Tsempataan toisiamme parempaan elämään -ketju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä, ap! Miten olet ajatellut kohentaa terveyttä? Uusi vuokra-asunto löytyy varmasti ja töitäkin, kun tervehdyt.

Kiitos paljon 😊

No olen ajatellut yrittää terveellistä ruokavaliota, saada mahdollisesti hoitoa muutamaan perus sairauteen jota ei ole huomioitu ja josko siitä olisi apua yleiseen olotilaan ja sitä myötä vaikuttaisi positiivisesti esim siihen että jaksaisi joskus liikkua eikä paino vaan nousisi ...

Tuo työ on minulle todella etäinen ajatus.. jos saisin itseni kuntoon niin toki sitten miksi ei... mutta vielä en näe että musta tulisi vielä työkuntoinen mutta tulisi nyt vähintään semmoinen et jaksaisin omassa arjessa touhuta ja nauttia elämästä

Itse samankaltaisessa tilanteessa ja olen tosiaan huomannut, että ravinnolla on valtava merkitys siihen yleisiin olotilaan ja jos haluat menestyä myös muilla elämän osa-alueilla itsestään huolehtimen terveellisillä valinnoilla on se yksi tärkeimmistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sairauksien jäljiltä työtön, yksinäinen, heikko niin fyysisesti kuin henkisesti. Itsetunto pohjamudissa, ulkonäkö (pieni asia tietysti suuressa kuvassa) täysin mennyttä jo suht nuorena. En millään meinaa löytää voimia tilanteeni parantamiseen, kun tuntuu, että koko elämä pitäisi muuttaa. Toisaalta tiedostan, että jos en tee mitään, tätä samaa ja aina vain surkeampaa voi olla edessä vielä vuosikymmeniä. Luulisi, että siinä olisi motivaatiota riittämiin, mutta olen lamaantunut, en osaa liikahtaa mihinkään suuntaan.

Minkä haluaisit muuttuvan? Mitä haluaisit elämältä?

Ihan ensimmäiseksi haluaisin paremman terveyden. En pysty edes ajattelemaan muita unelmia, kun kivut ja vaivat imevät kaiken ilon elämästä. Ajattelen, että nyt ensin pitäisi saada jonkinlainen rutiini ihan perusasioihin. Nukkuminen, peseytyminen, syöminen, liikkuminen. Luovutin näiden suhteen vuosia sitten, kun masennuin siitä, miten sairaudet ryöstivät elämästä kaiken tärkeän.

Mulle terapeutti sanoi kanssa, että rutiini on todella tärkeää masennuksesta parantuessa. Laita vaikka päivittäiset kalenterimuistutukset itsellesi, että muistat pysyä kiinni rutiinissa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan samoja juttuja! Etsin uutta asuinpaikkaa, on vaan todella vaikea saada aikaiseksi. Asiaa hidastaa, että maksuhäiriömerkintä poistuu vasta reilun puolen vuoden päästä. En usko että se on sinänsä este, koska suostun muuttamaan alueelle joka ei ole ylisuosittu eli kelpaan varmaan silti vuokralaiseksi, tai jopa kaupungin asuntoon.

Näin jo untakin, että olin uudessa kaupungissa ihan onnellisena ja tohkeissaan.

Se jännittää ja hävettää, että tuosta merkinnästä joutuu ehkä puhumaan, enkä jaksaisi. Kuitenkaan en halua lykätä kunnes se selkenee, koska nykyinen asuinpaikka on sekä kauhea että liian kallis, sekä parista muustakin syystä.

Ei tarvi hävetä maksuhäiriömerkintää , se on yleinen.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen seuraavaa kirjaa, jossa opetetaan miten pikkuriikkisiä valintoja ja muutoksia tekemällä päivittäin pystyy muuttamaan elämänsä suunnan.

https://www.amazon.co.uk/Atomic-Habits-Proven-Build-Break/dp/1847941834

(Anteeksi englanninkielinen linkki, luin ton itse englanniksi ja en tiedä tuon kirjan suomenkielistä nimeä, mutta uskoisin tuon löytyvän myös suomennettuna kun on todella suosittu kirja....)

Kiitos kirjavinkistä! "Pura rutiinit atomeiksi" näyttää olevan suomenkielinen nimi, ja on saatavilla ainakin omalla alueellani Uudellamaalla kirjastosta :)

up

Vierailija kirjoitti:

Mulle terapeutti sanoi kanssa, että rutiini on todella tärkeää masennuksesta parantuessa. Laita vaikka päivittäiset kalenterimuistutukset itsellesi, että muistat pysyä kiinni rutiinissa.

Yllättävän suuri merkitys kyllä, kun tänään sain syötyä säännöllisin väliajoin kunnon ruokaa :) elämä tuntuu heti jotenkin "normaalimmalta", kun ei päivä vain valunut ohi mitään tekemättä. Kun vain saisi rutiineja ylläpidettyä. Aina välillä mulle tulee puhtipyrähdyksiä, ja viikon pari jaksan noudattaa terveellisempiä elämäntapoja, mutta sitten kun tulee huonompi päivä, herkästi taas ajattelen, ettei millään ole mitään väliä, ja lyön hanskat tiskiin. Taidankin nyt alkaa tutkia, miten pitkäjänteisyyttä sais itsessään kehitettyä... Ja pitää varmaan tiedostaa ja hyväksyä, että huonoja päiviä väistämättä tulee eikä niiden tarvitse merkitä sen enempää. Palaa vain hyviin tapoihin heti, kun kykenee.

Nää Mielenterveystalon omahoito-oppaat oon muuten todennut hyväksi tueksi: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito… Vaikkei välttämättä mitään uutta tietoa niistä saakaan, auttaa, kun on jokin pohja ja runko, jota seurata ja noudattaa. Ei ikään kuin joudu ihan yksin yrittää saada pakkaa kasaan.

Eka viesti tähän ketjuun. Vähän samanlainen tilanne kuin teillä, mutta olen jo saanut vähän elämääni takaisin.

Aloitin sen sillä, että keskityin n puoli vuotta säännölliseen ateriarytmin. Söin siis ennen ihan mitä sattuu. Mutta kun mulla oli niin paljon korjattavaa, aloitin vain tästä yhdestä asiasta: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Tahkosin puoli vuotta noita kohdalleen. Eikä todellakaan ollut helppoa.

Yllättäen, kun ruokailurytmi alkoi olla kohdillaan, alkoi olla helpompi tehdä myös parempia ruokavalintoja.

Nää muutokset on tosi hitaita, mutta luulen, että niistä tulee pysyvämpiä kuin jotkut pika-avut.

Ei kannata haukata liian isoa palaa kerralla, vaan keskittyä vain johonkin yhteen asiaan ensin. Onnistuminen parantaa itsetuntoa ja kannustaa jatkamaan!

Tsemppiä teille kaikille!

KIva ketju, toivottavasti pysyy ylhäällä. Jännä juttu, että näihin positiivisiin ketjuihin tulee aina vähemmän kommentteja kuin ilkeisiin ketjuihin....

Hyvä ketju. Itselläni uni tuottaa vaikeuksia ja masentaa tällä hetkellä. Olen heräillyt milloin helteeseen ja milloin pakottavaan polvikipuun. Tämä heräily aamuyöstä aiheuttaa päiväs aikaan jatkuvan väsymyksen. En saa mitään tehtyä. Tulee syötyä vähän mitä sattuu jne. Painoa tullut yli 40kg lisää lääkkeistä. Nyt pitäisi olla paino neutraalit lääkkeet. Toivon että painon nousu saataisiin hallintaan. Että saisin asuntomme pikkuhiljaa järjestykseen ja kaivatut siivousrutiinit. Teen kyllä melkein päivittäin ruokaa, koska olen perheen äiti mutta ruuan laatu saisi olla parempaa ja salaatteja ja vihanneksia enemmän. Nämä kun ensin saisin kuntoon niin voisin työkuvioita opiskelua ruveta miettimään.

Ihan kaikki on mahdollista, kunhan vain asenne on oikea! Mikään vuori ei ole liian korkea kiivettäväksi, riippumatta yksilön synnynnäisistä ominaisuuksista! Ihminen valitsee kaiken elämässään itse eikä mikään ole sattumaa. Henkinen valaistuminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Jos vaikka joku hyökkää puukon kanssa kimppuusi, on se pelkkä tekosyy olla valaistumatta. Sen ajan kuin puukko lähestyy sinua, ehdit hyvin valaistua ennen kuolemaasi.

Tee unelmistasi aarrekartta! Laita siihen kaikkia sellaisia asioita ja kuvia jotka saa sinut innostuneeseen ja kohottuneeseen mielentilaan. Laita kartta johonkin sellaiseen paikkaan josta näet sen usein. Tee lista asioista jotka tuottaa sinulle iloa ja yritä tehdä joka päivä ainakin joku listan asioista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ketju. Itselläni uni tuottaa vaikeuksia ja masentaa tällä hetkellä. Olen heräillyt milloin helteeseen ja milloin pakottavaan polvikipuun. Tämä heräily aamuyöstä aiheuttaa päiväs aikaan jatkuvan väsymyksen. En saa mitään tehtyä. Tulee syötyä vähän mitä sattuu jne. Painoa tullut yli 40kg lisää lääkkeistä. Nyt pitäisi olla paino neutraalit lääkkeet. Toivon että painon nousu saataisiin hallintaan. Että saisin asuntomme pikkuhiljaa järjestykseen ja kaivatut siivousrutiinit. Teen kyllä melkein päivittäin ruokaa, koska olen perheen äiti mutta ruuan laatu saisi olla parempaa ja salaatteja ja vihanneksia enemmän. Nämä kun ensin saisin kuntoon niin voisin työkuvioita opiskelua ruveta miettimään.

Mullakin on kokemusta aamuöisin heräilystä, se on uskomattoman kuluttavaa :( siinä on tosiaan toi lumipalloefekti, kun ei sitten päivisin jaksa toteuttaa parempia valintoja, mikä sekin saa mielen matalaksi. Täytyy pyrkiä olemaan armollinen itseään kohtaan eikä vaatia, että pystyisi samaan kuin paremmin levänneenä. Keskittyy pahimpaan ongelmaan ensin, ja kun siinä alkaa helpottaa, vapautuu energiaa muuhun.

Mitä tarkoittaa kun sanotaan "saat sen mistä luovut"

En ymmärrä mitä sillä halutaan sanoa. Kuitenkin usein kuulee juuri elämänmuutoksen yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen mielenterveysjärjestöjä ja niiden toimintaan osallistumista. Se voi olla iso askel pitkään eristyksissä olleelle, mutta se tuo hyvää sisältöä elämään ja pikkuhiljaa parantaa elämänlaatua.

Toivottavasti kehoitat oman kokemuksen kautta.  Ap:n toivomus on myötäelämisen jakaminen, tsemppiä ja ymmärrystä toisillemme ja tarvitseville jakaa ja antaa.  Luodaan voimapohjaa sille jatkolle, että elämä kantaa ja jokaisella voi olla joskus vaikeaa.  omakohtaiset tarinat ovat ainakin mun mielestä kiinnostavia ja kirjoittamisen arvoisia. 💜  

Kiva että tämä ketju oli noussut <3

Kirjoittelen myöhemmin omia kuulumisiani tänne lisää

Jatketaan keskustelua <3

Ap

Tsemppiä kaikille.  🐈 🐾  Lemmikit antaa paljon iloa ja lohtua. Mikäli teillä on lemmikkejä, pyytäkää apua, ellette jostain syystä jaksa heistä pitää huolta tai rahat eivät riitä heidän ruokkimiseen ja eläinlääkärin maksuihin.  Suurinta rakkautta on myös se, että pystyy tarvittaessa tilapäisesti luovuttamaan rakkaan lemmikin toisen hoitoon jotta vapautuu itse saamaan tarvitsemansa hoidon ja levon kuntoutuakseen.  

On kiinnostusta ja tarvetta tosiaankin tällaiselle ketjulle. Oikein hyvää viikonloppua kaikille ketjulaisille.

Kiva ketju. Minäkin tarvitsen tsemppiä ruokavaliomuutokseen. Uupumuksen myötä keho on sekaisin ja olen ikäni ollut herkuttelija. Muutos tulee olemaan vaikea, mutta terveyden takia se on nyt vaan tehtävä. Olen pois työelämästä ja sinnekin olisi hinku palata, mutta pelkään että uuvutan itseni taas.

Yksi vinkki ja Tsemppi muille ketjussa: kokeilkaa erilaisia mausteita niin kasvisruoankin saa maistumaan hyvältä! :)

Minäkin kuulun tähän ketjuun. Olen yksinäinen, lähes syrjäytynyt alle 30-vuotias nainen. Lukion jälkeen (kiusattiin sinne asti) meni monia vuosia niin, että yritin vaan toipua kaikesta ja en ajatellutkaan pidemmälle. Elin vaan koirani kanssa ja keskityin yhteen päivään. En saanut rahaakaan juuri mistään, kun en sitä hakenut. Ajattelin etten ansaitse mitään rahaa ja toisaalta asuin niin, että oli aika halpaa tähän nyt tarkemmin kertomatta.

Nyt vuosia myöhemmin minulla ei ole vieläkään ammattia jos en saa edes amista loppuun. Tähän paljon syynä se kuinka paljon arastelen ihmisiä, esillä oloa sekä varsinkin isossa porukassa olemista. Opinnot paljolti etenä, mutta työharjoittelut tulossa. Samalla olen halunnut yliopistoon monet kerrat, mutta taas neljäs varasija. Olen sinne hakenut sillä ajatuksella, että minua kiinnostaa ala ja samalla uskon opiskelutyylin sopivan minulle. Tosin tahtoa sekin vaatisi sinne lähteä, mutta pakko olisi jos joskus pääsisin käyttää se mahdollisuus.

Minulla ei ole siis ystäviä ollut kuin viimeksi lapsena kunnolla ja olen ollut liikaa yksin. Syytä on itsessäkin nyt ja en vaan oikein uskalla luottaa ja samalla vaikeaa löytää ketään joka edes haluaisi ystävän näin aikuisena. Moni asia siis vaikuttaa ja pitäisi nollasta aloittaa. Itsetunto huono edelleen ja en pidä itseäni paljonkaan. Olen aika introvertti ja ujo ihminen. Monesti myös vähän erilainen ja outo. Haluan olla muille mukava, mutta muuten jännitän kaikkea ja en aina oikein pärjää täällä. Koen olevani epäonnistunut ja surkea monesti. Elämä ei ole sitä mitä tahtoisin. Unelmia on, mutta voimia ei ja muutkin asiat rajoittavat. Nyt kaikki taas paremmin kuin talvella, mutta muuten elämä aika sinnittelyä, vaikka en valittaa halua. Tämä nyt varmaan alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ihan samoja juttuja! Etsin uutta asuinpaikkaa, on vaan todella vaikea saada aikaiseksi. Asiaa hidastaa, että maksuhäiriömerkintä poistuu vasta reilun puolen vuoden päästä. En usko että se on sinänsä este, koska suostun muuttamaan alueelle joka ei ole ylisuosittu eli kelpaan varmaan silti vuokralaiseksi, tai jopa kaupungin asuntoon.

Näin jo untakin, että olin uudessa kaupungissa ihan onnellisena ja tohkeissaan.

Se jännittää ja hävettää, että tuosta merkinnästä joutuu ehkä puhumaan, enkä jaksaisi. Kuitenkaan en halua lykätä kunnes se selkenee, koska nykyinen asuinpaikka on sekä kauhea että liian kallis, sekä parista muustakin syystä.

Toivottavasti pääset pian asiallisempaan paikkaan. Asun itse satolla, eikä siellä kyselty muuta kuin takuuvuokraa, 1kk, etukäteen. Paikka on kyllä mennyt alaspäin ja olen oman rappuni, 6 krs, viimeisiä suomalaisia. Odotan itsekin innolla pääsyä uuteen paikkaan.