Psykologia & logopedia 2022

Toinen psykologi täällä, mielestäni edellinen puhui viisaita työn ja suuren hakijamäärän ristiriidasta. En itse ymmärrä psykologian vetovoimaa, mutta koen että se perustuu osin väärille mielikuville.

Jos haluaa esimerkiksi tehdä työtä ihmisten kanssa keskustellen ja ihmisiä auttaen, on siihen sopivampiakin vaihtoehtoja. Auttamiseen on olemassa paljon tehokkaampia keinoja, kuin yhden ihmisen kohtaaminen kerrallaan noin 3 kertaa ja hyvin hidas muutoksen tukeminen. Lisäksi psykologin työstä merkittävä osa on byrokratiaa, kirjaamista, lomakkeiden pyörittelyä ja lausuntojen tekemistä. Useimmissa töissä psykologien toivotaan tekevän runsaasti tutkimuksia, mutta hyvin harva hakeutuu alalle tehdäkseen liukuhihnalta lausuntoja ja katsoakseen standardipisteitä taulukoista.

Psykologin vahva asema perustuu pitkälti siihen, että vain psykologi voi tehdä psykologin tutkimuksia, joita tarvitaan byrokratiasyistä vaikkapa tiettyjen tukitoimien hakemiseen. Toki on myös töitä, joissa psykologit eivät tutki.

Itse hain alalle osin siksi, että halusin auttaa ihmisiä, ymmärtää ihmisiä sekä tehdä työtä ihmisten kanssa. Auttaminen toteutuu jotenkuten. Ihmismielen ymmärtämiseen saa jonkinlaiset eväät, vaikka opetuksen tieteellinen pohja on välillä hyvin kyseenalainen. Psykologian opiskelu lukiossa oli mielestäni paljon kiinnostavampaa ja mielekkäämpää kuin yliopisto-opinnot. Suurin osa työstäni on tietokoneen ääressä kyhjöttämistä.

Pyrin yhä hakeutumaan sellaisiin töihin, joissa voisin keskittyä asiakaskohtaamisiin. Voi olla, että lopulta jatkokouluttaudun psykoterapeutiksi (mikä onnistuisi ilman psykologian tutkintoakin).

Palkka ja työllisyys ovat kyllä todella hyvät. Ja toki ala on myös hyvin arvostettu, jos sellaisesta välittää. Hintana sitten on työn henkinen kuormittavuus, jonka takia psykologeilla on mm. moninkertainen itsemurhariski sekä usein ongelmia oman jaksamisen kanssa. Ihan kohtalaista tämä on työksi, mutta kuitenkin vain työtä.

T. Toinen psykologi

Vierailija kirjoitti:

Toinen psykologi täällä, mielestäni edellinen puhui viisaita työn ja suuren hakijamäärän ristiriidasta. En itse ymmärrä psykologian vetovoimaa, mutta koen että se perustuu osin väärille mielikuville.
Jos haluaa esimerkiksi tehdä työtä ihmisten kanssa keskustellen ja ihmisiä auttaen, on siihen sopivampiakin vaihtoehtoja. Auttamiseen on olemassa paljon tehokkaampia keinoja, kuin yhden ihmisen kohtaaminen kerrallaan noin 3 kertaa ja hyvin hidas muutoksen tukeminen. Lisäksi psykologin työstä merkittävä osa on byrokratiaa, kirjaamista, lomakkeiden pyörittelyä ja lausuntojen tekemistä. Useimmissa töissä psykologien toivotaan tekevän runsaasti tutkimuksia, mutta hyvin harva hakeutuu alalle tehdäkseen liukuhihnalta lausuntoja ja katsoakseen standardipisteitä taulukoista.
Psykologin vahva asema perustuu pitkälti siihen, että vain psykologi voi tehdä psykologin tutkimuksia, joita tarvitaan byrokratiasyistä vaikkapa tiettyjen tukitoimien hakemiseen. Toki on myös töitä, joissa psykologit eivät tutki.
Itse hain alalle osin siksi, että halusin auttaa ihmisiä, ymmärtää ihmisiä sekä tehdä työtä ihmisten kanssa. Auttaminen toteutuu jotenkuten. Ihmismielen ymmärtämiseen saa jonkinlaiset eväät, vaikka opetuksen tieteellinen pohja on välillä hyvin kyseenalainen. Psykologian opiskelu lukiossa oli mielestäni paljon kiinnostavampaa ja mielekkäämpää kuin yliopisto-opinnot. Suurin osa työstäni on tietokoneen ääressä kyhjöttämistä.
Pyrin yhä hakeutumaan sellaisiin töihin, joissa voisin keskittyä asiakaskohtaamisiin. Voi olla, että lopulta jatkokouluttaudun psykoterapeutiksi (mikä onnistuisi ilman psykologian tutkintoakin).
Palkka ja työllisyys ovat kyllä todella hyvät. Ja toki ala on myös hyvin arvostettu, jos sellaisesta välittää. Hintana sitten on työn henkinen kuormittavuus, jonka takia psykologeilla on mm. moninkertainen itsemurhariski sekä usein ongelmia oman jaksamisen kanssa. Ihan kohtalaista tämä on työksi, mutta kuitenkin vain työtä.
T. Toinen psykologi

Erinomainen kommentti.

En tiedä muista, mutta mulla tää opiskelu on kyllä ollut nyt jotenkin tosi hidasta. Suomenkieliset artikkelit käyn läpi tosi nopeasti, mutta näissä englanninkielisissä menee kyllä kauan aikaa. Alkaa pikku hiljaa stressata riittääkö tarpeeksi aikaa kertaamiseen. Kuinka monta tuntia pyritte opiskelemaan päivässä ja kuinka usein pidätte lepopäivän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites täällä on näin hiljaista? Katsoin viime vuoden keskustelua ja näköjään materiaalien julkaisupäivänä oli keskustelua käyty jo 83 sivua (toki paljon aivan aiheen vierestä) ja heti julkaisupäivänä tuli 8 sivun verran kommentteja artikkeleista (vs. tänä vuonna just ja just 3 sivua). Eikö ihmisiä enää kiinnosta vai onko tälle palstalle löytyny joku muu korvike?

Ketään ei enää kiinnosta, koska ennakkomateriaalit ovat noin surkeat ja englantipainotteiset. Lisäksi ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että ei se psykologin työ nyt niin hohdokasta ole. Ovat siirtyneet elämässään eteenpäin ja muihin opintoihin tai töihin.

Hmm ensisijaisia hakijoita oli kuitenkin reilu 4300, meinaatko että materiaalilla on niin iso vaikutus? Toki osa luottaa todistukseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites täällä on näin hiljaista? Katsoin viime vuoden keskustelua ja näköjään materiaalien julkaisupäivänä oli keskustelua käyty jo 83 sivua (toki paljon aivan aiheen vierestä) ja heti julkaisupäivänä tuli 8 sivun verran kommentteja artikkeleista (vs. tänä vuonna just ja just 3 sivua). Eikö ihmisiä enää kiinnosta vai onko tälle palstalle löytyny joku muu korvike?

Ketään ei enää kiinnosta, koska ennakkomateriaalit ovat noin surkeat ja englantipainotteiset. Lisäksi ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että ei se psykologin työ nyt niin hohdokasta ole. Ovat siirtyneet elämässään eteenpäin ja muihin opintoihin tai töihin.

Hmm ensisijaisia hakijoita oli kuitenkin reilu 4300, meinaatko että materiaalilla on niin iso vaikutus? Toki osa luottaa todistukseen

Eihän materiaalia ole hakuhetkellä edes nähnyt. Psyka pitää edelleen pintansa suosittuna hakukohteena, mutta iso osa hakijoista ei ole riittävän tosissaan liikkeellä. Pelkällä materiaalin silmäilyllä ei psykalle pääse. Psyka on myös varma valinta hakea välivuotta silmällä pitäen, kun vahingossa ei ole pienintäkään riskiä päästä sisään.

Kolmas psykologi täällä. Palkasta sanoisin, että surkea, ainakin kunnallisella. Esim. paljon julkisuudessa palkoistaan valittavat opettajat tienaavat enemmän, osa jopa 1000 eur enemmän (AMK) opet. Psykologiliitto haluaa pitää illuusiota hyvästä palkasta yllä, eikä lähde valittamaan kuten oaj.
Puuduttavaa on kykytestien tekeminen liukuhihnalla, lausuntojen kirjaaminen liukuhihnalla. Kouluun ei ainakaan kannata suunnata, meluisaa, huono sisäilma, paljon testausta ja paperihommaa jne jne. Nyt olen onneksi päässyt työhön, jossa kykytestejä ei tehdä lainkaan.
Jos psykoterapeutin ura kiinnostaa, niin paljon helpompi ja nopeampi tie on kouluttautua ensin sairaanhoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites täällä on näin hiljaista? Katsoin viime vuoden keskustelua ja näköjään materiaalien julkaisupäivänä oli keskustelua käyty jo 83 sivua (toki paljon aivan aiheen vierestä) ja heti julkaisupäivänä tuli 8 sivun verran kommentteja artikkeleista (vs. tänä vuonna just ja just 3 sivua). Eikö ihmisiä enää kiinnosta vai onko tälle palstalle löytyny joku muu korvike?

Ketään ei enää kiinnosta, koska ennakkomateriaalit ovat noin surkeat ja englantipainotteiset. Lisäksi ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että ei se psykologin työ nyt niin hohdokasta ole. Ovat siirtyneet elämässään eteenpäin ja muihin opintoihin tai töihin.

Hmm ensisijaisia hakijoita oli kuitenkin reilu 4300, meinaatko että materiaalilla on niin iso vaikutus? Toki osa luottaa todistukseen

Eihän materiaalia ole hakuhetkellä edes nähnyt. Psyka pitää edelleen pintansa suosittuna hakukohteena, mutta iso osa hakijoista ei ole riittävän tosissaan liikkeellä. Pelkällä materiaalin silmäilyllä ei psykalle pääse. Psyka on myös varma valinta hakea välivuotta silmällä pitäen, kun vahingossa ei ole pienintäkään riskiä päästä sisään.

Tarkoitin vaikutusta tähän keskustelun määrään, aiempina vuosina materiaaleja on kommentoitu paljon ahkerammin.

Vierailija kirjoitti:

Kolmas psykologi täällä. Palkasta sanoisin, että surkea, ainakin kunnallisella. Esim. paljon julkisuudessa palkoistaan valittavat opettajat tienaavat enemmän, osa jopa 1000 eur enemmän (AMK) opet. Psykologiliitto haluaa pitää illuusiota hyvästä palkasta yllä, eikä lähde valittamaan kuten oaj.
Puuduttavaa on kykytestien tekeminen liukuhihnalla, lausuntojen kirjaaminen liukuhihnalla. Kouluun ei ainakaan kannata suunnata, meluisaa, huono sisäilma, paljon testausta ja paperihommaa jne jne. Nyt olen onneksi päässyt työhön, jossa kykytestejä ei tehdä lainkaan.
Jos psykoterapeutin ura kiinnostaa, niin paljon helpompi ja nopeampi tie on kouluttautua ensin sairaanhoitajaksi.

Opettajat ei tienaa enemmän, ainakaan peruskoulussa. Eräässä Suomen kunnassa peruskoulun opettajan peruspalkka 2900e ja koulupsykologilla 3600e!!

Vierailija kirjoitti:

Toinen psykologi täällä, mielestäni edellinen puhui viisaita työn ja suuren hakijamäärän ristiriidasta. En itse ymmärrä psykologian vetovoimaa, mutta koen että se perustuu osin väärille mielikuville.
Jos haluaa esimerkiksi tehdä työtä ihmisten kanssa keskustellen ja ihmisiä auttaen, on siihen sopivampiakin vaihtoehtoja. Auttamiseen on olemassa paljon tehokkaampia keinoja, kuin yhden ihmisen kohtaaminen kerrallaan noin 3 kertaa ja hyvin hidas muutoksen tukeminen. Lisäksi psykologin työstä merkittävä osa on byrokratiaa, kirjaamista, lomakkeiden pyörittelyä ja lausuntojen tekemistä. Useimmissa töissä psykologien toivotaan tekevän runsaasti tutkimuksia, mutta hyvin harva hakeutuu alalle tehdäkseen liukuhihnalta lausuntoja ja katsoakseen standardipisteitä taulukoista.
Psykologin vahva asema perustuu pitkälti siihen, että vain psykologi voi tehdä psykologin tutkimuksia, joita tarvitaan byrokratiasyistä vaikkapa tiettyjen tukitoimien hakemiseen. Toki on myös töitä, joissa psykologit eivät tutki.
Itse hain alalle osin siksi, että halusin auttaa ihmisiä, ymmärtää ihmisiä sekä tehdä työtä ihmisten kanssa. Auttaminen toteutuu jotenkuten. Ihmismielen ymmärtämiseen saa jonkinlaiset eväät, vaikka opetuksen tieteellinen pohja on välillä hyvin kyseenalainen. Psykologian opiskelu lukiossa oli mielestäni paljon kiinnostavampaa ja mielekkäämpää kuin yliopisto-opinnot. Suurin osa työstäni on tietokoneen ääressä kyhjöttämistä.
Pyrin yhä hakeutumaan sellaisiin töihin, joissa voisin keskittyä asiakaskohtaamisiin. Voi olla, että lopulta jatkokouluttaudun psykoterapeutiksi (mikä onnistuisi ilman psykologian tutkintoakin).
Palkka ja työllisyys ovat kyllä todella hyvät. Ja toki ala on myös hyvin arvostettu, jos sellaisesta välittää. Hintana sitten on työn henkinen kuormittavuus, jonka takia psykologeilla on mm. moninkertainen itsemurhariski sekä usein ongelmia oman jaksamisen kanssa. Ihan kohtalaista tämä on työksi, mutta kuitenkin vain työtä.
T. Toinen psykologi

Kolmas psykologi, lisäksi psykoterapeutti, täällä myös kommentoi, että aika lailla samaa mieltä kollegojen kanssa. Tämä on vaan yksi ihan perus mukava työ ja ammatti, ei nyt mitään tajunnanräjäyttävää. Vinkkinä alasta kiinnostuneille, että en suosittele ensisijaisesti sellaisille, jotka haluaa auttaa ihmisiä koska siihen on parempiakin väyliä. Psykaan mielestäni tärkeintä, että on kiinnostus ihmismielen prosesseihin ja niiden selvittelyyn.

Jos toiveena työskennellä ihmisten parissa heitä auttaen, suosittelen esim hoitaja, sosionomi, nuorisotyöntekijä, pappi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmas psykologi täällä. Palkasta sanoisin, että surkea, ainakin kunnallisella. Esim. paljon julkisuudessa palkoistaan valittavat opettajat tienaavat enemmän, osa jopa 1000 eur enemmän (AMK) opet. Psykologiliitto haluaa pitää illuusiota hyvästä palkasta yllä, eikä lähde valittamaan kuten oaj.
Puuduttavaa on kykytestien tekeminen liukuhihnalla, lausuntojen kirjaaminen liukuhihnalla. Kouluun ei ainakaan kannata suunnata, meluisaa, huono sisäilma, paljon testausta ja paperihommaa jne jne. Nyt olen onneksi päässyt työhön, jossa kykytestejä ei tehdä lainkaan.
Jos psykoterapeutin ura kiinnostaa, niin paljon helpompi ja nopeampi tie on kouluttautua ensin sairaanhoitajaksi.

Opettajat ei tienaa enemmän, ainakaan peruskoulussa. Eräässä Suomen kunnassa peruskoulun opettajan peruspalkka 2900e ja koulupsykologilla 3600e!!

Opettajan ja psykologin kk-palkan vertailu ei kannata, sillä opettajien kesäkeskeytys on laskettu kk-palkkaan, mikä näyttää suhteessa huonommalta palkalta.

Te toimiston sivuilta näkee, että esim Helsingin koulupsykologin peruspalkka on 3530 ja nytkin näyttää olevan jo Helsingin perusopetuksen puolella 10 vakipaikkaa auki. Eli kunta-alalla palkka psykologilla keskitasoa mutta töitä näyttäisi olevan yllin kyllin.

Vierailija kirjoitti:

Kolmas psykologi täällä. Palkasta sanoisin, että surkea, ainakin kunnallisella. Esim. paljon julkisuudessa palkoistaan valittavat opettajat tienaavat enemmän, osa jopa 1000 eur enemmän (AMK) opet. Psykologiliitto haluaa pitää illuusiota hyvästä palkasta yllä, eikä lähde valittamaan kuten oaj.
Puuduttavaa on kykytestien tekeminen liukuhihnalla, lausuntojen kirjaaminen liukuhihnalla. Kouluun ei ainakaan kannata suunnata, meluisaa, huono sisäilma, paljon testausta ja paperihommaa jne jne. Nyt olen onneksi päässyt työhön, jossa kykytestejä ei tehdä lainkaan.
Jos psykoterapeutin ura kiinnostaa, niin paljon helpompi ja nopeampi tie on kouluttautua ensin sairaanhoitajaksi.

Totta mutta kannattaa huomioida, että sh pätevyys ei ole riittävä psykoterapeuttikoulutukseen hakeutumiseen. Pitää tehdä lisäksi psykoterapiaan valmentavat opinnot. Sinänsä ihan ok väylä psykasta kiinnostuneelle olisi tehdä sh tutkinto, terapian valmentavat opinnot, sitten terapiakoulutus ja omalla vapaa-ajalla mielenkiinnosta tehdä psykan perus- ja aineopinnot avoimessa yliopistossa. Toki rahaa tuohon tarvitaan, avoin yo maksaa ja psykoterapeutti opinnot ne vasta maksaakin. Mutta parempi vaihtoehto kuin hakea monta kertaa psykalle.

Mistä te psykologit olette päätelleet, että me hakijat haluttais alalle, koska "halutaan auttaa"? Tästä aiheesta on itse asiassa ihan tutkimuskin, että psykan opiskelijoissa on yllättävän vähän sellaisia, jotka "haluaa auttaa". Tän tutkimuksen mukaan psykan opiskelijoissa on paljon kunnianhimoista porukkaa, joilla on yllättävän kovat arvot ja alassa kiehtoo juuri alan arvostus, palkka yms. Näitä "haluan auttaa" tyyppejä on esim. hoitoalalla ja sosiaalialalla.

Siis siinä, että "haluaa auttaa" ei ole mitään pahaa, mutta tulee sellainen vaikutelma, että aliarvioitte meitä hakijoita. Mä ainakin tiedän hyvin tarkasti, mitä psykologia on tieteenalana ja mitä psykologi tekee. Oon lukenut psykologiaa avoimessa ja työskennellyt psykologien kaa samoissa moniammatillisessa tiimissä, joten tiedän aika tarkasti, mitä työ on käytännössä. Toki asia voi olla eri, jos hakee suoraan lukiosta. Toki ymmärrän sen, että ei oo järkeä hakea vuodesta toiseen, jos ei oo lähelläkään sisäänpääsyä. Mutta kyllä omalle unelma-alalle voi ainakin sen 2-3 kertaa hakea. Itselle 3 hakukertaa maksimi. Nyt vasta toinen hakukerta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites täällä on näin hiljaista? Katsoin viime vuoden keskustelua ja näköjään materiaalien julkaisupäivänä oli keskustelua käyty jo 83 sivua (toki paljon aivan aiheen vierestä) ja heti julkaisupäivänä tuli 8 sivun verran kommentteja artikkeleista (vs. tänä vuonna just ja just 3 sivua). Eikö ihmisiä enää kiinnosta vai onko tälle palstalle löytyny joku muu korvike?

Ketään ei enää kiinnosta, koska ennakkomateriaalit ovat noin surkeat ja englantipainotteiset. Lisäksi ihmiset ovat alkaneet tajuamaan, että ei se psykologin työ nyt niin hohdokasta ole. Ovat siirtyneet elämässään eteenpäin ja muihin opintoihin tai töihin.

Hmm ensisijaisia hakijoita oli kuitenkin reilu 4300, meinaatko että materiaalilla on niin iso vaikutus? Toki osa luottaa todistukseen

Tottakai materiaali vaikuttaa. Viime vuonna sentään oli vain 3 englannin kielistä tekstiä vrt nyt niitä on 6kpl. Nyt englanninkielisiä enemmän kuin suomenkielisiä, lisäksi materiaalin määrä on kasvanut. Kyllä se syö intoa lähteä luku-urakkaan ollenkaan mukaan ja kun siihen ei edes lähde, ei ole tännekään juuri mitään kommentoitavaa. Pitäköön tunkkinsa.

Vierailija kirjoitti:

Kolmas psykologi täällä. Palkasta sanoisin, että surkea, ainakin kunnallisella. Esim. paljon julkisuudessa palkoistaan valittavat opettajat tienaavat enemmän, osa jopa 1000 eur enemmän (AMK) opet. Psykologiliitto haluaa pitää illuusiota hyvästä palkasta yllä, eikä lähde valittamaan kuten oaj.
Puuduttavaa on kykytestien tekeminen liukuhihnalla, lausuntojen kirjaaminen liukuhihnalla. Kouluun ei ainakaan kannata suunnata, meluisaa, huono sisäilma, paljon testausta ja paperihommaa jne jne. Nyt olen onneksi päässyt työhön, jossa kykytestejä ei tehdä lainkaan.
Jos psykoterapeutin ura kiinnostaa, niin paljon helpompi ja nopeampi tie on kouluttautua ensin sairaanhoitajaksi.

Aivan riittävän hyvä se palkka on. Tuska siitä kitistä. Et ole kuitenkaan samalla tavalla operaatioita ja likaista työtä tekemässä kuin esim. sairaanhoitaja, jolla vielä huonompi palkka tai vakaope, jolla paljon enemmän kiirettä ja lapsia opetettavana.

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että en aio tänä vuonna osallistua pääsykokeeseen, vaan pidän vielä yhden ja viimeisen välivuoteni ja haen ensi keväänä todistuksella kauppakorkeaan. Ala alkoi kummasti kiinnostaa mitä enemmän otti asioista selvää ja erityisesti laskentatoimi ja rahoitus kinnostaisi näillä näkymin. Pystyisin jäämään myös vielä kotikaupunkiini, missä toki omat hyvät puolensa. Muualle ehtii muuttamaan opiskelujen jälkeenkin jos mieli tekee :D

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että en aio tänä vuonna osallistua pääsykokeeseen, vaan pidän vielä yhden ja viimeisen välivuoteni ja haen ensi keväänä todistuksella kauppakorkeaan. Ala alkoi kummasti kiinnostaa mitä enemmän otti asioista selvää ja erityisesti laskentatoimi ja rahoitus kinnostaisi näillä näkymin. Pystyisin jäämään myös vielä kotikaupunkiini, missä toki omat hyvät puolensa. Muualle ehtii muuttamaan opiskelujen jälkeenkin jos mieli tekee :D

Hyvä, että et turhaan päntännyt vaan päätit sen jo tässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te psykologit olette päätelleet, että me hakijat haluttais alalle, koska "halutaan auttaa"? Tästä aiheesta on itse asiassa ihan tutkimuskin, että psykan opiskelijoissa on yllättävän vähän sellaisia, jotka "haluaa auttaa". Tän tutkimuksen mukaan psykan opiskelijoissa on paljon kunnianhimoista porukkaa, joilla on yllättävän kovat arvot ja alassa kiehtoo juuri alan arvostus, palkka yms. Näitä "haluan auttaa" tyyppejä on esim. hoitoalalla ja sosiaalialalla.

On tosi hyvä, että on kaltaisiasi hakijoita, jotka tietää tieteenalan ja työtehtävät. Mutta kun psykan hakijoita on niin hirveen paljon, niin siitä massasta tuntuu erottuvan nämä "mä haluun auttaa"- hakijat ja joka kerta ne särähtää korvaan ja siksi haluan (varmaan muukin kollega) aina muistutella, että ei ole sinänsä mikään auttamisala tämä psykologia.

Näppituntumani mukaan käytännön tai kliinisessä työssä todennäköisimmin uupuu ne psykologit, jotka hakeutuneet alalle nimenomaan auttamismotiiveilla. Tiedollinen uteliaisuus, päättelykyky, sujuvat kielelliset taidot, looginen ajattelu ja tylsyyden sieto ovat hyviä ominaisuuksia psykologille.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen tilanne, että eri ala on alkanut kiinnostamaan yhteishaun jälkeen enemmän. Nyt  neljän vuoden yrittämisen jälkeen voisin kuitenkin päästä todistuksella sekä logoon että psykaan, jotka ovat hakukohteissa korkeammalla. En ole enää varma, mitä haluan. Ihan kauheaa. 

Käytännössä sama tilanne täällä, et siis ole yksin... Nyt on varmasti oikea hetki selvittää itselle juurta jaksain, mikä psykologiassa ja tässä toisessa alavaihtoehdossa vetää puoleensa ja miksi. Tarvitseeko valita joko-tai vai voitko toteuttaa molemmat tai yhdistellä? Minkäänhän ei tarvitse olla lopullista, vaikka toki ensikertalaisuusetu on tällä tietoa käytettävissä vain kerran. Mikä onkaan toinen alavaihtoehtosi?

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt tullut siihen tulokseen, että en aio tänä vuonna osallistua pääsykokeeseen, vaan pidän vielä yhden ja viimeisen välivuoteni ja haen ensi keväänä todistuksella kauppakorkeaan. Ala alkoi kummasti kiinnostaa mitä enemmän otti asioista selvää ja erityisesti laskentatoimi ja rahoitus kinnostaisi näillä näkymin. Pystyisin jäämään myös vielä kotikaupunkiini, missä toki omat hyvät puolensa. Muualle ehtii muuttamaan opiskelujen jälkeenkin jos mieli tekee :D

Lienetkö juuri tämä sama henkilö, jolle vastasin tässä yllä?