Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Lapset eivät rajoita elämääni millään tavalla"
12.07.2014 |
Kun luin tuota pitkää ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, täytyy vain ihmetellä, miten helppoja ja kuuliaisia lapsia paikalle pelmahtaneilla hurmosmammoilla on.
Nämä lapset lähtevät pois kotoa aina, kun vanhemmat haluavat harrastaa seksiä tai katsoa leffaa kahdestaan, kulkevat hiljaa ja muita häiritsemättä itse kouluun ja harrastuksiin, eivät joudu vaikeuksiin koulussa tai vaivaa läksyillä, eivät paisuta ruokalaskua ja asuvat komerossa. He eivät vaadi mukaan ulkomaanmatkoille tai ravintolaan syömään. He eivät sairastele, eikä heillä ole koskaan mitään isoja murheita. Heistä ei koidu mitään rahallisia kuluja ja he hoitavat käytännössä itse itsensä.
Hurmosmamman lapset eivät ylipäätään vaadi mitään, eivät tarvitse mitään, eivät rajoita elämää millään tavalla. Heidän ansiostaan vanhemmat voivat elää aivan kuten lapsettominakin ja tehdä kaikkia samoja juttuja kuin lapsettomatkin voivat tehdä.
Yksi kysymys vain herää.
Jos lapset eivät kerran vaikuta omaan elämään millään tavalla, minkä vuoksi sitten ylipäätään hankkia lapsia?
Kommentit (138)
Mulle rajoittaminen tarkoittaa sitä etten lasten takia pysty tekemään jotain mitä haluaisin ja ilman lapsia tekisin. Siksi tuo rajoittaminen riippuu siitä millaista elämää on ennen lapsia viettänyt ja millaista elämää nyt haluaisi viettää. Tällaisena kotihiirenä jolla on osallistuva mies ja tukiverkot kunnossa on helppo sanoa ettei lapset rajoita. Mä pystyn tekemään niitä asioita mitä haluan kun ei mulla niin hirveästi ole niitä lapsettomia menoja mille kaipaan ja silloin kun haluan mennä niin lapsille löytyy kyllä hoitaja. Pääosin viihdyn lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en muutenkaan ymmärrä tota ettei elämäänsä saisi olla tyytyväinen sellaisenaan. Jos joku sanoo että mulla on kaikki hyvin näin ja olen onnellinen enkä kaipaa muuta niin heti täytyy muiden olla etsimässä juttuja mitkä siinä elämässä mättää.
Jos lapseton sanoo ettei lapset rajoita elämää vaan voi ihan hyvin tehdä niitä asioita mitä itse haluaa niin pitää olla vetämässä näkökulmia siitä kuinka et voi noin vaan ex-tempore lähteä minnekään vaellusmatkalle Kilomanjarolle. Niin kuin kaikki lapsettomatkaan sinne lähtisivät tai kyseinen äiti edes tuosta reissusta oliskiinnostunut.
Sitten taas kun lapseton sanoo nauttivansa vapaudestaan eikä kaipaa lapsia niin siihen pitää olla kertomassa kuinka paljon hän oikeasti menettää vaikkei sitä tajuakaan ja viimeistään vanhainkodissa tulee katumaan päätöstään.
Onko se nyt oikeasti niin kamalaa jos joku on elämäänsä tyytyväinen?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:42"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:17"]Ai velakielellä "lapsi rajoittaa elämää" tarkoittaa sitä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa järjestää lapsille hoitaja? Ei ollut kovin ylivoimainen homma ainakaan meillä. Joutuuhan sitä elämässä yhtä sun toista muutakin järjestelemään.[/quote]
Ei kukaan ole väittänyt, että se olisi ylivoimaista.
[/quote]
No muuten vaan täällä todettu että esim. tuo hoitajan hankkiminen oikein rajoittaa elämää.
[/quote]
Niin? Ei pointti nyt olekaan siinä, että jonkun mielestä lapsiperheiden elämä olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa ja suorastaan mahdotonta. Mutta kun tällä palstalla monet lapselliset väittävät, että lapsi ei rajoita heidän elämääsä mitenkään, eikä suostuta myöntämään että lapsiperhe ei vain yksinkertaisesti voi toimia yhtä vapaasti lapseton. Joo, ehkä sen hoitajan saa, mutta ei välttämättä juuri sille ajalle kun itse oli ajatellut lähteä lomalle. Silloin joutuu siirtämään matkansa ajankohtaa eikä välttämättä ole edes mahdollista tehdä juuri sellaista matkaa kuin haluaisi.
[/quote]
No kaikkien elämähän on aika rajoittunutta jos sitä noin haluaa ajatella. Tuskin kukaan lapsetonkaan on täysin irti mistään velvollisuuksista ja voisi elää ihan ja vaikn itselleen. Lapsettoman lomamatkaakin rajoittavat vaikka työt (ei saa lomaa juuri silloin kuin haluaisi), raha (ei ole varaa matkustaa juri sinne minne haluaisi), sota- ja kriisitilanteet, lentoyhtiöiden lakot, matkaseuran puute... Joku tekee näistä isonkin ongelman itselleen ja silloin toetenkin kokee olevansa tosi rajoittunut, toinen suhtautuu rennommin eikä koe velvollisuuksien tai ulkopuolisten tekijöiden rajoittavan elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 09:55"]Mulle rajoittaminen tarkoittaa sitä etten lasten takia pysty tekemään jotain mitä haluaisin ja ilman lapsia tekisin. Siksi tuo rajoittaminen riippuu siitä millaista elämää on ennen lapsia viettänyt ja millaista elämää nyt haluaisi viettää. Tällaisena kotihiirenä jolla on osallistuva mies ja tukiverkot kunnossa on helppo sanoa ettei lapset rajoita. Mä pystyn tekemään niitä asioita mitä haluan kun ei mulla niin hirveästi ole niitä lapsettomia menoja mille kaipaan ja silloin kun haluan mennä niin lapsille löytyy kyllä hoitaja. Pääosin viihdyn lasten kanssa.
[/quote]
Näin minäkin ajattelen. En ehkä lasten takia pysty pyörimään pitkin öitä baarissa tai vetämään päiväkännejä terassilla, mutta en kyllä noita tekisi vaikkei minulla lapsia
olisikaan. Joten lasten takia en joudu esim. noista asioista luopumaan.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]
Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.
[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-)
[/quote]
Mitä tarkoitat?
[/quote] Että puhuit ilmeisesti itsestäsi?
[/quote]
Kyllä, kadun lapsen hankintaa. Elämäni suurin virhe, mutta tämän kanssa on elettävä. Enkä ole ainoa, joka uskaltaa sano miten asia on.
Ikävä sulle jos asia niin. Itse en todellakaan kadu, yksi lapsi ja kohta täysi-ikäinen. Työ on tehty ja nyt VASTA voi alkaa olemaan itsekäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:34"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:07"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:06"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:05"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]
Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.
[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-)
[/quote]
Mitä tarkoitat?
[/quote] Että puhuit ilmeisesti itsestäsi?
[/quote]
Kyllä, kadun lapsen hankintaa. Elämäni suurin virhe, mutta tämän kanssa on elettävä. Enkä ole ainoa, joka uskaltaa sano miten asia on.
Ikävä sulle jos asia niin. Itse en todellakaan kadu, yksi lapsi ja kohta täysi-ikäinen. Työ on tehty ja nyt VASTA voi alkaa olemaan itsekäs.
[/quote]
Hyvä yritys :-D:-D
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]
Niin ja jos sinä haluaisit lähteä lapsesi kanssa uimarannalle tai saada häneltä kortin äitienpäivänä, et voi niitä saada jos sinulla ei ole lapsia!
Siksi on ihan turha verrata elämää lasten kanssa ja ilman toisiinsa. Tässä ketjussa joku jo sanoikin hyvin, mitään et voi saada jos et luovu jostain!
[/quote]
Jos lapseton ihminen haluaisi saada äitienpäiväkortin, hän voisi mennä makkariin pistämään lapsen alulle ja ensi vuonna joku tekisi hänelle kortin. Lapseton voi siis aina tehdä tilanteelleen jotain, mutta lapset jo tehnyt ei voi perua mitään. Hänen pitää pelkästään sopeutua siihen, että lukutuokion keskeyttää "tuu pyyhkimään"-huuto. Pitää vaan elää sen asian kanssa, että kun katsotaan perheen kanssa elokuvaa, eroottinen trilleri ja kauhusplatteri eivät ole vaihtoehtoja.
Tässäkin ketjussa on yksi jankkaaja, jonka mielestä lapset eivät mitenkään rajoita elämää. Mun mielestä niiden kyllä kuuluisi, jos teet homman oikein. Tiedän pari ihmistä, jotka luultavasti ajattelevat juuri noin, ja lapset sitten kantavat seuraukset. Esimerkiksi:
- Perheen vanhin lapsi on pian täysi-ikäinen, ja perhe on koko lapsen elämän ajan vaihtanut asuntoa keskimäärin puolentoista vuoden välein, ilman mitään hyvää syytä. On pysytty saman kaupungin sisällä, ja asunnon laatu ei ole muutosta parantunut, mutta lapset ovat joutuneet vaihtamaan koulua useita kertoja. Se ei vanhempia kiinnosta.
- Yksinhuoltaja muuttaa neljän pikkukaupungin välillä kolmen lapsensa kanssa. Muuttoon ei ole mitään syytä, ja työmatkakin kasvaa koko ajan. Lapset vaihtavat koulua pahimmillaan kaksi kertaa lukuvuodessa ja joutuvat luopumaan harrastuksistaan ja ystävistään täysin.
- Perheen äiti saa vapaapäivinä inspiraatioita lähteä esimerkiksi kävelylle puoli kahdeltatoista yöllä. Lapset revitään kitisevinä sängyistä ja pakataan kärryihin nukkumaan vaikka pikkupakkasella, puolentoista tunnin kävelylenkin ajaksi.
- Perhe matkustaa ulkomaille useita kertoja vuodessa, ja myös rokottamattomat pikkulapset raahataan kaukokohteisiin mukaan.
- Äiti tykkää viettää aikaa kavereiden kanssa, ja lapset on tottakai raahattava aina mukaan, kun vaihtoehtoja ei ole. Niiden perään ei silti katsota, koska oma sosiaalinen elämä on tärkeämpää, ja lapset kolhivat itseään tuon tuosta.
Pyydän: jos teillä on lapsia, älkää takertuko uhmakkaasti siihen ajatukseen, että eivät nämä minun elämääni mitenkään rajoita, vaan ottakaa ne lapset huomioon. Lasten kanssa ei kuulu pystyä tekemään ihan mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:39"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:56"]
Niin ja jos sinä haluaisit lähteä lapsesi kanssa uimarannalle tai saada häneltä kortin äitienpäivänä, et voi niitä saada jos sinulla ei ole lapsia!
Siksi on ihan turha verrata elämää lasten kanssa ja ilman toisiinsa. Tässä ketjussa joku jo sanoikin hyvin, mitään et voi saada jos et luovu jostain!
[/quote]
Jos lapseton ihminen haluaisi saada äitienpäiväkortin, hän voisi mennä makkariin pistämään lapsen alulle ja ensi vuonna joku tekisi hänelle kortin. Lapseton voi siis aina tehdä tilanteelleen jotain, mutta lapset jo tehnyt ei voi perua mitään. Hänen pitää pelkästään sopeutua siihen, että lukutuokion keskeyttää "tuu pyyhkimään"-huuto. Pitää vaan elää sen asian kanssa, että kun katsotaan perheen kanssa elokuvaa, eroottinen trilleri ja kauhusplatteri eivät ole vaihtoehtoja.
Tässäkin ketjussa on yksi jankkaaja, jonka mielestä lapset eivät mitenkään rajoita elämää. Mun mielestä niiden kyllä kuuluisi, jos teet homman oikein. Tiedän pari ihmistä, jotka luultavasti ajattelevat juuri noin, ja lapset sitten kantavat seuraukset. Esimerkiksi:
- Perheen vanhin lapsi on pian täysi-ikäinen, ja perhe on koko lapsen elämän ajan vaihtanut asuntoa keskimäärin puolentoista vuoden välein, ilman mitään hyvää syytä. On pysytty saman kaupungin sisällä, ja asunnon laatu ei ole muutosta parantunut, mutta lapset ovat joutuneet vaihtamaan koulua useita kertoja. Se ei vanhempia kiinnosta.
- Yksinhuoltaja muuttaa neljän pikkukaupungin välillä kolmen lapsensa kanssa. Muuttoon ei ole mitään syytä, ja työmatkakin kasvaa koko ajan. Lapset vaihtavat koulua pahimmillaan kaksi kertaa lukuvuodessa ja joutuvat luopumaan harrastuksistaan ja ystävistään täysin.
- Perheen äiti saa vapaapäivinä inspiraatioita lähteä esimerkiksi kävelylle puoli kahdeltatoista yöllä. Lapset revitään kitisevinä sängyistä ja pakataan kärryihin nukkumaan vaikka pikkupakkasella, puolentoista tunnin kävelylenkin ajaksi.
- Perhe matkustaa ulkomaille useita kertoja vuodessa, ja myös rokottamattomat pikkulapset raahataan kaukokohteisiin mukaan.
- Äiti tykkää viettää aikaa kavereiden kanssa, ja lapset on tottakai raahattava aina mukaan, kun vaihtoehtoja ei ole. Niiden perään ei silti katsota, koska oma sosiaalinen elämä on tärkeämpää, ja lapset kolhivat itseään tuon tuosta.
Pyydän: jos teillä on lapsia, älkää takertuko uhmakkaasti siihen ajatukseen, että eivät nämä minun elämääni mitenkään rajoita, vaan ottakaa ne lapset huomioon. Lasten kanssa ei kuulu pystyä tekemään ihan mitä tahansa.
[/quote]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
Joo, tämäkin on ihan typerä keskustelu, kun väitellään että mitä se tarkoittaa että lapset rajoittaa elämää.
Kuten on jo moneen kertaan todettu, ihmisellä on aina montakin asiaa jotka rajoittavat elämää, ei kellään ole täysin rajatonta elämää, eli kysymyksen asettelu on täysin väärä.
Pitäisi kysyä, estääkö lapset tekemästä jotain mitä tekisit ilman lapsia, jos elämäsi olisi muuten samanlaista (työ, rahat, puoliso, lemmikit jne.)
Suurin osa vanhemmista pystyvät järjestämään elämänsä lapsista huolimatta niin, että mitään kovin tärkeää ei jää tekemättä.
Ja sekään tilanne ei pysy muuttumattomana ikuisesti siitä hetkestä kun lapsi syntyy, siihen kun hän muuttaa pois kotoa. Tilanteet riippuu niin monesta asiasta, montako lasta on, minkä ikäisiä, onko erityistarpeita, onko tukiverkkoja eli lastenhoitoa saatavilla. Joillakin saattaa yksi lapsi "rajoittaa" huomattavasti elämää, toisilla useampi lapsi ei rajoita yhtään.
Minua ihmetyttää lähinnä ne lapsettomat jotka haluaisivat elää täysin rajoittamatonta elämää, ovat näitä "ikuisia nuoria" jotka eivät halua koskaan aikuistua, aina vaan pitäisi saada olla kuin pikkulapsena, ei mitään velvollisuuksia. Nämä peterpanit luulevat elävänsä täyttä elämää verrattuna niihin joilla on velvollisuuksia, mutta kyllä se on juuri päinvastoin, elämä lipuu ohi ilman mitään kiintopistettä, ei ole mitään velvollisuutta, niin ei ole mitään mistä pitää kiinni, mitään ei jää käteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.201]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[\quote]
Ja tämän tekstin kirjoittajako syyttää muita siitä että HEIDÄN elämänsä olisi rajoittunutta???? Kiitos päivän nauruista!!!
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
[/quote]
Leiki nyt vielä vähän tyhmempää. Minähän voin halutessani lopettaa lukemisen, jos siltä tuntuu. Yleensä en halua, eikä minua voida siihen pakottaa. Sinun mielestäsi on rajoittunutta että teen just sitä minä MINÄ haluan? Tuohan on rajoittuneen vastakohta. Itseään on melko lailla mahdotonta rajoittaa omilla mielihaluillaan.
Sulla ei vissiin ole elämässä mitään preferenssejä. Kirjan lukeminen, oksennuksen siivoaminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja? Koskaan ei ole niin, että nyt minä kyllä mieluummin söisin sipsejä tässä sohvalla kuin menisin katsomaan, mikä tuo meteli lastenhuoneessa on? Onneksi olkoon, taidatte olla androidi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
[/quote]
Leiki nyt vielä vähän tyhmempää. Minähän voin halutessani lopettaa lukemisen, jos siltä tuntuu. Yleensä en halua, eikä minua voida siihen pakottaa. Sinun mielestäsi on rajoittunutta että teen just sitä minä MINÄ haluan? Tuohan on rajoittuneen vastakohta. Itseään on melko lailla mahdotonta rajoittaa omilla mielihaluillaan.
Sulla ei vissiin ole elämässä mitään preferenssejä. Kirjan lukeminen, oksennuksen siivoaminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja? Koskaan ei ole niin, että nyt minä kyllä mieluummin söisin sipsejä tässä sohvalla kuin menisin katsomaan, mikä tuo meteli lastenhuoneessa on? Onneksi olkoon, taidatte olla androidi.
[/quote]
Olet siis ilmeisesti aika yksinäinen ihminen jis kerran ainoastaan omat mielihaluy ovat sellaisia potentiaalisia rajoittavia tekijöitä? Kavereista tai vaikka apua tarvitsevasta naapurista viis, sinähän luet kirjaa jos niin olet päättänyt :-) Itse en ainkaan tuollaista ihmistä jaksaisi katsella.
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
[/quote]
Leiki nyt vielä vähän tyhmempää. Minähän voin halutessani lopettaa lukemisen, jos siltä tuntuu. Yleensä en halua, eikä minua voida siihen pakottaa. Sinun mielestäsi on rajoittunutta että teen just sitä minä MINÄ haluan? Tuohan on rajoittuneen vastakohta. Itseään on melko lailla mahdotonta rajoittaa omilla mielihaluillaan.
Sulla ei vissiin ole elämässä mitään preferenssejä. Kirjan lukeminen, oksennuksen siivoaminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja? Koskaan ei ole niin, että nyt minä kyllä mieluummin söisin sipsejä tässä sohvalla kuin menisin katsomaan, mikä tuo meteli lastenhuoneessa on? Onneksi olkoon, taidatte olla androidi.
[/quote]
Olet siis ilmeisesti aika yksinäinen ihminen jis kerran ainoastaan omat mielihaluy ovat sellaisia potentiaalisia rajoittavia tekijöitä? Kavereista tai vaikka apua tarvitsevasta naapurista viis, sinähän luet kirjaa jos niin olet päättänyt :-) Itse en ainkaan tuollaista ihmistä jaksaisi katsella.
[/quote]
Itse asiassa en ole, ja minähän sanoin tuolla jo, että hätätilanteet on erikseen. Näen ystäviäni ja puhun puhelimessakin melko paljon, ja siksi minulla onkin varaa sanoa, jos nyt ei huvita. MINÄ päätän sopiiko minulle tänään vai ei, ja vaikka yleensä sopii, niin joskus luen mieluummin kirjaa. Tuttavapiirini ei todellakaan ole täynnä avuntarvitsijoita, ja ystävilleni sopii ihan hyvin, että tänään en liity seuraan. Mehän just nähtiin ja pian taas nähdään. Ihan vapaaehtoisesti.
Sinä sen sijaan ilmeisesti mökkihöperöidyt kotona kakarasi kanssa, ja oikein ilahdut kun kerran vuodessa joku kaipaa sinua. :)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Kuulostaapaas erittäin vapaalta ja rajattomalta elämältä... ihan kateeksi käy :)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
[/quote]
Leiki nyt vielä vähän tyhmempää. Minähän voin halutessani lopettaa lukemisen, jos siltä tuntuu. Yleensä en halua, eikä minua voida siihen pakottaa. Sinun mielestäsi on rajoittunutta että teen just sitä minä MINÄ haluan? Tuohan on rajoittuneen vastakohta. Itseään on melko lailla mahdotonta rajoittaa omilla mielihaluillaan.
Sulla ei vissiin ole elämässä mitään preferenssejä. Kirjan lukeminen, oksennuksen siivoaminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja? Koskaan ei ole niin, että nyt minä kyllä mieluummin söisin sipsejä tässä sohvalla kuin menisin katsomaan, mikä tuo meteli lastenhuoneessa on? Onneksi olkoon, taidatte olla androidi.
[/quote]
Olet siis ilmeisesti aika yksinäinen ihminen jis kerran ainoastaan omat mielihaluy ovat sellaisia potentiaalisia rajoittavia tekijöitä? Kavereista tai vaikka apua tarvitsevasta naapurista viis, sinähän luet kirjaa jos niin olet päättänyt :-) Itse en ainkaan tuollaista ihmistä jaksaisi katsella.
[/quote]
Itse asiassa en ole, ja minähän sanoin tuolla jo, että hätätilanteet on erikseen. Näen ystäviäni ja puhun puhelimessakin melko paljon, ja siksi minulla onkin varaa sanoa, jos nyt ei huvita. MINÄ päätän sopiiko minulle tänään vai ei, ja vaikka yleensä sopii, niin joskus luen mieluummin kirjaa. Tuttavapiirini ei todellakaan ole täynnä avuntarvitsijoita, ja ystävilleni sopii ihan hyvin, että tänään en liity seuraan. Mehän just nähtiin ja pian taas nähdään. Ihan vapaaehtoisesti.
Sinä sen sijaan ilmeisesti mökkihöperöidyt kotona kakarasi kanssa, ja oikein ilahdut kun kerran vuodessa joku kaipaa sinua. :)
[/quote]
Jaaha, argumentitkö loppuivat vai mistä tämä siirtyminen perinteiselle av-linjalle ;-)
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
[/quote]
Leiki nyt vielä vähän tyhmempää. Minähän voin halutessani lopettaa lukemisen, jos siltä tuntuu. Yleensä en halua, eikä minua voida siihen pakottaa. Sinun mielestäsi on rajoittunutta että teen just sitä minä MINÄ haluan? Tuohan on rajoittuneen vastakohta. Itseään on melko lailla mahdotonta rajoittaa omilla mielihaluillaan.
Sulla ei vissiin ole elämässä mitään preferenssejä. Kirjan lukeminen, oksennuksen siivoaminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja? Koskaan ei ole niin, että nyt minä kyllä mieluummin söisin sipsejä tässä sohvalla kuin menisin katsomaan, mikä tuo meteli lastenhuoneessa on? Onneksi olkoon, taidatte olla androidi.
[/quote]
Olet siis ilmeisesti aika yksinäinen ihminen jis kerran ainoastaan omat mielihaluy ovat sellaisia potentiaalisia rajoittavia tekijöitä? Kavereista tai vaikka apua tarvitsevasta naapurista viis, sinähän luet kirjaa jos niin olet päättänyt :-) Itse en ainkaan tuollaista ihmistä jaksaisi katsella.
[/quote]
Itse asiassa en ole, ja minähän sanoin tuolla jo, että hätätilanteet on erikseen. Näen ystäviäni ja puhun puhelimessakin melko paljon, ja siksi minulla onkin varaa sanoa, jos nyt ei huvita. MINÄ päätän sopiiko minulle tänään vai ei, ja vaikka yleensä sopii, niin joskus luen mieluummin kirjaa. Tuttavapiirini ei todellakaan ole täynnä avuntarvitsijoita, ja ystävilleni sopii ihan hyvin, että tänään en liity seuraan. Mehän just nähtiin ja pian taas nähdään. Ihan vapaaehtoisesti.
Sinä sen sijaan ilmeisesti mökkihöperöidyt kotona kakarasi kanssa, ja oikein ilahdut kun kerran vuodessa joku kaipaa sinua. :)
[/quote]
Jaaha, argumentitkö loppuivat vai mistä tämä siirtyminen perinteiselle av-linjalle ;-)
[/quote]
Minä teen oletuksia elämästäsi ihan niinkuin sinäkin minun. Tarkistetaas nyt kuka sen aloitti?
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:42"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:35"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:24"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:18"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 11:05"][quote author="Vierailija" time="13.07.2014 klo 10:48"]
Miten se lasten huomioiminen ja elämän rajoittuneisuus on jotenkin käsikädessä kulkevia juttuja? Se riippuu ihan siitä, miten asian itse kokee. Esim. miten ihmeessä joku "tuu pyyhkimään" huudon keskeyttämä lukutuokio on jotain elämän rajoittumista? Ihan samalla tavalla lapsettomankin lukutuokion voi keskeyttää vaikka oma vessa hätä, ovikellon tai puhelimen sointi, hyvä leffa telkkarista... Onko nämkin kaikki elämää rajoittavia tekijöitä? Minulle vaikka puhelimen tai ovikellon sointi ovat enemmänkin rikkauksia koska silloin joku ihminen haluaa nähdä tai jutella minun kanssani. En todellakaan ajattel että voi vittu kun pitää nyt ton Maijankin jorinaa kuunnella eikä voi lukea tätä kirjaa...
[/quote]
Luoja mikä kynnysmatto sinä olet. Sun elämää ei vissiin rajoita yhtään mikään, koska annat päätösvallan elämästäsi täysin muille ihmisille jo lähtökohtaisesti. Sitten vaan jännätään ja odotellaan, että mitä Maija on minun varalleni tänään keksinyt.
Jos mä olen päättänyt, että tänään minä luen, niin minä haluan silloin lukea. Ja koen todellakin rajoittavaksi, jos joka kerta kun uppoutuu kirjaan, joku huutaa minua ja pyytää jotain. Ja olen ärsyyntynyt jos ovikello soi. Onneksi siellä on yleensä vain postimies, josta pääsee nopeasti eroon, meille ei todellakaan saa tulla kyläilemään ex tempore. Jos joku kaveri soittaa silloin ja haluaa jutella, niin se on voi voi, jos minä haluan silloin tehdä jotain muuta. Sanon sille, että nyt ei sovi. Se on tietenkin eri asia, jos kaverilla on pää kainalossa tai se itkee katkerasti, mutta tollasta nyt tapahtuu vain muutaman kerran elämässä aikuisilla ihmisillä.
Ja mitä tulee omaan vessahätään, nälkään tai leffaan telkkarissa: leffa menee nauhalle, kirjaa voi lukea vessassakin ja minä voin itse päättää syönkö nyt heti vai luenko vielä 50 sivua kirjaa. Jos kirjan lukeminen on mun ykkösvalinta, niin sitä ei kovin hevillä minulta pois oteta. Äiti-ihmisellähän se on lapsen yhdestä rääkäisystä kiinni, ja kaikki saa jäädä.
[/quote]
Eli kun olen joustava niin sitten olen kynnysmatto :-D:-D Minäkin tykkään lukemisesta, muyta en suunnittele etukäteen että nyt minä luen ja jos vaikka Maija sattuu soittamaan, sanon että sorry soita huomenna, tämön päivän olen pyhittänyt lukemiselle :-D:-D Luen silloin kun minulla on aikaa, joskus enemmän joskus vähemmän. Anteeksi vaan mutta minusta tuo sinun elämäsi kuulostaa ihan älyttömän rajoittuneelta: jos olet.päättänyt lukea kirjaa, sinähän luet kirjaa vaikka mikä olisi. Ei mitään sijaa yllättäville tapahtumille tai joustavuudelle :-) Ei muuta kuin onnea valitsemallasi tiellä :-D
[/quote]
Leiki nyt vielä vähän tyhmempää. Minähän voin halutessani lopettaa lukemisen, jos siltä tuntuu. Yleensä en halua, eikä minua voida siihen pakottaa. Sinun mielestäsi on rajoittunutta että teen just sitä minä MINÄ haluan? Tuohan on rajoittuneen vastakohta. Itseään on melko lailla mahdotonta rajoittaa omilla mielihaluillaan.
Sulla ei vissiin ole elämässä mitään preferenssejä. Kirjan lukeminen, oksennuksen siivoaminen ja tiskikoneen täyttäminen ovat kaikki ihan yhtä hyviä vaihtoehtoja? Koskaan ei ole niin, että nyt minä kyllä mieluummin söisin sipsejä tässä sohvalla kuin menisin katsomaan, mikä tuo meteli lastenhuoneessa on? Onneksi olkoon, taidatte olla androidi.
[/quote]
Olet siis ilmeisesti aika yksinäinen ihminen jis kerran ainoastaan omat mielihaluy ovat sellaisia potentiaalisia rajoittavia tekijöitä? Kavereista tai vaikka apua tarvitsevasta naapurista viis, sinähän luet kirjaa jos niin olet päättänyt :-) Itse en ainkaan tuollaista ihmistä jaksaisi katsella.
[/quote]
Itse asiassa en ole, ja minähän sanoin tuolla jo, että hätätilanteet on erikseen. Näen ystäviäni ja puhun puhelimessakin melko paljon, ja siksi minulla onkin varaa sanoa, jos nyt ei huvita. MINÄ päätän sopiiko minulle tänään vai ei, ja vaikka yleensä sopii, niin joskus luen mieluummin kirjaa. Tuttavapiirini ei todellakaan ole täynnä avuntarvitsijoita, ja ystävilleni sopii ihan hyvin, että tänään en liity seuraan. Mehän just nähtiin ja pian taas nähdään. Ihan vapaaehtoisesti.
Sinä sen sijaan ilmeisesti mökkihöperöidyt kotona kakarasi kanssa, ja oikein ilahdut kun kerran vuodessa joku kaipaa sinua. :)
[/quote]
Jaaha, argumentitkö loppuivat vai mistä tämä siirtyminen perinteiselle av-linjalle ;-)
[/quote]
Minä teen oletuksia elämästäsi ihan niinkuin sinäkin minun. Tarkistetaas nyt kuka sen aloitti?
[/quote]
No niinpä! Otsikossahan se tuo ensimmäinen oletus jo oli. Hyvä kun viimein tajusit itsekin :-) Kuuden sivun jälkeen...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:44"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:17"]Ai velakielellä "lapsi rajoittaa elämää" tarkoittaa sitä, kun joutuu näkemään vähän vaivaa järjestää lapsille hoitaja? Ei ollut kovin ylivoimainen homma ainakaan meillä. Joutuuhan sitä elämässä yhtä sun toista muutakin järjestelemään.[/quote]
Ei kukaan ole väittänyt, että se olisi ylivoimaista.
[/quote]
No muuten vaan täällä todettu että esim. tuo hoitajan hankkiminen oikein rajoittaa elämää.
[/quote]
Niin? Ei pointti nyt olekaan siinä, että jonkun mielestä lapsiperheiden elämä olisi ylitsepääsemättömän vaikeaa ja suorastaan mahdotonta. Mutta kun tällä palstalla monet lapselliset väittävät, että lapsi ei rajoita heidän elämääsä mitenkään, eikä suostuta myöntämään että lapsiperhe ei vain yksinkertaisesti voi toimia yhtä vapaasti lapseton. Joo, ehkä sen hoitajan saa, mutta ei välttämättä juuri sille ajalle kun itse oli ajatellut lähteä lomalle. Silloin joutuu siirtämään matkansa ajankohtaa eikä välttämättä ole edes mahdollista tehdä juuri sellaista matkaa kuin haluaisi.