"Lapset eivät rajoita elämääni millään tavalla"

Tai sitten kyseessä on asennekysymys: Miksi ottaa normaalit lasten kanssa elämään kuuluvat asiat rajoitteena? Kaikki lapset sairastelevat, (toivottavasti) vaativat huomiota jne. MUTTA, on olemassa paljon lapsia, jotka eivät sairastele kokoajan tai tarvitse kokoajan vanhempiaan. Näinollen jää aikaa vaikka parisuhteelle.

Niin, kyllähän alaraajahalvaantunutkin voi sanoa, ettei hänen vammansa rajoita elämää oikeastaan millään lailla. Me vammattomat voimme kuitenkin nähdä asian toisin. -ap

Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 13:55"]Tai sitten kyseessä on asennekysymys: Miksi ottaa normaalit lasten kanssa elämään kuuluvat asiat rajoitteena? Kaikki lapset sairastelevat, (toivottavasti) vaativat huomiota jne. MUTTA, on olemassa paljon lapsia, jotka eivät sairastele kokoajan tai tarvitse kokoajan vanhempiaan. Näinollen jää aikaa vaikka parisuhteelle.

[/quote]

Aivan. Ei kukaan varmaan ota koiraakaan tai aloita itselleen mieluista harrastusta sillä ajatuksella, että kylläpä nämä nyt rajoittaa ja huonontaa omaa elämänlaatua.

Harva ihminen haluaa elää vain ja ainostaan mahdollisimman helppoa ja vaivatonta elämää, vaan suurin osa on valmis näkemään vaivaa ja sietämään myös epämukavuutta, jotta voi toteuttaa elämässään itse haluamiaan asioita.

Kyllä mä ymmärrän oikein hyvin, että vanhempi sanoo ettei lapset rajoita omaa elämää mitenkään. En itse ainakaan koe lasteko rajoittavan elämääni, koska en tällä hetkellä kaipaa mitään sellaista minkä lapseni jollain lailla estäisivät. Ei ole mitään, mitä en voisi tehdä, määrät vaan pitää miettiä järkeviksi ja priorisoida.

Vanhemmuus todellakin on asennekysymys, mutta eipä siellä ketjussa missään noin väitetty, kuinka ap on asian lukenut. Mutta syy tehdä lapsia aina vaan lisää ja lisää, on se pohjaton rakkauden määrä minkä ihminen itsestään ammentaa. Se on jotain mitä vielä ei koskaan pysty ymmärtämään ja onko sillä sitten niin väliäkään.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 13:57"]Niin, kyllähän alaraajahalvaantunutkin voi sanoa, ettei hänen vammansa rajoita elämää oikeastaan millään lailla. Me vammattomat voimme kuitenkin nähdä asian toisin. -ap

[/quote]

Ja sitten voimme miettiä kumman näkemys on ratkaisevampi?

Kyllä mäkin voin todeta että toi sun kyyninen asenteesi ja asennevammaisuutesi rajoittaa ap sun elämääsi ja paljon, voi olla että sinä taas olet ap eri mieltä.

Vielä=vela. T:6

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]

Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.

[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-) 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]

Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.

[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-) 

[/quote]

Mitä tarkoitat?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 13:55"]Tai sitten kyseessä on asennekysymys: Miksi ottaa normaalit lasten kanssa elämään kuuluvat asiat rajoitteena? Kaikki lapset sairastelevat, (toivottavasti) vaativat huomiota jne. MUTTA, on olemassa paljon lapsia, jotka eivät sairastele kokoajan tai tarvitse kokoajan vanhempiaan. Näinollen jää aikaa vaikka parisuhteelle.

[/quote]

Aivan. Ei kukaan varmaan ota koiraakaan tai aloita itselleen mieluista harrastusta sillä ajatuksella, että kylläpä nämä nyt rajoittaa ja huonontaa omaa elämänlaatua.

Harva ihminen haluaa elää vain ja ainostaan mahdollisimman helppoa ja vaivatonta elämää, vaan suurin osa on valmis näkemään vaivaa ja sietämään myös epämukavuutta, jotta voi toteuttaa elämässään itse haluamiaan asioita.

Kyllä mä ymmärrän oikein hyvin, että vanhempi sanoo ettei lapset rajoita omaa elämää mitenkään. En itse ainakaan koe lasteko rajoittavan elämääni, koska en tällä hetkellä kaipaa mitään sellaista minkä lapseni jollain lailla estäisivät. Ei ole mitään, mitä en voisi tehdä, määrät vaan pitää miettiä järkeviksi ja priorisoida.

[/quote]Tämä on juuri näin, hyvin sanottu.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]

Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.

[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-) 

[/quote]

Mitä tarkoitat?

[/quote] Että puhuit ilmeisesti itsestäsi?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]

Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.

[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-) 

[/quote]

Mitä tarkoitat?

[/quote] Että puhuit ilmeisesti itsestäsi?

[/quote]

Kyllä, kadun lapsen hankintaa. Elämäni suurin virhe, mutta tämän kanssa on elettävä. Enkä ole ainoa, joka uskaltaa sano miten  asia on.

Miksi vanhemmat väittävät, että he voivat elää aivan kuten lapsettomatkin ja tehdä aivan samoja asioita (yhtä usein ja huolettomasti) kuin lapsettomat? Kaikki me tiedämme, ettei tuo ole totta. Lastensuojeluiloituksen paikkahan tuo olisi.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:07"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:05"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:00"]

Jotkut äidit puolustelevat lapsen tekoa paljon, koska he sisimmässään katuvat tekemäänsä valintaa.

[/quote]Tää hokema varmaan auttaa myös sinua omissa päätöksissäsi. Saat toki uskomuksesi pitää :-) 

[/quote]

Mitä tarkoitat?

[/quote] Että puhuit ilmeisesti itsestäsi?

[/quote]

sinäkö se aborttikannattaja treeltä?

Lapset rajoittaa kyllä, mutta se, antaako sen häiritä elämää, onkin jo ihan toinen juttu.

Mietitäänpä nyt kolmilapsisen perheen aamua. Lapset ovat ihan normaaleja lapsia, kellään ei ole erikoisdiagnoosia tai vakavia käytöshäiriöitä. Perheen äiti/isä kattaa lapsille aamupalan ja istuutuu pöytään. Hän saattaa samalla lukea lehteä/nettiä ja juoda aamukahviaan ja siinä sivussa syöttää 1-vuotiaan puuron, kaataa 3-vuotiaalle lisää maitoa ja komentaa koululaista pakkaamaan reppunsa. 1-vuotiaan pukeminen ja 3-vuotiaan vaatteiden tarkistus sujuu siinä samalla kun vetää itselleenkin vaatteet päälle ja pikainen meikkaus siinä vaiheessa, kun 1-vuotias istuu potalla ja 3-vuotias pöntöllä. Sitten vain porukka autoon ja ennen töihin menoa piipahdetaan päiväkodissa ja koulun pihalla. Sujui nätisti, ei mitään ongelmaa eikä lapset rajoittaneet yhtään mitään.

Lapseton saattaa aloittaa aamun toisella tavalla. Hän voi tehdä itselleen manikyyrin, harrastaa villiä seksiä, nauttia keskeytymättömästä aamupalasta tai nukkua vain sen verran pidempään, mitä perheenäidillä meni tuohon aamutouhuiluun ja juosta töihin, käydä siellä suihkussa ja meikata ja napata jotain aamupalaa ruokalasta.

Kyllä tämän jälkimmäisen mielestä ne lapset rajoittaisivat kovastikin hänen mukavasti sujuvaa aamuaan. Ensimmäinen taas ei osaa kaivata tai ei halua kaivata näitä asioita, mitä jälkimmäinen teki ilman lapsia. Hänhän voi herätä vähän aiemmin, jos haluaa käydä lenkillä tai harrastaa seksiä. Tottakai mutta jossain vaiheessa hänen on kuitenkin saatava ne lapset autoon, ja ihan rehellisesti, jokainen aamu lapsiperheessä ei suju unelmallisesti. Joku aamu se 1-vuotias kaataa pissapotan lattialle tai 3-vuotias tönäisee maitolasin kumoon. Koullainen on unohtanut tehdä läksyt ja 3-vuotias kieltäytyy pukemasta. Tällaista sattuu ihan hyvinkäiyttäytyvien, vaivattomien ja normaalien lastenkin kanssa.

Miksi lapsiperheellisillä on niin kova tarve vakuuttaa, että mitään ei menetä lasten kanssa? Miksi ei voida todeta, että varmaan menetetäänkin mutta että sitä ei osata kaivata, kun se oma arki sujuu kivasti näinkin ja töihin päästään energisinä ja hyväntuulisina? Vai alkaako jossain sielun syvimmissä sopukoissa kaihertaa ja on pakko vakuuttaa, että aivan kaikki sujuu lastenkin kanssa ja aivan samalla tavalla ja samassa järjestyksessä?

Minulla on kolme lasta, kolme helppoa lasta. Aamut sujuvat useimmiten hyvin ja pääsen töihin hyväntuulisena. Lapseton työkaverini tulee myös töihin hyväntuulisena. Silloin tällöin (mutta eri syistä) meillä on ollut ikävä aamu. Silloin saatetaan vähän äristäkin. En silti yritä teeskennellä, että olisin voinut käydä lenkillä ja harrastaa seksiä siinä missä työkaverinikin, koska sen tehdäkseni olisin joutunut heräämään vähintään tuntia tai kahta aiemmin. Samoja asioita voin tehdä mutta samalla tavalla en silti niitä koe. Aamuina, jolloin joudun heräämään aiemmin, olen väsynyt. Käyn mieluummin iltaisin lenkillä, koska en halua herätä aiemmin. Työkaverini herää itse asiassa melkein tuntia myöhemmin kuin minä ja ehtii silti nuo lenkit ja aamuseksit. Hänen ei tarvitse kuskata ketään päiväkotiin eikä pukea ketään eikä pissattaa ketään. Välillä ehkä vähän kaihertaa, kun tiedän, miten huolettomia hänen aamunsa ovat. Toisaalta välillä varmaan häntäkin kaihertaa, kun kerron, miten heräsin 3-vuotiaan antamaan pusuun tai pidän ranteessani koululaisen tekemiä koruja. Ei se tarkoita, että haluaisimme todella vaihtaa elämäämme, kunhan vain toteamme, että jokin osa elämää menee tuolla toisella vähän kivuttomammin ja joku osa taas toisella.

Varsinkin näin parikymppisenä opiskelijana en voisi todellakaan tehdä samoja asioita, jos minulla olisi lapsia. Elämäntyylini vaihtelee täyden rappion ja keskeytymättömän opiskelun välillä. Yleensä molemmat tapahtuvat öisin. Kymmenen vuoden kuluttua näen itseni perheellisenä, jos joku mies minut kelpuuttaa (on molemminpuolista rakkautta).

Kyllä minä ainakin välillä mietin miten helppoa olisi mennä ja tulla ilman lapsia. Mutta toisaalta koskaan en voisi lapsettomana olla yhtä onnellinen niistä hetkistä kun saa sitä omaa aikaa. Rakastankin näitä lapsiani niin älyttömästi. Nytkin kun kuuntelee nukkuvien tuhinaa. Voi tätä onnen tunnetta. Myöskin avioliittoa lapset ovat syventäneet. Kunnioitan miestäni enemmän.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 22:50"]

Päällimäinen asia, joka minulle tuli tästä keskutelusta mieleen: lapsettomien elämä se näköjään vasta rajoittunutta onkin. Ei mitään avarakatseisuutta tai kykyä ajatella asioita myös toisten näkökulmasta, hoetaan vaan tuota omaa mantraa vaikka hamaan loppuun saakka.

[/quote]

Pata kattilaa soimaa...