"Lapset eivät rajoita elämääni millään tavalla"

Minulla on yksi lapsi enkä voi tehdä mitään omia juttuja. Kuitenkin lapsen kanssa olen mennyt oman mukavuusalueeni ulkopuolella ja välillä se on avartanut.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:44"]

Enemmän mies minun elämääni rajoittaa kuin lapset! Miehen takia pitää uhrata monta sellaista asiaa, jotka sinkulle oli itsestäänselvyyksiä.

[/quote]Miksi?

Minun ei ole tarvinnut uhrata parisuhteen takia mitään.

[/quote]

Ei yhtään mitään? Asut edelleen yksin, menet nukkumaan kun siltä tuntuu, biletät kavereitten kanssa, käyt töissä ja tapaat parisuhteen toisen osapuolen joskus sattumalta, suunnittelemattomasti?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 13:57"]Niin, kyllähän alaraajahalvaantunutkin voi sanoa, ettei hänen vammansa rajoita elämää oikeastaan millään lailla. Me vammattomat voimme kuitenkin nähdä asian toisin. -ap

[/quote]

Ja meidän vammattomien mielipidekö se on sitten se oikea? Kyllä kyseesä on todellakin asenne kysymys: neliraajahalvaantunut ei voi ehkä juosta maratonia tai hypätä korkeutta, mutta hän voi sili tehdä paljon asioita ja tuntea, että hän voi tehdä kaikkea mitä haluaa. Sinun asenteellasi sinunkin elämä on erittäin rajoitettua: et voi osallistua vaikka pyörätuolikelauksen kisoihin koska et istu pyörätuolissa, et voi hieroa penistäsi ja saada siitä orkkua (oletan että olet nainen) et pääse armahtamaan elinkautisvankeja koska et ole presidentti... Kauhea miten rajoitettua elämää elät! Käy sääliksi!

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]

No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.

[/quote]

Toisaalta et voisi tehdä tuollaisia asioita, jos olisit parisuhteessa JA haluaisit ottaa kumppanisi huomioon.

[/quote]

Kyllä minä ainakin voin. Mies kun haluaa samanlaista elämää kuin minäkin.

Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]

Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]Kyllä, mutta miten se RAJOITTAA elämää?

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:01"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:44"]

Enemmän mies minun elämääni rajoittaa kuin lapset! Miehen takia pitää uhrata monta sellaista asiaa, jotka sinkulle oli itsestäänselvyyksiä.

[/quote]Miksi?

Minun ei ole tarvinnut uhrata parisuhteen takia mitään.

[/quote]

Ei yhtään mitään? Asut edelleen yksin, menet nukkumaan kun siltä tuntuu, biletät kavereitten kanssa, käyt töissä ja tapaat parisuhteen toisen osapuolen joskus sattumalta, suunnittelemattomasti?

[/quote]

Mutta onhan suurimmalla osalla äideistäkin puoliso. Jos nyt otetaan esimerkeiksi yhden lapsen naimisissa oleva äiti ja lapseton naimisissa oleva nainen, niin äidillä on elämäänsä rajoittamassa puoliso ja lapsi, lapsettomalla on elämää rajoittamassa puoliso. Lapsettomalla on siis vähemmän rajoitteita kuin äidillä. Näin yksinkertaista se on.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]

Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]Kyllä, mutta miten se RAJOITTAA elämää?

[/quote]

Siten, että et ole vapaa valitsemaan luetko kirjaa kahdeksalta vai kymmeneltä, voit lukea sitä ainoastaan kymmeneltä.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:41"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:38"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]

Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]Kyllä, mutta miten se RAJOITTAA elämää?

[/quote]

Siten, että et ole vapaa valitsemaan luetko kirjaa kahdeksalta vai kymmeneltä, voit lukea sitä ainoastaan kymmeneltä.

[/quote]Mutta sä voit sen silti lukea. Olen itsekin koko päivän surffannut täällä ja mulla on neljä lasta. Hirveän rajoittuneista tää mun elämä :-) 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 17:25"]Millä tavoin lapset rajoittavat elämää?

1) Spontaanius. Et voi päättää tuosta vaan, että menet töiden jälkeen jumppaan, kaverille, lasilliselle, kaverille yökylään tai bilettämään. Jonkun on haettava lapsi päiväkodista. Voit toki ilmoittaa asiasta miehellesi vaikka tekstiviestillä mutta veikkaan, että kovin montaa tällaista viestiä et voi huoletta ilmoittaa ennen kuin miehellä tulee raja vastaan.

2) Oma napa. Lapsen tarpeet on otettava huomioon eli et elä vain itseäsi varten. On ruokittava lapsi, vaatetettava lapsi, on keksittävä puuhaa ja vietettävä aikaa. Et voi lukea kirjaa tai katsoa tv:tä milloin haluat, vaikka varmasti voit tehdä kumpaakin hyvällä organisoinnilla. Lapselle on hankittava hoitaja, jos päätät tehdä jotain ilman lasta. Jos taas päätät tehdä jotain lapsen kanssa (ja esim. bilettämään tuskin lähdet lapsen kanssa), niin jälleen on muistettava ne lapsen ruokkimiset ja pissattamiset ja ehkä jotain puuhaakin lapselle sillä aikaa, kun äiti esim. kuntoilee tai tapaa ystäviä.

3. Kotityöt. Ilman lapsia voit laiminlyödä niitä niin kauan kuin sielu sietää. Voit pestä vain paria lempivaatettasi ja syödä ulkona. Jääkaapissa voi näkyä vain valo. Lapsen kanssa on tehtävä näistä edes jotain tai lastensuojelu on nopeasti kimpussa. Lapsen kanssa voi syödä ulkona ja lapsenkin vaatteista voi pestä vain muutamaa kerrallaan mutta aika harva perheenäiti haluaa lapsensa elävän näin. Kotityöt moninkertaistuvat perheellisellä, ja se on ihan fakta.

4. Kaksi on enemmän kuin yksi. Perheellisen on osattava sovittaa monen persoonan toiveet ja tarpeet yhteen. Se lapsi ei ole käsilaukun jatke eikä nukke. Sillä on oma persoonansa ja jo muutaman vuoden jälkeen ihan oma maailmakin. On kavereita, harrastuksia, tapahtumia, jotka valitettavasti on mahdutettava sinne omaan aikatauluun. Vanhemmat voivat vain tietyn hetken päättää ja määrätä autoritäärisesti mitä tehdään ja milloin ne tehdään, suurin osa haluaa kuitenkin ottaa lapsensa tarpeet huomioon ja tehdä niistä yhtä tärkeitä kuin omistaankin. Perheessä on enemmän tarpeita kuin lapsettomalla.

5. Kompromissit. Äiti ei voi määrätä, että haluaa lähteä kaupunkilomalle, jos isä haluaa laskettelemaan, yksi lapsista rantalomalle ja yksi haluaa olla vain kotona.

Toisaalta lapselliset saavat lapsista jotain, mitä lapsettomat eivät saa elämällä omaa elämäänsä. Vähän kuin kääntäen nuo edelliset kohdat.

1. Elämää opitaan organisoimaan tehokkaasti. Jos haluaa lukea kirjaa, käydä shoppailemassa ja tavata kavereita saman päivän aikana, on osattava hoitaa ne kaikki pakolliset asiat vauhdilla. Lasten tarpeiden tyydyttämiseen ei mene 24h vaan oikeastaan se tapahtuu siinä sivussa. Aivan samoja asioita voidaan saavuttaa, kun vain organisoidaan tehokkaasti. Samaa organisointikykyä on vaikea oppia, jos ei ole pakko.

2. Muiden tarpeiden tunnistaminen. Kun on pakko havaita perheensä tarpeita, osaa nopeasti eläytyä myös muiden ihmisten tunnetiloihin. Tuntosarvet ovat herkkänä ja monet perheelliset ottavat paremmin huomioon esim. työkavereidensa tai ystäviensä tarpeet. Ei tämä tarkoita, etteivätkö lapsettomat voisi olla empatiakykyisiä mutta toisten tarpeiden tunnistaminen ei tapahdu helpolla sellaiselle, jonka elämä pyörii oman navan ympärillä. Monesti ärsyynnytään kohtuuttomasti kanssaeläjien äänistä eikä osata joustavasti siirtyä eteenpäin. Bussissa laulava taapero voi tuntua isoltakin häiriötekijältä, kun on aina voinut kontrolloida ääniä omassa ympäristössään.

3. Kyky tehdä kompromisseja. Kyky joustaa. Kyky sovittaa yhteen monenlaisia tarpeita.

 Voisin lisätä tähän äidinrakkauden ja rakkauden, jonka saa lapselta mutta en lisää, koska jostain syystä sitä aina vähätellään. Laitankin sitten neloseksi sen, että ei ole yksin, että lasten lisäksi saa monesti vielä lastenlastenkin rakkauden ja esim. oman mummini tapauksessa lastenlastenlasten rakkauden. Monella lapsettomalla voi olla lämpimät ja läheiset välit sukuun ja ystäviin, mutta työelämän jälkeen eläkkeellä havahdutaan usein siihen, että ollaankin yllättävän yksin elämässä. Suvun ja ystävien rakkaus on erilaista kuin lasten ja näiden lasten. Harvaa vanhusta käy katsomassa ystävien lapset, useampaa ne omat lapset ja lastenlapset.

[/quote]Kirjoitat todella hyvin! Olen samaa mieltä oikeestaan kaikesta. Lapsen tuomaa iloa ja rakkautta ei voi korvata mikään asia ja materia. Sen ymmärtää vasta silloin kun on oma lapsi.

Mulla on kaksi lasta, joista vanhempi on kolmevuotias. Kyllä he rajoittavat minun elämääni ihan hitosti joka päivä. En todellakaan lueskele kirjoja silloin kun huvittaa. Kroppakin on ihan romuna, kun olen ollut raskaana tai imettänyt kohta neljä vuotta putkeen.

Mutta hetkeäkään en ole katunut.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote] Eli mahdoton skenaario :-) 

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Mutta jos ystäväsi, joka lähtee samalle matkalle kanssasi sinun tahdostasi, ei halua kuitenkaan käydä kanssasi kaikissa samoissa museoissa ja katsoa samoja nähtävyyksiä, ajatteletko, että rajoittaako hän elämääsi? Haluat kuitenkin olla hänen kanssaan matkalla.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:44"]

Enemmän mies minun elämääni rajoittaa kuin lapset! Miehen takia pitää uhrata monta sellaista asiaa, jotka sinkulle oli itsestäänselvyyksiä.

[/quote]Miksi?

Minun ei ole tarvinnut uhrata parisuhteen takia mitään.

[/quote]

Ei yhtään mitään? Asut edelleen yksin, menet nukkumaan kun siltä tuntuu, biletät kavereitten kanssa, käyt töissä ja tapaat parisuhteen toisen osapuolen joskus sattumalta, suunnittelemattomasti?

[/quote]

En yhtään mitään. En asunut yksin, ennen kuin muutin yhteen mieheni kanssa, ja saan nyt paljon enemmän yksinoloa kuin kämppiksen kanssa. Menen näin kesällä nukkumaan, milloin haluan, koska mies saa unta myös ilman minua. Käyn baareissa ja yökerhoissa ystävien (tai miehen) kanssa. Miestä tapaan joka päivä, koska asumme yhdessä, mutta osaamme tehdä asioita myös yksin, ja tarvitsemme myöa yksinoloa säännöllisesti.

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 20:00"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:58"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:54"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 19:35"]Miksi tässäkin ketjussa taas aletaan jankata ihan ohi aiheen. Uskon, että monet lapselliset eivät itse koe lasten rajoittavan elämäänsä ja se on todella hienoa, mutta fakta nyt vain on että kyllä lapsettoman elämä on vapaampaa kuin lapsellisen. Jos nyt esimerkiksi se äiti voi lukea kirjaa kymmenen jälkeen illalla kun lapsi on mennyt nukkumaan, niin lapseton voi lukea kirjaa kymmeneltä illalla tai sitten kahdeksalta illalla. Äidille ehkä on täysin ok, että hän voi lukea kirjaansa vasta kymmenen jälkeen, mutta se ei poista sitä faktaa että hänen elämänsä on silti rajoitetumpaa kuin lapsettoman. Vaikka äidltä menisi päivässä vain kolme minuuttia lapsen hoitoon (toivottavasti näin ei kuitenkaan ole), niin hänellä on silloin päivässä juuri kolme minuuttia vähemmän omaa aikaa kuin lapsettomalla. Siinä ei ole mitään pahaa, mutta se on fakta. Miksi ette suostu myöntämään tosiasioita? Ja ei, lapsettomatkaan eivät voi tehdä aina ihan mitä huvittaa, useimmilla heistä on työ, monilla puoliso ja ehkä lemmikkejä. Mutta niin on suurimmalla osalla vanhemmistakin JA sen lisäksi heillä on vielä ne lapset, jotka vievät X määrän heidän ajastaan.

[/quote]

Tässä kiteytyy tämän keskustelun tyhjyys. Minä vapaaehtoisesti lapseni hankkineena HALUAN viettää aikaa lasteni kanssa. En ajattele heidän kanssaan oloa aikana, joka on pois omaasta ajastani, sillä haluan olla heidän kanssaan.

[/quote]

Niin, ei sillä ole väliä miten itse asian kokee, vaan sillä mikä on totta. Minulla esimerkiksi on kissa. Olen hankkinut sen vapaasta tahdostani ja se tuo elämääni suunnattomasti iloa. En koe, että aika jonka vietän kissani kanssa tai joka minulla menee sen ruokkimiseen tai eläinlääkärikäyntiin on omasta ajastani pois, koska teen nämä asiat mielelläni. Kuitenkin, jos haluan esimerkiksi lähteä lomamatkalle, kaikkien muiden hoidettavien asioiden lisäksi minun pitää hankkia kissalleni hoitaja. Sellainen, jolla ei ole kissaa joutuu tekemään kaikki samat asiat kuin minä paitsi hankkimaan kissalle hoitajan. Hänellä on siis yksi velvollisuus vähemmän kuin minulla. Tämä asia ei haittaa minua millään tavalla, mutta en silti voi väittää että elämäni olisi yhtä vapaata kuin kissattoman, koska väite on epätosi. Piste.

[/quote]Mutta ei rajoita sitä sun elämää, olet vapaa tekemään samat asiat kuin kissaton. :-) 

[/quote]

En ole. Jos en saa kissalleni hoitajaa, en voi lähteä lomalle.

[/quote]

Mutta jos ystäväsi, joka lähtee samalle matkalle kanssasi sinun tahdostasi, ei halua kuitenkaan käydä kanssasi kaikissa samoissa museoissa ja katsoa samoja nähtävyyksiä, ajatteletko, että rajoittaako hän elämääsi? Haluat kuitenkin olla hänen kanssaan matkalla.

[/quote]

Ei se liity tähän aiheeseen mitenkään.

No todellakin liittyy! Lapset ovat vapaaehtoinen iloa tuovavalinta kuten ystävätkin. Mitään et voi elämässäsi tehdä tai saada luopumatta jostakin.