Lue keskustelun säännöt.
Tsempataan toisiamme parempaan elämään -ketju
Niin ajattelin et kun täällä on aika paljon semmosia masentuneita tai muuten vaa elämääänsä kyllääntyneitä ( itseni mukaan lukien) niin jos olis tämmönen ketju jossa voitais tsempata toisia kohti tavoitteita, mitä ne sit ikinä voisikaan olla..
Ite tavoittelen parempaa terveyttä ja olen sen eteen valmis tekemään töitä ja esim uutta vuoka asuntoa koska en viihdy tässä missä nyt asun
Jne olisko kiinnostusta tämmöselle ketjulle ja kertokaa myös että miten te haluisitte teidän elämänlaatua lähtee parantaa ja mitä tavoitteita :)
Kommentit (196)
Kannattaa lukea Charles Duhiggin "The Power of Habit". Löytyy myös suomenkielisenä.
Kirjassa käydään läpi miten pienillä teoilla ja muutoksilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Itselläni olen huomannut nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen syömisen vaikuttavan todella paljon olotilaan ja jaksamiseen. Jos joku näistä "kolmesta" unohtuu, esim. alan syömään roskaruokaa tms, niin ne kaksi muutakin lähtevät helposti lapasesta.
En sitten tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lupasin itselleni hoitaa kehoani harrastamalla liikuntaa säännöllisesti. Käyn pidemmällä kävelylenkillä lähimetsässä joka toinen päivä.
Liikunta on paras keino pitää aivot nuorena, aivosolujen kasvutekijät lisääntyvät merkittävästi juuri liikunnan jälkeen. Kts
https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/liikunta/aivot-rakastavat-liikunt…
Lisäksi olen itse huomannut, että jos olen vihainen tai apea, niin kävelylenkin jälkeen on ihan toisenlainen olo. On kuin olisi meditoinut tai käynyt terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Charles Duhiggin "The Power of Habit". Löytyy myös suomenkielisenä.
Kirjassa käydään läpi miten pienillä teoilla ja muutoksilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Itselläni olen huomannut nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen syömisen vaikuttavan todella paljon olotilaan ja jaksamiseen. Jos joku näistä "kolmesta" unohtuu, esim. alan syömään roskaruokaa tms, niin ne kaksi muutakin lähtevät helposti lapasesta.
En sitten tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Mielelläni nukkuisin - ja levänneenä mielelläni liikkuisin - mutta kun unta ei saa. "Kaikki" on kokeiltu, ja ainoastaan tymäkät lääkkeet auttavat. Tosin ne tuhoavat unen laadun, joten pyrin välttämään niitä. Usein törmää näihin "muista huolehtia unestasi" -juttuihin, mutta kaikilla se ei ole omasta päätöksestä kiinni, vaikka olisi koko paletti keinoja käytössä.
Minä olen ollut vuosikymmeniä masentunut sillä en ole voinut toteuttaa itseäni, erilaisten estojen ja itsevarmuuden puutteen vuoksi. Olen lukenut tuhottomasti selfhelpoppaita käynyt enkeliluennoilla jne. ja tuhlannut näihin rahaa.
Vasta syövän jälkeen annoin luvan itselleni, näin keski-ikäisenä alkaa tavoitella unelmiani. Nyt minulla on ihan selkeä linja mitä aion tehdä ja teenkin koko ajan asian eteen.
Nuorempana kävin harhapoluilla enkä edes uskaltanut antaa itseni haaveilla niin suuresti että olisin kuvitellut tekeväni sitä mitä kohti olen nyt menossa.
Mielestäni ihmisten pahalla ololla tehdään paljon rahaa, on kurssia ja terapiaa ja yksisarvisia sun muuta. Mielestäni kuitenkin on tärkeintä kysyä itseltään mitä ihan oikeasti, syvimmässä sisimmässäni haluan tehdä ja uskaltaa myöntää se itselleen vaikka se olisikin kuinka korkealentoista. Ja lähteä tavoittelemaan sitä vaikka muut lyttäisi. Itse asiasssa ei varmaan aluksi tarvitse edes kertoa muille jos ei ole varma että saa kannustusta.
>Tiedän että monilla on vaikea tunnistaa se oma juttu. Itselläni se on ollut selkeä 6-vuotiaasta lähtien mutta se on ollut tukahduttetuna mm. misogynian ja sen sellaisen vuoksi.
Luin aika inspiroivan jutun juuri. Nainen joka tekee unelmaansa itseoppineena.
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000008239695.html
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Charles Duhiggin "The Power of Habit". Löytyy myös suomenkielisenä.
Kirjassa käydään läpi miten pienillä teoilla ja muutoksilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Itselläni olen huomannut nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen syömisen vaikuttavan todella paljon olotilaan ja jaksamiseen. Jos joku näistä "kolmesta" unohtuu, esim. alan syömään roskaruokaa tms, niin ne kaksi muutakin lähtevät helposti lapasesta.
En sitten tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Mielelläni nukkuisin - ja levänneenä mielelläni liikkuisin - mutta kun unta ei saa. "Kaikki" on kokeiltu, ja ainoastaan tymäkät lääkkeet auttavat. Tosin ne tuhoavat unen laadun, joten pyrin välttämään niitä. Usein törmää näihin "muista huolehtia unestasi" -juttuihin, mutta kaikilla se ei ole omasta päätöksestä kiinni, vaikka olisi koko paletti keinoja käytössä.
Oletko edes semimusikaalinen? Minä käytän samaa rauhoittumismenetelmää kuin hammaslääkärissä eli lähden mielessäni soittamaan radiossa soivan biisin bassoa tai rumpuja. Ei sitten kannata valita siihen mielikuvitusmusiikkiin mitään liian virkistäviä kappaleita.
Minä olen ollut hammaslääkärin tehdessä juurihoitoa niin omissa sfääreissääni, että hammaslääkärin oli pako heristää minua olkapäästä ja kysyä, että olenko vielä elossa. Terkut hammaslääkärille jos tunnistaa minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa rakastua Jeesukseen, niin saa paremman elämän kuin mitä rahalla voi saada. Tämän voin sanoa omasta kokemuksestani. Helppoa ja menestyksekästä elämää en lupaa, mutta elämään tulee todellista sisältöä ja suurempi tarkoitus kuin esim. raha, työ, perhe, puoliso, lapset ja ystävät yhteensä voivat antaa.
Suomessa on uskoonsa omavalintainen vapaus. En itse pidä siitä, että siitä tehdään kauppaa/tyrkytetään omaansa muille. Kierretään soittelemassa vieraiden ihmisten ovikelloja jne. Mun myötätuntoni on tiettyjen uhrien puolella. Vaikka aikuiset saavat valita, sitä samaa ei ole lapsilla jotka joutuvat tahtomattaan elämään vanhempiensa valintojen varassa. Rakkaus on kaunis/terveyttä lisäävä asia ja sitä me kaikki haluamme antaa ja myös saada. toivottavasti meille kaikille löytyy se josta saamme voimaa. Se lohdun tuoja, se voi olla koira tai kissakin. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvostan hajuaistia entistä enemmän nyt kun tuo taudin vihulainen uhkaa viedä senkin. Saatan käydä kävelemässä metsässä tai puutarhassa ihan vain tuoksujen takia. Kokeilkaa tekin. Nuuhkikaa miten erilaiselle tuoksuu märkä, soinen maisema verrattuna kuivaan mäntymetsään. Millainen tuoksu nousee kaupungin puutarhasta, nyt kun osa kukista on jo mennyt ja multaa on möyritty? Entä millainen ääni on haavoissa, koivuissa, pensaissa ja lehmuksissa? Miten tuoksu muuttuu kun siihen sekoittuu rakennustyömaan pöly, meren suolaisuus ja lähikahvilan makea vanilja?
Pelkästään tuoksujen ja äänien kuvittelu saa minut piirun verran rennommaksi. Joten jos et pysty kävelemään niin kuvittele.
Välillä tulee niitä hetkiä kun ei vain jaksa. Itsellä on kova stressi töistä ja olen nukkunut huonosti, liikkunut tuskin yhtään ja syönytkin huonosti. Noin 15 minuutin metsäkävely teki minusta aivan erilaisen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Charles Duhiggin "The Power of Habit". Löytyy myös suomenkielisenä.
Kirjassa käydään läpi miten pienillä teoilla ja muutoksilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Itselläni olen huomannut nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen syömisen vaikuttavan todella paljon olotilaan ja jaksamiseen. Jos joku näistä "kolmesta" unohtuu, esim. alan syömään roskaruokaa tms, niin ne kaksi muutakin lähtevät helposti lapasesta.
En sitten tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Mielelläni nukkuisin - ja levänneenä mielelläni liikkuisin - mutta kun unta ei saa. "Kaikki" on kokeiltu, ja ainoastaan tymäkät lääkkeet auttavat. Tosin ne tuhoavat unen laadun, joten pyrin välttämään niitä. Usein törmää näihin "muista huolehtia unestasi" -juttuihin, mutta kaikilla se ei ole omasta päätöksestä kiinni, vaikka olisi koko paletti keinoja käytössä.
Oletko edes semimusikaalinen? Minä käytän samaa rauhoittumismenetelmää kuin hammaslääkärissä eli lähden mielessäni soittamaan radiossa soivan biisin bassoa tai rumpuja. Ei sitten kannata valita siihen mielikuvitusmusiikkiin mitään liian virkistäviä kappaleita.
Minä olen ollut hammaslääkärin tehdessä juurihoitoa niin omissa sfääreissääni, että hammaslääkärin oli pako heristää minua olkapäästä ja kysyä, että olenko vielä elossa. Terkut hammaslääkärille jos tunnistaa minut.
Tästä tuli elävästi mieleen omat viisureiden poistoleikkaukset. Osa niistä oli vähän isompia operaatioita ja olin just katsonut jonkun elokuvan, mahdollisesti joku muusikon elämästä tms kertova jossa joku koki kipuja tai kivuliasta jotain (ei mitään muistikuvaa) mutta mahtipontisesti todettiin "tuntee elävänsä" ja ajattelin, että haa, käytän tätä.
Menen siitä ihan sfääreissä leikkaukseen, valmiina itkemään onnesta kipua tuntiessani koska TIEDÄN OLEVANI ELOSSA ja syvällistä liipalaapadiipaa. Leikkausliina levitetään, lääkäri puuduttaa, odotan jännittyneenä koska kipu alkaa.
En tuntenut mitään. Mut oli puudutettu niin hyvin, että tajusin vasta lääkärin puheista, että siellä se on paloiteltu ja muljauteltu pois ja nyt vaan tsekataan reikää et onko luunpaloja. Että en päässyt testaamaan olisiko tämä syvällinen suunnitelmani toiminut.
Mutta toi musiikin soitto mielessä, mä kokeilen sitä seuraavaksi kun aina se hammaslääkäri jännittää. Ja tavallisissa operaatioissa joskus vähän vihlookin. Vedän siinä sit jonkun soolon. Mistä lyödään vetoa, että siellä soi joku iskelmä tai hanurimusiikki tai keskusteluohjelmassa lätistään niitä näitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä tulikin jo hyviä neuvoja, mutta laitan tähän silti:
- pienin askelin eteenpäin, se riittää.
- ruokavalioon lisää omega 3 öljyjä sekä kuituja. Lisäkuiduksi vaikka apteekin valmistetta.
- ruoka ajat säännöllisiksi ja terveellisiksi. Tämä on vaikea kohta masentuneille, mutta yksi pieni asia kerrallaan riittää. Jos esim. ostat maksalaatikkoa, niin höyrystä alle parsakaalia. Myös raastettua punakaalia voi lisätä lautaselle. Leivän päälle raastettu porkkana.
- uni ja liikunta pienin askelin kuntoon.
- sosiaaliset suhteet, jostain olisi löydettävä mukavaa seuraa.
- sokerin vähentäminen
- päivärytmi koko ajan sama
- heti aamusta ovesta ulos.
Minulla on rukouksen lahja. Jätän teidät kaikki Herran haltuun. Se tietää solmujen
avautumista ja uusia asioita. Rentoutukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea Charles Duhiggin "The Power of Habit". Löytyy myös suomenkielisenä.
Kirjassa käydään läpi miten pienillä teoilla ja muutoksilla on suuri vaikutus kokonaisuuteen.
Itselläni olen huomannut nukkumisen, liikkumisen ja terveellisen syömisen vaikuttavan todella paljon olotilaan ja jaksamiseen. Jos joku näistä "kolmesta" unohtuu, esim. alan syömään roskaruokaa tms, niin ne kaksi muutakin lähtevät helposti lapasesta.
En sitten tiedä onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Mielelläni nukkuisin - ja levänneenä mielelläni liikkuisin - mutta kun unta ei saa. "Kaikki" on kokeiltu, ja ainoastaan tymäkät lääkkeet auttavat. Tosin ne tuhoavat unen laadun, joten pyrin välttämään niitä. Usein törmää näihin "muista huolehtia unestasi" -juttuihin, mutta kaikilla se ei ole omasta päätöksestä kiinni, vaikka olisi koko paletti keinoja käytössä.
Oletko edes semimusikaalinen? Minä käytän samaa rauhoittumismenetelmää kuin hammaslääkärissä eli lähden mielessäni soittamaan radiossa soivan biisin bassoa tai rumpuja. Ei sitten kannata valita siihen mielikuvitusmusiikkiin mitään liian virkistäviä kappaleita.
Minä olen ollut hammaslääkärin tehdessä juurihoitoa niin omissa sfääreissääni, että hammaslääkärin oli pako heristää minua olkapäästä ja kysyä, että olenko vielä elossa. Terkut hammaslääkärille jos tunnistaa minut.
Naurahdin tälle, kiitos ilahduttamisesta :)
Mulla tulee tänä syksynä täyteen 10v ensimmäisestä masennusdiagnoosista. Oireita on ollu lapsesta saakka. Edelleen syön lääkkeitä ja käyn terapiassa, monissa asioissa oon päässyt paljon eteenpäin 10 vuoden aikana. Nyt oon valmistumassa maisteriksi unelma-alalleni huippupapereilla. En kerro tätä kehuakseni vaan siksi, että haluaisin osata tuntea siitä iloa. On aika tyhjä olo, oon väsynyt lukemiseen ja ajattelemiseen. Oon keskittynyt opiskeluun ja nyt huomaan, että syviä ystävyyssuhteita ja harrastuksia on tosi vähän. Ympärillä tuttavat "onnistuu elämässään", menee naimisiin, työllistyy ja saa lapsia. Mä elän lähes toivoni heittäneenä sinkkuna ja haaveilen hanttihommista, välivuodesta.
Tällä hetkellä mun voimalauseena on "ketään ei kiinnosta", liittyen häpeään ja sosiaaliseen jännitykseen joista moni onkin täällä jo puhunut. Tämä lause siis myönteisessä mielessä, vähän Antti Holman äänellä sanottuna :D
Toinen ajatus, mikä on antanu mulle voimia, on "1 on enemmän kuin 0". Yksi kipeiden hartioiden verryttelyliike on enemmän kuin ei mitään. 15 minuutin kävely on enemmän kuin nolla. Suoraan lautaselle koottu masennusateria on paljon parempi kuin ei ateriaa ollenkaan. Pyöräilykypärän käytöstä voi kehua itseä, se kertoo elämänhalusta. Samoin heijastimen käyttö, hampaiden pesu ja tiskaaminen. Pienikin hyvä toimi auttaa pitämään totaalista välinpitämättömyyttä loitolla.
Jään seuraamaan, rauhallista yötä kaikille ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvisruoka on oikeasti herkullista, kun käyttää paljon mausteita, lisää myös suolaa ja lorauttelee oliiviöljyä. Sämpylät voi leipoa pähkinämaitoon (tehosekoittimeen vettä ja pähkinöitä), suolattu ja paahdettukin pähkinä on parempi kuin ei yhtään pähkinää. Vihreitä kasviksia ja juureksia saa lisättyä sekoittamalla jauheita esim. puuroon, piimään tai pirtelöön.
Pysy kaukana politiikasta, siinä ei muusta ole kysymys kuin että haetaan muista vikoja vaikka vuodelta pottu ja kuokka.
Minulla varmaan pahin asia on nyt se, kun ei ole ketään kenelle puhua. Tykkään analysoida asioita ja miettiä kaikkea syvällistä, mutta ne harvat läheiset (oikeastaan vaan vanhempani) eivät kuulu siihen ryhmään jonka kanssa asioita pohditaan. Äidistäni on välillä seuraa, mutta hänen kanssaan puhutaan vaan jotain "helpompaa" juttua ja onhan hän iältäänkin niin paljon vanhempi, ettei osaa puhua siitä mikä minua kiinnostaa. Isäni kanssa hankalampaa ja ei ole helppoa toimia hänen kanssaan. Osaa olla ikävä ihminen. Surkeaa tähän kirjoittaa, mutta kumpikaan vanhempana ei oikein tunne minua kunnolla. Ei niin kuin monet muut vanhemmat tuntevat lapsensa. Eivät he oikein osaa kertoa minusta mitään tai tiedä mikä minua kiinnostaa.
Ollessani nuorempi se korostui paljon, että yritin olla sellainen kuin he halusivat. Kävin harrastuksissa heidän mielikseen tai olin muuten kiltti ja helppo. Silti huomasin jo lapsena sen, että ei olisi saanut olla herkkä tai heikko ja jos olin niin se oli paha asia. Jäin aikoinaan yksin kiusaamisen kanssa myös. En voinut puhua siitä ja jos puhuin niin riitoja ja vähättelyä. Olin joidenkin tyyppien kanssa samassa oppilaitoksessa 7 vuotta ja tuntui, ettei se kaikki lopu koskaan. Silti, kun se viimein päättyi ja olin ensin iloinen ja helpottunut huomasin myöhemmin kokevani silti ahdistavia tunteita. Ehkä senkin takia, että romahdin silloin, kun tiesin ettei enää tarvinnut olla vahva. Vanhemmat suuttuivat ja syyttivät heikoksi ja kuittasivat vuosien piinan ja kiusaamisen jollakin yhdellä lauseella, että et sinä voi olla niin heikko. Samalla minulla oli aiemmin hetkiä jolloin en meinannut kestää enää ja halusin jopa kuolla. Tähän liittyen ensimmäisellä kerralla piti pyytää anteeksi puheitani ja toisella kerralla piti luvata eteen enää koskaan sano niin. En varmaan oikeasti sitä kuolemaa välttämättä silloin toivonut vaan tilanteen muuttumista ja sitä, että joku huomaisi pahan oloni. Olin niin yksin vuosia.
Nyt tällä hetkellä oikeastaan vaikeaa sanoa miten voin. En varmaan ole enää ikävuoden 13 jälkeen enää kovin hyvin voinut. Olen yksinäinen ja en jaksa paljon. Mieliala vaihtelee. Koen olevani aika erilainen kuin muut. Samalla en tunne itseänikään hyvin. En sillä tavalla osaa kertoa itsestäni eikä minulla ole mitään "vahvaa" persoonaa. Joskus mietin ihmisiä joilla on vahva identiteetti ja tietävät oikeasti ketä ovat, mikä kiinnostaa ja missä esim ovat hyviä. Itsellä tuon kertominen on huomattavan vaikeaa. Olen ehkä tottunut olemaan liian näkymätön ihminen ja kadottanut itseäni. Alkuun palatakseni tuo tunne, että tahtoisi puhua on aika vahva joskus ja silloin ymmärtää sen ettei ole ketään. Samalla olen ollut niin yksin pitkään etten tiedä tottuisinko enää ystävien seuraan ja olisiko minusta ystäväksi. Se on kuitenkin vieras asia minulle. Parisuhteesta mietin niin, että oikeasti en pysty päästämään ketään niin lähelle ja luottamaan jostain seksistä puhumattakaan. Kyllä se on totuus, vaikka kuinka yritän ajatella toisin. Lapsia en onneksi edes halua.
jatkuu
jatkoa
Koulutukseen ja opiskeluihin liittyen minulla oli lukioon asti haaveita siihen liittyen. Tajusin siellä sitten etten pärjääkään enää niin hyvin ja jotkut aineet vaikeita. Tämä yhdistettynä voimien loppumiseen (en meinannut aina jaksaa lukiossa) ja siihen mikä osiltaan oli syynä kaikkeen eli minua vieläkin kiusattiin ja jäin aika yksin vahvisti niitä ajatuksia etten pärjää opinnoissa ja myös aloin miettiä pystynkö enää olemaan siellä muiden joukossa jos joudun vieläkin kokemaan jotain ikävää. En ajatellut enää kestäväni enempää. Niin minulla meni vuosia voimien keräämiseen. Nyt myöhemmin olen välillä hakenut opiskelemaan, mutta en ole päässyt. Olen kyllä lukenut ja välillä ollut lähempänä pääsyä, mutta enemmän kuitenkin pelottaa se jos pääsisin ja kokisin kaiken niin ahdistavaksi etten pystyisikään siihen kaikkeen tai en jaksaisi. Olisi aika pettymys itselleni. Työ elämään liittyen myös se etten tiedä miten pärjään täällä. En ole sellainen ihminen joka kestää hyvin.
Olen liian ujo ja arka (tämä itse kuultuna) ja silti kukaan ei mieti mikä siihenkin vaikuttaa. En ollut sellainen aina, ainakaan niin paljon. Jos mietin itseäni joskus aiemmin. Sitten vaan sattui kaikkea mikä teki minusta sellaisen ja lisäsi sitä kaikkea ja vei rohkeutta pois. Kukaan ei vaan ajattele tarkemmin ja en tietenkään edes halua puhua tästä kaikesta helposti.
Samalla ymmärrän, että ihmisen täytyy poistua mukavuusalueeltaan (erään opettajan sanoin), mutta itsellä kun tuntuu että olen elänyt melkein koko elämäni tähän mennessä jo poissa mukavuusalueeltani. Siinä mielessä koen niin, että jos joku asia tuntuu ikävältä niin se saa nyt tuntua ja jos en pysty johonkin niin en ole huonompi. Yritän ajatella niin.
Joku kirjoitti, että päivärytmin pitäisi olla sama ja itsellekin sopii huonompina päivinä tämä hyvin. Sitten, kun on energiaa enemmän niin on mukavaa vähän vaihtaakin rytmiä. Itse tosin olen niin iltavirkku yleensä etten heti aamulla ulos mene jos ei ole pakko. Näihin ajatuksiin tänään. Näin taas tämän ketjun ja päätin kirjoittaa. Pahoittelut pitkästä viestistä. Itse lähden nyt ulos.
Tsemppiä kaikille meille!
Itsellä Työuupumus ja muutakin terveysongelma ja uusi ura täysin hakusessa.
Olen yrittänyt pysähtyä ja nähdä, mikä olisi se minulle oikea työ, mutta vaikeaa on.
Täytyy vain yrittää luottaa että jotenkin asiat järjestyvät.
Vierailija00241 kirjoitti:
Ongelmana on se kun ei ole edes niitä pieniäkään hyviä hetkiä tai onnen tunteita. Kaikki menee päin p*rsettä.
Minulla tosin (olen tuo jota lainasit, pitkät viestit) on pieniä hetkiä jolloin olen onnellinen ne liittyvät yleensä musiikkiin, ulkoiluun tai johonkin muuhun sellaiseen. Ehkä joku kirja on hyvä tai luen jotain muuta mukavaa. Tai joku sarja tai youtuben video ilahduttaa. En koe pitkiä onnen tunteita, mutta iloa välillä. Muuten elämäni sika yksinäistä, surullista ja vaikeaa. Jos en kokisi noita ilon hetkiä (ja välillä en koe) niin raskasta on. Ymmärrän kyllä.
Mikä tahansa sinänsä epätodennäköinen random onnettomuus voi tapahtua sinulle ihan yhtä todennäköisesti kuin kenelle tahansa tuntemattomalle. Älä siis koskaan jää kiinni lauseesta: "En olisi ikinä uskonut, että jotain näin kauheaa tapahtuu minulle/kotikulmillani/tuttavilleni". Melkein mitä vain voi elämässä tapahtua kenelle vain.
Lisäksi koska näitä sinänsä epätodennäköisiä elämän vastoinkäymisiä on olemassa suuri määrä, on suorastaan todennäköistä, että JOKIN niistä osuu sinuun tai lähipiiriisi. Kieltäydy siis optimismista ja ala keskittyä siihen ainoaan asiaan, josta sinulla on täysi varmuus kuolevaisuutesi lisäksi: NYKYHETKI ON TÄSSÄ JA NYT. Huomenna sinua tai rakkaimpiasi ei välttämättä enää ole.