Lue keskustelun säännöt.
Psykologia & logopedia 2022
07.07.2021 |
Legendaarinen Vauvan Psykologia 2022 -ketju. Nyt myös logopedia virallisesti mukana! Sydämellisesti tervetuloa! ❤️
Seuraavissa viesteissä on usein toistuvia puheenaineita sekä vinkkejä ja linkkejä hakemiseen. Niihin kannattaa palata pitkin vuotta! Tiedot vastaavat kirjoitushetken tilannetta.
Kommentit (3036)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua psykologian suosiota. Samalla pääsemisen vaivalla pääsee lääkikseen.
Esim. mt-puoli:
Lääkiksessä opinnot ovat monipuolisemmat ja käytäntöä on enemmän. Ja loppupeleissä lääkäri johtaa sairaalaa ja polikliinista työtä, päättää potilaan hoidosta.Toki vastaanottoa pitävällä psykologi-psykoterapeutilla voi olla itsenäinen työnkuva, mutta keinot auttaa potilaita ovat rajalliset psykiatriin verrattuna.
Hakekaa lääkikseen, jos ihminen kiinnostaa kokonaisvaltaisesti. Psykiatriaan erikoistuvista on kova pula. Psykologiksi haluavia taas on liikaakin.
Psykalle pääsee ihan ongelmitta lyhyellä matikalla ilman mitään luonnontieteellistä osaamista. Lääkikseen ei pääse.
Psykologia on oppi mielen toiminnasta. Miksi pitäisi olla kiinnostunut ihmiselimistön toiminnasta kokonaisvaltaisesti? Miksi psykologinkaan pitäisi olla kliininen psykologi tai terapeutti, kun oman alan töitä on paljon muitakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua psykologian suosiota. Samalla pääsemisen vaivalla pääsee lääkikseen.
Esim. mt-puoli:
Lääkiksessä opinnot ovat monipuolisemmat ja käytäntöä on enemmän. Ja loppupeleissä lääkäri johtaa sairaalaa ja polikliinista työtä, päättää potilaan hoidosta.Toki vastaanottoa pitävällä psykologi-psykoterapeutilla voi olla itsenäinen työnkuva, mutta keinot auttaa potilaita ovat rajalliset psykiatriin verrattuna.
Hakekaa lääkikseen, jos ihminen kiinnostaa kokonaisvaltaisesti. Psykiatriaan erikoistuvista on kova pula. Psykologiksi haluavia taas on liikaakin.
Psykalle pääsee ihan ongelmitta lyhyellä matikalla ilman mitään luonnontieteellistä osaamista. Lääkikseen ei pääse.
Psykologia on oppi mielen toiminnasta. Miksi pitäisi olla kiinnostunut ihmiselimistön toiminnasta kokonaisvaltaisesti? Miksi psykologinkaan pitäisi olla kliininen psykologi tai terapeutti, kun oman alan töitä on paljon muitakin?
Mt-puoli ja muu terveydenhoitoon liittyvä taitaa yhä olla suosituimpia kiinnostuksenkohteita psykan opiskelijoille. Kova bisnespsyka kiinnostaa selvästi pienempää joukkoa. Opettajaksi voi toki myös kouluttautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua psykologian suosiota. Samalla pääsemisen vaivalla pääsee lääkikseen.
Esim. mt-puoli:
Lääkiksessä opinnot ovat monipuolisemmat ja käytäntöä on enemmän. Ja loppupeleissä lääkäri johtaa sairaalaa ja polikliinista työtä, päättää potilaan hoidosta.Toki vastaanottoa pitävällä psykologi-psykoterapeutilla voi olla itsenäinen työnkuva, mutta keinot auttaa potilaita ovat rajalliset psykiatriin verrattuna.
Hakekaa lääkikseen, jos ihminen kiinnostaa kokonaisvaltaisesti. Psykiatriaan erikoistuvista on kova pula. Psykologiksi haluavia taas on liikaakin.
Itseäni henk.koht. voisi logon ohella kiinnostaa hammaslääkis. Sinne pääseminen on kuitenkin omalla kohdallani huomattavasti vaikeampaa. Yo-paperista ei löydy ainoatakaan luonnontieteen arvosanaa ja puutteita niiden hallinnassa on ihan peruskoulupohjaa myöten. Näiden hakuprosessien yhtälailla kuin opintojen/työtehtävienkin vertaaminen on muutenkin melko kaukaa haettua; kaikki eivät todellakaan tavoittele johtotehtäviä tai älytöntä vastuuta, päin vastoin. Itse haluan ainakin elää työn ohessa normaalia ja mahdollisimman stressivapaata elämää, jonka elämiseen mediaanipalkka riittää kohdallani vallan mainiosti. Toivon, että tulevaisuudessa työpanokseni on ensisijaisesti asiakkaalleni (ei niinkään työnantajalleni) arvokas ja työ itselleni antoisaa.
Lääkärijohtoisuus viittaa ihan käytännössä siihen, miten asiat monessa paikassa toimii. Valitettavasti esim. psykat saatetaan yhä mieltää joissakin paikoissa ”avustavaksi” henkilökunnaksi, jotka tekee psykologisia testejä ja antaa keskusteluterapiaa. Moniammatillisuutta on, mutta lääkäri ja psykologi tai logopedi eivät missään tapauksessa ole tasavertaisia sairaalamaailmassa. Viime kädessä lääkärit päättää, koska hänellä on kokonaisvastuu potilaan hoidosta ja hoitosuunnitelmasta.
Onneksi myöhemmin voi toimia ammatinharjoittajana.
Ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että itsellä ei ole tarvetta pönkittää omanarvontuntoa statuksella työryhmässä. Työn ja ammatillisuuden merkityksellisyys rakentuu kohdallani ihan muista asioista. Lisäksi työllisyysmahdollisuuksia on runsaasti muuallakin sairaala- ja tk-ympäristöjen ulkopuolella.
No joo, ammatinvalintakysymys on sinänsä aika turha täällä, mutta sehän me jo tiedetään. Jos psykalle vakavissaan hakee ja tekee työn sen eteen että olisi mahdollisuuksia sinne päästä, toivottavasti myös sen verran tutustuu alaan että tietää sen olevan itselle kiinnostavin ja sopivin.
Vierailija kirjoitti:
No joo, ammatinvalintakysymys on sinänsä aika turha täällä, mutta sehän me jo tiedetään. Jos psykalle vakavissaan hakee ja tekee työn sen eteen että olisi mahdollisuuksia sinne päästä, toivottavasti myös sen verran tutustuu alaan että tietää sen olevan itselle kiinnostavin ja sopivin.
Sama pätee erityisesti lääkikseen. Siellä tulee keskeyttämismäärät kasvamaan, kun ala on valittu lähinnä siksi, että sillä on kovat palkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, palkka itsessään motivoi vain tietyn tyyppisiä ihmisiä ja he toivottavasti eivät pyri sote aloille.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä tajua psykologian suosiota. Samalla pääsemisen vaivalla pääsee lääkikseen.
Esim. mt-puoli:
Lääkiksessä opinnot ovat monipuolisemmat ja käytäntöä on enemmän. Ja loppupeleissä lääkäri johtaa sairaalaa ja polikliinista työtä, päättää potilaan hoidosta.Toki vastaanottoa pitävällä psykologi-psykoterapeutilla voi olla itsenäinen työnkuva, mutta keinot auttaa potilaita ovat rajalliset psykiatriin verrattuna.
Hakekaa lääkikseen, jos ihminen kiinnostaa kokonaisvaltaisesti. Psykiatriaan erikoistuvista on kova pula. Psykologiksi haluavia taas on liikaakin.
No ei kyllä pääse samalla vaivalla lääkikseen. YO-todistuksen täytyy olla aika paljon kovempi ja siinä täytyy käytännössä olla pitkä matematiikka, fysiikka, kemia ja biologia ja niistä E/L. Monella psykalle pyrkijällä ei ole noista yhtäkään kirjoitettuna.
Pääsykokeella hakiessa täytyy päntätä noita samoja lukion fysiikkaa, kemiaa ja biologiaa, mihin ei ole monella psykologiasta kiinnostuneella motivaatiota, sillä niissä käsitellään ihan eri aihepiirejä, ehkä joitain yksittäisiä biologian asioita lukuunottamatta. Lääkiksen pääsykokeessa kilpailu on lisäksi aivan yhtä tiukkaa ellei tiukempaakin kuin psykassa, joten helpolla ei sinne päästä vaikka asiat olisivatkin hallussa.
Itseäni kiinnostaisivat kuitenkin juuri esimerkiksi psykiatrian aihepiirit, mutta luonnontieteiden pänttääminen pääsykokeisiin ei sitten yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmen viikon päästä ihmetellään kaikki täällä pääsykoemateriaaleja!!
Onko täällä palstalla sellaisia, jotka olisi ottaneet valmennuskurssin? Itse harkitsin sitä hetken, mutta en lopulta sitä ottanut.
Kyllä, olen varjovalmennuksen kurssilla (ilmainen kaikille)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teknilliseen psykologiaankin on hakenut 700+ ihmistä (DIA-koulutus)
psykakissa kirjoitti:
Teknilliseen psykologiaankin on hakenut 700+ ihmistä (DIA-koulutus)
Näistä vain 132 on hakenut myös psykaan.
t. Vipus-osaaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleekohan pisterajoihin/sisäänpääsyyn positiivisesti vaikuttamaan nuo pienentyneet hakijamäärät? Tai ”normalisoituneet hakijamäärät”, kai nämä ovat jotain vuoden 2019 luokkaa ennen korona-aikaa
Vierailija kirjoitti:
Tuleekohan pisterajoihin/sisäänpääsyyn positiivisesti vaikuttamaan nuo pienentyneet hakijamäärät? Tai ”normalisoituneet hakijamäärät”, kai nämä ovat jotain vuoden 2019 luokkaa ennen korona-aikaa
Ei mitenkään merkittävästi. Psykalla on paljon "haavehakijoita", jotka jättävät hakemuksen, mutta eivät jaksa tehdä pääsykokeen tai korottamisen eteen mitään tai juuri mitään, vähän vilkaisee artikkeleita. Paikoista taistellaan tosiasiassa aika pienen joukon kesken. Verenmaku suussa hakee vain satoja, ei tuhansia.
Sen sijaan pisterajoja tulee laskemaan lisäpaikat, jotka ovat osa koronaelpymistä. Tai ainakin estämään pisterajojen nousemisen.
Pisterajoja tulee näennäisesti laskemaan myös koepisteytyksen muutos. Jostain älyttömästä syystä viime vuonna 120 pistettä sai top 1 % kokeisiin osallistuneista. Se oli aivan liian suuri määrä ja siksi useampaankin kohteeseen tuli pisterajaksi tasan 120 pistettä. Tänä vuonna 120 pistettä saa vain top 0,1 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas monella oudot käsitykset psykologin työstä sairaalassa. Tekevät vain testejä?
Olen nyt itse kaksi vuotta valmistumisen jälkeen tehnyt töitä lastenpsykiatrialla psykologina ja voisin lyhyesti kertoa, mitä teen. Eli työ sisältää psykologin tutkimuksia, joihin kuuluu anamneesiin perehtyminen, kaikkien asiakirjojen luku, havainnointi esim. koululla, haastattelua ja erilaisia valittuja testimenetelmiä. Sitten työ sisältää myös sitä itse hoitoa eli lapsi saattaa tulla käymään luonani kerran viikossa esim. pakko-oireisen häiriön hoitokerroilla, jossa teemme erilaisia harjoituksia ja seuraan lapsen tilanteen etenemistä.
Sitten on paljon erilaisia konsultaatioita, kun perustasolta otetaan yhteyttä. Käyn aika usein esim. päiväkodeilla konsultoimassa psykologina asiakastilanteita, kun päiväkodeilla on hyvin harvassa paikassa omaa psykologia. Ja sitten on tietenkin oman tiimin kanssa hoitoneuvotteluita, kokouksia, vanhempien tapaamista yms.
Joku täällä sanoi, että psykiatrin työ on paljon monipuolisempaa. Meillä meidän lastenpsykiatrin työ on aikas yksitoikkoista ja hänen itsensäkin mukaan lähinnä paikasta toiseen ravaamista. Eli on hyvin tavallista, että esim. lastenpsykiatri tekee töitä 2-3 paikassa, koska heistä on pulaa. Hän siis käytännössä kerää muilta saatuja tietoa, näpyttelee Omakantaan diagnoosit, tekee hoitopäätökset, vastaa lääkehoidosta ja myös konsultoi perustason yksiköitä. Eli lastenpsykiatri, ainakin meillä, ei tee juuri lainkaan tällaista syvällistä pitkäkestoista hoitotyötä, vaan on lääkärin oikeuksien takia erilaisten diagnoosi- ja lupa-asiakirjojen automaatti. Esim. kelaan meidän lastenpsykiatri tekee runsaasti päätöksiä.
Itse en haluaisi kyllä tuollaista noin lääketieteeseen painottuvaa työtä tehdä, vaikka palkka onkin parempi. Tykkään omasta psykologin työstä, kun tässä pääsee ihan oikeasti sinne ruohonjuuritasolla työskentelemään niiden asiakastilanteiden kanssa. Ja mikä palkka on? Omassa sairaanhoitopiirissäni psykologin lähtöpalkka juuri valmistuneena on noin 4000 euroa. Se voi olla huono jollekin, mutta etenkin nyt hoitajien lakko-aikaan olen yllättävänkin tyytyväinen omaani.
Suomen korkeakouluhaku on sadistinen. Mielestäni korkeakouluopinnoista pitäisi saada lisäpisteitä haussa eikä huonontaa mahdollisuuksiaan. Monet tuntuu nyt ravaavan yo-korotuksissa vuodesta toiseen, koska ei haluta menettää ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomen korkeakouluhaku on sadistinen. Mielestäni korkeakouluopinnoista pitäisi saada lisäpisteitä haussa eikä huonontaa mahdollisuuksiaan. Monet tuntuu nyt ravaavan yo-korotuksissa vuodesta toiseen, koska ei haluta menettää ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Korkeakouluopintojen lisäpisteet tekisivät sen, että abien on mahdotonta päästä sisään. Todistusvalinnalla pääseminenkään ei tule koskaan onnistumaan kaikilta, eikä se tarkoita sitä, että ei soveltuisi korkeakouluopiskelijaksi.
Periaatteessa on tarkoitus, että toiskertalaiset hakisivat maisterihaussa, mutta psykassa paikkoja on liian vähän.
Niin no, eikö tuo aseta heikohkoon asemaan sellaiset, joilla ei ole yhtään korkeakoulututkintoa plakkarissa? Otetaan vielä huomioon yhdelle päivälle kerran vuodessa kasaantuvat paineet, sekä muut suoriutumiseen vaikuttavat tekijät. Moni sellainen, joka varmasti korkeakouluun taidoiltaan ja motivaatioltaan sopisi, jäisi rannalle ruikuttamaan kun jo yhden tutkinnon saaneet porskuttaisi lisäpisteidensä kanssa ohi. Nyt ainakin kannustetaan mahdollisimman monta saamaan edes yksi syventävä tutkinto. Mutta toki ymmärrän sitäkin näkökulmaa, että osan mielestä aiemmin tehdystä ”hutivalinnasta” rokotetaan nykyisellä systeemillä harmillisesti.
Toki ei tuo ensikertalaiskiintiökään ole mikään oikotie onneen ja autuuteen - viime vuosien pisterajoja katsoessa ensikertalaiskiintiön pisterajat ovat olleet yleistä valintakoeväylää reilusti korkeammalla.
Ensikertalaiskiintiölle on kyllä perusteensa. Mutta 70% tuntuu jotenkin kohtuuttomalta. Eikö 50% ensikertalaisille olisi ihan riittävästi? Luulisi yhteiskunnan haluavan ihmisiä, jotka valitsevat itselle sopivan ja motivoivan alan kun se eteen tulee, sen sijaan että oma ala valitaan 15-18 vuotiaana ja tämän jälkeen uudelleen kouluttautuminen alalle jota aikuisena haluaa harjoittaa on lähes mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun varasijat viime vuonna oli kanssa jossain reilun kolmensadan paikkeilla. Eli kauas jäi.
Koe meni odotettua huonommin, esim. Logiikan tehtävät oli melkein kaikki väärin vaikka luulin kokeen jälkeen että se osuus meni hyvin. Aikaa ei jäänyt myöskään kokeessa annetun artikkelin lukuun joten hakuammunnalla etsin sieltä vastauksia.Viime vuoden koe oli aivan farssi ja lottokuponki. Pisteytyskin oli yhdessä osiossa erilainen koepaperissa ilmoitetusta. Lisätietoa viime vuoden keskustelusta. Tänä vuonna en lähde aikaani tuhlaamaan arpajaisiin.
Olisitkohan samaa mieltä jos olisit päässyt sisään?
Lääkärijohtoisuus viittaa ihan käytännössä siihen, miten asiat monessa paikassa toimii. Valitettavasti esim. psykat saatetaan yhä mieltää joissakin paikoissa ”avustavaksi” henkilökunnaksi, jotka tekee psykologisia testejä ja antaa keskusteluterapiaa. Moniammatillisuutta on, mutta lääkäri ja psykologi tai logopedi eivät missään tapauksessa ole tasavertaisia sairaalamaailmassa. Viime kädessä lääkärit päättää, koska hänellä on kokonaisvastuu potilaan hoidosta ja hoitosuunnitelmasta.
Onneksi myöhemmin voi toimia ammatinharjoittajana.