja heidän kanssaan voi tehdä mitä vaan ja he myöskin voivat olla jonkin verran jo keskenåän, en koe että elämässäni olisi heistä muuta kuin suunnattomasti iloa.

[/quote]

Edelleenkään kysymys ei ole siitä, miten ihminen subjektiivisesti kokee asian, vaan siitä mikä tosiasiallisesti pitää paikkansa.