Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Lapset eivät rajoita elämääni millään tavalla"
12.07.2014 |
Kun luin tuota pitkää ketjua vapaaehtoisesta lapsettomuudesta, täytyy vain ihmetellä, miten helppoja ja kuuliaisia lapsia paikalle pelmahtaneilla hurmosmammoilla on.
Nämä lapset lähtevät pois kotoa aina, kun vanhemmat haluavat harrastaa seksiä tai katsoa leffaa kahdestaan, kulkevat hiljaa ja muita häiritsemättä itse kouluun ja harrastuksiin, eivät joudu vaikeuksiin koulussa tai vaivaa läksyillä, eivät paisuta ruokalaskua ja asuvat komerossa. He eivät vaadi mukaan ulkomaanmatkoille tai ravintolaan syömään. He eivät sairastele, eikä heillä ole koskaan mitään isoja murheita. Heistä ei koidu mitään rahallisia kuluja ja he hoitavat käytännössä itse itsensä.
Hurmosmamman lapset eivät ylipäätään vaadi mitään, eivät tarvitse mitään, eivät rajoita elämää millään tavalla. Heidän ansiostaan vanhemmat voivat elää aivan kuten lapsettominakin ja tehdä kaikkia samoja juttuja kuin lapsettomatkin voivat tehdä.
Yksi kysymys vain herää.
Jos lapset eivät kerran vaikuta omaan elämään millään tavalla, minkä vuoksi sitten ylipäätään hankkia lapsia?
Kommentit (138)
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:40"]
Kyllä mä tein lapsen aivan itsekkäistä syistä. Elämä ukon kanssa tuntui tyhjältä ja asiat tuntui toistuvan samankaltaisena. Lapsen kanssa ykskään päivä ole samankaltainen.
[/quote]
Ukko parka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:49"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:39"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:11"]
Miksi vanhemmat väittävät, että he voivat elää aivan kuten lapsettomatkin ja tehdä aivan samoja asioita (yhtä usein ja huolettomasti) kuin lapsettomat? Kaikki me tiedämme, ettei tuo ole totta. Lastensuojeluiloituksen paikkahan tuo olisi.
[/quote]
Varmaan siksi, että kaikki eivät elä samalla tavalla. Ei jokainen lapseton biletä yötä myöten, reppureissaa savanneilla, vaihda seksikumppania lennosta tai lähde rinnepummiksi Alpeille. Osa elää omaa pientä mukavaa elämäänsä ilman lapsia tai lasten kera ymmärtämättä, että joutuu lasten takia luopumaan jostain, koska ei ole ennen lapsiakaan tehnyt mitään repäisevää.
[/quote]
Minä istun hiljaa lukemassa pari tuntia päivässä töiden jälkeen, enkä silloin huomioi kenenkään tarpeita. Jos jatkaisin tuota, vaikka lapsella on pää auki törmäyksestä sohvapöydän kanssa, kyllä se olisi lastensuojeluilmoituksen paikka.
Vuorokaudessa on 24 tuntia, ja kukin käyttää ne haluamallaan tavalla. Jos lapsettomaan elämään tiputetaan lapsi, se vie väkisinkin aika monta tuntia tuosta pois. Silloin sitä, mihin käytti ennen tuon ajan, ei voi enää tehdä samalla tavalla. Ei ole väliä, onko kyseessä bilettäminen vai kirjan lukeminen hiljaa kenenkään häiritsemättä.
[/quote]
Minä istun sitä kirjaa lukemassa silloin, kun lapset nukkuvat tai ovat isänsä kanssa. Tiedän, suurimmalla osalla palstamammoista ei ole puolisoa, mutta ainakin meillä lapset kykenevät (tai ovat jo kyenneet monen vuoden ajan) leikkimään ilman, että pitää mennä lääkäriin.
[/quote]
Jos pystyt edelleen lukemaan yhtä paljon ja usein kuin ennenkin, elämästäsi on jäänyt pois tai vähemmälle jotakin muuta.
[/quote]
Käsittääkseni tämä keskustelu ei ole siitä, mitä ja paljonko voi tehdä vaan siitä, rajoittavatko lapset elämää. Käyn töissä, joten jo se rajoittaa lukemistani suhteessa tilanteeseen 8 vuotta sitten - joten pitääkö ajatella niin, että mikään ei saa muuttua ajan myötä?
Minulla on kaksi jo aikuista lasta, elämä ilman heitä ei olisi ollut elämää laisinkaan. Joku toinen ajattelee toisin, se on hänen oikeutensa. Onneksi minä olen saanut tämän elämän ja olen tyttäreni ja poikani äiti!
Vanhemmat eivät ainoastaan voi tehdä samaa kuin lapsettomat, he voivat tehdä paljon enemmän. Mutta kukin tyylillään, ja parempi onkin, kun itsekkäät lusmut eivät hanki lapsia, ei heidän älyllään voi kasvattaa lasta. MOT
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:21"]
Ei se tarkoita, että haluaisimme todella vaihtaa elämäämme, kunhan vain toteamme, että jokin osa elämää menee tuolla toisella vähän kivuttomammin ja joku osa taas toisella.
[/quote]
rjoituksesi on hyvä, mutta jäin miettimään tätä lopetustasi. Mikä olisi sellainen asia, joka menisi vanhemmalta kivuttomammin kuin lapsettomalta? Vilpitön kysymys.
[/quote]Äidin ja lapsen välinen rakkaus?
[/quote]
Osaatko lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 15:58"]
En ole hurmosmamma ja ymmärrän Vela elämäntavan koska elin sitä itsekin 35 vuotta.
En väitä että lapset eivät rajoita elämää koska pitää aina ottaa joku muu huomioon, mutta minulle se oli ihan hyväkin asia. Katsoin liikaa omaa napaani kun ei ollut lapsia. Elämäni oli "huikeampaa" koska minulla oli enemmän rahaa, enemmän vaihtoehtija, enemmän aikaa. Otin enemmän riskejä koska kyseessä oli vain minä, hienoin tuloksin. Matkustelin ympäri maailmaa, join viiniä monta kertaa viikossa syvällisten keskusteluiden äärellä laajan ystäväpokukkani kanssa, juhlimme ja tanssimme aamuun asti, harrastin paljon ja laajasti, kirjoitin gradun, seurustelin, olin elämäni parhaassa kunnossa ja todella onnellinen.
Nyt kahden lapsen äitinä noita asioita voi tietty myös tehdä, ero on määrässä, toisaalta niitä arvostaa siksi sitäkin enemmän. Olen väsyneempi äitinä mutta tunnen oloni jotenkin vakaammaksi ja vähemmän yksinäiseksi, vaikka en yksin ollut melkein koskaan lapsettomana.
En ymmärrä miksi tässä on tällainen "me vastaan te" tappelu menossa. Eri ihmisia, eri valintoja ja toivottavasti kaikki valitsivat oikein ja ovat tyytyväisiä.
[/quote]
Mun elämä ei ole koskaan ollut tuollaista, enkä olisi halunnutkaan. En tykkää juoda viiniä, eikä minulla ole isoa ystäväporukkaa, en halua bilettää, se vaihe meni ohi jo 15-16 vuotiaana. Rahaa ei ole koskaan ollut paljon, työttömänä olen ollut paljon, aikaa kyllä on riittänyt, vaikka lapsikin tuli kuvioon mukaan. Minä olen aina tykännyt lukea paljon, ja katsoa telkkaria, ne on mun arkiset harrastukset, ja niitä ei ole lapset juurikaan rajoittaneet, minä pystyn lukea kirjaa ihan missä välissä hyvänsä. Harrastuksiin menen mihin haluan, mies vahtii silloin lapsia, en tietenkään voi lähteä mihinkään hetken mielijohteesta jos mies on töissä, paitsi jos otan lapset mukaan. Mutta en voi myöskään kissojen takia lähteä mihinkään vaikka miehen kanssa pariksi yöksi, jos en ensin hommaa kissoille hoitajaa.
Mun elämä olisi tylsää ja yksinäistä ilman lapsia, suurimman osan aikaa nyhjöttäisin yksin kotona jos miestäkään ei olisi. Miehen kanssakaan ei niin jännittäviä asioita tehdä enää 15-vuoden yhdessäolon jälkeen, varsinkin kun mies kaipaa jännitystä elämään vielä vähemmän kuin minä. Me molemmat tykkäämme rauhallisesta mukavasta elämästä ilman dramatiikkaa.
Lapset on se voima joka pistää minut liikkeelle vaikka olen työttömänä, olen aina ollut masennukseen taipuvainen, ja varmasti makaisin sängyssä monta päivää jos lapsia ei olisi, ja masennus pahenisi ja johtaisi siihen että joku lopulta kärräisi minut jonnekin osastolle makaamaan.
Lapsettomat, ja varsinkin sinkut ovat tosi usein hyvin yksinäisiä, eikä heillä ole varaa elää huikeaa elämää. Saa varmasti nukkua niin paljon kuin huvittaa, lukea rauhassa ja vahdata telkkaria ja istua tietokoneen ääressä, mutta siinä se sitten onkin.
Mun mielestä lapsissa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan voi jutella, keskustella, ja tehdä kaikenlaista, jopa pienten lasten kanssakin voi tehdä kaikkea kivaa mitä ei tulisi yksin tehtyä, ja lapset kasvavat niin nopeasti että elämä muuttuu koko ajan, ja niitä tekemisiä mitä voi lasten kanssa tehdä tulee koko ajan lisää erilaisia.
Minulla on esikoinen jo aikuinen, ja hänen kanssaan tehdään ihan eri juttuja nyt kuin kymmenen vuotta sitten, tai 20 vuotta sitten.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:29"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:21"]
Ei se tarkoita, että haluaisimme todella vaihtaa elämäämme, kunhan vain toteamme, että jokin osa elämää menee tuolla toisella vähän kivuttomammin ja joku osa taas toisella.
[/quote]
rjoituksesi on hyvä, mutta jäin miettimään tätä lopetustasi. Mikä olisi sellainen asia, joka menisi vanhemmalta kivuttomammin kuin lapsettomalta? Vilpitön kysymys.
[/quote]Sairastaminen. Aina joku tenavista voi hoitaa kissat ja kaupassa käynnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en myöskään ymmärrä miten lapsi EI rajoittaisi elämää, kun jopa mun kissa rajoittaa mun elämää! Kissan ruoat ja hiekat tuntuvat opiskelijan lompakossa - toisin sanoen vähemmän mahdollisuuksia hauskanpitoon minulle. En voi lähteä matkoille ihan miten vain, kissalle pitää järjestää hoitaja. Kissan takia en voi pitää ikkunaa auki helteillä, se singahtaisi saman tien alas kadulle. Kissa riehuu öisin eikä anna minun nukkua.
Kaikki nämä asiat ärsyttävät minua, mutta vaikka sen myönnänkin, en todellakaan vihaa kissaani. En siis ymmärrä, miksi vanhemmat eivät voi suoraan sanoa lasten rajoittavan elämää.
Millä tavoin lapset rajoittavat elämää?
1) Spontaanius. Et voi päättää tuosta vaan, että menet töiden jälkeen jumppaan, kaverille, lasilliselle, kaverille yökylään tai bilettämään. Jonkun on haettava lapsi päiväkodista. Voit toki ilmoittaa asiasta miehellesi vaikka tekstiviestillä mutta veikkaan, että kovin montaa tällaista viestiä et voi huoletta ilmoittaa ennen kuin miehellä tulee raja vastaan.
2) Oma napa. Lapsen tarpeet on otettava huomioon eli et elä vain itseäsi varten. On ruokittava lapsi, vaatetettava lapsi, on keksittävä puuhaa ja vietettävä aikaa. Et voi lukea kirjaa tai katsoa tv:tä milloin haluat, vaikka varmasti voit tehdä kumpaakin hyvällä organisoinnilla. Lapselle on hankittava hoitaja, jos päätät tehdä jotain ilman lasta. Jos taas päätät tehdä jotain lapsen kanssa (ja esim. bilettämään tuskin lähdet lapsen kanssa), niin jälleen on muistettava ne lapsen ruokkimiset ja pissattamiset ja ehkä jotain puuhaakin lapselle sillä aikaa, kun äiti esim. kuntoilee tai tapaa ystäviä.
3. Kotityöt. Ilman lapsia voit laiminlyödä niitä niin kauan kuin sielu sietää. Voit pestä vain paria lempivaatettasi ja syödä ulkona. Jääkaapissa voi näkyä vain valo. Lapsen kanssa on tehtävä näistä edes jotain tai lastensuojelu on nopeasti kimpussa. Lapsen kanssa voi syödä ulkona ja lapsenkin vaatteista voi pestä vain muutamaa kerrallaan mutta aika harva perheenäiti haluaa lapsensa elävän näin. Kotityöt moninkertaistuvat perheellisellä, ja se on ihan fakta.
4. Kaksi on enemmän kuin yksi. Perheellisen on osattava sovittaa monen persoonan toiveet ja tarpeet yhteen. Se lapsi ei ole käsilaukun jatke eikä nukke. Sillä on oma persoonansa ja jo muutaman vuoden jälkeen ihan oma maailmakin. On kavereita, harrastuksia, tapahtumia, jotka valitettavasti on mahdutettava sinne omaan aikatauluun. Vanhemmat voivat vain tietyn hetken päättää ja määrätä autoritäärisesti mitä tehdään ja milloin ne tehdään, suurin osa haluaa kuitenkin ottaa lapsensa tarpeet huomioon ja tehdä niistä yhtä tärkeitä kuin omistaankin. Perheessä on enemmän tarpeita kuin lapsettomalla.
5. Kompromissit. Äiti ei voi määrätä, että haluaa lähteä kaupunkilomalle, jos isä haluaa laskettelemaan, yksi lapsista rantalomalle ja yksi haluaa olla vain kotona.
Toisaalta lapselliset saavat lapsista jotain, mitä lapsettomat eivät saa elämällä omaa elämäänsä. Vähän kuin kääntäen nuo edelliset kohdat.
1. Elämää opitaan organisoimaan tehokkaasti. Jos haluaa lukea kirjaa, käydä shoppailemassa ja tavata kavereita saman päivän aikana, on osattava hoitaa ne kaikki pakolliset asiat vauhdilla. Lasten tarpeiden tyydyttämiseen ei mene 24h vaan oikeastaan se tapahtuu siinä sivussa. Aivan samoja asioita voidaan saavuttaa, kun vain organisoidaan tehokkaasti. Samaa organisointikykyä on vaikea oppia, jos ei ole pakko.
2. Muiden tarpeiden tunnistaminen. Kun on pakko havaita perheensä tarpeita, osaa nopeasti eläytyä myös muiden ihmisten tunnetiloihin. Tuntosarvet ovat herkkänä ja monet perheelliset ottavat paremmin huomioon esim. työkavereidensa tai ystäviensä tarpeet. Ei tämä tarkoita, etteivätkö lapsettomat voisi olla empatiakykyisiä mutta toisten tarpeiden tunnistaminen ei tapahdu helpolla sellaiselle, jonka elämä pyörii oman navan ympärillä. Monesti ärsyynnytään kohtuuttomasti kanssaeläjien äänistä eikä osata joustavasti siirtyä eteenpäin. Bussissa laulava taapero voi tuntua isoltakin häiriötekijältä, kun on aina voinut kontrolloida ääniä omassa ympäristössään.
3. Kyky tehdä kompromisseja. Kyky joustaa. Kyky sovittaa yhteen monenlaisia tarpeita.
Voisin lisätä tähän äidinrakkauden ja rakkauden, jonka saa lapselta mutta en lisää, koska jostain syystä sitä aina vähätellään. Laitankin sitten neloseksi sen, että ei ole yksin, että lasten lisäksi saa monesti vielä lastenlastenkin rakkauden ja esim. oman mummini tapauksessa lastenlastenlasten rakkauden. Monella lapsettomalla voi olla lämpimät ja läheiset välit sukuun ja ystäviin, mutta työelämän jälkeen eläkkeellä havahdutaan usein siihen, että ollaankin yllättävän yksin elämässä. Suvun ja ystävien rakkaus on erilaista kuin lasten ja näiden lasten. Harvaa vanhusta käy katsomassa ystävien lapset, useampaa ne omat lapset ja lastenlapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiva älytöntä tuubanjauhantaa taas yksi uusi ketju. Minun elämäni on parempaa kuin sinun elämäsi äläkä tule muuta väittämään. Miten voi ketään kaivella toisten elämä noin paljon? Minun kaaliini ei mahdu miksi minun pitäisi puolustella elämääni, lapsiani, menemisiäni ja menemättä jättämisiään kenellekään. Elän just niinkuin haluan, kaikkia asioita juu en voi tehdä mutta en ennen lapsiakaan voinut tehdä just mitä halusin millon halusin. Ehkä vielä 2- tai jopa 3-vuotiaana se vielä harmitti mutta nyt olen jo päässyt asian kanssa sinuiksi.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 16:33"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:21"]
Ei se tarkoita, että haluaisimme todella vaihtaa elämäämme, kunhan vain toteamme, että jokin osa elämää menee tuolla toisella vähän kivuttomammin ja joku osa taas toisella.
[/quote]
rjoituksesi on hyvä, mutta jäin miettimään tätä lopetustasi. Mikä olisi sellainen asia, joka menisi vanhemmalta kivuttomammin kuin lapsettomalta? Vilpitön kysymys.
[/quote]Äidin ja lapsen välinen rakkaus?
[/quote]
Osaatko lukea?
[/quote]Ilmeisesti en, kun en tajua kysymystäsi? Suomennatko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 14:11"]Miksi vanhemmat väittävät, että he voivat elää aivan kuten lapsettomatkin ja tehdä aivan samoja asioita (yhtä usein ja huolettomasti) kuin lapsettomat? Kaikki me tiedämme, ettei tuo ole totta. Lastensuojeluiloituksen paikkahan tuo olisi.
[/quote]
Näytä vielä edes yksi vanhempi, joka moista väittää, niin voidaanjatkaa keskustelua.
Tämä on oikeastaan ihan typerä ketju. Elämä lapsen kanssa on tottakai erilaista kuin elämä ilman lapsia. Elämä muuttuu monissa tilanteissa; muutot, työpaikan vaihtaminen, opiskelu, parisuhde, lapset, lemmikit jne. Aina uudessa tilanteessa jotain vanhasta jää pois, mutta silti ihmiset näihin uusiin elämäntilanteisiin haluavat.
On täysin turha kysyä lapsen vanhemmalta rajoittaako lapsi elämää, sillä tämä vanhempi on halunnut lapsen osaksi elämäänsä. Hän ei syystä tai toisesta ole halunnut jatkaa entistä elämäänsä vaan on halunnut jakaa elämänsä lapsen kanssa.
Tämä siis tietenkin vain ideaalitilanteessa. Sitten on ihmisiä, jotka katuvat lapsiaan ja kaipaavat entistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä keskusteluista tulee hyvin ilmi se, että olemme erilaisia ihmisiä. Nautimme eri asioista ja näemme asiat eri tavalla.
Ainut pointti, joka näissö keskusteluissa on jäänyt uupumaan on se, että me "lapsellisetkaan" emme ole valmiita vanhempia. Tai jollakin valmiudet on ehkäparemmat kuin toisella. Mutta kaikki kasvavat lapsen syntymän myötä, ihan kaikilla on varmasti luopumisen tuskaa jostakin asiasta. Itsekin näin sivullisena ennen omia lapsiani perhe-elämän todella rajoittavana ja ahdistavana. Mutta kun oma vahinkolapseni syntyi alkoi prosessi, joka kestää edelleen. Rajoite muuttuu rikkaudeksi. Ja nyt kun lapsi on jo 3-vuotias tuntuu että olen pääsemässä normaalitilaan, en lapsen iän vaan oman tottumisen kautta. Lapsi on osa omaa elämää niin luontevasti, että sen kokee rajoittavan yhtä paljon kuin vaikka hengittäminen. Sen huolehtiminen tulee luonnostaan tässä kaiken muun ohessa. Elämäni ei pyöri lapsen ympärillä, vaan lapsi elämän ympärillä. Pääni on tottunut tähän härdelliin siinä määrin, että osaan olla rennosti tilanteessa, jossa lapsettomana olisin saanut migreenin.
Vanhemmuus ei siis ollut valmis ominaisuus minussa.
No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]
No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.
[/quote]Mitähän sä luulet kun tehneen tänään? Digiboksin nauhoituksia olen tyhjennellyt, surffanut av:lla, äsken vasta syötiin päivän ruoka. T: neljän äiti, jonka nuorin on 3v.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.
[/quote]
No minä olin tänään mökillä perheeni kanssa. Söimmw aamupalaa ja lapset leikkivät nurmikolla. Kävimme keräämässä mustikoita ja uimme. Juuri tällainen päivä perheen kesken mökillä olisi mahdoton ilman lapsia ja mökkiä!
Ymmärrät varmaan pointin... ;)
[quote author="Vierailija" time="12.07.2014 klo 18:53"]
No kyllä mun tämänhetkinen elämä olisi ihan mahdotonta, jos olisi yksikään lapsi. Nautin nimittäin itsekseni olosta, lukemisesta, nukkumisesta, aikatauluttomuudesta. Just tällainen paineeton arki on kaikista mahdottomin vaihtoehto lasten kanssa. Nytkin kello on kohta iltaseitsemän, olen katsellut koko päivän elokuvaa ja nukahtanut spontaanisti pari tuntia neljästä kuuteen. Tehkää perässä 3-vuotiaan kanssa.
[/quote]
Toisaalta et voisi tehdä tuollaisia asioita, jos olisit parisuhteessa JA haluaisit ottaa kumppanisi huomioon. Tai jos sinulla olisi ystäviä, jotka haluaisivat viettää aikaa kanssasi: et voisi spontaanisti sanoa matkalla illanviettoon, että enpä lähdekään (tai voit, mutta se loukkaisi muita).
Alue: Aihe vapaa
En ole hurmosmamma ja ymmärrän Vela elämäntavan koska elin sitä itsekin 35 vuotta.
En väitä että lapset eivät rajoita elämää koska pitää aina ottaa joku muu huomioon, mutta minulle se oli ihan hyväkin asia. Katsoin liikaa omaa napaani kun ei ollut lapsia. Elämäni oli "huikeampaa" koska minulla oli enemmän rahaa, enemmän vaihtoehtija, enemmän aikaa. Otin enemmän riskejä koska kyseessä oli vain minä, hienoin tuloksin. Matkustelin ympäri maailmaa, join viiniä monta kertaa viikossa syvällisten keskusteluiden äärellä laajan ystäväpokukkani kanssa, juhlimme ja tanssimme aamuun asti, harrastin paljon ja laajasti, kirjoitin gradun, seurustelin, olin elämäni parhaassa kunnossa ja todella onnellinen.
Nyt kahden lapsen äitinä noita asioita voi tietty myös tehdä, ero on määrässä, toisaalta niitä arvostaa siksi sitäkin enemmän. Olen väsyneempi äitinä mutta tunnen oloni jotenkin vakaammaksi ja vähemmän yksinäiseksi, vaikka en yksin ollut melkein koskaan lapsettomana.
En ymmärrä miksi tässä on tällainen "me vastaan te" tappelu menossa. Eri ihmisia, eri valintoja ja toivottavasti kaikki valitsivat oikein ja ovat tyytyväisiä.